TUHOKENTTÄLÄISET
Perheessä
perkeleiden
onkaloissa vuorten
tavoilla peikkojen
asustaa tuo joukko
julma
ja heiltä peräisin
on pulma
yleinen keskuudessa
ihmisten
Tuhota kaikki täytyy
ilkeä olla, ja
tahallaan
tehdä toisille
kiusaa
Viha kantaa ja
armoton olla
tuskalle toisen
nauraa nauttien
Perheessä
perkeleiden
kaikki tehdään
toisin
ja jos toisin olla
voisin
kuin perheissä
perkeleiden
tässä elämässä
valitsisin sen tien
Salm-on-Ella
tauti tuhoisa joskus
on nykyisin
hallinnassa
Sukujen varjoissa
vihakin joskus
ihan yhtä lailla
tappoi
Vaan nyt se on
sairaus
toisten joukossa
Tähän loppuu
vitsaus
siellä on yleisessä
tiedossa
Kun joku lapsen
pieksäjä on
tai vaimon, miehen,
suruton
saa hän äkkiä
opetuksen
Tarvitaan uudet
konstit
sillä vanhat koirat
valoon matkaa
ja pennut saa
rakkaudella uutta
oppimaan
BERGAELA
Tässä vaimon varjo
on
josta kuulu nainen
on
jota miehet
kammoksuu
ja vierellänsä
vieroksuu
Hän rahasta miehen
valinnut on
ja ahneutensa
loputon
saa taakan alle
nääntymään
ei tunnu mikään
riittävän
Se sama pätee
Verottajaan
on varsin kuulu
himostaan
Istuu päällä
kirstujen
ja kaikelle kansalle
köyhyyden
hän mielellään
suo
se on loputon suo
Ja vampyyri tuo
joka nautinnolla
harhauttaa
luo suloiset kuvat
ja kaivaa luvat
tehdäkseen tuhojaan
Verenimijä on, ja
loinen
eikä pistäis
rikkaa ristiin
Sitä koskaan ei
saamisistamitä häneltä haluaa
ennen kuin kierre
katkaistaan
Hän taitavasti osaa
valehdella
kaikenlaistaja mieltänsä sitten muuttaa
ei se totta
ollutkaan
mitä sanoi äsken,
tai eilen
toissa päivänä
tai aattona häiden
Hän ui liiveihin
vaimoutuneiden
ja verkossa
valheiden
syytettynä ja
tuomittuna
istuu synneistä
sisaren
Moni mies sitä
miettii
mitä tapahtui
kanssa sormusten
Se kehä lienee jota
vaikeaa on
vastustaa, muttei
mahdoton
Mikä voimat imee on
illuusio
katteettomat
lupaukset
ja myyminen
sielunsopimuksista
sillä raha ei riitä
se loppuu aina
kesken
Menee kaikki aika
aina
pelkkään
selviytymiseen
Vampyyrin on sukua
ja sitä kylvettyä
tuhoa
kierroissa karmojen
kantajana verojen
rosvo sotasaaliineen
Köyhältä paljon
puuttunut ois
mutta ahne ei
tarpeekseen saanut ois
ja vauraus
selkänahasta toisten
se on tapa kaikkien
loisten
Kaikilla on muilla
ja kateus saa
tappamaan
tuhoamaan ja
orjuuttamaan
ja sille kaikelle
nauramaan
Olen langennut
samaan ansaan
olen nähnyt tämn
tekevän
elämässäni
tuhojaan
Ja aina totta toinen
puoli
niinhän sitä
sanotaan
koska unohda ei
sielun puoli
ennen kuin tuhoista
armahdetaan
”Se on vaihe”
minä luulin
että ihminen olla
varaton vain vois
”se on periaate”
ja kuulin
että suoja olla
vois
ettei menettäisi
pois
mitä omaksensa
uskoo
Mutta harhaa se on
Harhaa kaikki
Sillä kun omaisuus
on viety
siitä alkaa vasta
leikki
Miten sitä lisää
saada vois?
Ja kenestä hyötyä
vois?
Kuka olisi sellainen
ihminen
joka todeksi kaiken
lois
mikä silmieni
edessä siintää?
