Manuska/ Chakrat 1-3

Esipuhe

Tieni on kulkenut pikkupartiolaisen ensiapu -kurssien kautta armeijan kenttälääkintään, sieltä edelleen kätilö-sairaanhoitajakoulutukseen ja lopulta työhön sairaiden parissa. Äitiyslomien jälkeen tunsin potilaat eri tavalla ja tuli polttava tarve tietää, mitä ne kaikki vieraiden ihmisten kivut ja säryt minun kehossani oikein kertovat. Joskus en tiennyt, oliko pahempi olo potilas- vai kahvinhuoneessa ja tajusin, että auttajatkin ovat todella avun tarpeessa. Työympäristön kuormitus paitsi vainajien energiajäämien, sairaiden potilaiden välittömässä läheisyydessä ja vielä melko usein raskaissa siviilielämän olosuhteissa tuli niin lujaa läpi, että ymmärsin kaiken vaikuttavan kaikkeen. Tulin tietoiseksi siitä, että ihminen on paljon syvempi kokonaisuus, kuin miltä päällepäin näyttää. Lähdin edelleen reiki-tielle, koska sitä kautta sain kosketuksen energioihin sillä tavalla, että tulin ymmärretyksi ja myös löysin tietolähteitä, jotka saatoin ottaa vakavasti. Luin uudelleen kirjoja, joita olin joskus mielenkiinnosta selaillut ja ymmärsin kokonaisuuden aivan eri tavalla. Opiskelin hierontamenetelmän sekä perusteita jäsenkorjauksesta ja teinkin niitä aktiivisesti vajaan vuoden.

Ymmärsin, että lääketiede länsimaissa ja lääketiede idässä puhuvat ihmisestä kovin eri näkökulmista, mutta eivät poissulje toisiaan. Ihmiset kaipaavat kohtaamista ja sitä, että ymmärtävät oppiläksynsä – mitä minä tällä kertaa sairastan, ja miksi sairastan? Urani alkuaikoina eräällä lääkärillä oli tapana istua potilaan sängyn reunalle ja kysyä:”Miksi sinä täällä oikeasti olet?” Hämmentyneet potilaat usein kertoivat sukujuuristaan lähtien kaikki sairaudet. Kierrot olivat pitkäpiimäisiä, mutta opin niistä paljon, kun asiaa nyt myöhemmin ajattelen. Myöhemmin kohtasin toisen lääkärin, joka kertoi hyvin suoraan potilaille, että ”Tällä kertaa kävi tuuri, mutta oletko varma että haluatko jatkaa samalla tiellä? Seuraava kerta voi olla kohtalokas.” Hämmentyneet potilaat menivät mietteliäiksi, mutta eivät välttämättä muuttaneet ajatteluaan tai tapojaan. Näissä kahdessa kysymyksessä piilee suuri viisaus. Ihmiset tietävät, miksi sairastavat ja ulkopuolisilla hoitajilla lajista tai toimenpiteistä riippuen saattaa olla keinoja auttaa ihmistä, mutta jokaisen on itse otettava elämänsä omiin käsiinsä ja tehtävä muutokset, jotka ovat välttämättömiä. Parantajataitojeni opettajista toinen kertoi minulle suuren viisauden: ”Tarvitsisit jonkun, joka silittää sinua.” Lause pysäytti elämäni pitkäksi aikaa. Jäsenkorjausopettajani kertoi minulle totuuksien sarjan, kertoi ne vaatimukset joita kalevalaiseen ajatteluun liittyy: ”Toimi oikein, syö oikein, puhu oikein ja ajattele oikein.” Kesti jonkin aikaa ymmärtää, että nämä samat totuudet löytyvät jokaisesta ihmistä hoitamaan pyrkivästä kulttuurista ja jokaisesta uskonnosta, yhtä hyvin jokaisesta lääke- kuin hoitotieteellisestäkin näkökulmasta.

Olemme enemmän tai vähemmän sähköä sekä kemiaa, itse tunnemme omat rakenteemme ja tiedämme, mikä on meille hyväksi ja mikä pahaksi. Meistä jokainen parantaa itsensä, mikäli kyse ei ole karmisesta velasta. Jos vauriot ovat pysyviä, taudin etenemistä voidaan hidastaa ja elämälle saada jatkoaikaa. Klassiset ”käsillä parantaminen” tai ”ihmeparantaminen” joissa sairaudet otettiin pois, eivät varsinaisesti palvele ihmistä. Kivulla on viesti, sairaudella opetus ja on omassa vallassamme ottaa opetuksista koppi. Mikäli sairauden opetus ohitetaan toistuvasti tai poistetaan toistuvasti, opetus ohitetaan ja se toistuu kahta kovempana prosessina kerrasta toiseen.

Luettuani pienen kirjastollisen kirjoja tulin huomaamaan, että länsimainen lääketiede todella on intialaisen ja kiinalaisen lääketieteen viisauksien edessä ikänsä ja toimenpidekeskeisyytensä puolesta polvihousuissaan, mutta ei suinkaan onneton ja osaton – antibiootit, leikkaukset sekä kehitysmahdollisuudet ”varaosien” rakentamisessa ovat varmasti yhtä tärkeitä, kuin ihmisen sähköisen vuokaavion ymmärrys kiinalaisessa lääketieteessä ja energiaresonanssien ymmärrys intialaisessa lääketieteessä. Omaan näkemykseeni lisäisin vielä kulttuuriperinteemme kalevalaisen viisauden ihmisen psyykestä, kuinka juuri meidän maamme kamaralla, meidän sosiaalisessa yhteisössämme tietyt käyttäytymismallit vaikuttavat kansantautien syntyyn sekä esiintyvyyteen. Kiinnittämällä huomiota sosiaaliseen rakenteeseen sekä vuorovaikutuksen tapoihin voidaan hyvinvointia merkittävästi lisätä – jokainen omista lähtökohdistaan käsin. Kukaan ei voi ulkopuolelta parantaa, koska kukaan muu ei tunne sitä, miten omassa elämässä koetaan, kukaan ei tiedä mitä on kärsitty eikä kukaan ymmärrä miltä juuri näissä housuissa tuntuu elää. Siispä oman henkilökohtaisen suursiivouksen saattaa tehdä vain se, joka siinä suossa rämpii – ihan rämpijä itse.

Työssäni sairaanhoitajana tein aluksi varovaista empiiristä tutkimusta siitä, ovatko kaikki lukemani viisaudet paikkansapitäviä. Lopulta tulin varsin suvereeniksi yhdistelemään ymmärrystäni perussairauksista ja ihmisten kertomaa heidän kokemistaan kivuista sekä vaikkapa kävelyasennosta. Aloin tehdä, kuten ne kaksi lääkäriä – kysyä, miksi olet täällä ja aiotko todella jatkaa samaa tietä? Suurin osa potilaista otti kysymykseni vastaan kiitollisin mielin ja ovat jatkaneet matkaa, toivottavasti heille kuuluu hyvää. Ihmiset tietävät, miksi sairastavat, osaavat nimetä henkilöt ja tilanteet, jotka ovat asioita pahentaneet. Ei ole ollut keinoja tai ehkä koettu tarpeelliseksikaan purkaa suuria möykkyjä, on sairastuttu ja ihmetyttää, miten joku voi vain koskemalla tietää, mikä sielussani itkee verisiä kyyneliä. Ja siksi tämän kirjan kirjoitan. Tämä ei ole ainoa laatuaan, esikuviani ovat muun muassa Louise L. Hay, Deb Shapiro ja Caroline Myss, mutta lähestymistavat tuntuvat olevan monille vieraita. Toivon että oma lähestymistapani puhuttelee, ja saat voimia alkaa rakentaa omaa hyvinvointiasi.

Lähestymistavasta

Intialaisesta lääketieteestä peräisin oleva chakra-järjestelmä esittää kehon erilaisten energiakeskusten kautta. Karkein malli on jako seitsemään pää-chakraan, mutta kun syvemmälle mennään, löytyy pienempiä energiakeskuksia sadoittain. Itseapuun ja omien asioiden pohtimiseen kuitenkin riittää tieto pää-chakroista. Itselleni on tullut selväksi, että chakroja on järjestyksessään 12 kappaletta, joista kahdeksan on aktiivisesti käytössämme, neljä ylintä ovat vielä ikään kuin talviunilla – vaikkakin niitä pikkuhiljaa herätellään. Minulle läpi tulleessa mallissa nämä chakrat toimivat kolmiorakenteina siten, että 1-4-7-10, 2-5-8-11 ja 3-6-9-12 ovat keskenään kuin pylväät käsittäen tietynlaisia ongelmaryhmiä ja halliten näissä sarjoissaan tietyn tyyppisiä ajattelurakenteita, joilla on vaikutuksensa kehojärjestelmäämme sähkö-kemiallisesti, muun muassa hormonien kautta.

Kiinalaisen lääketieteen tapa jakaa keho kahteen puoleen, aktiiviseen ja passiiviseen, maskuliiniseen ja feminiiniseen, rationaaliseen ja tunteelliseen löytyy ajattelurakenteena myös eurooppalaisesta ajattelusta. Meillä se ei koske fyysistä olomuotoamme, vaan sosiaalista rakennetta ja se leimaa syvästi myös kristinuskoa, jonka perustat ovatkin kotoisin antiikin Kreikasta sekä muinaisesta Egyptistä. Kiinalaisen lääketieteen elementti-työskentely on lyönyt leimansa muun muassa astrologiaan, jonka kautta tiettyinä ajanjaksoina syntyneet ihmiset ovat persoonallisuudeltaan ja sosiaalisilta taipumuksiltaan tiettyihin elementteihin sidottuja. Nämä elementit myös antavat osviittaa siitä, mikä voisi olla terveellinen ruokavalio, mikä voisi tasapainottaa elimistön rakennetta ja minkä muun elementin parissa työskentely voisi olla hyväksi. Akupunktio on lännessä hoitomenetelmistä tunnetuin ja sen mukaisesti ihminen on kuin sähköverkosto, jossa eri vuokaavion osia ärsyttämällä saadaan esimerkiksi vajaatoimintainen osio aktivoitumaan tai ylikierroksilla käyvä osio rauhoittumaan. Kiinalainen lääketiede on monimutkaista, vaatii vuosien opinnot enkä suinkaan ole siihen itse niin tarkasti perehtynyt, että alkaisin sitä tässä opettamaan. Aiheesta voi lukea lisää, kirjallisuutta löytyy vaikka millä mitalla ja päteviä kouluttajia Suomestakin löytyy vaikka kuinka. Jing-jang -kuvio sekä elementit kuitenkin vaikuttavat kehostossamme, joten nostan ne tässä esille.