Entä kun ei sekään
riitä?
Olen saanut tässä
elämässä
olla valepukki
Lupasin enemmän
kuin annoin
ja liikaa veroa
kannoin
En ollut sitä mitä
odotettiin
Minä aivan eri
suuntaan kasvoin
Mutta tiedän sen
nyt
takana syytösten
on varjopeli julma
ja siinä oli pulma
kuinka anteeksi
saada vois
Kaiken mitä tehnyt
on joskus
Ei ole väliä,
elämässä missä
sitä luulisi
olevansa Robin Hood
mutta löytää
itsestänsä Seriffin
Julman verottajan
Nottinghamin
joka aurassa istuu
ja kailottaa
”Tulkaa kaikki,
minut tuomitkaa!”
Ihmiset pelästyneet
on turhaan
en aio se sama enää
olla
ja valoon matkaan
siunaten
päästän varjon
opetuksineen
Nyt tiedän roolini
entisen
ja voin vapaasti
valita toisen
käsikirjoituksen
Jossa vampyyri en
ole enää
enkä tahdo
valehdella
vaan rehellinen ja
elävä olla
BERGHA
Hän on varjo
portinvartijoiden
äiti julma, peto
kaikkineen
Häälynyt yllä
noitien
kätilöiden ja
naisien
Hän on päättänyt
ketkä kulkea saa portista ikuisuuteen
Hän on lautturi,
joka kyydistä joskus
jättää tänne
eksymään
Hän on satujen
julma
äitipuoli ja isä
joka sallii kaiken
tapahtua
Hän on juuri se
nainen
energia pelottava,
luonnoton
jota soilla itkevät
lapset huutaa
”Meitä tulkaa
hakemaan!”
Hänen viittansa
liehuu
sotatantereilla
missä lapset
leikiten tuhotaan
joskus äkkiä
armahtaen
joskus julmasti ja
pitkään kiduttaen
Hän on varjo niiden
naisten
joka pojat ja iehet
sotaan saattaa
eikä pakota rauhaa
rakentamaan
Hän tietää, on
kuolema välttämätön
vaan ei lohtua suo
ja joka tavallansa
verta juo
pelkää, kidutus
sielutasolla on
kerrassaan
päättymätön
Tätä voimaa miehet
on pelänneet
Hänet tuntee
synnyttäneet
Se on naisella
selkäytimessä
Elämä on
korkeammassa kädessä
Lapsentappaja
luonnoton on
voima vaimon armoton
Ehkä helppo hänet
tuomita on
ja silti vierestä
seurannut oon
kuinka järkkyy
mieli
alla paineen kovan
Kuinka taivu ei
kieli
avunpyyntöön, turmioksi avuttoman
Jokin järki joskus
on ollut siinä
Sitä itsellensä
voi selittää
Muinaisina aikoina
ei kaikki olis
selvinneet
Tänäkin päivänä
puhuttaa
mikä ihmisen elämän
arvoa mittaa
Kuka elämää elää
saa sellaisenaan?
Onko ihmisarvoa
olemassakaan?
Vanhuksella
riisutulla
arvostaan harmaaksi
ajetulla
Varjoja kuoleman
pelkää moni
ja toisilla kutsu on
tulla
luo sen kauniin
unohduksen
kun on loppu
kaikkiallatuhoon tuomitulla
Toiset ilmentää
tahtomattaan
kuinka kävikin
äkkiarvaamatta
yksi puukon isku
tai pistos piikin
oli helpossa henki
kutsutulla
Mutta joskus on niin
jää muistoissa
elämään
aikaan, jonka
taakseen jättäisi
mieluummin ei
koskaan heräisi
yli ankarien aikojen
kestävät
joskus vastustellen
heräävät
ja lautturia
luokseen kutsuvat
vaivoistaan eroon
haluavat
Tämä laji myös
muinoin
uskonsa varassa
uhrasi
omaksi edukseen
pahasta päästäkseen
toisen ihmisen
tai joskus jopa
kokonaisen
lauman tai joukon
ihmisiä
naisia, lapsia ja
miehiä
Tää viitta häälyy
siis
muinaisten pappien
yllä
Sen uhrinsa
muistavat kyllä
ja marttyyrit
muistavat myös
vaikka tarkoitus
olikin hyvä
Sielun vaellus
vihdoin päättyvä
tämän voiman
vapauttaisi vihasta
saisi uuden
tarkoituksen valosta
eikä lapset enää
pelkäisi
maailmaamme syntyä
Voisi elämä
toiseksi kääntyä
kun olisi lupa
täältä lähteä
Elämä on voima
ihmeellinen
olomuutos aina
välillinen
Valoon saatan
lautturin rannalle
Etsimään rajan
takaa sopivat elämät
ja armahdan itseni
näistä töistä
BERGAEL
Tämä kehveli
on se pyöveli
joka silmää
räpäyttämättä
käskyt täyttää
päällikön
Kidutusta tarjoilee
täysin säälimätä
Ihmisyys toisen
tai eläimellisyys
se sivuseikka on
tai mahdollisuus
Kipupisteet tiedossa
ja pelkokertoimet
Niitä käyttää
armotta
vastuun kanta
aina toiset
Hän se on
joka toimittaa
papin määräämät
uhrit
tuomarin antamat
tuomiot
ja kehtaa olla
puolueeton
nostaa toimesta
palkan
Ei se helppoa oo
peloista toisen
kantaa aina
harteillaan
korppikotkaa ja
taskussaan
verirahoja
toimistaan
Hän on
hirttäjäisten sankari
ja julma
inkvisiittori
Ei päätöstä tee
mutta nauttimaan
oppii
kuinka toinen
rimpuilee
Ja ne uhrit sitten?
Vankejaan joskus
hyvinkin kohtelee
Harmihan se ois
jos ennen näytöstä
kuolee
Suru suuri on hälle
kun yleisen tuomion
täytäntöön
laittaa
ei aina kiitosta saa
Joku aina on niistä
vastahankaan
Hän siellä on
missä
ihmistä uhrataan
Hän on niiden
jäsenissä
jotka aina tottelee
miettimättä onko
tämä
oikein tahi
kohtuullista
toisen ihmisyyttä
vastaan
Jos on kidutuksen
kohteena
lapsi taikka vanhus
koulukaveri tai
potilas
sovellukset ovat
monia
Ykseyden aikana kipu
on kovaa
ei pysty pyövelit
toimiinsa
joten valoon matka
alkaa
muuksi muuttumaan
BERGALE
Tämäkin peikko
toteuttaa
sotaisissa
toimissaan
kaiken, mitä
kuvitella saattaa
hän raiskaa,
murhaa, tuhoaa
Vihan vimma on
mahdotonta vastustaa
Vihollinen on
Vihollinen aina
Ihmisyyttä ei
tämä varjo
tunnista
Hän oman raivonsa
tunnustaa
sillä toimensa
oikeuttaa
Se puolustusta on,
joskus
ja kurinalaista
tuhovimmaa
raivokasta
tahdonvaraista
Varjo tämä
kasvattaa
suuhun petohampaat
Se raatelee, kuin
uroskarhu
tietoisena
voimastaan
Sille ihminen pärjää
ei ollenkaan
Hullu sen on
joka tämän eteen
menee
Nähdä sen voi myös
naisessa
joka poikasiaan
puolustaa
Ja sellaisessa
vanhemmassa
joka uhmaavaa lasta
kurittaa
silmittömällä
vimmalla
ja tuhovoimalla
on salamoiva katse
ja muriseva ääni
Kas, ei haukku
haavaa tee
mutta tämä peto
lähellä