Kalevalainen tarusto on kuvaelma asennemaailmastamme yhtä lailla, kuin Raamattu tai Koraani. Se sisältää vuosisataiset perinteet käyttäytymisessä ja suhtautumisessa eri asioihin ja ilmiöihin opettaen ja näyttäen meille sosiaalisia malleja, joihin reagoimme joko aktiivisesti niitä vastustamalla tai passiivisesti ne omaksumalla. Erilaiset passiivis-aktiiviset sekoituksetkin ovat mahdollisia, mistä seuraa erilaisia toimintatapoja, muiden muassa sairastuminen. Geneettisesti olemme erikoistunut kansa, populaatio on pieni joskin ruotsalaisten ja venäläisten invaasiot kahta puolta ovat sekoittaneet perimäämme jonkin verran. Lähtökohtaisesti kuitenkin tiedetään, että tänne korpiin on eksynyt vain selviytymishaluisia yksilöitä, joilla on ollut kenties taipumusta omaehtoisempaan ajatteluun, kuin naapurikansoilla. Suomalaiset ovat olleet vuosisatojen ajan Euroopassa arvostettuja sotureita ja siksi tunnemme henkistä yhteenkuuluvuutta niin Pohjois-Amerikan intiaanien kuin japanilaisten samuraidenkin kanssa. Kaikkia soturikansoja leimaa tietyn tyyppinen kunnia-ajattelu, se on Kalevalassakin keskeisellä sijalla.

Genetiikka on vuosituhansien perinteellä rakentunut metsästäjä-keräilijä -kulttuurin varaan ravitsemuksellisesti. Sosiaalinen rakenne on pakottanut tiukkaan sukuun nojaavaan heimolais-ajatteluun, yhteisö on taannut turvaa ja suojaa, minkä vuoksi esi-isiä ja suvun kunniaa pidetään edelleenkin tärkeässä asemassa. Moninaiset käyttäytymismallit ja ideologiat tuntuvat seuraavan ”verenperintönä”, esimerkiksi omat taipumukseni parantajaksi tulevat ilmeisesti molempien vanhempieni suvuista, vaikka isän puolella niitä onkin pidetty piilossa. Rajattu populaatio on kehittänyt kuitenkin paljon tiettyjä geneettisiä sairauksia, joita ei löydy kuin meiltä, ja vientituotteena suomalaisten viemänä esimerkiksi Kanadasta. Suomea ei ole koskaan valloitettu noin vain. Ruotsalaiset saivat tehdä erinäisiä ristiretkiä saadakseen hämäläiset antautumaan miekkalähetyksellä, venäläisten kauppateitse tapahtunut rauhanomaisempi lähetystyö on purrut paljon paremmin. Itsenäistymisen tiimellyksessä todettiin, että ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Tunteakseen tahtonsa ja tarpeensa pitää tuntea historiansa ja juurensa, kunniansa rakenne. Suomalaiset ovat olleet jo pimeällä keskiajalla kysyttyjä sotilaita, tietäjiä ja suomalainen turkis sekä terva, nykyään Nokia, ovat kysyttyjä vientituotteita. Meillä on paljon, mistä ammentaa, niin yksilöinä kuin yhteiskuntanakin.

Esikuvieni Myssin, Ruizin, Hayn ja Shapiron mukaisesti suurin elämän oppiläksy ihmisenä on oppia rakastamaan itseään. Epätasapaino elimistössä, jota sairastamiseksi kutsutaan, on epätasapainoa tämän läksyn oppimisessa. Vain 10-15% sairauksista on palautettavissa erilaisiin karmisiin eli sielun sopimuksellisiin velkoihin edellisistä elämistä. Monta kertaa olemme alttiita onnettomuuksille tai sairastumme, kun elämässä on sellainen kriittinen käänne tiedossa, jolloin joudumme pysähtymään ja ajattelemaan elämäämme uudesta näkökulmasta – ja valitsemaan itsemme ennen muita. Jeesus on sanonut: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ja olen tullut tuntemaan tämän opetuksen syvyyden henkilökohtaisesti. Toista voi rakastaa vain, jos rakastaa itseään. Toiselle tekee joka käänteessä sen, minkä tekee itselleen. Lähimmäisenrakkauden voi valita vasta sitten, kun osaa ja voi valita oman hyvinvointinsa ensin. Jos huomaa kohtelevansa itseään kaltoin voi uskoa, että kohtelee läheisiään yhtä kaltoin. Monta kertaa tähän itsensä huonosti kohtelemiseen havahtuu vasta, kun tajuaa kohtelevansa toisia huonosti. Kun lyö lastaan, lyö itseään. Kun moittii puolisoaan, moittii itseään. Kun puukottaa kaveria selkään, tekee sen itselleen. Kun vetää työnantajalta välistä, vetää itseltäänkin välistä. Kun pelkää Jumalaa ja kuolemaa, pelkää elämää - lähinnä itseään ja omia mahdollisuuksiaan.

Tulevissa luvuissa käsittelen jokaisen tason päächakraa erikseen syvällisesti, joten tässä avaan vain rakennetta vähän. Chakra-järjestelmän ensimmäiset kolme energiakeskusta käsittävät oman henkilökohtaisen tason problematiikan. Ne ovat passiivisia, koska mallit toimintaan omaksutaan jo suvulta, ne tietyllä tavalla geenien ja sosiaalisen mallinnuksen kautta imetään itseen jo äidinmaidossa. Isien hyvät ja pahat teot kirjaimellisesti kostautuvat kolmanteen tai neljänteen polveen. Tällöin sairastamisella puretaan joskus myös esi-isien ongelmia – vaikka huutolaislapsen angsteja tai julman, kapinallisia mielivaltaisesti teloittavan esikuntapäällikön tekosia. Tasoilla 4-6 liikutaan lähimmissä sosiaalisissa verkostoissa, ystävissä ja perheenjäsenissä. Näissä on jo aktiivinen väre, sillä itse valitaan ne ihmiset joiden seurassa oleskellaan ja itse valitaan toimintatavat sekä asenteiden osoittamisen tavat. Tasot 7-9 käsittävät roolin yhteiskunnassa, miten asennoidutaan politiikkaan, millaista stigmaa kannetaan suvun puolesta ja mihin leiriin tahdotaan kuulua. Tämä taso on taas passiivinen, sillä harvoin otetaan asiaksi muuttaa toiselle puolelle maapalloa etsimään sellainen heimo, johon haluaisi kuulua ja jonka mukaista elämää tahtoisi toteuttaa. Tasot 10-12 käsittelevät sitten suhdetta erilaisiin spirituaalisiin järjestelmiin – aktiivista otetta niihin arvoihin, joita haluaa yhteiskunnassa ja omassa elämässään toteuttaa. Aiemmin mainitsemani jaot 1-4-7-10, 2-5-8-11 sekä 3-6-9-12 ovat pylväsrakenteisia kolmikulmioita. Ensimmäinen sarja käsittelee aina jollakin tasolla häpeä-kunnia -dualismia, toinen sarja käsittelee syyllisyys-ylpeys -dualismia ja kolmas sarja pelko-voima -dualismia. Ensimmäisessä sarjassa kyse on omakohtaisesta väännöstä, toisessa sarjassa taisteluista suhteessa sosiaalisiin verkostoihin eri tasoillaan (suku- itse valitut verkostot – yhteiskunta -seurakunta) ja kolmannessa sarjassa vääntö koskee spirituaalista johdatusta, joka on aina kolmas tie ulos kahdenvälisestä taistelusta.

Mikäli kristinuskosta tutuilla käsitteillä asiaa lähestytään, ensimmäinen sarja on kuin Vanhan testamentin tuomitseva ja ankara Isä, toinen sarja kuin evankeliumien vapahtava Poika, joiden ristiriitaisen viestinnän kesken käytävää keskustelua tasapainottaa kolmas sarja, heijaste Uuden Testamentin Pyhästä Hengestä. Kaikki tämä on nähtävissä myös pakanallisista lähtökohdista käsin. Länsimaisen lääketieteen näkökulmasta ensimmäinen sarja käsittelee fyysistä olemuspuolta, toinen sarja emotionaalista puolta ja kolmas sarja psykologisia selviytymisstrategioita. Muun muassa psykologi Tony Dunderfelt on todennut, että emotionaalinen ulottuvuus on hyvin pitkälti siivottu pois tieteestä siksi, että se on kovin henkilökohtaista ja sitä on vaikeaa palauttaa mihinkään objektiivisin mittarein – silti se vaikuttaa enemmän kuin uskommekaan. Ensimmäistä sarjaa kuvaa myöhemmin esittämäni pyramidi-malli, toista sarjaa timantti-malli ja kolmatta tiimalasi -mallinnus keskinäisestä vuorovaikutuksesta, dialogista ensin itsen kanssa, sitten suu-sanallisesti ulkoisena toisten kanssa ja vielä yhteiskunnan dialogista eri kerroksiensa välillä.

Itselleni kaikki mahdolliset opilliset aatteet, uskonnot ja kokemusmaailmat ovat keskenään rinnasteisia. Ihmisillä on tarve spirituaalisuuteen tai ainakin tarve hakea olemassaololleen merkityksiä – vaikka sitten se evolutiivinen sattumanvaraisuus. En osaa pitää yhtä gurua toista parempana, mielestäni ihmiset osaavat lähtökohtaisesti toimia hyvin ja oikein ihan riippumatta vallitsevasta uskomus- ja lakijärjestelmästä. Ihmisellä on pääsääntöisesti suuri tarve elää rauhassa toisten kanssa, perustaa perheitä ja jatkaa sukuaan. Ihmiset ymmärtävät, että pilaamalla juomavesi ja saastuttamalla luonto tehdään lähinnä pahaa itselleen, koska ihmissuvun tulevaisuus riippuu täysin siitä, onko puhdasta juomavettä juotavaksi, metsää pitämään ilmasto kunnossa ja riistaa tai viljaa syötäväksi. Kovasti yrittämällä saadaan maapallo tuhottua ja toisia ihmissukuja tuhottua, kun oma suku on olevinaan se ainoa ja oikea jatkamisen arvoinen. Hyvä ja paha ovat usein tahtotiloja. Terveys ja sairaus ovat myös tahtotiloja, kuten myös runsaus ja kärsimys. Moni asia on asennekysymys. Joskus riippuu lähtökohdista, kummalla puolella kaltereita elämää katsellaan. Joskus on olemassa itseä suurempia voimia, joita tuntuu mahdottomalta muuttaa.

Yksi mestariopettajistani kuitenkin opetti minua hakemaan viisautta itsestäni, kääntämään kelkan aina runsauden puolelle. Kaikki lähtee itsestä. Siitä, miten asennoituu itseään kohtaan. Voi valita kunniakierteen tai häpeäkierteen, voi valita elää jatkuvassa riemussa elämisen oikeudesta tai sitten voi samaistua kaikkeen maailman kärsimykseen ja jatkaa elämässään muinaista keskitysleiritilaa. Jos tuntuu siltä, että on uhattu, voi miettiä, kuka uhkaa ja millä tasolla – sen jälkeen tehdä asialle jotakin. Kukaan muu ei mahda mitään. Vain itse voi miettiä, mikä on tarinan opetus – itselle. Tarinoita ja unia on elämä täynnä ja ne voivat olla opetuksia myös toisille, mutta miksi kukaan piittaisi toisten opetuksista? Oma napa on lähinnä ja lämpö tärkeää. Itse voi valita oman elämänsä lähtökohdat – kukin tahollaan. Minä en voi tyrkyttää sinulle näkemystäni siitä, millaisia valintoja sinun tulee tehdä. Vain sinä tiedät omat olosuhteesi ja olet oman elämäsi herra. Mutta tässä ja nyt tarjoan sinulle näkökulman siitä, mitä voit herättää itsestäsi eloon. Elämänvoima on jotakin sellaista, jonka aikuiseksi kasvaminen ja sosiaalisiin verkostoihin uiminen on sinulta riistänyt – luvan olla riemukkaasti, täysillä ja hyvällä sykkeellä juuri sinä. En tiedä millaisia taitoja sinulla on, vain sinä tiedät. En tiedä mistä unelmoit, mutta sinä tiedät. En tiedä, mitä katuisit eläkkeellä kiikkustuolissa – mutta sinä tiedät. En tiedä, ketä rakastat ja ketä vihaat – mutta sinä tiedät. Ja kaikella edellä esitetyllä on merkitystä - vain sinulle.

Kunnia

Juurichakrassa sijaitsee elämän juuri. Se ulottuu energeettisesti jopa kirjaimellisesti maan sisään kävellessä, ja jotkut kokevat ”juurtuneensa” johonkin ympäristöön niin, että elämä on sidottu tiettyyn paikkaan. Liiallinen vouhottaminen käy tämän ihmistyypin hermoille, elämässä kaivataan rutiineja sekä levollisuutta. Suomessa tällainen ajattelu on mahdollista edelleen, on paljon maatiloja sekä asuinseutuja, joille veri vetää takaisin, missä on hyvä olla. Suomalaisten kestovaikeus on ollut luopua Karjalasta, missä monien energeettinen juuristo edelleen sijaitsee, esi-isien haudat ja sukujen historia. Yhtä lailla jotkut kokevat itsensä levottomiksi jos joutuvat olemaan pitkään paikallaan, koska juurtumista ei tapahdu ja he kaipaavat keskimääräistä enemmän vaihtelua elämäänsä. On vaikkapa tarve muuttaa usein, tai vaihtaa työpaikkaa, ehkä matkustella. Energiat kaipaavat vaihtelua tällöin enemmän kuin pysyvyyttä ja liian tiukka pysähtyneisyys tai sitoutuneisuus aikaan, paikkaan tahi tapaan käy kirjaimellisesti hermoille. Paimentolaiskulttuurit, kuten lappalaiset poromiehet sekä jotkut intiaaniheimot tai romanit ovat tästä ihmistyypistä esimerkkejä. Kun tuntee verensä vaatimuksen, tietää kuinka toimia ja osaa suhteuttaa elämänsä sen mukaisesti. Vasen puoli kehosta ilmentää suhdetta äitiin sekä äidin puolen suvun perimätietoutta ja tapoja toimia. Vasemmalla puolella kehoa asuvat ylemmissä energiakeskuksissa vahvemmin esille tullen tunnepuolen asiat, oma feminiinisyys, passiiviset tunteet ja reaktiot sekä suhteet omiin tyttäriin tai naispuolisiin ystäviin. Oikealla puolella kehossa asuvat isän suvun perimätietous, asenteet ja toimintatavat sekä suhde omaan isään. Ylempänä tulevat esiin aktiiviset toimintamallit, raha- ja työasiat sekä suhde omaan maskuliinisuuteen, miespuolisiin ystäviin ja omiin poikiin.

Opetukset tähän energiakeskukseen liittyvät vanhempien sukujen välisiin ristiriitoihin. Saadaan usein kaksi hyvinkin toisistaan poikkeavaa ajattelumallia tai toimintatapaa. Iso osa elämästä kuluu siihen, että selvitellään itsensä kanssa kumpaan heimoon haluaa missäkin asiassa nojautua, haetaan erilaisia kompromisseja sekä peilataan omia arvoja vanhempien arvoihin. Monille tuttuja ovat lausahdukset samastumisesta toiseen vanhempaan, leimautumisesta toisen vanhemman sukuun hyvässä ja pahassa. Suomalaiset ajattelevat helposti, että se on joko kaikki tai ei mitään, katkeratkin kalkit niellään karvoineen päivineen. Arvoajattelussakin voi kuitenkin noudattaa pilkkomista, eklektisyyttä, eli tehdä valintoja. ”Tässä asiassa äitini suku ajattelee hienosti näin” ja ”tässä asiassa isäni suvulla on hienot periaatteet”. Voi valita toimintamalleja kauempaakin, esimerkiksi kummeilta tai opettajilta. On lupa miettiä, mikä nyt olisi järkevää. Tärkeää on miettiä, miksi mitäkin tahtoo ajatella, koska jos ei tiedä, ne tulevat esille sitten seuraavassa energiakeskuksessa.

Tyypillisiä jalkojen ongelmia ovat nilkka- ja polvivaivat tai eriasteiset verenkiertohäiriöt. Kaikki ovat onnettomuusalttiita kasvuvaiheissa, kuten murrosikäisenä ja siitä syytetään kömpelyyttä, honteloita raajoja, joita ei hallita. Kasvukivut ovat ihan todellisia, sillä kasvaminen tekee tunnepuolellakin kipeää. Murrosikäisenä esimerkiksi vanhempien keskinäinen taistelu (koska parisuhde muuttuu lasten kasvaessa) saa aikaan suuria tunteita ja väistämättömät elämänmuutokset ilmenevät sitten kompuroidessa, vaikka urheilua harrastaessa. Kun sitten aikuisiällä käy jäsenkorjaajalla, joka käsittelee jäykkää nilkkaa tai oudosti kipuilevaa polvea useampaan kertaan, tietää asiakas välittömästi mistä on kysymys, kun häneltä tiedustelee, mikä isän puolen energioissa oikein mättää. Jossain vaiheessa on telottu nilkka ja sen vaiheen muistot kaikertavat edelleen. Hyvä ohje on kirjoittaa kirje - ja polttaa se. Joskus sen saa tehdä aika monta kertaa, jos jotain ongelmia nousee pintaan eri yhteyksissä kun ylempiäkin kerroksia käy läpi. Kirjeen taika on siinä, että angstit tulevat tietoon, tulee kohdanneeksi ne kasvukivut. ”Miksi toimit isä niin? Mikset tehnyt näin?” Tai ”äiti, mikset suostunut siihen ja siihen? Mikä oli?” Kohdattu kiukku pääsee purkautumaan, eikä kuitenkaan avata negatiivista energiayhteyttä kohteeseen, kun kirje poltetaan.

Jos on mahdollista, mikäli välit ovat lämpimät ja asioista voidaan keskustella, kannattaa asiat selvittää. Monta kertaa vanhemmat eivät yksinkertaisesti ole tietoisia lastensa prosesseista, koska uivat omissa liemissään niin vahvasti. Yhtäältä lapset suojelevatkin vanhempiaan omilta toilauksiltaan, toisaalta aikuisetkaan eivät voi lapsilleen kertoa kaikkea, mitä vanhempien välissä on meneillään, joten lasten jo aikuiseksi kasvettua, aikuisten kesken keskustellessa, pystytään puhdistamaan ilmaa tehokkaasti. Anteeksipyyntö on tärkeä tehtävä, monta kertaa ei edes tiedä aiheuttaneensa pahaa mieltä, eikä tiedä toisen sitä anteeksipyyntöä kaipaavan. Kissan pöydälle nostaminen saattaa tuoda itsellekin tietoon sellaisia asioita, että voi tuntea myötätuntoa ja ymmärtää omaakin vanhemmuutta tai sukulinjojaan paremmin.

Kirjeen kirjoitus ja polttaminen auttavat silloinkin, jos kohde on vainaja tai joku, jonka lähelle ei ole pienintäkään aikomusta enää koskaan mennä. Negatiivisuuden, pelon ja kiukun puhdistaminen energioista on tärkeää, se vaikuttaa kaikkiin muihinkin kerroksiin. Se vaikuttaa myös omien lasten oppiläksyihin ja puhdistaa vanhempien, sisarusten ja jopa esi-isien energiakenttiä. Tärkein asia tässä prosessissa on antaa anteeksi. Kunniaa rakentaessa on tärkeää tietää, mille perustalle rakentaa ja jos vanhempien toimintojen syyt ovat epäselviä, sillä voi olla häpeää aiheuttava vaikutus.

Kivut ilmaantuvat usein sellaisissa tilanteissa, kun joudutaan miettimään omaa arvomaailmaa, kuten vaikka lasten tahtovaiheissa, kasvatushaasteissa ja muissa vastoinkäymisissä – esimerkiksi työttömyysuhan alla. Tulee ankaraksi velvoitteeksi pohtia, mitä tehdä, jos jääkin työttömäksi? Häpäiseekö koko suvun? Entäs, jos sukulainen ajelee humalassa, tai jos sisarukset ajautuvat konkurssiin? Suomalaiselle kunnia on todella tärkeä. Pitää pärjätä omillaan, olla riippumaton taloudellisesti ja varsinkin miehellä perheen elatus on elämässä eteenpäin ajava voima. Toisaalta monet naisetkin on kasvatettu siihen, että omaa rahaa on oltava ja miehen elätettäväksi joutuminen vaikka pikkulapsivaiheessa voi olla ankara opetus. Yhden sukulaisen vankilaan joutuminen tuntuu leimaavan kaikki. Sitten on olemassa ajattelu roskasakista, jotka ovat lähtökohtaisesti kunniattomia ja joista on olevinaan lupa ajatella negatiivista: ”syyllinen kunnes toisin todistetaan”.

Kunnian käsite tuli tutuksi tehdessäni sairaanhoitajakoulussa opinnäytetyötä ja luin Charpentierin kirjaa Sukupuoliusko. Hämmentävän moni seikka kiinalaisen lääketieteen ajattelumallissa sopii siihenkin, vaikka Charpentierin teos käsitteleekin paljolti helleenifilosofista eurooppalaista ajattelua. Passiivisuus leimaa naiseutta, mutta myös orjan asemassa olevaa. Sellaiset suvut, joissa jonkinasteinen uhriutuminen ja orjan asema ovat energioissa läsnä, tulevat resonoineeksi häpeällistä asemaa silloinkin, kun eivät sitä itse tietoisesti tunnusta ja elä todeksi. Mikä ero on orjalla ja palvelijalla? Palvelija on aktiivinen, tekee työtä leipänsä eteen ja hänellä on kunniallinen asema yhteisössä. Useissa yhteiskuntarakenteissa on tyypillistä ghettoutuminen tai reservaatteihin ajaminen.