varmaan niitä tekee
Tää on
taktikoinnin mestari
pennut toisen
uroksen
tappaa, naaras
tiineeksi
niin pysyy
hallinnassaan
Tänä päivänä
saattaa
myös lapset
karkottaa
toiseen pesään
asumaan
vallanhimossaan
Ja voimaa tätä
myös käyttäneet
on julmat äitipuolet
Sotaa käydään
armotta
ja reviiri on koti
tai sitten puolison
syli
Ei mahdu valtakuntaa
kuin yksi kaunis
Lumikki-parka
sydämensä
tarvitsee
Ja Tuhkimo kenkänsä
ja Ruusunen unensa
että prinssi
paljastaa
juonen petollisen
Sotilas tuo hän
hurmeessa kahlaa
heiluttaa miekkaansa
tuhoa kylvää
ja saa siitä
nautintonsa
Hän syöjätärkin
on
ja kostonsa hankkii
Lapset pistä
poskeensa
ja naapurin karjan
tuhoaa
ikä toisilla on
se on hänelle
tarpeen
Mikä pyhää on
sitä tuho
kohdatkoon
Ei mikään ole
pysyvää
ja siksi on tuomittu
hänet kiertämään
ryöstelemään
ja rötöstelemään
Se aika on tullut
päätökseen
kun tämä on saanut
mellastaa
Valo sitä kutsuu
voi toisin oppia
mittaa ottamaan
BERGALON
Tämä niin kuin
harakka on
kaiken kiiltävän
perään
Ei ehdi ruumis
kylmenemään
kun tämä on valmis
pesän tyhjentämään
Tai haudan, on
todella nopea
tämä käänteissään
Varjo häälyy yllä
merirosvojen
ja sotaan valmiiden
saalistajien
Toisten kalleudet
hän omikseen lukee
Ja aarteista toisten
hän myöskin selvän
tekee
Hän ottaa mikä
irti lähtee
ja eteenpäin
kaupittelee
Tai aarteet kätkee
jonnekin
koska ei näyttää
sitä voi
muuten tuomiokellot
soi
Arvo on hälle
seikkailulla
Sillä kaiken voi
aina menettää
eikä ole mitään
pysyvää
Ei hän halua
kiinnittyä
aarrejahdissa
vartijat
on sivuseikka
Tämä on taitava
harhauttaja
Hän temput tietää
ja keinot keksii
Käsiksi kaikkeen
päästäkseen
Ei kunniaa kaipaa,
ei tunnustusta
Rahaa vain,
kultaa ja kimallusta
Hän on auervaara
ja hurmuri huijari
Hän on nainen
laskelmoiva
joka kultamunan
valitsi
Hän on varjoisa
peluri
joka kalsarinsakin
menetti
Ryysyistä
rikkauksiin
kerrasta toisiin
karmojen kierroissa
ryöstöretket
valitsi
Joskus odottaa
malttaa kauankin
että kimppuun
pääsee aarteiden
Joskus taipuu sitten
sotimaan
jos vain pääsee
varastelemaan
Siten ei ainakaan
jää kukaan omiaan
takaisin vaatimaan
Robin Hoodista on
tuttu
varjo tämä,
ilmentäjä
Ilkeä kuningas,
roisto myös seriffi
Yhtä paljon ovat
varkaita
kuin on varkaiden
kuningas
Henkipatoelämää
saa leiritulilla
viettää
Vapaana työstä
joka ajan muuten
nielee
Selkänahasta
toisten
kaiken ansaitsee
Joskus lailla
kuninkaan
tai sen ilkeän
seriffin
lain nojalla
ryöstelee
Asema herran ja
Herttuan
vapauden siihen
tarjoaa
Ja kuningas
Leijonamieli
ei ole pekkaa
pahempi
vain huseeraa
ulkomailla
sotaretket maksaa
kansa
verorahoilla –
tähän perustuu
ansaittu herraviha
Nyt ei sotimaan
lähde
vaan suuntaa valoon
Näin pääsemme
kokonaan
sodista eroon
BERGALDAR
Tämä varjo melkein
huomaamaton
teurastajana
mellastaa
eläimet
erikoisalueenaan
muttei kaihda
ihmislihaakaan
Hän katsoo, että
uhri on
sopiva ja odottaa
että miten aikaan
saada voi
eniten tuhojaan
Saattaa lapsena jo
aloittaa sen
kun tarpeeksi
seurata saa
mitä kipu aikaan
saa
Ja aina on pakotettu
ruokaa saalistamaan
Peto kaipaa
saalistaan
uhristaan paljon
hupia saa
Ei suostu nopeasti
tappamaan
sillä jahti on
puoli ruokaa
Tämä