Valloittaja, aktiivinen ja uuden kunniallisuuden määritelmän tuoja, julistautuu ainoaksi totuudeksi ja muut häpäistään. Esimerkiksi Suomessa ristiretkien jälkeen julistettiin suomalainen muinaisusko ja tietäjälaitos pannaan, silti se on hyvin piilossa elänyt ja hyvin voinut. Pohjois- ja Etelä-Amerikoissa kantaväestö ajettiin reservaatteihin ja paimentolaiselämästä tehtiin tuomittavaa, lähinnä siksi ettei pysähtynyt ja instituutioihin nojaava yhteiskuntarakenne ymmärtänyt elämäntavan rationaalisuutta niissä olosuhteissa. Vastapuolella olivat näennäinen ”villiys” ja ”kurittomuus”, vaikka paimentolaiselämä olikin itse asiassa ekologisesti erittäin kestävä elämäntapa. Eläimet noudattavat sitä luonnostaan ja ihmiset kulkevat aina riistan perässä, luonto saa levätä laiduntamiselta sen aikaa, kun eläinlaumat ovat toisaalla. Toiselta puolen maailmaa juuriltaan revityt orjat pakotettiin ghettoihin ja julistettiin paarialuokaksi, jälleen toisenlainen elämäntapa ja arvomaailma tuomittiin, ihmisyys riistettiin ja sitä vasta vähin erin palautetaan.

Suomessa on ghettoutettu tehokkaasti jokainen ihmisryhmä, joka tunnustaa ”eri väriä”. Ensin itsenäisyystaistelujen ja kapinan jälkeen ”punaiset”, sittemmin karjalaiset siirtolaiset ja romanit, nykyisellään kaikenlaiset maahanmuuttajat. Moni ihan kunniallinen talollinenkin on ollut pinteessä, mikäli on joutunut esimerkiksi alaikäisyyttään laillisten huoltajien orjuuttamiksi. Eräs potilastarina oli lohduton, kun iäkäs ja jo sekavakin pappa purki yösydännä tuntojaan. ”Olo oli kuin orvolla pirulla vieraassa helvetissä. Opin kahden vanhana paikkaamaan housuni kun ei sitä kukaan muukaan tehnyt.”

Suomalaiset tekevät ahkerasti sukututkimusta, eikä suotta. Sukupuusta on hyötyä, kun haetaan ymmärrystä siihen, miksi sukupolvikierteet ”isältä pojalle” ja ”äidiltä tyttärelle” ovat pahasti pielessä, tai miksi juuri meillä menee niin hyvin. Monenlaiset käytösmallit vaikkapa alkoholismiin, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tai positiivisissa ketjuissaan vaikeuksien voittamiseen tai menestystarinoiden luomisiin kulkevat energeettisissä ketjuissa malleina siitä, että ”Joku muukin on... miksen minäkin”. Kun negatiivisen sukupolvikierteen näkee, se on mahdollista katkaista toistamalla toisin. Esimerkiksi ymmärtää, että ”Saatan muuten tuhlata siksi, että olen oppinut tällä tavalla käyttäytymään, koska aiemmin tuhlaamalla on haluttu pitää yllä todellisuutta parempia kulisseja. Minun ei tarvitse enää tehdä niin.” Tai saattaa ymmärtää, että ”Työnarkomania on keino paeta kotielämää, kun siellä on ahdistavaa olla. Voin rakentaa kotitodellisuuteni sellaiseksi, että viihdyn siellä. Jos en viihdy puolisoni kanssa, eroan, eikä minun tarvitse enää paeta töihin tuskaani.”

Edelleen on mahdollista rakentaa samalle pohjalle, kuin menestynyt sukulainen: ”Mitähän se Eikka oikein teki että sai firmansa niin hyvin pystyyn.. Otanpa selvää. Jos hän onnistui, miksen minäkin.” Joskus sairastamalla podetaan näitä uhriutumisen ja orjautumisen kierteitä. Menneinä vuosisatoina elämä on ollut täyttä selviytymistaistelua päivästä toiseen. Vielä sotien jälkeen pula-aikana Suomessa on leivänkyrsän eteen saanut ahertaa kellon ympäri tosissaan, aivan toisella tasolla kuin tänä päivänä. Kaupassa ei kerta kaikkiaan ollut mitään – kaikki piti itse tehdä, viljellä ja kasvattaa, vaatteet sekä kalusteetkin tehtiin itse. Elettiin omavarais- ja vaihdantatalouksissa hyvin pitkälti. Teollisuutta vasta rakennettiin, jotta saataisiin sotakorvaukset maksettua.

Vielä sata vuotta sitten, 1900-luvun alussa, menehdyttiin lapsivuoteisiin, nälkään ja kulkutauteihin. Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat tykinruokana ja nälän uuvuttamia, vähintään puoliorpous oli tavallista. Häpeä nälästä tai kehnoista vaatteista sekä puutteellisesta varustelusta koulussa saattaa olla vieläkin suvun tarinoissa läsnä. Joku häpeää inkerinsuomalaisia sukujuuriaan tai sairastaa, kun huutolaisena myyty isoisä ei ole saanut nöyryytyksiään koskaan purettua: ne olivat sen ajan todellisuutta, ei ollut valittamista vallitsevissa olosuhteissa. Isoisä ei ole välttämättä edes kokemuksistaan puhunut, mutta ne kokemukset kulkevat geeneissä ja vuorovaikutuksessa kemiallisilla ja magneettisilla tasoilla.

Suuret ikäluokat ovat kärsineet puhumattomista isistä, alkoholismista, perheväkivallasta ja purkamattomasta ryssävihasta. Suomalaiset ovat tehneet suuren työn hävittäessään kansanperinteestä 1700-luvun iso- ja pikkuvihoista kertovat karmaisevat tarinat. Sotien jälkeen pistettiin suu viivaksi ja minunkaan sukupolveni ei tiedä ns. vanhan liiton kaunoista tuon taivaallista. Saan hyvillä mielin seurustella venäläisten työtovereideni kanssa ja oppia heidän kulttuuristaan vailla suunnatonta angstia kokonaista kansakuntaa kohtaan. Suuret ikäluokat ovat tehneet työtä isiensä mallin mukaisesti ja esimerkiksi työnarkomania voikin olla vain opittu malli. Koska sukulinjassa isillä ei ole ollut aikaa perheelle, ei ole ollut miehen mallia, kuinka olla perheellä yhdessä. Pyykin, lapsivuoteen, ruoanlaiton, tiskin ja karjanhoidon uuvuttamat äidit ovat purkaneet väsymyksensä lapsiinsa, kasvatus on ollut ankaraa.

Kaiken kaunan voi kuitenkin kääntää kunniakseen, jos osaa hävittää uhriutumisen, jos keksii missä se piilee ja mikä sitä pitää yllä. On tehtävä ero siihen, mikä on tämän päivän olosuhde, purkaa omassa sukulinjassa kulkevan viha ja kauna, armahtaa ensin itseään ja sitten niitä, jotka ovat väärin tehneet. Mitä voimme satojen vuosien takaisille vääryyksille? Emme mitään. Mitä se pyhittää, että siihen kärsimykseen samaistuu sukupolvi toisensa jälkeen? Ei mitään. Tällä hetkellä asiat ovat hyvin, ja siitä on lupa nauttia. Kärsimykseen sitoutuminen ja esiäitien suruissa vellominen on haavakieleen sitoutumista, joka vie jatkuvasti energiaa, eikä pysty olemaan tässä hetkessä. Energiavuodot pitää jollain keinolla tukkia.

Suomalaisessa historiassa ei ole koskaan ollut yhtä pitkää rauhan jaksoa ja nyt näyttää siltä, että se jatkuu edelleen. Meillä on puhdasta vettä, toisin kuin vaikka Afrikassa. Meillä on tällä ruokaa, toisin kuin monin paikoin muualla maailmassa. Meillä on täällä toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, sosiaalihuolto ja mahdollisuudet rakentaa elämää – toisin kuin monissa muissa maissa. Voi olla häpeällistä olla työtön, mutta sille asialle saattaa olla mahdollista tehdä jotakin. Hyvin harva joutuu näkemään todellista nälkää ja moniin ongelmiin saa apua, jos sitä osaa, kehtaa ja uskaltaa hakea. On tärkeää tietää, mikä itseä hävettää ja mikä sitä kunniaa rakentaa. Kahden suvun ristiriitojen välillä tasapainoilun rinnalla täytyy miettiä sitä, miten näkee oman asemansa sukulinjassa. Jokainen lapsi syntyy sukunsa pelastajaksi. Lapset oireilevat sekä sairastelevat usein vanhempiensa välisiä ristiriitoja, olivat ne näkyviä tai näkymättömiä. Vanhemmat ajautuvat arvoristiriitoihin kasvatusasioissa ja myötähäpeä sekä epäkunnioitus puolisoa kohtaan heijastuu lapsiin – onhan lapsi puolet myös toista vanhempaansa, ihan kuten itse on puolet ja puolet omia vanhempiaan. Oli parisuhteen tila mikä tahansa, tie asemasodista ulos kulkee lasten hyvinvointia rakentamalla. Se, joka osaa kunnioittaa itseään, osaa kunnioittaa myös puolisoaan riippumatta siitä, onko asioista eri mieltä vai ei.

Kunnioitus on tahtotila. Mikäli kokee myötähäpeää puolisonsa vuoksi, häpäisee itseään, ja joko se häpeän aihe on syytä yhdessä purkaa tai sitten lähteä eri teille. On helpompaa joskus kunnioittaa toista, kun ei tarvitse sitoutua toisen ajatteluun tai sukulinjojen periaatteisiin. Ottamalla puolison, ottaa myös suvun ja sen energiat. Siksi ei ole ihan vähäpätöistä, millaiseen maailmaan ja millaisiin energioihin itsensä sitouttaa. Lapset ovat usein ”karmista velkaa”, eli edellisissä elämissä ollaan riistetty toiselta henki ja uutta elämää yhdessä synnyttämällä sitten puretaan se velka. Siksi parisuhde saattaa raueta kuin taikaiskusta, kun ”velka” on maksettu eli ne yhteiset lapset ovat syntyneet. Lapset valitsevat perheen ja suvun, johon syntyvät, koska suvun ongelmat ovat sielun sopimukseen kuuluvia oppiläksyjä, joita opiskellaan tieten tahtoen. Suurin läksy on oppia ehdoitta rakastamaan itseään. Suvulta opitaan ne ajattelumallit, ne häpeän ja kunnian ristiriidat, jotka sitten ylemmissä energiakeskuksissa opitaan kerros kerrokselta syvemmissä ja laajemmissa mittasuhteissa.

Kaikki palaa lopulta juureen. Se dialogi, jota toisten kanssa käydään, peilautuu aina suvun kesken käytyyn dialogiin, kasvatukseen ja saatuihin oppeihin onnistumisesta tai nöyryytyksestä. Kun oikein pirusti suututtaa, ahdistaa ja tekee mieli huutaa lapsille tai puolisolle voi pysäyttää tilanteen ja miettiä, kuka on siellä ajatusketjun toisessa päässä. Minkä tai kenen vuoksi nyt ahdistaa? Omakohtainen kokemukseni aamukiireessä on toistuvasti saada itsensä kiinni siitä, että ”kohta myöhästyn töistä”. Kuka siitä syyttää? Mikä horjuttaa? Se tietty työkaveri, joka kyttää kellon alla? Tai sitten syyllistytään kivan työkaverin puolesta siitä, että hänen pitäisi ehtiä bussiin ja nukkumaan. Yhtä kaikki, vika ei ole lasten. Jos myöhästyy, sitten myöhästyy, elämä on. Lapset eivät ole asiain tilaan syyllisiä eivätkä voi asiaan paljonkaan vaikuttaa, joten heille huutaminen ja omankin tunnelman pilaaminen on turhanaikaista. Ja monta kertaa se tilanteen pysäyttäminen, asian puntaroiminen sen kymmenen sekuntia, rauhoittaa ne lapset. Viestinnästä 85% on kaikkea muuta, kuin verbaalista. Käytössä on sitä kemiaa ja hormoneja, oma rauhoittuminen viestittää lapsillekin, ettei ole hätää eikä lasten tarvitse yrittää saada aikuista ”toisille aalloille” ja yhtäkkiä pukeminen sujuukin, tai illalla nukuttaminen. Ja kun sen mestariopetuksen juuri tässä tilanteessa oivaltaa, kyseisen laatuiset opetukset usein häviävät.

Tärkeässä asemassa koko elämässä on itsensä ja läheistensä hyvällä tuulella pitäminen – muttei millä tahansa hinnalla. Omasta kunniasta ei voi joustaa. On asioita, jotka ovat jakamattomia. Meillä on jokaisella muutama periaate, joiden ylittämisellä on seuraamuksensa – luottamuksen ja kunnioituksen menetys. Pitää tietää ne omat jakamattomat pisteensä, kunniansa lähde. Kun itse tietää sen tahtonsa, ne omat horjumattomuuden pisteensä, muutkin ne yhtäkkiä tunnustavat. Niin kauan, kun emme tiedä, niitä meille useinkin hyvin katkerilla keinoilla opetetaan. Usein ajatellaan, että kunnioitus pitää ansaita. Asia on kuitenkin niin, että kunnioitusta joko on tai ei ole. Ja jos niitä ei ole, niitä ei päälläänkään hyppien itselleen saa – ennen kuin tietää, mikä on vialla ja tekee työtä niiden sähköisten viestiensä muuttamiseksi. Sitten, kun on itse ansainnut itseltään kunniansa, muut alkavat suhtautua toisin, mutta edelleenkään ei välttämättä saa sitä kunnioitusta niiltä tahoilta, joilta toivoi ja sitä alun perin janosi. Jos joku on päättänyt pitää toista alhaisena, on kaksi tietä: väistyä tai pakottaa toinen väistymään. Määrätyssä mielessä eletään kuin sudet laumoissaan edelleen. Ihmiset ovat kuin radioita. Jos jotakin häpeää, se vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin. Ja jos itse kunnioittaa itseään, saa sitä viestiä myös muilta.

Ylpeys

Sakraalichakrassa käsitellään edellisen luvun kunniakäsityksiä valikoitujen sosiaalisten kontaktien kautta. Tässä korostuu sisäinen radio. Mitä soittolistaa ikinä päässään pyörittää, ne tilaa ulkoisiksi keskustelujen aiheiksi. Jos kahvipöydässä unohtuu ajattelemaan ”voi kauheeta kun jalassa on reikäiset kalsarit”, ihan takuulla vartin sisällä joku nostaa päivän aiheeksi alusvaatesesongin kuumimmat tuotteet. Jos ajattelee kiellettyä rakkautta, joku erehtyy puhumaan juuri siitä. Ihmiset ovat tiedostamattasn toistensa kanssa telepaattisesti tekemisissä. Kemiallinen ja sähköinen viestintä toimii kuin radio ja televisio – toiset saavat mielikuvia (ovat selvänäköisiä) ja toiset kuulevat kuiskauksen ”puhu tästä” ja se päähän pälkähtänyt asia on pakko sanoa, toiset ovat siis selväkuuloisia. Itse tunnen aika jossakin päin kehoa pistoksia, jomotuksia tai muuta kolotusta ja tiedän silloin, että jollakulla joukosta on jotakin siihen kehonosaan liittyvää ongelmaa sydämellään. Vaikka tunnen suuressa joukossa olevan probleemaa, en tiedä, kuka se on. Kerran olin iltavuorossa sairaalassa ja kun tulin kansliaan, alkoi päätäni särkeä. Kun kysyin, kellä taas on pää kipeä, sattumalta paikalla käymässä ollut päivystävä lääkäri ilmoittautui kivun lähteeksi. Tein hänelle niskahoidon ja pääsin pääkivusta. Monet tekevät samaa, mutta tiedostamattaan. Aina jonkun häpeän tai riemun aiheet ovat yleisessä käsittelyssä ja saa vain ihmetellä, kuinka ne taas tietävät kaikki asiani, eikö meillä ole mitään salaisuuksia? Vastaus on: ei todellakaan ole enää mitään salaisuuksia, telepatia on arkipäivää, vaikkakin sen käyttämistä vasta harjoitellaan.

Sanoessani ”valikoidut sosiaaliset kontaktit”, tarkoitan juuri sitä. Juuressa on sukumme, ihmiset, joita elämäämme olemme valinneet ennen syntymää, joiden pariin olemme syntyneet. Sakraalichakran alueella vaikuttavat sielun sopimuksen muut ihmiset – ystävät, työkaverit, puolisot – kaikki jotka itse valitaan, kaikki ne, joiden elämässä mukana olemista itse säätelee. Puolison voi vaihtaa, työpaikkaa voi vaihtaa ja ystävät voi vaihtaa. Kaikki nämä ihmiset ovat elämään myös valittu ennen syntymää mestariopettajiksi. Toiset opettavat mukavilla tavoilla ja toiset vähemmän mukavilla. Lähtiessä elämän taipaleille kohdataan ihmisiä, jotka vaikuttavat itseen ja joihin itse vaikuttaa. Polku sivuaa kenties kymmeniä tai satoja ihmisiä päivittäin ja jokainen kohtaaminen on ennalta määrätty – olettaen, että on siellä, missä kuuluukin olla. Jos ei toteuta kahdeksannen chakran sielun sopimusta, ei kohtaa heitä, jotka ovat ”maisia auttajia”, ja saattaa jäädä vaille suurta määrää energiaa, siitä kuitenkin myöhemmin. Tulee siis kohdattua paljon ihmisiä, jotka opettavat korkeinta itsensä rakastamisen läksyä erilaisin keinoin. He opettavat, kuinka vedetään rajaa, kuinka otetaan vastuuta omasta elämästä ja kuinka nauttia elämästä, kuinka olla kiitollinen jokaisesta hengenvedosta. Kun elämään kertyy vaikeita ihmisiä, voi aina kysyä ”Mikä on tämän ihmisen opetus, mikä tähän vaikeuteen nyt liittyy? Miksi tämä ihminen minua piinaa?”

Todennäköisesti elämässä on yhtä aikaa monta sellaista ihmistä, jotka opettavat samaa asiaa eri tavoilla. He kannustavat luomaan itselle paremmat elinolosuhteet. Kun puoliso nalkuttaa vaikka alkoholista, uskottomuudesta tai rahasta toistuvasti, tai kun takana on sarja samoista syistä päättyviä parisuhteita voi jo aavistella, että sisäinen radio on pakottanut hakeutumaan tietyn tyyppisten ihmisten pariin. Ihmiset eivät saa suustaan ulos mitään muuta kuin sitä, mitä oma radio huutaa heidän korvaansa. Jos sisäinen dialogi on positiivisella kehällä, saa paljon kehuja niistä asioista, joista voi olla ylpeä. Ja kun se on negatiivisella kehällä, saa taas palautetta juuri niistä asioista. Vaikka työkaveri huomaisi uudet hiukset, hän ei voi sanoa ”Upea tukka!” ennen kuin on käsitelty ne negatiiviset asiat, kuten vaikka ”Taas olet myöhässä”, jos se itseä sattuu kalvamaan. Tarinoiden mestariopetukset löytää aina peilistä. Sisäinen dialogi kääntyy ulkoiseksi ja sitä ulkoista seuraamalla pääsee hyvin jyvälle siitä sisäisestä keskustelustaan.

Ne useammatkin aamuiset tunnit, kun pienten lasten kanssa vietetään pakkaskelejä varten pukemassa ja on hirmuinen hoppu eikä mikään suju ja tulee päästeltyä ärräpäitä, on tilanne hyvä pysäyttää. Kenelle ne kiukut oikeasti haluaisi osoittaa? Kuka on dialogin toisessa päässä? Ajatuslankaa voi seurata ja sieltä löytää vaikka sen mummin, joka aina nalkutti, kuinka joka paikassa on oltava viisitoista minuuttia etuajassa. Tai sitten voi löytää sen työkaverin, joka istuu kellon kanssa vahtimassa, kuka tulee mihinkäkin aikaan töihin. Tai sitten voi löytää sen isän, joka iltaisin kävi räpsimässä valot pois ja komentamassa ajoissa nukkumaan – ja taas on aikuisenakin valvottu liian myöhään, eikä jakseta herätä. Lopulta sisäisen dialogin purkaa lapsilleen, jotka ovat asiaan tai omaan hermoiluun täysin osattomia.

Tulemalla tietoiseksi tästä keskustelusta, pysäyttämällä tilanteen ja miettimällä, kenen kanssa itse asiassa tässä riiheää, voi saada lapset rauhoittumaan ja itsekin aloittaa päivän uudestaan. Näitä heräämisiä, kun niistä tosiaan tulee tietoiseksi, alkaa tulla päivien mittaan yhä useammin ja lopulta onkin aika ihmeissään, kuinka paljon tulee vietettyä aikaa kuvitelluissa dialogeissa sen sijaan, että seurustelisi oikeiden ihmisten kanssa tässä ja nyt. Arkinen asia, kaupassa käyntikin, voi viedä aikaa tuntitolkulla. Puhelua puolisolle harjoittelee mielessään kymmeniä kertoja, ennen kuin se tapahtuu ja jos se meneekin eri tavalla, sitä suorastaan järkyttyy. Jos toinen vastaakin jotain ihan muuta tai vaihtaa puheenaihetta, onkin ihan ällikällä lyöty. Käsikirjoitus ei pidä paikkaansa!

Ihminen joka kaipaa turvallisuutta horjuu usein juuri tästä syystä. Hän rakentaa käsikirjoituksia, mitä toiset sanovat – ja kun he sanovat muuta, tulee alkuräjähdys. Tiedän paljon ihmisiä, jotka reagoivat lohtusyömällä tai lohtujuomalla juuri tällaiseen ennakoimattomuuteen. Ananaspurkit kun ovat vaihtaneet sitten viime käynnin kaupassa paikkaa on ihan riittävän suuri syy jollekulle poiketa alkossa sillä reissulla, koska sisäinen turvallisuuden tunne horjuu, asiat eivät etene käsikirjoitusten mukaan – ja toiset ihmiset harvoin toimivat käsikirjoitusten mukaan. Perhejuhlat ovat yhtä piinaa jo etukäteen juuri siksi, että joutuu keskelle suurta ihmisjoukkiota, jonka käyttäytymistä ei voi millään tavalla ennakoida. Ei voi mieltää etukäteen saako päänsilityksiä ja kehuja osakseen vai motkotusta ja moitteita. Lapset lähtevät juhliin leikkimään, aikuiset viettävät kankeina juhlia, koska aikuisten leikkejä vietetään joko suljettujen ovien takana ja rajatulla porukalla tai sitten ne sisältävät melko ikäviä valtapelejä tai muuta päälle päsmäröintiä.

Lapset tosin ovat oivallisia mestariopettajia, varsinaisia kärsivällisyyskoulun guruja. Heidän kanssaan ollaan erityisessä telepaattisessa kontaktissa ja lapset reagoivat perheen aikuisten stressitasoon jo hormonaalisen kontaktin vuoksi erityisen herkästi. Levottomat lapset kielivät levottomista aikuisista. Lapset tiedostavat vanhempien olevan sisäisen dialogin vallassa ja häiriökäyttäytymisellään pyrkivät saamaan aikuiset ”maan pinnalle” tähän hetkeen, preesensiin. Lasten keinot ovat rajalliset, he temppuilevat tai sitten yrittävät olla hellyttäviä olemalla erityisen pieniä ja erityisen hoivattavia ja erityisen suloisia – ymmärtämättä, että aikuisella palaa pinna, kun tämä aikuinen ei tajua lapsen viestiä. Lähinnä hermo menee, koska ei ole aikaa kuunnella, pysähtyä eikä huomioida sitä ”erityisen suloista” tai ”erityisen hoivattavaa”.

”Olet tarvitseva olento eikä tarvitsevuuttasi kohdata” on lapsen viesti tämän heittäytyessä levyksi lattialle ja kiljuessaan, että ”Äiti pue mut!” siinä kaikessa kiireessä, kun äitiäkään ei varsinaisesti huvittaisi koko töihin lähteminen. Kun kaistanleveyttä veisivät varsinaisesti ihan kaikki muut asiat. Kun olisi niin mukava vetäytyä peiton alle ja olla se tarvitseva olento jota joku voisi vähän hoivata ja kantaa vastuuta, ettei tarvitsisi olla aikuinen, kun olisi kiva olla hellyttävä ja suloinen. Lapset ovat mitä parhaimpia peilejä tunnesäätelyssä. Mikä itse asiassa tässä hetkessä rassaa? Kenen kanssa on sukset ristissä kun näin ärsyttää? Kenen stressistä stressaantuu, jos omia ongelmia ei niin sanotusti ole? Mitkä ovat kuormittavia asioita elämässä? Mitä asioita vähentämällä elämästä tulisi parempaa ja siedettävämpää? Millaiset ihmissuhteet ja millainen työ olisi henkisesti ravitsevaa, että kokisi olevansa rakastettu, omalla paikallaan ja arvostettu? Mikä rasittaa? Onko se ulosottomies, onko se vuokranantaja, onko se työkaveri, onko se puoliso?

Lasten suusta tulee häiritsevän usein se huomautus, joka pysäyttää paikoilleen, sillä he ovat tavattoman tarkkavaistoisia ja hoitavat vanhempiensa tunnesäätelyä monin tavoin. Lasten korvakierteet ja muu sairastelu on yllättävän usein palautettavissa vanhempien stressitasoon ja keskinäisiin konflikteihin, joko sanallisiin tai sanattomiin. Lapset näkevät vanhempiensa unia ja saavat näkyviestejä aikuisten asioista, joista eivät mitään ymmärrä, mutta pyrkivät omalla pienellä kapasiteetillaan puhdistamaan ja selvittelemään vanhempiensa välejä.

Karmasta kun puhutaan, saatetaan olla monien samojen ihmisten kanssa tekemisissä eri elämissä ja toimittaa tietynlaisia tehtäviä toisten elämissä – elämästä toiseen. Lapset ja vanhemmat ovat saattaneet vaihtaa paikkaa moneen kertaan. Olen ollut kuulemma oman äitini puolisona jossain edellisessä elämässä ja siksi aivan erityisesti herkistynyt vanhempieni ongelmien selvittelyyn. Olikin kiva saada pakettiin yksi tällainen karminen ongelma, jonka puitteissa raha-asioihin liittyviä syyllisyyksiä, kaunoja sekä velkoja tuli puhdisteltua. Joku viisas on sanonut, että ”Ole ystävällinen kaikelle elävälle, sillä mikä tahansa on saattanut olla edellisessä elämässäsi äitisi”. Omatkin lapseni ovat siis jostakin erityisestä syystä etsiytyneet juuri minun opettajikseni. Puolin ja toisin toimitamme tärkeitä oppiläksyjä – niistä korkein on se itsen rakastaminen.

Vanhemmuus pakottaa arvokeskusteluun, sen vuoksi parisuhteissa tuleekin rajuja muutoksia juuri vanhemmaksi tultua. Aletaan opettaa omia arvoja lapselle ja pariskuntana sitten ihmetellään, mitä niistä neljästä mallista sitten noudatetaan, kumman juurten opetukset ovat fiksumpia, parempia ja tarpeellisempia. Mikäli yhteisymmärrystä ei löydy, ollaan pulassa. Joudutaan taistelemaan sen kaksihaaraisen juurensa kanssa ja se puoliso siinä opettaa, että etsithän ne omat tolppasi, omat kunniasi – omat arvosi. Omanarvontunto on nähdäkseni tämän energiakeskuksen isoin opetus positiivisella kehällä. Sitä opetetaan meille usein negatiivisen kehän kautta, syyllistämällä. Lapset kasvattavat meitä alkamalla vertailla vanhemmuutta – miksi isä ja äiti toimitte eri tavalla? Miksi ajattelette eri tavalla? Perimmäisiä kysymyksiä. Puoliso ja työkaverit tekevät sitä ihan samaa. Mikä on työsi arvo ja mitä arvoja noudattaen työtäsi teet?

Tähän energiakeskukseen liittyvät myös ne ihmistä ihmissuhteissa pyörittävät kaksi isoa teemaa – seksi ja raha. Alaselän ongelmat kielivät usein taloudellisista ongelmista, varsinkin oikeavoittoisesti. Vasemmalla puolella ongelmat liittyvät parisuhteeseen. Lantiomalja on kaksiosainen kuppi, rustojen varassa. Nyrjähdykset ja kallistukset esimerkiksi pyörällä kaatuessa tai tuolista sivuun istahtaessa saavat lantion puoliskot virheasentoon. Virheasento tekee myös jalkojen niveliin virheasentoja. Kalevalainen jäsenkorjaus lähtee juuresta, jaloista, koska monta kertaa ongelmat tulevat vaikka isän puolen energioista (oikea nilkka on teininä nyrjähtänyt) ja isän suvun ajattelu tai vaikeudet raha-asioiden suhteen (vaikkapa ylenmääräinen nuukuus) saavat aikaan perheriitoja oman puolison kanssa, jolloin lonkka kipeytyy ja se tekee oikealle puolelle alaselkäkipua. Joskus taas voi olla vika edelleen siellä oikeassa nilkassa, lantio on vinksahtanut eri tavalla ja parisuhteen ongelmat koskevat vaikka luottamuspulaa, jolloin vasen puoli lonkasta kipeytyy. Moni yhtäkkisesti leskeytynyt tai vasten tahtoaan eronnut kärsii vasemman puolen alaselkäkivuista. Seksuaalisuuteen ja sukupuolen estettyyn ilmaisuun liittyen on usein alavatsakipuja tai problematiikkaa sukuelimissä. Työttömyysuhka tai huoli taloudellisesta selviämisestä ovat alaselkäkipujen syy.

Kun on jotakin huolta tai murhetta meneillään, ollaan alttiimpia onnettomuuksille ja herkempiä sairastumaan. Huomioimalla kehon kipualueet pääsee perille taas siitä sisäisestä keskustelusta. Mikä itse asiassa juuri nyt on akuuttia? Mitä keho kertoo? Oli aika, etten voinut oikein kävelläkään, kun jalkapöydät olivat tolkuttoman kipeät (muutosvastarintaa), alaselkä oli jäykkänä (taloudellista stressiä), yläselkä oli kierossa (luottamuskriisi) ja niska vinossa (elin arvojeni vastaisesti). Kunhan muutoksistani pääsin yli, voitin taloudelliset huolet ja sen hetkinen parisuhde päättyi, lakkasivat arvo- ja luottamuskriisitkin – yllättäen selkäkipuilukin loppui. Kehoni otti hoitoa vastaan eikä vääntynyt takaisin kipeisiin asentoihin. Kyseessä oli reilun vuoden mittainen jakso, jolloin sain kyllä hoitoa jos jonkinlaista, mutta koska en suostunut tekemään muutoksia, jotka olivat välttämättömiä, mikään hoito ei auttanut – keho kiertyi takaisin virheasentoihin. Tarvittiin halu päästä eteenpäin ja kun se löytyi, alkoi kehokin toipua.

Kehon viestin kuuleminen ja sen todesta ottaminen on tärkeää. Kipu on toiseksi viimeinen keino kertoa, että jotain on pielessä. Krooninen sairastuminen on viimeinen vaihe ja sen jälkeen muutosten tekeminen hidastaa oireita, muttei välttämättä enää korjaa jo syntyneitä vaurioita – vaikka onhan ihmeelle aina jätettävä tilaa. Keho korjaa paljon itseään, kun sille annetaan siihen lupa.

Sakraalichakra opettaa siis sosiaalisessa verkostossa tapahtuvan syyllistymisen ja syyllistämisen kautta niitä jakamattomia arvoja. Kun ne arvot löytyvät ja tietää mitä tahtoo, ei enää syyllisty asioista samalla tavalla – ja usein mestariopetuksetkin katoavat. Kun itse tuntee vaikka olevansa työssään ammattilainen, kun tietää olevansa hyvä vanhempi, kun tietää rajansa ja osaa sanoa ei, kun seisoo juurillaan omassa voimassaan ja tietää, mikä on kunnian perusta, silloin voi omien näkemystensä takana seisoa ja tekee elämässään, kuten parhaaksi näkee. Työelämässä olen huomannut ilmiön usein. Kun olen tehnyt ison virheen ja peilin edessä pitkään arponut ”miksi tein sen” ja lopulta nähnyt toimintani syyt ja seuraukset – enää ei tule samaa läksyä opettavia ihmisiä vastaan. Enää ei tule samanlaista palautetta, enää ei saa samanlaisia vaikeuksia eteensä. Kertaalleen selvitetty ja hyvä niin. Silloin lähdetään kohti seuraavia opetuksia, uusia haasteita. Ja ovathan ne uudet haasteet aina mielekkäämpiä, kuin törmäillä samaan seinään yhä uudestaan.

Lantiolla ja niskalla on syvä yhteys, 2-5 -sarjassa, mikä saikin minut alun perin ajattelemaan, kuinka kuvio rakentuu. Lantion ja niskan alueilla testataan sosiaalisessa verkossa omia arvoja, kahdessa eri tasossa. Lantion aluetta rentoutetaan muun muassa synnytyksessä jollottamalla matalalla äänellä ”jojjojjojjojjoo” sekä heiluttelemalla leukoja. Ina May Gaskin kehottaa luomusynnytysoppaassaan synnyttävää pariskuntaa intohimoisesti suutelemaan supistuksen aikana endorfiineja vapauttaakseen ja synnytystä edistääkseen. Mikäli synnyttäjän leuka kiristyy, myös lantio kiristyy. Moni puree suuttuessaan hammasta, esimerkiksi parisuhdekriisit tulevat joskus läpi leukasärkynä ja hyväntuulinen pussailu (hunaja-energiaksi sitä nimitän) on parasta lääkettä silloin, kun parisuhteessa on arvoristiriitojen selvittelyn vaihe meneillään. Rakentava riitely, jonka lomassa voi vaikka pussailla, olisikin ihanne.

Olen päätellyt asiakkaideni kehojen perusteella, että mikäli kiukkujaan ei kykene pari- tai muissa ihmissuhteissa purkamaan, johtaa se hampaiden kiristelyyn ja sitä kautta lantion virheasentoihin. Lihakset voivat nimittäin myös vääntää luista rankaa virheasentoihin. Viha ja suuttuminen vaikeuttavat myös lantion verenkiertoa ja lantionseudun jatkuva kiristystila vaikuttaa myös hormonitasapainoon monella tavalla, syntyväthän sekä mies- että naishormonit pääasiallisesti lantion alueella sijaitsevissa lisääntymiselimissä. Lantion alueen opetustehtävä syyllistyminen ja kurkkuchakran alueen syyllistäminen ovat kolikon kääntöpuolia, jälkimmäiseen palaan myöhemmässä vaiheessa.

Mikä on totuus? Mikä on oma totuus, osa- tai kokototuus? Mitä aatetta ollaan valmiita seuraamaan, minkä edestä ollaan valmiita taistelemaan ja mitä arvoja halutaan puolustaa? Syyllisyys on sosiaalinen tunne, sitä ei esiinny lapsillakaan luonnostaan, se kasvatetaan ja sitten sen kautta hallitaan ihmistä tehokkaasti. Kaikissa herätetään syyllisyyttä soimaamalla tietyistä asioista, mutta pelin voi kääntää toisinkin päin. Jos tuo ihminen jatkuvasti kokee tarpeelliseksi syyttää toisia jostain asiasta, vaikkapa rahasta, on se heillä kahdella yhteinen kipupiste. Harvoin ihmissuhteissa olemme tekemisissä ihmisten kanssa, joilla ei olisi samoja ongelmakenttiä. Kasvatuksessa, perhetaustassa ja sosiaalisessa verkossa on täsmälleen samoja vinoutumia, mutta kenties hiukan eri näkökulmasta. Saattaa olla vaikka julma anoppi -kierre tai perheväkivaltaa, alkoholiongelmia, läheisriippuvuutta, narsismia, uhrikierrettä, ihan mitä tahansa. Tutkimalla näitä sosiaalisen verkoston yhteneväisyyksiä ja erillisyyksiä saattaa paljastua juuri tällaisia opetuksia, joita on välttämättä toistettava toisin, jotta opetuksista päästään eroon.

Nuori polvi havahtuu siihen, että halutaan olla enemmän lasten kanssa kuin mitä omat vanhemmat ovat osanneet. Tai säästetään rahaa eri tavalla, kuin omat vanhemmat ovat tehneet. On tärkeää nähdä, millaisia malleja haluaa toistaa ja yhtä tärkeää on nähdä ne asiat, jotka on välttämätöntä toistaa toisin. Eteen ne tulevat joka tapauksessa. Se sisäinen radio huutaa suhteellisen kovaan ääneen näitä kipupisteitä, eikä löydy naksahdusta ihmisen kanssa, jolla eivät ne samat kipupisteet löydy. Vasta, kun ne opetukset selviävät, ihmissuhteesta vapautuu. ”Rakkaus ensi silmäyksellä” tai ”tiesin heti, että meillä synkkaa” ovat merkkejä universaalista rakkaudesta, ”mestariopetuksesta”. Kyseessä on sielun sopimus opettaa jotakin ja sille voi rakentaa ystävyyden, oppilas-mestari -suhteen tai parisuhteen. Myös ensisilmäyksellä tunnettu viha ja epäluottamus ovat opetussuhteita ja ne voivat olla yhtä syviä ja yhtä tärkeitä, kuin rakkaudellisetkin suhteet.

Uhri

Kolmas chakra on solar plexus ja se sijaitsee karkeasti ottaen rintalastan ja navan välissä. Se hallitsee suurta osaa sisäelimistä, ruoansulatusjärjestelmää, hormonitoimintaa ja siihen vaikuttaa tunne-elämämme eniten. Se on tahdon keskus, ”minähän osaan ja voin”. Sen negatiivisen kehän problematiikka liittyy pelkoon, positiivisella kehällään oman voiman ja mahdin tunteeseen. Nähdäkseni epätasapainossa toimiva solar plexus tekee kepposet koko keholle juuri hormonien kautta, siksi pelkoaan pitää pystyä säätelemään ja hallitsemaan. Pelosta pääsee hyvin perille, kun seuraa ensimmäisen kolmion pohjaa: mitä häpeän ja mistä syyllistyn? Vastauksista saa sitten selville ne asiat, jotka saavat ihmisen huojumaan. Kun alkaa olla enemmän läsnä preesensissä, solar plexus toimii paremmin ja koko keho voi paremmin. Nimenomaan pelko saa ihmisen ”keskitysleirikierteeseen” stressihormonien kautta.

Stressihormonit osallistuvat ravinnon käsittelyä säätävien sisäelinten ja suoliston toimintaan monin tavoin. Monet kärsivät ”stressimahasta” ja ovat ripulilla heti, jos on jotakin jännittävää tiedossa. Toisaalta tiedetään, että diabetekseen sairastutaan usein hankalassa elämänvaiheessa, kun yhdessä on paljon stressitekijöitä ja jokin karva sitten vain katkaisee kamelilta selän. Periaatteessa samoilla ajatus- ja pelkoketjuilla voi saada itselleen syövän, reuman tai diabeteksen, se riippuu myös geneettisestä taipumuksesta. Kuitenkin kyky säädellä rajuja tunteitaan sekä purkaa niitä niin, etteivät ne jää kehoon muhimaan, on ratkaiseva tekijä terveyden säilyttämisessä tai jo puhjenneen sairauden kroonistuvien oireiden lieventämisessä tai ehkäisyssä.

Ruoansulatusjärjestelmässä solar plexuksen alueella ovat haima, sappi ja maksa sekä suuri osa suolistoa. Suolistoon liittyvät suvun ja vanhempien tiukat vaatimukset, eli monenlaiset häpeäkierteet. Tiedostamattomat, sukupolvienkin takaiset, negatiivisten asioiden käsittelyn vaikeudet heijastuvat suolen poikkeavana toimintana. Joskus suolistosairaudella puhdistetaan juuri niitä pitkän linjan ongelmavyyhtejä, jotka kulkevat energiakentässä eikä niistä ole tosiaan se isoisä edes sanonut sanaakaan, joten lapsenlapsi sairastaa tietämättä, mitä edes sairastaa. Henkilökohtaisen elämän vaikeudet ja stressi kuitenkin yleensä pahentavat kierrettä. Tulehdukset ovat aina puhdistusreaktioita, esiintyivät ne missä tahansa kehonosassa ja kehonosasta voi päätellä, mitä tulehduksella puhdistellaan.

Ripuli saattaa hyvinkin olla viesti siitä, että pitäisi purkaa jotakin sukuun liittyvää, mutta ei oikein ole tiedossakaan, että mitä pitäisi purkaa. Ummetukseen taipuvaisilla ihmisillä taas on taipumus käpertyä itseensä ja asioidensa ympärille, he eivät välttämättä halua huudella asioistaan ns. ympäri kyliä eivätkä halua niitä purkaa millään tavoin. Ravitsemus on keskeinen osa suolen hyvinvointia. Monilla suoli on herkkä erilaisille lisäaineille, raskasmetalleille, mausteille sekä yllätys yllätys – vehnälle ja sen sukulaisille. Suolioireinen allergia monille ruoka-aineille on ilmiö, josta ei vieläkään yleisesti puhuta.

Suoli voi kehittää laktoosi-intoleranssin kaltaisen sietämättömyystilan yksipuolisen ruokavalion seurauksena melkein mille tahansa ruoka-aineelle. Sienien sisältämille sokereille voi olla intolerantti ihan samalla tavalla, kuin maitosokerille. Keliakia on autoimmuunisairaus, jonka mekanismi on tunnettu: ohutsuolen nukkapinta tuhoutuu viljan proteiiniosasta, gluteenista. Suolioireisessa allergiassa suoli sekä immuunijärjestelmä reagoivat ruoka-aineen sisältämään proteiiniin aiheuttamalla erilaisia muita oireita, kuten oksentelua, ripulia ja joskus anafylaktista shokkia. Keliaakikko voi syödä tuotteita, joista suolta häiritsevä gluteeniosa on poistettu, tai sitten täytyy syödä luontaisesti gluteenitonta ruokaa (kuten maissia, quinoaa tai riisiä). Suolioireisesti viljalle allerginen ei voi syödä viljatuotteita lainkaan ja toisinaan oireileva henkilö on ristiallerginen myös vehnän sukulaisille riisille ja maissille, jolloin elämä valmistuotteiden sisällysluetteloiden kanssa käy jännittäväksi ja saattaa joutua miettimään myös, mitä lihaa voi syödä, jos esimerkiksi kanat ovat saaneet pääsääntöisesti viljaa ravinnossaan. Joskus ollaan suolioireisesti allergisia esimerkiksi koivulle, jolloin koivun ristiallergeenit, kuten tomaatti ja paprikamauste, tekevät mahan kipeäksi. Lapsille voi olla haaste syödä jatkuvasti ksylitolipurukumia, koska suoli reagoi siihenkin, koivusokeriin.

Edelleen voi ravinto sisältää nikkeliä ihan luonnostaan, kuten vaikka soija sekä viljat, ja joskus oireillessa käy selväksi oireiden perusteella, ettei ole allerginen sille soijalle (papu) eikä viljalle sinänsä, vaan nikkeli tekee kepposet. Herkimmät joutuvat miettimään sen lihan, mitä uskaltavat syödä, sillä viljalla ja soijarehulla ravitut eläimet kantavat proteiinit ja nikkelin elimistössään suoraan kuluttajan lautaselle. Ruokavalio on kokeiltava asia, kunhan tietää mitä etsii hyvinvointinsa tueksi. Pääsääntöisesti riista pakastealtaista tai australialainen lammas ovat ihan hyviä syötäviä, mutta nauta, kana ja viljasika ovat monien vatsaoireiden taustalla, ihmisten edes tietämättä, että miksi.

Sappi on kiukun keskus. Vanha ”sapetus” kertoo hyvin mistä on kyse. Kiukkujaan patoavat ihmiset purevat usein hammasta, nielevät angstinsa ja kärsivät sitten sappikivistä sekä sappitulehduksista. Kiukun vastatunne on ilo ja sen sijaan, että kehrättäisiin sitä kiukkua negatiivisella kehällä, voitaisiin etsiä hyvänmielen hyrinöitä läheisten ihmisten kanssa. Eikös olisikin mukavaa nauttia arjen pienistä sattumuksista ja voida hyvin? Maksaan kertyy jo patoutunut kaunaisuus, pitkittynyt viha. Maksa vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan, kolesteroliin ja osaltaan myös hormonitoimintaan. Sokerimetabolia saattaa joissain suvuissa toimia niin, että pitää syödä karpaten ja skarpaten, ettei saisi diabetesta. Maksalta saattaa kulua puolikin vuotta, ennen kuin verensokerin heilahteluun tottunut keho tasoittuu.

Mielialat ovat hyvin pitkälti sidottuja myös nälän tunteeseen, lapsista huomaa aikuisia selvemmin ”nälkäkiukun” joka tasoittuu, kun ruokaa saa nenän eteen. Hyvä ruoka, parempi mieli. Maksan positiivisen kehän tunne on myötätunto. Osoittamalla myötätuntoa saa vihaisen ihmisen lauhtumaan. Kohtaamalla myötätunnolla omankin vihansa, ymmärtämällä, miksi vihaa ketäkin saa jo ihmeitä aikaan terveydessään. Viha on elämää säilyttävä perustunne, jolla on tärkeä viesti: olet uhattuna! Puolusta itseäsi! Ymmärtämällä, että tuntee itsensä uhatuksi, miettimällä mitä voi asialle oikeasti tehdä, voi jo tehdä paljon itselleen.

Haimaan kertyy katkeruus ja se aiheuttaa muun muassa insuliiniaineenvaihdunnan häiriöitä, ollen viimeinen niitti diabeteksen puhkeamiseen. Eriasteisia haiman tulehduksia tulee esimerkiksi sappikivien tukittua haimatiehyet tai puhtaasti alkoholin liikakäytön pohjalta. Katkeruuteen parasta lääkettä on armollisuus: sekä itseä, että uhkaajia kohtaan. ”Keskitysleirikierre” saa toiset lihomaan, koska elimistö varastoi kaiken ravinnon monimutkaisen metabolisen prosessin kautta. Toiset se saa laihtumaan, koska pelko ja sen aiheuttama stressihormonimyrsky haittaa ravintoaineiden imeytymistä.

Kaikkien näiden tunteiden kohtaaminen on pelottavaa. Ne liittyvät usein läheisiin ja tärkeisiin ihmissuhteisiin kuten perheenjäseniin, puolisoon ja vanhempiin, joihin suhteessa tuntee olevansa erityisen haavoittuvainen. Suhteiden haastaminen on usein henkilökohtaista vaarantamista, koska läheisistä ollaan oltu riippuvaisia monella tasolla, esimerkiksi taloudellisesti heikoilla tai emotionaalisesti jojoilevassa suhteessa. Parisuhteessa toistetaan toisin vanhempien parisuhdekuvioita ja puoliso tietää itsestä usein vaarallisen paljon. Paljastumisen ja paljastamisen pelko on valtava. Mitä olisi ilman näitä ihmisiä? Keneksi kasvaisi jos päästäisi näistä henkilöistä irti? Entäs jos ei saakaan heiltä enää turvaa ja hyväksyntää? Ja vielä vaarallisempi kysymys: entäs, jos ei ole koskaan turvaa ja suojaa saanutkaan?

Monta kertaa suhteet lapsuudenperheen ilmiselviin vikapäihin ovat selvät, suhdetta ei ole tai se on avoimen aggressiivinen. Puhdistusta seuraa jossain vaiheessa väistämättä sen käsittely, mikä ei ole miellyttävintä: miksi ei olla suojeltu toisen, periaatteessa turvallisemman vanhemman taholta? Kokemukseni ihmisten hoidosta on se, että noin 65% perheistä on ollut tavalla tai toisella emotionaalisesti turvattomia silloinkin, kun näennäisesti ei ole ollut mitään ilmiselvästi vialla. Ei olla välttämättä osattu olla läsnä tai sitten vanhemmat ovat keskittyneet niin kovasti omiin prosesseihinsa, että ihmiset tuntevat jäävänsä lapsina aikuisten maailman jalkoihin. Sisäinen lapsi siellä hakee uhrin asemassa elämänsä opetuksia ja ne seuraavat pitkälle aikuisikään.

Nämä läheiset ihmissuhteet sekä niiden käsittely vaativat usein tunneperäisen etäisyyden ottamista ja siihen tunteiden turruttamiseen on perinteisesti käytetty alkoholia. Alkoholi kuitenkin pahentaa tilannetta. Se häiritsee vakavasti hormonaalista toimintaa, yöunen laatua ja sosiaalisia suhteita. Lapset reagoivat alkoholiin, vaikka sitä käytettäisiin vähänkin, koska alkoholin ottaminen vaikuttaa sähköiseen kenttään ympärillämme. Humaltuneiden ihmisten seuraan menemisestäkin voi jo humaltua. Esimerkiksi oluen ottamisesta seuraa pöhnä, koska ympäristön erilaisia sähköisiä energiajäämiä imeytyy omaan sähkökenttään, kun ”puolustukset” putoavat. Joskus krapulainen olo tulee jo siitä, että läheinen, johon energiayhteys on vahva, on krapulassa. Tällöin on viisasta tehdä sähkökenttään puhdistus esimerkiksi nojailemalla mäntypuuhun vartin verran.

Vihojen ja kiukkujen purkaminen suoraan kohteeseen ns. ”apinan raivolla” ei useinkaan ole viisasta, mutta itseään täytyy puolustaa. Kannattaakin ”purkaa pintajännitystä” kirjoittamalla vihaisena asiat paperiin, tai piirtämällä kuva siitä, tai hankkimalla jokin sitä symbolisoiva esine - ja sitten polttaa se. Viha on usein vuosien saatossa kertynyttä, sitä on tullut taisteltua vaikka sisarusten kanssa jo vuosikymmenet, eikä puhdistus ihan yhdessä hetkessä käy. Saattaa olla, että toiminto täytyy toistaa useamman kerran, kyseessä on kuin sipuli, jota pitää kuoria kerta toisensa jälkeen. Joskus täytyy ottaa ”välikuolemat” ja järjestää vaikka symbolinen hautaustilaisuus, jossa haudataan niitä menneitä tuskakasoja. Hautausmenetelmä sopii hyvin, jos takana on pitkä linja perheväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä tai muita raakuuksia, jotka haluaisi jo jättää kerrassaan taakseen.

Energiatasolla asioita käsiteltyäni olen ymmärtänyt, että vain anteeksi antamalla ja päästämällä irti niistä aktiivisesti takaraivossa vaikuttavista painajaisistaan voi päästää irti niistä ihmisistä, jotka meitä syövät. Anteeksi antaminen on itse asiassa terveellisesti itsekästä. Ilman niitä tiettyjä kokemuksia kukaan ei olisi juuri oma itsensä. Ei olisi juuri niitä taitoja eikä ymmärrystä elämästä, jos ei niitä kokemuksia olisi ollut – vaikka kuinka raskaita. Jos ylläpitää aktiivisia muistoja jostain negatiivisista tilanteista, ruokkii vihaansa ja katkeruuttaan. Samalla tulee aina tilanteen ja asian muistaessaan lähettäneeksi energiaa kyseiselle ihmiselle. Tekee karhunpalveluksen itselleen ja palveluksen kiusaajalleen, kun pitää sitä energiayhteyttä yllä. Se energiayhteys syö voimaa juuri tästä päivästä, se sitoo ajattelutason kaistanleveyttä ja estää elämästä nauttimisen täysillä.

Kyllä, todella katkerista ja pahoistakin muistoista voi ihan todella vapautua. Polttamis- ja hautajaistekniikoilla pääsee irrottautumaan tunneperäisesti muistoista. Ne voivat olla siellä takaraivossa, mutta eivät enää liikuta ja niinpä pääsee irti pitkästä piinasta. Muistot tulevat mieleen yhä harvemmin ja lopulta lakkaavat olemasta aktiivinen osa muistikenttää, hämärtyvät sinne jonnekin taustalle kuin jokin epämääräinen viikon takainen painajainen. Jonkin ajan kuluttua sitä kysyy itseltään: mitä ihmettä oikein ajatteli kaikki ne vuodet, kun sitä vihaa kantoi? Anteeksi antamalla antaa anteeksi myös itselleen, armollisuus antaa jatkoaikaa ja mahdollistaa sen, että pystyy ajattelemaan itsestään ja toisista hyvää. Kun lakkaa häpeämästä, lakkaa häpäisemästä itseään. Kun lakkaa syyttämästä toisia, lakkaa syyllistymisen. Kun lakkaa pelkäämästä, voi lopettaa itsensä pelottelun. Lopulta pääsee sille positiiviselle kehälle. Häpeän jälkeen kukkiikin kunnia, syyllisyyden jälkeen hohtaa ylpeys ja pelon jälkeen tuntee vihdoin oman voimansa – alin kolmio, persoonallisen voiman taso on valmis siirtymään uusiin haasteisiin.