karmakierroista muistetaan
BERG-HEL
Ja mikä vallan outo
on
otus auringon alla
Tuo vanhempiensa
tuhoaja
Elämän lähteen
tukahduttaja
Karmasta toiseen,
ajasta aikaan
Paha, aina vain paha
on
teko säälimätön
Usein tuntuu,
käsittämätön
on kuin mielipuolen
työtä
ja se kirpaisee
kun ajattelee
mitä elänyt on
tekijä myötä
Sillä järkkyä
täytyy mielen syvästi
ei olla kohdeltu
ihmistä hyvästi
Harvoin syntyy lapsi
kuin sotilas
harmaahapsi
joka tappaa
perustetta saattaa
tai mielihalusta ja
nautinnosta
Sitä tehdä on
helppoa muille
sillä tappaja
kadottaa ihmisyyden
sen tuntevan, herkän
mielen
Ei ole toinenkaan
ihminen
kilpailu voi olla
kovaa
velisurmissa,
kunniamurhissa
Ja ventovieras oi
olla nukke
alempi kaikkea
elollisuutta
Mutta omaansa ken
käy tappamaan
vain vielä samaa
juurta
ihminen vain hyvästä
syystä
Puolustus toisen on
osa totuutta
ja julmuus on tuttua
ei ole vanhemmille
aina lapsi
tuo suojaton olento,
voimaton
alla vallan
vanhemman
Helvetti siellä on
luolissa
missä elämä on
toivottomuutta
vailla pakenemisen
mahdollisuutta
Ei voi edes karata
todellisuutta
ja silti joskus
lapsi kasvaa
itseään
puolustamaan
Ja myös toista
vanhempaa
Se surullista on
lapsi kantaa teon
ilma aikuisen suojaa
Ilman turvan tuojaa
Silkkaa kidutusta
olla voi elämä
ja sen päätöksen
voi tehdä
jo aivan pienenä
Niin sitä luulee,
lapsen paras on
luona oman taaton,
maammon
Ja katin kontit,
murhanhimoa
voi joku kantaa
hautaan asti
Sillä murhassa
toivon kipinä on
kostossa sarjasta
julmuuksien
Se hehkuu niin
tylysti
läpi sukupolvien
Istutetaan ihmiseen
syvästi
luulo: murhassa
vapaus on
Vaan vankila tuo, se
on vapaa
ei ole helppoa ulos
sieltä tulla
Sitä saattaa kostaa
sydäntä raha ei
korvaa
Mennyttä ei voi
ostaa
Miten uudeksi
tulevan sorvaa?
Siinä sepän ahjon
tulessa
itää päätös, ei
lapsille voi kostaa
sitä mitä on
joutunut kokemaan
ja miten siitä
vankilasta paetaan
on vain päästää
lapset pahasta
Ei käytetä
kostossa nappuloina
vaan tarjotaan
vapautta
Se on kehotus;
alahan jo laputtaa
ota mukaasi, mikä
on kalleinta
Muutos saattaa ottaa
aikaa
mutta ei tuhoja
tarvitse kantaa
Rakennustyöhön voi
elämän kuluttaa
iloon ja
nauttimiseen
Pahat olot jääkööt
sikseen
ja se vankilan ovi
on auki
Käden voi jättää
nostamatta
Lapsen aina
satuttamatta
ja suojella
parhaan taitonsa
mukaan
BERG-HOR
Lapsen varjo on olla
armoton
kiihkoileva,
näköalaton
Ei ole kokemuksista
suojaa
Ei ole aikuisen
tajuntaa
Ei sävyjä eri
harmaan
Ei elämää välissä
mustan ja valkean
Lapsi ymmärtämätön
ei aina paikkaansa
tiedä
Eikä anna elämän
viedä
EI ole kasvulle
sijaa
Eikä perheessä
paikkaa
Ei juuria joista
ponnistaa
Tarkoitukseton
Tuhoaa ympäriltä
sen
joka muille pyhää
on
Koska on niin
ehdoton
hän tahtoo
suuntansa valita
ja tieltä kaiken
raivata
Ei ole merkitystä
millään
eikä kenelläkään
kuin ei hänelläkään
Luovat ratkaisut hän
keksii
toisten kidutuksiin
Tyyliä voi vaihtaa
temput muutta aina
uusiin
Utelias hän on, ja
villi
ja tuhotöihin on
hän altis
mistä toiset kärsii
pahimmin
hän todeksi tietää
tarkimmin
ja toteuttaa sen
minkä
toinen pelostansa
loi
Työttömyys on
vaara hälle
aikaa puuhalle jää
hämärälle
Uhrinakin esiintyy
”Ei voi yhtään
mitään tälle!”
Viha kalvaa, koston
enkeli
varjonsa helposti
kateudesta kehitteli
Sen ompelee
varpaaseensa tiukkaan
Ei kasva aikuiseksi
koskaan
Aatteen minkä
tahansa valjastaa
tuhovimmansa
vaikuttimeksi
Sota valmis on, ja
syyksi
mikä vain on
pätevä, ja miksi
joskus erota ei
taisteluparista
kapteeni Koukusta ja
Peter Panista
kumpi on kumpi
he molemmat on
periaatteesta
toistensa kimpussa
Lapsen leikin
varjolla
jatkettu on monia
vihoja ja vainoja
Siinä suuri on suru
äidille
kantaa sotisopa
Lemminkäiselle
joka ikävystyy
talon töissä
viihtyy vainen
julmantöissä
aseissa ja
verilöylyissä
Tarkoitukseton
itsensä tappaa
hitaasti tai
nopeasti
ei ole merkitystä
elämällä
sydän täytetty on
tyhjyydellä
Joten toisille voi
tehdä saman
unohtaa ajan, paikan
ja tavan
Jalka vippaa,
liikekannalle päästävä
joskus pakotie on
hermoja säästävä
Ei ole paikalla
väliä, ei ihmisillä
Ei tunnu miltään,
itseen kiinnittyvillä
on tarpeita vaikka
muille jakaa
sitä tuntuu, itse
vain valheita jakaa
Lapsi tiedä ei,
miksi on syntynyt
varjo jäkättää,
kunnes hylännyt
on kaikki, joille
itsellä väliä olisi
kunnes tuhottu on
maat ja mannut
Elämä kiertolaisen
kutsuu helposti
Ei löydy tarkoitus
vaikka kuinka
muuttaisi
Varjo tunne ei
rakkautta omakseen
Varjo näkee itsessä
välineen
se tahtoo tuhota sen
kaiken ilmeisen
että näkisi joku
takaa ihmisen
Lapsi syntyy usein
halusta
mutta kun ei vastaa
tilausta
On hän usein
virkaheitto
osaton ja onneton
suojanaan on julma
peitto
Rooleina tuho ja
kauna on
Kiihkoilija
mellastaa
kun uhrius vähän
päätä nostaa
siitä seuraa usein
pelkkää pahaa
sillä aatetta ei
voi ostaa
ja jos vuoksi sen
käy tappamaan
kiduttamaan ja
raiskaamaan
uhoamaan ja
tuhoamaan
elämää vierasta
vieroksumaan
se tie on oleva
loputon
Sillä fanaatikko on
lahjomaton
ja käyttää kaikki
konstit
löytääkseen
rikkurit
ja tehdäkseen
selväksi tilit
hän etsii mieleiset
tuomarit
ja jakaa mielivaltaa
siitä karmoissa
maksaa saa
Eikö tämä sitten
ollutkaan
sitä lapsen uskoa
sokeaa?
Ja jopa toivottavaa?
Minä lapset tuhon
tunnistan
itsessäni jokaisen
Ja pelot mielestä
karkotan huokaisten
onneksi kasvanut on
järki
ja aikuisen
kokemuksen
tiedän tuoneen
pelivaraa
väistää kokonaan
tuhojen pelit
Sillä kirpputorilla
sen opettelin
on kierrätys
poikaa, rakenteen
voi joku toinen
käyttää toisin
löytää palaset
paikoilleen
Joskus ennen olen
kai tappanut
tässä elämässä
olen vain sanonut:
”Etsi tiesi ja tee
kuten tahdot!
Olet vapaa, ja
vankila purettu
piinapenkistä uhrit
vapautettu!”
Valmis jokainen on
uuteen valon alkuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti