Suhteellista/ Risti ja enkelipallot

Ristin kunnia

Tasakylkinen risti on 12-nurkkainen. Sen muodostavat neljä miekan terää, joilla on oma yhteiskunnallinen tasonsa. Ristin numerointi alkaa vasemmasta yläsisänurkasta, jolloin keskiöön jäävät sisänurkat muodostavat kunniakentän 1-4-7-10. Tällöin ristin vasemman puoleiset ylänurkat muodostavat luovuuskentän 2-5-8-11 ja oikeanpuoleiset ylänurkat rakentavat voimakentän 3-6-9-12. Jokaiseen miekanterään kuuluu siis kaksi eri kunniapistettä, mikä saa aikaan joko ristin kunnian tai ristin häpeän, jotka määrittävät ihmisen taisteluita tässä elämässä. Nämä samat kentät muodostavat kolmiportaisuuden sydäntietoisuudessa. Kun ristin piirtää kenttineen se muodostaa yhdenlaisen kukkasen, jonka olen nimittänyt kasvatuskukkaseksi. Miekan terien keskiö muodostaa jokaisen ihmisen ytimen, joka määrittää tarvetta kunniaan sekä reviiripeliin ja koko kuvion ympäri piirretty ympyrä kertoo, että enkelipeliä pelatessa pitäisi jokainen taso olla kauniina kehinä kunnossa, tai kukkanen lakastuu surkeasti.

Chakrat 1-4 jotka muodostavat ylimmäisen miekanterän kuvaavat apinapeliä ja oikeanpuoleinen miekanterä rakentaa koirapeliä chakroilla 4-7. Alin miekanterä kuvaa ihmispeliä chakroin 7-10 ja vasemmanpuoleinen miekanterä kuvastaa hovipeliä chakroin 10-12. Poikkipaalu kuvastaa ”miehen ristiä” chakroin 5-6-11-12 ja pystypaalu ”naisen ristiä” chakroin 2-3-8-9. Miehen ristissä olennaisia ovat visio ja sen ilmituomisen haasteet yhdistettynä rosvo- ja paratiisisektoreihin. Naisen ristiin kuuluvat sosiaaliset kentät sekä voiman tai pelon välillä huojuminen yhdistettynä haasteisiin sielun sopimuksen toteuttamisessa ja rauhan kannattelussa. Tähänkin kuvioon voi mukavasti peilailla ihmissuhteitaan, millaista taakkaa tai osaa kukin näyttelee osana omaa ristiä. Ristin nelinurkkaisuuksien kautta voi helposti peilata sitä, millaiset pinnat muodostuvat kennostossa, kun yhtymäkohtia haetaan.

Kunniakenttä on osa kolmiportaisuutta ja vastaa super-egoa, korkeampaa olemuspuolta tai sielua. Se määrittelee ihmisen valintoja sikäli, että jokaisen tason täytyy perustua lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä oman kunnian säilyttämiseen ja sielun sopimuksen täyttämiseen. Sielun kunnia etsitään vaikka kiven silmästä, silloinkin kun päivätietoisuuden myötä siitä joudutaan syystä tai toisesta joustamaan. Karman lakien mukaan juuri kunnian etsimisen haasteet tarjoillaan elämästä toiseen. Kunniattomat ratkaisut ja niiden kanssa pärjääminen, uhriutuuko tai katkeroituuko vai etsiikö uusia vaikutuskenttiä, ratkaisevat seuraavat haasteet.

Mikäli vanhemmat eivät näihin haasteisiin kykene vastaamaan, selvitystyö jää lasten kontolle. Mikäli kierre katkaistaan, lapset saavat uusia haasteita. Sielun sopimuksessa on siis varaa muutoksiin, eikä lasten sielun sopimuksien tutkimisessa sinänsä ole mieltä. Lasten tahto on pitkään aikuisten taskussa ja vanhempien lapsille jättämät haasteet nivoutuvat osaksi sielun sopimusta. Jokainen lapsi kun syntyy sukunsa pelastajaksi ja kierteen katkaisijaksi, jokainen aikuinen voi ottaa haasteen vastaan säästääkseen omia lapsiaan vastaavalta kierteeltä sekä puhdistaakseen oman kenttänsä, jotta lapsi pääsee kiinni uusiin, omiin valittuihin haasteisiinsa.

Jokainen joutuu kokemaan sekä orjuutettuja että vapaita elämiä, uhri- ja valloittajaelämiä sekä suuruutta että vähäisyyttä niin vallan kuin materiankin suhteen. Kunniallisuuden käsitys sielutasolla poikkeaa jonkin verran maallisista kunniakäsityksistä. Jokaisen pitää selvittää asia ja toimintatapa kerrallaan, mikä on itselle oikein. Ymmärrettävä on, että velipojan tai siskolikan oikea on eri, mikä olisi itselle oikein. Jos kumppanin oikea tie vie vasemmalle ja oma oikealle, sillä tiellä on pysyttävä, koska muuten tuntuu pahalta. Oman tiensä ja tahtonsa noudattaminen tuo ylpeyttä ja omaa voimaa, luovuutta ja energiaa, jotka säteilevät ihmisestä kauas.

Kunniakentän ääret määrittävät chakrat 1-4-7-10, jotka ovat eri kolmiportaisuuden kerroksia. Ensimmäinen on juuren kunnia eli suvun anti, toinen on sydämen suhteiden kunniaa määrittävä energiakeskus, kolmas on yhteiskunnallista kunniallisuutta kuten tehtävää työtä, määrittävä chakra ja viimeinen on spirituaalisia arvoja sekä eettisyyttä määrittävä chakra. Kunniakenttä on ihmisen syvin olemus ja jokainen teko täytyy harkita tämän kunniallisuuden kautta. Sinänsä sielun sopimukseen saattaa kuulua vaikka kokemus luottotietojen menetyksestä, raiskauksesta, julkisesta nöyryytyksestä tai melkein mistä tahansa muusta vastaavasta, jolloin ihminen pakotetaan luomaan itselleen uusi tietoisuus; miten pärjää tällaisen nöyryytyksen kanssa? Lamaantuuko sitä täydellisesti, alkaako tuhota itseään lopullisesti vai rakentaako itsensä tuhkista uudelleen? Maapallolla eläminen on kuin ala-asteen käymistä. Täällä opiskellaan sielun oppiläksyjä, joita ei oikein muualla universumissa pääse samalla tavalla opiskelemaan, kehollisuus on eräs näistä haasteista.

Kehollisuus on sielun tietoinen valinta ja kehon kautta kunniaa mitataan monin eri tavoin; on tiukat kehollisia ominaisuuksia määrittävät standardit kuten avioliittolait, arabimaissa naisen ulkoisen olemuksen peittämisen tarve, johon verrattuna länsimainen muoti ja urheilusuoritusten oma maailmansa ovat hyvin erilaisia haastekerroksia. Esimerkiksi urheilutulokset ja tehdyn työn saa kätevästi hukattua sillä, että paljastuu kiellettyjen aineiden käyttäjäksi suoritusmaksimia hakiessaan. Tai nainen saa itselleen kivitystuomion paljastettuaan liikaa tai jos keho ”joutuu vääriin käsiin”. Tai naisen kunnia on mennyttä, jos hiukset viedään tai vartalo muuten rapistuu.

Ikääntyminen itsessään on länsimaiselle ihmiselle kauhistus. Sieluhan on ajaton, mutta vanheneva keho asettaa tiedostamattomia rajoitteita ja haasteita. Vanhukselle on kunniallista olla itsestään määräävässä asemassa ja kunnia mennyttä siinä vaiheessa, kun muisti menee tai rappeuttava sairaus vie toimintakyvyn niin, että joutuu toisten armoille hoitolaitokseen. Sielun näkökulmasta olisi kunniallista kuolla mahdollisimman pian, ja inhimillisestikin ajatellen se olisi fiksua; onhan meillä sentään eläimiäkin varten asetukset ja säädökset, joiden puitteissa kärsivää eläintä ei saisi kiduttaa, vaan se pitää lopettaa. Ihmisen päivätietoisuus kuitenkin ajattelee, että tappaa ei saa ja elämää täytyy ylläpitää, joten ylikansoitetulla maapallolla on jumissa miljoonittain kärsiviä sieluja kuihtuneissa ja toimintakyvyttömissä kehoissa.

Erilaisia kunniallisuutta sääteleviä sosiaalisia järjestelmiä löytyy joka kulttuurista; pariutuminen ja lisääntyminen eivät ole taloudellisten resurssien, kastijärjestelmien, sukupuoliroolien ja seksuaalisten normien säännöstelyn vuoksi mahdollisia ihan kenen kanssa tahansa ja miten tahansa eli vapaa tahto ei pääse oikeuksiinsa. Kunniakentän opinnot ovat yksi perustavanlaatuisista haasteista, koska haastaessaan oman kunniansa ja totuutensa haastaa aina myös perheen ja hyvässä lykyssä koko yhteiskunnankin aatteet samalla.

Ristikuviota voidaan peilata suhteessa siihen, mitä pitää itselleen tärkeänä. Joku luo intohimoista suhdetta työhönsä, toinen kotiin, kolmas ihmissuhteisiin ja neljäs vaikkapa harrastuksiin, viides lapsiin ja vanhemmuuteen. Vuorovaikutustasojen kautta on oivallettavissa, että mitä tasojaan tarvitsee missäkin pelikentissä. Periaatteessa kaikkein tärkeintä on juuri, turvallisuuden tunne, jotta uskaltaa heittäytyä peliin mukaan täysillä – oli se pelikenttä sitten töissä tai kotona. Esimerkiksi vanhemmuudessa ei kaikilla ole eväitä antaa turvallisuuden tunnetta, vaikka emotionaalista kohtaamista ja suu-sanallista hemmottelua olisi vaikka kuinka paljon. Pohtiessaan omaa maailmaansa voi ajatella jokaisen sektorin erikseen; mikä riittää itselle?

Uuden ajan intohimoiset ja rakkaudelliset energiat virittävät sielun sellaiselle tasolle, että kaikkien kenttien on natsattava rakkaudessa, töissä, harrastuksissa ja vanhemmuudessa. Vähempi ei riitä! Kun sitten lähdetään rakentamaan sitä ”kaikki voittavat kaikissa peleissä kaikkialla” -kuviota, kohdataan sielujen rikkinäisyys. Tuolla ja tuolla pelataan krokotiilipeliä, koska perusturvattomuus on istunut sotaisassa maailmassa tiukasti. Tuolla ja tuolla pelataan yhä apinapeliä, koska valastasoon ei ole ollut läheskään kaikilla resursseja. Tuolla ja tuolla pelataan koirapeliä, koska aitoa tunteiden kohtaamista ei synny ja sitä haetaan aina jostain muualta, kuin lähiverkosta.

Jollekulle vähemmät kohtaamistasot vaikkapa parisuhteissa riittävät; kunhan silloin tällöin saa tarpeensa tyydytetyksi se riittää, koska ensisijainen intohimon kohde on vanhemmuus. Toiselle ei vanhemmuus merkitse oikeastaan mitään; lapset huidelkoot menoissaan, kunhan itse saa työkentästöstään irti kaiken sen, mitä tarvitsee. Joku ei piittaa harrastuksista, sillä koti on linna ja sen puunaamisessa sekä ylläpitämisessä riittää työsarkaa ihan tarpeeksi, kun kaiken tekee intohimoisesti. On mahdollista löytää kumppani, työ, harrasteet ja tapa kasvattaa niin, että sielu lentää. Mikäli juuri on kunnossa, lapsille perusturvallisuuden antaminen onnistuu ja muutkin kohtaamisen tasot luontuvat oikeiden kumppanien sekä ystävien kanssa. Mikäli juuri ei ole kunnossa, perusturvallisuuskysymykseen palataan alinomaa, kaikilla tasoilla. Kysymyksiä ovatkin, että mitä sitä tarvitsee, mikä on tärkeää ja mikä riittää milläkin pelikentällä?

Tässä teoksessa rajaan näkökulmat parisuhteisiin ja kasvatukseen, koska niillä on omat yhteyspintansa. Vaikka parisuhteen tehtäväksi ei koettaisikaan lapsen tai lasten kasvatustyötä, kasvatetaan parisuhteessa toinen toisiaan. Vaikka parisuhde olisi heteromatriisin ulkopuolelta ja kasvattava perhe sateenkaaren kirjava, täytyy jokaisen ihmisen itsessään saada tasapaino maskuliinisille ja feminiinisille olemuspuolilleen ja pystyä siirtämään tämä tasapaino myös tuleville sukupolville. Sielujen rikkinäisyys tuo todeksi sen, että heteroperhe ei kasvata aukottoman henkisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti terveitä ihmisiä. Sukupuoleen rajatut käytös- ja toimintamekanismit saattavat jopa haitata tosiolemuksen ehjää rakentumista ja sen täysipainoista ilmaisua ”jumalan kuvana”.

Sielutasolla ei ole merkitystä, rakastetaanko parisuhteissa hetero- vai sateenkaarimatriisien puitteissa. Tärkeintä on rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen siten, että täysi potentiaali toteutuu; että jokainen kokisi voivansa täyttää sielun sopimuksensa ja tulla kohdatuksi sekä maskuliinisine että feminiinisine olemuspuolineen täysipainoisesti ja rakkaudella, hyvällä tahdolla. Ykseys on todellista; vaikutamme sähkötasolla toisiimme kaiken aikaa. Rajaamalla suhteet mielen kautta rakennettuihin ”siedettäviin” suhteisiin tulee tehneeksi tuhoa sekä itselleen, että ympäristölleen. Lapsena sain usein kuulla, että ”on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa” ja tässä ykseyden ilmentymässä tämä lause pitää kutinsa. Kannattaa paitsi oman että toisten terveyden kannalta olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka saavat olon tuntumaan hyvältä ja joiden kanssa voi todeta myös itse tekevänsä enemmän hyvää kuin pahaa.

Koska pelit ovat olleet tässä teoksessa eräs kantava rakenne, esitän vielä yhden: parisuhdepokerin. Haettaessa vuorovaikutustasojen kautta kohtaamiskenttiä, lähes kaikille riittäisi vallan mainiosti viisikin kenttää, joten viisi korttia kädessä on oivallinen vertauskuva; jokaisella voi sitten olla ässä hihassa jos niikseen on, enkelipeliä varten. Pelinsä voi pelata siten, että pääsee sänkyyn, tai korttinsa voi pelata siten, että päätyy kadulle tervassa ja höyhenissä. Alin mahdollinen käsi on hai, yksi kortti, keneltä se suurin kortti löytyykään. Toiset viihtyvät parisuhteissaan ”kaksin yksin” vallan mainiosti, molemmat rientävät omissa menoissaan, lasten suhteen tehdään kotiovella läpystä vaihto ja taas mennään.

Seuraava käsi on pari. Yhden vuorovaikutustason kohtaamiset ovat olleet yleisiä vielä suurilla ikäluokilla. Lentävä lause ”kunhan ei pahasti ryyppää eikä lyö” tuo julmasti esiin sen, kuinka vähään voidaan suhteissa tyytyä. Siinähän olivat jo parisuhteen pohjat olemassa – ei sentään kaikilla tasoilla pelota. Vaikka tällä hetkellä ajattelu tuntuukin absurdilta, se on edelleen totista totta myös monissa länsimaisissa perheissä ja suvuissa. Kolmoset tulevat seuraavana; kertovat kolmen tason tulevan täyteen ja sillä pärjää jo lasten kasvatuksessakin aika pitkälle. Seuraava on kaksi paria, jolloin neljällä kortilla neljä tasoa kohtaa ja tätäkin monet pitävät riittävänä, minun mielestäni se on minimi.

Viisi korttia numerosarjana on suora, jolloin saadaan mukavasti esiin myös kennoston saranapinnat sekä keskeiset opetustehtävät selville. Viisi korttia voidaan sitoa yhteen myös sillä, että ne ovat kaikki samaa maata, eli väri. Yhteinen aatepohja voi joskus olla erittäinkin hyvä perusta kasvattaa lapset ja yhteinen arvomaailma myös takaa kunniallisuuden sekä siten turvallisuuden tunteen molemmille parisuhteessa. Värisuora on varma voittaja, kun sekä yhteinen aatemaailma että keskeiset opetustehtävät ovat hyvässä järjestyksessä. Kaikkein paras käsi on kuningasvärisuora, jossa on korkeimmat numerot kympistä ässään. Siitä valitsemaan, millä kädellä pelaisi jos saisi valita ilman sattuman osuutta ja pelikavereista riippumatta.

Omaehtoinen korttihuijari pääsi villissä lännessä hengestään, nykyäänkin valheella on lyhyet jäljet. Moni haluaa miellyttämisen tarpeensa vuoksi viimeiseen asti näytellä jotakin sellaista, mitä ei ole tai haluaa tarjota loppuun saakka jotakin sellaista, mitä ei kerta kaikkiaan kykene antamaan. On myös surullista, jos pelikaverit haluavat pelata peliä, jossa hai voittaisi kuningasvärisuoran, eivätkä katso totuutta silmiin tai opeta oikeita sääntöjä. Jokaisella on olemassa ja tiedossa peli, jossa voi sekä saada että antaa toiselle kuningasvärisuoran. Miksi tyytyä vähempään? Miksi uskotella itselleen, että koko potin voi saada hailla, jos tietää itsekin, että näin ei ole? Vaille jäävä katkeroituu lähes poikkeuksetta eikä siitä seuraa muuta kuin syyttelyä puolin ja toisin siitä, että on tullut huijatuksi. Pelipöytää ja pelikavereitakin on syytä tarkastella; haluaako pelata työpeliä, kotipeliä, parisuhdepeliä, vanhemmuuspeliä vai harrastepeliä ensisijaisesti?

Ristikuviossa tulevat nämä samat elementit esiin. Voimakentät sekä miehuuden ja naiseuden tasapaino ovat erittäin tärkeitä näkökulmia, jos halutaan saada se, mikä itselle oikeaksi koetaan. Kaksitoista chakraa voidaan ruutupaperille tehdä torneiksi ja tarkastella joko korttien, varvun tai heilurin avulla, missä chakroissa on yhteistä kiertoa eli millä tasoilla ollaan toisilleen täysin auki. Omia asioitaan on vaikeaa tulkita ilman tunnepitoista suhtautumista, joten avuksi kannattaa ottaa joku ulkopuolinen, jolla ei ole aiheeseen mitään varsinaista mielipidettä. Intuitiiviset välineet toimivat sähköisen reaktion pohjalta ja voimakas energiavaikutus saattaa aiheuttaa ”vääriä tuloksia”. Objektiivisuus ja tilanteesta ulkopuolisuus auttavat asiaa. Mitä vähemmän asiasta tietää, sitä objektiivisempi pystyy olemaan, siirtämään mielensä syrjään itse asiasta.

Paraskin auttaja saattaa ajautua tilanteesta jotakin valmiiksi tietäessään tarkastelemaan kuvioita omien haavojensa kautta tulkitsemaan vastauksia, kuten haluaisi itse ne kuulla. Mikäli kiertoa on vain toisella tai ei kummallakaan kyseisessä chakrassa, kuvio ajautuu epätasapainotilaan. Chakrat 1-6 manifestoituvat kehollisina ja niiden vastinparit 7-12 ovat kytkeytyneinä pareittain 1-7, 2-8, 3-9 jne. Kaikki eivät tässä elämässä valitse henkistä tai intuitiivista tietä, mutta se ei tarkoita, etteivätkö tasot sähköisissä rakenteissa resonoisi ja siksi koko ristikuvio on katsottava, mikäli haluaa koko totuuden selville. Korkeammilla chakroilla on merkitystä sieluna kasvamisen kannalta, vaikka tässä elämässä henkiset kysymykset eivät voisi ihmisenä kasvaessa vähempää kiinnostaa.

Kun torneja lähdetään mallintamaan, on hyvä valita eri värit vaihtoehdolle ”auki” ja ”kiinni”, jolloin voidaan ympyröidä ensin sisäkehänä toisen kumppanin sarja sekä ulkokehänä toisen kumppanin sarja. Tällöin tulevat hyvin esiin ne nurkkaukset, jotka ovat sekä yhdessä auki että yhdessä kiinni. Kaikki, missä on kahta väriä tai molemmat kiinni, ovat pois pelistä. Tulkinnassa olennaista on myös katsoa, toteutuvatko miehuus ja naiseus toiveiden mukaisesti. Toinen saattaa saada korkeat pisteet ja toinen jää selvästi alakynteen, jolloin valta-asetelma on olennaisesti selvillä. Sielun sopimus eli chakra nro 8 on olennainen; jos molemmilla on vielä toisilleen opetettavaa, suhteella on merkityksensä. Mikäli vain toisella on sielun sopimusta jäljellä se viittaa siihen, että tehtävänä on löytää omaa voimaa selviytyä itsensäiseksi ja itsenäisenä peloista sekä ilmiselvistä haasteista huolimatta, tai opetella jotakin olennaista omasta itsestään, omasta voimasta tai tunnemaailmastaan.

Kasvatustyön kannalta olennaista on, että vanhempien välillä on luottamus- ja kunnioitusalueita sekä luomistyötä (lapsia) koskettavia voimallisia alueita, kuten asiallisuuteen pyrkivää kommunikointia (chakra nro 5) ja keskinäistä arvostusta (chakra nro 2). Moni saattaa kokea, että ei saa itselleen riittävästi kohtaamista suhteesta itselle tärkeillä alueilla ja kuvio tuo nämä elementit kyllä esiin. Vaikka parisuhde ei antaisi itselle tai lapsille riittävästi eväitä elämään samassa osoitteessa, parisuhdemallia kannattaa harkita joko eri osoitteisiin siirtyvänä tai sitten avoimena, polyamorisena suhteena.

Ongelmallista on, jos vain toisella on sydänyhteys avoinna chakrassa 4. Tällöin saattaa mustasukaisuus olla suuri ongelma. Voimakas yhteys 2-chakrassa saattaa resonoida lähes sydänyhteyden veroisena seksuaalisena vetovoimana siihen saakka, että oikea sydänyhteys sattuu kohdalle ensimmäisen kerran. Sydänyhteyden kerran auettua sitä on kuitenkin mahdotonta sekoittaa johonkin toiseen, tai ohittaa. Sydänyhteys voi olla silta erittäin hyvään ja kestävään ystävyyteen kasvatustyön puitteissa, vaikka sielun sopimus olisikin jo täyttänyt tehtävänsä ja tullut tiensä päähän.

Sydänyhteys ei myöskään tarkoita, että suhde kantaisi parisuhteena yhtään mihinkään, sillä moni muu elementti saattaa tehdä yhteiselämästä mahdotonta. Sydänyhteys avaa sydäntä ja opettaa ehdotonta rakkautta, mutta avaa portit myös varjotyöhön tasoilla, joita kaikki eivät kestä tai halua tavoittaa. Ehdoton rakkaus avaa mahdollisuudet tutkia tuhoavia ja pelokkaita olemuspuolia, eivätkä näiden olemuspuolten paljastuminen ole aina kaikissa suhteissa edullisia. Joskus sydänyhteyden kohdalle sattuessa on viisainta pitää housut jalassa ja mölyt mahassa. Rakkaudellinen energia, jonka siitä saa, kantaa kyllä, vaikka tutkimustyötä itsensä kanssa tekisi kaikessa hiljaisuudessa. Yhteisiä pintoja on mahdollista purkaa ilman, että toinen osallistuu puhdistustyöhön millään tavalla.

Kunnia-, voima- ja luovuuskenttää voidaan tarkastella myös salmiakkimuotoisena sydänkuviona, jolloin näkyy selvästi, loistaako parisuhteessa sydänmajakka lainkaan. Sydänmajakan muodostavat chakrat 4-5-6 kaikkien salmiakkien kohtauspisteessä. Majakan tarkoitus on loistaa ja intohimoisessa työ-, ystävyys- tai parisuhteessa kaikkien kolmen tulee olla avoinna, jotta tehtävänsä täyttäisi täydestä sydämestään. Mikäli yksikin chakra on jumissa jomman kumman taholta, loisto ei ole mahdollinen ja tällöin suhteeseen ei sitouduta täysillä.

Jokainen haluaa tulla valituksi ja jokainen haluaa valita sellaisen ihmisen, jonka kanssa tulee täydesti kohdatuksi. Jokaisen täytyy voida tuntea olonsa turvalliseksi, täytyy tulla ymmärretyksi jonkin viestinnän keinoin sekä kokea sellaista rakkautta, että se antaa uskallusta kohdata myös oma varjonsa. Oman varjon loitolla pitämiseen kuluu suhteettomasti energiaa. Sydänyhteys paljastaa ihan kaiken ja raadollisimmillaan kohdatuksi tuleminen on vaikeinta ihmiselle. Sosiaalinen verkosto ohjaa voimakkaasti kulissien rakentamiseen, epäolennaisuuksiin huomion kiinnittämiseen sekä itselle vieraiden pelien pelaamiseen.

Jokaisen pitää tietää, kuka on, että voi tuntea oman tahtonsa ja tulla sen kanssa yhdeksi. Itsensä tunteminen on avain kaikkeen viisauteen. Kun tuntee omat pelinsä, kun tietää omat tarpeensa ja voimavaransa, voi olla se joka on ja tarjota toiselle myös luvan olla sitä, mitä toinen on. Itseluottamus myös avaa mahdollisuuden torjua sellaisia tarjouksia, jotka ovat ”vähän sinne päin”. Mielen kautta pystyy rakentamaan sekä itselle että toiselle käsikirjoitukset, jotka kuitenkaan eivät koskaan toteudu ja suorituksesta jäävät molemmille vain tyhjä syli ja paha mieli.

Mikäli haluaa flamingon, tuon matalikoilla viihtyvän, kaloja syövän uljaan ja vaaleanpunaisen ilmestyksen muuttoretkineen päivineen, näin olkoon. Ei silloin kuitenkaan parane ottaa erämaissa viihtyvää strutsia, joka on kyllä toki pitkäjalkainen ja -kaulainen, kuten flamingokin, mutta ei lennä, on väärän värinen ja viihtyy erilaisessa ympäristössä. Vielä pahempaa on ottaa mäyräkoira ja istua käsiensä päällä odottamassa sitä ihmettä, kun koira muuttuu ruskeasta vaaleanpunaiseksi, kasvattaa siivet selkäänsä, vaihtaa turkin höyhenpeitteeseen ja muuttuu lihansyöjästä kalansyöjäksi.

Kun sitten eräänä päivänä herää mäyräkoiran vierestä eikä voi sulkea totuudelta enää silmiään voi tietenkin tehdä kaksi asiaa. Joko voi todeta, että itse asiassa sittenkin pitää elämästä mäyräkoiran kanssa tai sitten alkaa etsiä flamingoa. On loukkaus mäyräkoiraa kohtaan kieltää sitä olemasta mäyräkoira ja käskeä sitä muuttumaan kokonaan muuksi kuin siitä olisi. On myös loukkaus itseä kohtaan, että yrittää elää elämää mäyräkoiran kanssa, jos sitä haluaa elää flamingon kanssa. Silti, pitää tuntea tahtonsa; riittääkö mäyräkoira vai ei? Jos ei, on vain vaihtoehto antaa mäyräkoiralle vapaus elää koiranelämää ja etsiä se flamingo.

Saattaa joutua toteamaan, että flamingo ei ehkä sittenkään ollut ihan sitä mitä tarvitsisi – jos vaikka pingviini tai boa olisivat enemmän omannäköistä elämää? Mutta ainakaan ei tukahduttaisi itseään tai toista elämällä täysin mahdotonta elämää ja syyttämällä toista siitä, että tämä tekee elämästä kurjaa olemalla jotakin muuta, kuin mihin hänellä on resursseja. Olennaista on seurata unelmaansa ja elää itsekin sitä elämää, jollaista haluaa elää, sellaisessa seurassa, missä kokee olemisensa mutkattomaksi ja mukavaksi.

Työnjako perheessä ristikuvion puitteissa

Arkkienkelit Mikael ja Gabriel ovat monille tuttuja jo ala-asteen uskontotunneilta; siivekkäät ja valoisat sanansaattajat tunnetaan kaikkialla maailmassa. Molemmat enkelit ovat voimakkaita suojelijoita, jotka huolehtivat myös suuresta joukosta käskyläisiään. Enkelit ovat usein lapsille näkyviä. Viime vuosina olen huomannut, että lapset eivät katso välttämättä silmiini, vaan yläpuolelleni tai jonnekin takaviistooni, mistä näkevät jonkun enkelin tervehtimässä heitä iloisesti. Lapset aistivat energioita, näkevät värejä ja sallivat itselleen myös aineettomat olomuodot omissa hahmoissaan, omassa näkökentässään.

Aikuiset ovat monessa suhteessa oppineet rajaamaan sen, mikä saa olla totta ja mikä ei, mitä saa nähdä ja mitä ei. Konkreettiseen maailmaan valot ja värit eivät aina kuulu, mutta erilaiset hahmot ovat tuttuja lastenkirjailijoiden tarinoista ja kuvituksista. Satujen prinsessat ja prinssit, ritarit ja hovineidot, lohikäärmeet sekä yksisarviset ovat totta lapsenmielisille ja uskalikoille näkijöille. Vuosisatoja näkökyvyltään herkkäaistisemmat ovat olleet pulassa. Toiset ovat päätyneet roviolle ja viime aikoina heitä on ohjattu sankoin joukoin mielisairaalaan.

Astraalitason erilaisia energeettisiä hahmoja toiset näkevät suvereenisti ja pelästyvät pahasti. Minulla on suoja, etten näe niitä, mutta tunnen nykyään erilaiset energiat kehossani. Enkeleiden turvin niitä on ollut turvallisempaa kohdata ja toisaalta myös neutraloida. Kaikenlainen omaa elämäänsä elävä energeettinen jäämistö, joka on alkuperältään surua, pelkoa ja raivoa, on rakkaudella puhdistettavissa.

Ristikuvion erilaisten kasvatuskenttien lisäksi kokonainen risti erilaisin poikkileikkauksin muodostaa pallokuvioita, joiden puoliskot ovat näkyvissä erilaisissa kasvatustehtävissä. Kaikkien ei ole välttämätöntä ottaa selvää edellisistä elämistään ja siitä, mitä siellä on tapahtunut. Maapallolla jatkuvasti tehty laajamittainen valotyö mahdollistaa uusissa energioissa ja tiedemiestenkin todentamassa hiukkastodellisuudessa sen, että kaikki on mahdollista pyytää ja saada anteeksi, mikäli haavoistaan todella haluaa luopua.

Kristinusko on muuttumassa kristus-tietoisuudeksi, missä keskeinen ero entiseen on armon käsitteen toisin ymmärtämisellä. Kristinuskon perusväritys on ollut kärsimyksen jakaminen ja kärsimysenergiaan yhdentyminen ”Kristuksen uhrin sisäistämiseksi”. Enkelit ovat lempeästi painottaneet päivä toisensa jälkeen, että ”se yksi uhri riittää”, enempää ei olisi mikään pakko kärsiä. Tästä lähtien kärsimykseen samastuminen on omaehtoista, ei järjestelmän sanelemaa. Uhrautuminen, marttyyrius ja säälipisteet eivät tule enää olemaan kovin korkeassa kurssissa. Asetelma tulevaisuudessa ei ole ”joko tai” vaan ”sekä että”.

On mahdollista rakastaa montaa ja monella tavalla – ei ole pakko ”valita puoltaan”, tai joutua ristituleen uskomustensa vuoksi. Erinäisiä aiemmin ”hyvin toimineita” sähköisiä virityksiä on uusien energioiden yhteydessä ”koodattu pois päältä” ihmisestä, jolloin esimerkiksi tarve uskonsa puolesta sotimiseen väistyy. Uusissa energioissa on tarkoitus virittyä armahduksen ja lempeyden energiaan pikemminkin, kuin omistamisen tarpeen ja kaipuun virittämiin suruenergioihin. Sana rakkaus tulee käsitteenä saamaan laajamittaisesti muita sisältöjä, kuin kirvelevät mustasukkaisuus, pelko ja syyllisyys.

Ristimuoto antaa osviittaa siitä, kuinka perheessä voidaan työtä jakaa. Gabriel toivoi oman ”ristimuotonsa” purettavan ensiksi. Arkkienkeli Gabriel huolehtii 2-chakran tehtävistä, joihin liittyvät rahat, seksuaalisuus, tunteina arvostus ja ylpeys sekä syyllisyys. Gabriel on aina mukana silloin, kun uusissa energioissa halutaan kasvattaa lapsia tai yhteisöjä ilman syyllisten etsimistä ja halutaan etsiä uusia ratkaisukeinoja. Karma on sovituskierre; on tullut töppäiltyä jotakin ja nyt halutaan se kierre katkaista. Syyllisyys edellisten elämien valinnoista on jokseenkin turhaa, koska tässä elämässä ollaan aivan eri tasolla ja uusissa energioissa sekä uutena ihmisenä tekemässä uusia ratkaisuja. Ennemmin, kuin etsiä syyllisiä, voidaan etsiä syitä ja niiden juuria ja sitten rakkaudella päästää niistä irti.

Monilla on ongelmia rahan ja sen riittävyyden kanssa. Arkkienkeli Gabriel ystäviensä Jeremielin, Raguelin, Sandalfonin, Urielin ja Zadkielin kanssa auttavat etsimään apua kaikenlaisiin huoliin, jotka koskevat perheen henkistä tai materiaalista turvallisuutta sekä luomaan uusia näkökulmia erilaisiin yhteisöjen kiistoihin. Arkkienkeli Gabriel huolehtii parisuhderistikuviossa chakroista 9-2, jotka muodostavat ristin vasemman puoliskon. Hänen vastuullaan ovat siis ns. ”aikuisten asiat”. Työparina tässä ristikuviossa on ”lasten asioista” huolehtimassa chakroista 3-8 enkelten kuningatar Maria, joka tarjoaa lohduttavaa syleilyä aina, myös aikuiselle, kun sellaista tarvitaan. Maria myös auttaa lohduttamaan sisäistä lasta silloin, kun aikuisella on omasta tai perheen voinnista hätä ja huoli.

Aikuisen on kohdattava sisäisen lapsen tuska ja rikkinäisyys, ennen kuin aikuinen voi antaa sisäisen lapsen kokea turvallisuutta. Ennen kuin turva löytyy, sisäinen lapsi ajautuu jatkuviin taantuma- eli reggressiotiloihin pyrkiessään ”toistamaan toisin” kaikkea sitä, mitä on karmojen kierrossa kokenut. Lapsi on sieluna elämästä toiseen kokenut avuttomuutta, pelkoa, keinottomuutta, turvattomuutta, syyllisyyttä, häpeää, juurettomuutta ja nälkää. Tässä elämässä on lupa pyytää Gabrielilta ja Marialta apua näiden tunteiden käsittelyyn ja prosessiin, jolla jatkuva reggressiokierre katkaistaan.

Toinen enkelipallo on jako ylä- ja alasektoriin. Käytännön asioista yläsektorissa chakroista 12-5 huolehtii arkkienkeli Mikael, jolla on vahva suojeluenergia. Pallon alapuolesta eli teorian rakentamisesta huolehtii hänen kaksoisliekkinsä, feminiininen energia Faith chakroissa 6-11. Mikael kuvataan taiteessa häätämässä Aatamia ja Eevaa pois paratiisista, miekka tanassa. Nykyisellään ymmärretään käsitteet paratiisi ja helvetti aivan toisella tasolla. Paratiisisektori eli chakra no 12 on rakennettavissa omaan elämään tässä ja nyt heti, kun vain suostuu ja uskaltaa miettiä, mikä olisi itselle kaikkein parasta, mistä saisi itse eniten irti ja mikä tuntuisi hyvältä. Miten olisi parasta elää?

Juurtaan ei pääse pakoon, mutta se muuttuu oppitehtäväksi vailla vertaa, kun juuren raadollisimmatkin opetukset oikein oivaltaa. Käytännössä elämä luodaan syyllisyydet, häpeä ja pelko poistamalla kun uskalletaan olla ihmisiä ihmisinä – kuten paratiisissa ennen sitä käärmettä, joka kertoi ihmisyyden olevan ”vähän huono juttu”. Siihen asti oltiin ihmisiä ihmisiksi ilman syvää häpeää omasta olemuksesta. Oikeassa elämässä tietyn tyyppiset ihmiset saavat provosoitua tehokkaasti esiin nämä syvään juurtuneet häpeän ja syyllisyyden tunteet, jotka asuvat mielen ja kehon syvissä kerroksissa. Chakrat 1, 2 ja 3 käsittelevät juuri näitä tunteita ja tarkoitus on voida kääntää negatiivinen kierre positiiviseksi. Kun tämä perustyö on tehty, alkaa uusien verkostojen luominen chakroin 4 ja 5.

Nykyään Mikaelin voisi nähdä miekkansa kanssa katkomassa näitä siteitä sinne mielen ja kehon kerroksiin. Mikäli sydän kertoo, että parisuhde on kunniaton, side on jo katkennut tai se ei ole kunnolla edes muodostunut. Suu-sanallisesti tulee ruodittua toista varsin ikävästi tai sitten otetaan toisen vilpittömätkin kehut itse vastaan negatiivisella kierteellä, jolloin toisen pyrkimykset luoda ja rakentaa suhdetta tuhotaan omalla negatiivisuudella. Käytännössä pitäytymällä kunniattomissa ihmissuhteissa ja varaamalla elämänsä sellaisiin kuvioihin, joissa ei tule kuulluksi tai kokee itsensä vähätellyksi ja häväistyksi, rakentaa itse itselleen helvetin.

Faith puolestaan huolehtii pallon toisesta puolesta; ihmisen tiedostamattomasta toiminnasta ja ”teoreettisesta viitekehyksestä”. Ajatuksen tasolla luodaan ihanteet, joihin käytännön tasolla pyritään. Mikäli tuntuu siltä, että teoria on eri kuin käytäntö eli sisäinen ja ulkoinen todellisuus eivät oikein vastaa toisiaan, tuhotyö jatkuu. Pitää kuitenkin päästä ensin itse tolkkuun siitä, mikä sitä sisäistä todellisuutta on. Mitä oikeasti itse haluaa? Edellisissä elämissä on saatettu luoda katkeria negatiivisia sidoksia muihin, itselle tärkeisiin ihmisiin ja tässä elämässä ne sidokset täytyy ensin purkaa, jotta voi nähdä, onko ihminen rinnalla tarkoitettu päästettäväksi vapaaksi vai jääkö tämä kenties pidemmäksikin aikaa.

Varjot sisäisessä todellisuudessa voivat kuitenkin olla niin synkkiä, että ulkoisen todellisuuden heijastus ei ole hääppöinen. Vaaditaan joskus astetta suurempaa kevätsiivousta sille, että voisi tulla yhdeksi tahtonsa kanssa, että voisi täysin siemauksin nauttia parisuhteesta niin kehollisella kuin sielunkin tasoilla. Siveys- ja köyhyyslupaukset lukuisista luostarielämistä jo ennen kristinuskoa ovat rinnakkaistodellisuuksien, kerrannaisten ja edellisten elämien valossa melkoinen kiviriippa, jonka purkaminen käy kyllä nopeasti, jos niistä haluaa luovuttaa ja itselleen suoda vapaudet kaikenlaisiin ihmisyyden nautintoihin. Arkkienkeli Faith tuo luottamusta siihen, että ”naisen vaisto” on hyvä asia ja luomisen töitä on todella muitakin tasoja, kuin lasten tekeminen.

Oman elämän ja koko maailman uudeksi luominen omien lasten kautta on mitä tärkein tehtävä. Kun yksikin sukupolvi tehokkaasti puhdistelisi edellisiä elämiään, lasten taakat pienenisivät oleellisesti. Täyteen kansoitettu maapallo osoittaa karmisen puhdistustyön etenevän melkoista vauhtia, mutta aikuiset voivat vielä lisäksi luovuttaa takaumistaan ja sen tuoman vapauden turvin myös keskittyä paitsi rakentamaan maailma jossa aikuiset hoitavat ja hallitsevat lapsiaan, myös huolehtivat kurista ja järjestyksestä siten, että rikollisuuden ja henkisen väkivallan ei sallita rehottaa. Aikuiset voivat lapsille opettaa, että asioihin on mahdollista puuttua ja että tilanteet ovat aikuisilla hallinnassa. Takaumiensa vuoksi halvaantuneet aikuiset eivät uskalla tai osaa puuttua lastensa toimintaan, saati toisten aikuisten toimintaan.

Parisuhde muodostetaan usein sellaisen ihmisen kanssa, joka tuo nämä sisäisen ja ulkoisen todellisuuden ristiriidat selvästi näkyviin. ”Mikaelin risti” pakottaa ihmiset sen äärelle, mitä parisuhteelta ja perheeltä oikein odotetaan. Sisäisen ja ulkoisen ristiriidan sovitteluissa mukana on Gabrielin risti. Parisuhteessa yleensä toiselle on tärkeämpää se, miltä ”näytetään ulospäin” eli mitä suhteen halutaan toisille ihmisille edustavan. Toinen saattaakin sitten ehkä myöntyä liiaksi omista rajoistaan, kunnes jokin rajapyykki ylitetään. Kun sitten rajanvetoja aletaan tehdä, hermoilu alkaa ja Gabrielin ristin mukaiset kapasiteetit joko rauhalliseen keskusteluun ja yhteisten tavoitteiden luomiseen alkaa, tai sitten alkaa suhteen tuhotyö oman kunniallisuuden palauttamiseksi.

Yhteiskunta antaa yhdenlaiset kunniallisuuden merkitykset, saatu kasvatus antaa toiset ja lopulta oma sielutaso vaatii kahdenlaista kunniaa – paitsi omaa, myös kunniaa suhteessa parisuhteen ja perheen muihin osapuoliin. Jos tuntee itsensä häväistyksi tunteen tai sanankäytön tasolla, suhdetta aletaan ajaa alas tavalla tai toisella. Kunniamurhat perustuvat tähän käytäntöön. Aiemmin on suoraan tuhottu se kunnian ”riistäjä”, tapettu omin käsin tai kivitetty hengiltä joukkotuomion merkeissä. Nykyisin raastuvat hoitavat erotuomiot käden käänteessä. Kunniattomuuden tunne silti säilyy niin kauan, että häpäisijät saa pois omasta ”sähköpallostaan”. Mikään fyysinen kuolema asioille ei auta, näille häpäisyille, nolouksille ja tuhotöille omassa tai toisten sähköissä täytyy ”kuolla tietoisesti” eli purkaa jollakin keinolla.

Avioeronkin sattuessa saattaa käydä niin, että siteitä entiseen ei oikeasti katkaista. Esimerkiksi itselle kunniaton ero, jota ei olisi halunnut, saattaa olla tällainen kauaskantoinen side. Yhteys, joka säilyy aktiivisena pitää häpeäkierrettä yllä jatkuvasti. Voidakseen luoda uutta suhdetta tai elää rauhaisaa elämää erakkona ja omistautua työlleen, täytyy kuitenkin yhteydet entiseen katkaista. Mikäli valitsee aktiivisen uhriutumisen, katkeruuden ja syyllisyyden, saa nöyryytystä ja häpäisyä kohdata niin kauan, kuin kierteeseen suostuu. Parisuhteesta syntyneet lapset tai vaikkapa yritys kantavat niitä samoja häpeäpilkkuja niin kauan, kuin itse niitä suostuu kantamaan.

Saattaa myös olla, että toisen vanhemman tekemät kunniattomuudet ovat osa lasten sielun sopimusta eikä niitä voi niin vain poistaa. Omalta osaltaan voi kuitenkin todeta sopimuksen jo päättyneen, jos toinen ei suostu mitenkään suhdetta jatkamaan ja vielä jatkaa eronkin jälkeen nöyryyttämistä tavalla tai toisella. Kysymys kuuluukin vain, että salliako itselleen häpeäkierre vai vaihtaisiko sen sittenkin puhtaaseen omatuntoon ja terveeseen, ehjään kunniakenttään? Se on tietoinen, oma valinta. Tervehtyminen tapahtuu asioita ja asiayhteyksiä tiedostamalla ja tiedostamisen prosessiaan pystyy säätelemään. Asioiden torjuminen venyttää prosessia. Aiempina vuosisatoina kristinuskoon kuului vahvasti kärsimystietoisuus, jolloin ”olosuhteiden uhri” sai paljon säälipisteitä ja saattoi myös siten saada tietynlaista kunniaa kärsimyksistään. Ajateltiin, että kärsivä ihminen jakoi Kristuksen kärsimykset ja siten ”ymmärsi” uhrauksesta enemmän.

Nykyisellään kärsimys on turhaa ja vaikeuttaa monia asioita elämässä. Ihmisillä on vaistonvarainen ymmärrys siitä, että hyvä elämä olisi mahdollista näillä ajankäytön sekä luonnonvarojen mahdollistamilla resursseilla, kun kaikki aika ei mene pelkästään ravinnon hankkimiseen ja selviytymiseen. Jotakin tuntuu puuttuvan ja mitä syvemmin puutteen oivaltaa, sitä kauemmaksi se toivottu asia pakenee ja kärsimys syvenee. Esimerkiksi velkakierre pahenee jos jää kahden asunnon loukkuun tai hutiloivan entisen puolison tempaukset leimaavat elämää niin, että ei tiedä kehtaako näyttäytyä ihmisten ilmoilla enää koskaan. Kärsimys on silti tietoinen valinta.

Että voisi ymmärtää kunniaa vaativaa rakkautta ja sellaisen mahdollisuuden, pitää kuitenkin oivaltaa myös pyyteettömän ja universaalin rakkauden lait. Pyrkimys on rakastaa ehdoitta itseään ja kunnia asettaa tiukat ehdot. Universaali- ja pyyteetön rakkaus ovat parantavia voimia, jotka mahdollistavat kunniakentän parantumisen. Kun osaa ensin kunnioittaa edes itseään, uskaltaa sitä kunnioitusta odottaa toiseltakin. Pelko ja syyllisyys kuitenkin estävät kunnioituksen vaatimisen suhteen toiselta osapuolelta. Ympärilleen kannattaa ylipäätään kerätä ihmisiä, jotka tuovat itselle kunniaa, joiden seurassa voi olla rennosti ja levollisena oma itsensä ja jotka eivät tuomitse. Samoin pitäisi olla tekemisissä vain ihmisten kanssa, joiden seurassa itse tuntee tuovansa toisille tällaisia tunteita. Kaikki muu on tarpeetonta jännitteen luomista. Entä, mitä pitikään luoda? Paratiisi, eikä helvetti.

Jos lähellään haluaa pitää tiettyä ihmisiä, täytyy puhdistaa kaikki pinnat heihin liittyen. Ja jos tätä hyvää oloa ja levollisuutta vaatisi periaatteessa ystäviltään, miksi sallisi sitä kahdelle yksilölle; parisuhteelle ja itselleen? Eikö itsekunnioitus ja turva omalla reviirillä ole kaiken perusta? Oli se reviiri sitten pelkkä oma keho tai koko valtava maailma, olo pitäisi kokea turvalliseksi. Joka päivä peiliin katsoessa pitäisi olla hyvä olo ja joka kerta kotiin tullessa pitäisi tuntua turvalliselta. Perusturvallisuus on kaiken kulmakivi ja sen kallion muodostaa itsekunnioitus. Kalliota on mahdollista muokata rakkauden turvin. Universaali- ja pyyteetön rakkaus mahdollistavat tämän rakkauden rakentumisen ja sydämen korjaantumisen asteittain.

Metatron, Raziel, Jofiel, Christine ja rakkauden viisaus

Pyyteetön rakkaus sekä universaali rakkaus tulevat esiin Metatronin ristissä. Sydänkuvioon piirrettynä pyyteettömän rakkauden vaaleanpunainen liekki näyttäytyy siten, että se kulkee poikki pelkokentän chakrasta 12 chakraan 6 hajaantuakseen siitä y-kirjaimeksi chakroihin 8 ja 2, jotka kuuluvat luomiskenttään. Universaalin rakkauden vihreä liekki kulkee vastaavalla tavalla chakrasta 11 chakraan 5 ja hajaantuu voimakentän chakroihin 9 ja 3. Ristikuvioon piirrettäessä tulee kaksi laatikkoa, joista vaaleanpunainen liekki piirtyy kärjistä 12 ja 2 ristin vastanurkkiin 6 ja 8, sekä vihreä liekki piirtyen chakroista 3 ja 5 vastanurkkiin 11 ja 9. Kunniakentän ympärille muodostuu salmiakkivinoneliö, mutta mikään ei kulje kunniakentän läpi tai kunniapisteiden kautta. Tästä voi tehdä sydänkuvion perusteella johtopäätöksen: kunnialla ei ole näissä rakkauden lajeissa mitään merkitystä. Tämä ei riitä parisuhteeksi asti, koska itsensä naiseksi tai mieheksi täysipainoisesti kokeakseen täytyy sitä kunniallisuutta olla ja kokea. Näillä kuvioilla voidaan kuitenkin tehdä merkittävää yhteistyötä joko ystävyyden tai parannustyön kautta.

Kun sydänkuviosta sitten tipauttaa pois kunniakentän ja tuijottaa kahta kenttää vierekkäin, siihen piirtyy mehiläiskennosto, johon kuuluvat vuorovaikutustasot. Luomiskentän puolelta löytyvät chakroin 8-11-5 koirataso eli emotionaalinen kohtaaminen sekä hellittelyn apinataso eli chakrat 2-5-11. Voimakentän puolelta löytyvät tasot 6-9-12 eli ihmistaso, verbaliikan käyttö, sekä perusturvallisuuden krokotiilitaso chakroin 6-12-3. Astetta vaativampia ovatkin valastaso ja enkelitaso, jotka vaativat neljän pisteen kohtaamisen. Valastasoon tarvitaan chakrat 2-5-6-3 ja enkelitasoon chakrat 8-5-6-9. Arkkienkeli Metatron huolehtii siis, että parantajilla pitää olla luomis- ja voimakenttä hyvin hallussaan ennen kuin voivat työssään jokaisella vuorovaikutustasolla täyttää velvoitteensa.

Parantajilla sielun pimeään yöhön astuminen merkitsee usein juuri kunniastaan luopumista; yhteisön puolelta tuleva suuri painostus pitää voida sietää, että uskaltaa tuoda ilmi kaikki ne asiat, jotka nostavat mahdollisesti julkista tuomiota tai nöyryytystä monellakin tasolla. Moni parantaja on karmojen kierrossa kiikkunut hirressä tai kärynnyt roviolla, joten sielun pimeään yöhön astuminen on todella vaativaa, eikä moni tietoisesti sitä polkua valitsekaan juuri vaatimusten ja sielun sähköihin varastoituneiden ikävien ”muistojen” tähden. Metatron on enkeleistä se, joka huolehtii universaalien lainalaisuuksien opettamisesta oppilailleen ja seuraajilleen. Viisaus ei vaadi kunniallisuutta ja monet älykkäät sekä aikaansa edellä tieteessä tai taiteissa olleet ihmiset ovatkin olleet joukkioihin kelpaamattomia; ajatellaan vaikka Dalia, Einsteiniä tai Crowleya – heistä jokainen teki uraa uurtavaa työtä, jolla on ollut ihmiskunnalle suuri merkitys. Silti heitä on pidetty ”puolihulluina” tai sosiaalisesti vajaakykyisinä, koska he eivät ole täyttäneet kunniallisuuden normistoja.

Metatron on varsin usein ymmärretty väärin ja siksi lähestyykin struktuureineen varsin konkreettisin ja mieleenpainuvin visioin kanavoinneissa kuulijoitaan. Metatron on kuin arkkitehti ja näyttää melko humoristisesti niitä rakenteita, joita ihmiset ovat toistensa välille luoneet. Vaikka Metatronin leivissä kunnialla ei olekaan merkitystä, tärkeitä elementtejä on muitakin. Metatron käyttää usein välittäjinään toisia ihmisiä, jos häntä pelätään. Metatron on osoittanut, kuinka tuhoisaa pelkääminen voi olla. Pahimmillaan pelko ajaa voimakkaimmastakin parantajasta tuhoenergiat liikkeelle ja siksi pelkojensa tietäminen, tunteminen ja niiden poistamiseksi työskentely ovatkin kaikkien tietäjien ja taitajien alkutaipaleella suuri missio: varjotyö. Usein juuri se sama tikku toisen silmässä hiertää, millainen hirsi omassa silmässä on näköesteenä.

Varjotyötä edistää rakkaus, joten Metatronin opit tulevat usein sydänyhteyden aukeamisen yhteydessä, esimerkiksi lapsen syntyessä tai ensisilmäyksellä syvästi rakastuessa. Vain suuren rakkauden siivittämänä uskaltaa katsoa tosiminäänsä peilistä. Valon puhtaaksi kanavaksi antautuessa on tärkeää tietää, millaisia energioita kanavoi, joten pelkojensa ja varjoenergioiden kohtaaminen on välttämätöntä. Varjoenergioiden on tarkoitus muuttua, joten niiden torjuminen ei ole enää viisasta. Valon puhtaat kanavat uskaltavat luottamuksensa ja enkeleiden läsnä ollessa välittää varjoenergiat enkeleille puhdistettaviksi; näin rakenteet voivat purkautua. Metatronin opit muodoista hakevat uusia muotoja toteutuakseen, eikä uudelleenluomista pääse tapahtumaan, ellei vanhoista energiarakenteista uskalleta päästää irti.

Syy pelkoihin olla tekemisissä korkeampien energioiden kanssa (vartijaenkeleiden yhtyminen ihmisiin) on jo sovitettu Nooan arkilla, ja Kristuksen armoportaali sovitti loputkin ns. perisynnistä (totuuden ja valheen kamppailu). Varjoilla on usein tiettyjä aikakausia hallussaan, jolloin ne ovat syntyneet, joten näitä tiettyjen enkelipallojen aktivoitumisia voidaan tehokkaasti hoitaa, kun reggressioiden alkuperä on selvitetty. Tulevat maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja muut maailmanlopun ennusteet ovat tulossa siksi, että musta laavakivi obsidiaani puhdistaa nimenomaan pelkoenergioita.

Koska sotia ei enää kunniaperusteisesti pystytä pitkittämään, ihmiset tarvitsevat muita selviytymiskriisejä uskaltautuakseen yhteydenpitoon niin enkeleiden, kuin tähtiläistenkin kanssa. Metatron välittää ja opettaa eri vuorovaikutustasoja, joilla ihmiset ovat toisiinsa yhteydessä – näitäkin on kaksitoista. Ihminen on 2000 vuotta kamppaillut sen kanssa, mikä on totuuden ja valheen välinen raja. Enkeleiden näkemys on selvä: totuus ei pala tulessakaan, mutta sen selville saamiseksi ei tarvitse polttaa lähimmäisiään.

Raziel opettaa pallossaan chakroin 1-6 sen, mitä on konkreettisesti kehossa, sosiaalisessa verkostossa sekä käytännön elämässä nähtävissä, ja mitä on paljain silmin havaitsematta chakroissa 7-12. Herkemmät joko kuulevat, näkevät tai tuntevat näkymättömätkin energiakerrokset sekä pystyvät sähköisten pintojen kautta ”uimaan toisten liiveihin” siten, että kykenevät tuntemaan syvällisesti toisten kehollisetkin tuskat. Keholliset sairaudet paljastavat osittain myös henkiset aspektit. Yllättävän moni ”tosiuskovainen” ei kykene ajattelemaan taivasta tai paratiisia, koska kaikki on kietoutunut synnin ja helvetin ympärille. Jos ei kykene ajattelemaan läheiselleen tai läheisestään parasta mahdollista, ei kykene ajattelemaan sitä itsestäänkään. Aika useinkin on niin, että oma paras ja toisen paras eivät ole ihan samalla viivalla. Silti ne eivät poissulje toisiaan.

Kaikille ei ole yhtä totuutta, koska kaikki eivät tässä elämässä opettele samoja läksyjä. Eivät kaikki voi olla insinöörejä tai kaikki voi olla kaupan kassoja. Yhden pitää opettaa, toisen rakentaa taloja, kolmannen parantaa – erilainen elämä, erilainen koulu, erilaiset opetukset. Enkeleitä kanavoivat monet ja kertovat heidän opetuksistaan eri asioita, ihan syystä. Koska ihmisiä on joka lähtöön, sieluille on opetuksia joka lähtöön. Yksi ei voi jalallaan astua kirkkoon, mutta eivätpä kaikki voi valita moskeijaakaan. Silti tarve hartauden harjoittamiseen on suuri. Onko hartauden harjoittamisen motiivina kyynärpäätaktikoida itsensä paratiisiin, se onkin toinen juttu. Enkelit nimittäin ilmaisevat selvin sanoin, että jos elämä on raskasta, elämä on helvettiä, ei sinne päästäkseen kuolla tarvitse.

Tekemällä tietoisia päätöksiä ja valitsemalla seuransa siten, että elämä on elämisen arvoista ja vastaa unelmien paratiisia, elää sellaisessa. ”Niin taivaassa, kuin maan päällä” tai ”niin ylhäällä, kuin alhaalla” ovat nimenomaan arkkienkeli Razielin opetuksia. Kipuilu voi olla varoitus siitä, että tällainen elämäntapa ei ole hyväksi ja kannattaa miettiä, missä kipua ei tunnu ja millaisiin valintoihin se johtaa. Usein ne kipeimmät ja raskaimmat ratkaisut liittyvät ihmissuhteisiin. Yksin jäämisen pelko on peloista suurin, joten sitäkin varten enkeleillä on lohdutuksensa.

Arkkienkeli Jofiel on eräs iloenkeleistä ja hän huolehtii paitsi lapsista, myös sosiaalisista verkostoista ja opettaa niissä elämistä. Hänen seuranaan enkelipallossa on Christine, erakkojen suojelusenkeli. Kaikki eivät kestä ihmisiä tai heidän seuraansa ja heille yksinäisyys on joko tietoinen valinta tai pakon sanelemaa; toisinaan ajoittaista, toisinaan lopullista. Jofiel vastaa pallonpuoliskossaan chakroista 2-7, jotka ovat kaikki tavalla tai toisella sidoksissa sosiaalisiin verkostoihin.

Christinen vastuulla ovat chakrat 8-1, jolloin korostuvat erilaiset eettiset rakennelmat ja siksi monet vetäytyvät yksinäisyyteen kuin luostariin, kun kokevat velvoitteidensa sosiaalisesti tulleen täyteen. Sosiaalinen elämä, oli verkosto kuinka pieni tai suuri tahansa, vaatii sääntöjen noudattamista. On oltava tietyt pelisäännöt, jotta eläminen sujuisi ja tämän tietää jokainen, joka kasvattaa lapsia. Ryhmäkuri on usein verraton; kun kaikki tekevät näin, kukaan ei jää ilman eikä kenellekään tule paha mieli. Kaikki siivoavat, kun kaikki sotkevat. Kaikki syövät, nukkuvat ja työskentelevät tiettyjen ohjeiden puitteissa. Mikäli haluaa sooloilla, usein osoitetaan ryhmistä pois. Riittävästi samalla tavalla sooloilevia yksilöitä voivat muodostaa oman ryhmittymänsä, mutta ihan kaikki eivät sovi sitten minkäänlaiseen kuppikuntaan. On kuitenkin tultava toimeen itsensä kanssa ja jos ei omista totuuksistaan ja tavoistaan voi joustaa, erakkoelämä on helpoin valinta.

Erakko voi tulla ihmisten ilmoille kun ihmisiä kaipaa ja vetäytyä taas yksinäisyyteensä, kun huumorintaju loppuu. Toisille taas yhteisöön kuuluminen on tärkeää, koska ihmisistä saa voimaa ja elämään tarkoituksen. Tämäkin on sidoksissa omiin elämäntehtäviin. Jotkut tarvitsevat hälinää ja sopulilaumaa voidakseen tuntea olonsa turvalliseksi, toisille ihmismassa herättää välittömän paniikkireaktion. Jotkut saattavat tarvita yhden sektorin, kuten vaikka työn, sosiaalisissa puitteissa, mutta sen jälkeen viisi sektoria rauhaa ja hiljaisuutta. Moni voisi miettiä nunna Äiti Teresaa; vaikka hän kieltäytyi parisuhteesta ja omista lapsista, elämä kaduilla kodittomien ja kerjäläisten kanssa tuskin oli kovin yksinäistä.

Sitten taas huippuartisti saattaa elää hyvinkin eristettyä ja kapeaa elämää perheensä parissa, vaikka onkin paljon julkisuudessa esillä, koska sosiaalinen verkosto on liian laaja hallittavaksi. Moni pelkää henkiselle tielle lähtemistä osittain näiden kieltäymysten vuoksi. Ajatellaan, että henkisellä polulla ei ole enää sijaa parisuhteelle tai seksuaalisuudelle, siihen loppuu kaikki lysti kuten grillaaminen ja viinin juominen. Ajatukset perustuvat hyvin pitkälti vanhaan dualistiseen jakoon ”hengestä ja ruumiista”, jolloin kilvoittelu ja keskittyminen hengen asioihin vaati kieltäytymistä kaikesta Razielin pallon konkretiasta. Tämäkään ei ole ihan niin yksioikoista.

Metatronin oppien mukaisesti ilmoituksia voidaan ottaa vastaan kolmea reittiä; jotkut saavat oppinsa maasta, toiset kehon kautta ja kolmannet ”ilmoituksina”. Ne, joille tieto tulee ilmestysreittiä, ovat taipuvaisempia erakkoelämään ja Christinen suojassa vetäytymään yksinäisyyteen, jotta kykenisivät keskittymään harjoituksiinsa. Kehon kautta tietonsa saavat tarvitsevat toisia ihmisiä innoittuakseen ja myös peilatakseen opetuksiaan niin oman, kuin toistenkin todellisuuden kautta. Maasta opetuksensa saavat ovat kulkijoita sekä tekijöitä, joille kaikki välittyy puhtaan konkretian kautta. Tulevaisuudessa risteytymät eri tavoista ottaa tietoa vastaan alkavat olla todellisuutta.

Jokin voi olla luontaisin tapa aluksi, mutta ykseys pakottaa ymmärtämään toistenkin välittämät totuudet tosiksi, vaikka niiden ilmentyminen ei tulekaan itselle tai ominta reittiä. Ykseydessä aletaan oivaltaa, että moninaisuus on todellista eikä sitä yhtä ja ainoaa totuutta ole. Jos totuutta verrataan ihmiskehoon, totuus on kuin lihaksisto, luusto, elimistö, iho, veri ja erilaiset muut kudoskerrokset. Jokainen niistä kerroksista kuuluu kehoon ja on totta kehon osana toisista osista riippumatta, toisiaan pois sulkematta.

Rakkauden viisaus toteutuu kaksoiskäskyssä ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Ykseys pakottaa tuntemaan toisten kivut omina ja kärsimyksen minimoinnista tulee konkreettinen prioriteetti. Jos itse kärsii, satuttaa toisia ja jos toisiin sattuu, itseenkin sattuu. Joko on pyrittävä kärsimyksen minimointiin kaikin keinoin tai pyrittävä pois ykseydestä. Henkinen tie on aiemmin oikeastaan pyrkinyt tämän ykseyden todentamiseen jollakin tavalla. Nyt ykseys alkaa olla ihmisille totta; huomataan, että kaikki kärsivät sodista ja saasteista, joten niitä vastaan taistellaan.

Kun ykseyden voima ymmärretään ja myös ajassa käsitetään, että tulevaisuuden kärsimys satuttaa myös nykyhetkessä ja menneisyyden kivutkin vaikuttavat tässä hetkessä. Samalla oivallettaisiin, että nyt-hetken kivuttomuudella ja puhtaudella puhdistettaisiin monella tasolla myös mennyttä ja tulevaa. Viesti kulkee ”pintoja pitkin”. Pinnat ovat kuin se hämähäkin seitti ja sen seitistön ja viestejä kuljettavien pintojen vähentäminen auttaisi siis koko kanavan puhdistumista. Mitä vähemmän kipua kuljettavaa pintaa, sitä vähemmän kärsimystä. Mitä vähemmän kärsimystä, sen parempi olla. Paratiisi siis, nyt hetkessä. Ei ”sitten joskus” tai ”ehkä eläkkeellä” vaan jo nyt. Hetkeen keskittymällä kaikella rakkaudella voi konkreettisesti edistää maailmanrauhaa ja rakkautta.

Jos taas konkreettisesti nyt-hetkessä pyrkii muistamaan kollektiivisen hädän ja tuskan, lisää sitä. Verkoston puhdistaminen ja omien pintojensa purkaminen auttavat myös irrottautumista. Kollektiivi toisaalta antaa, mutta myös syö energiaa ja henkisen tien päämäärä on seistä omassa voimassa. Suurempaa rakkautta ei ole, kuin vapaus. Se poistaa pakon, velvoitteen ja orjuutuksen. Se hävittää tarpeen varkauteen, huoraamiseen ja velkaantumiseen. Se osoittaa vastuun, tahdon ja tarpeet. Erilaiset vastuut ja tahdot mahdollistavat sen, että kollektiivissa kaikki saavat juuri sen, mitä tarvitsevat. Voi myös miettiä, mihin ihmiset enää tällä vuosituhannella tarvitsevat velkaa, orjuutusta ja huoraamista, edes henkistä eli omista totuuksistaan väärin perustein, huonolla tai hyvällä mutta hinnalla kuitenkin, joustamista.

Raguel, Jeremiel ja ”miehen ja naisen ristit”

Nämä kaksi ristiä sisältävät kunniakentät rakenteessaan, mutta kun ne piirtää sydänkuvioon, kunniakenttään ei hipaistakaan. Miehuuden ja naiseuden toteutuminen täysimääräisinä yhdistävät toisiinsa luomiskentän ja voimakentän, mutta eri tavalla kuin Metatronin risti. Sydänmajakka ei kuitenkaan loista, koska sydänyhteyden ei tarvitse olla auki. Käytännössä ristikuviossa Jeremiel ”totuuden arkkienkeli” huolehtii naisen pystypienasta ristissä ja Raguel ”psykologienkeli” huolehtii miehen poikkipienasta ristikuviossa. Kun pisteet piirtää sydänkuvioon, Jeremiel muodostaa laatikon ja Raguel läpäisee sen. Pisteiltään tämä on kattavampi ja avaa enemmän mahdollisuuksia parisuhteeseen ilman pelkoa sydänyhteyden auki läväyttävästä varjotyöstä, kuin Metatronin risti.

Tiettyjen minimien täytyy siis täyttyä, että kokisi olevansa mies miehenä suhteessa ja nainen naisena. Mikäli kuviota ajattelee sateenkaariperheisiin sovellettuna, kannattaa käyttää vain sydänkuviota, josta näkee, muodostuvatko laatikot tai viivastot samoilla tavoilla.

Pystypienan muodostavat chakrat 2,3,8 ja 9. Naiset sosiaalisessa verkossa ja ”luomisastiana” (2) tarvitsevat oman voimansa (3) sekä voimassa olevan sielun sopimuksen (8) ja henkistä sekä yhteiskunnallista levollisuutta ja rauhaa (9) voidakseen toteuttaa täysin luomistehtäväänsä. Arkkienkeli Jeremiel huolehtii totuuksista, totuuden puhumisesta ja kommunikoinnista, minkä vuoksi kommunikaation arvatenkin ajatellaan olevan naisten erityistehtävä. Kommunikointitapoja on muitakin, kuin viidennen chakran puhe. Naiset kommunikoivat kehollaan, kun imettävät lapsiaan ja kantavat näitä. Kaikkiin näihin chakroihin liittyy toisaalta yksityinen säännöstä siitä, mikä on oikein, mutta naiset herkemmin vertailevat saavutuksiaan ja miehiään, kuin miehet naisiaan.

Oman voimansa ja tahtonsa tietäminen on siis ensiarvoisen tärkeää. Sielun sopimuksiin liittyy ristiriitaisuutta. Naiset toisaalta reagoivat herkemmin kaikenlaisiin muutoksiin sähköisessä verkossa, mutta koska kaipaavat rauhaa ja pysyvyyttä pesimiseen, lähtevät harvoin rikkomaan rakenteita, jotka kokevat itselleen edullisiksi. Seksuaalisuus on syvää vuorovaikutusta ja naiset luomisvoiman haltijoina usein kanavoivat juuri Jeremielin totuuksia. Menneinä vuosisatoina luomisvoimaa säteilevä totuuden torvi saikin usein noitasyytöksen.

Hyvällä kehällä nainen tekee kaikkensa, että pesiminen on turvattu ja miehellä on aikaa sekä resursseja pesimisen turvaamiseen. Mikäli elämä ei ole ihan naisen mielen mukaista mieheltä riistetään resurssit kannatella pesimistä. Melko usein naiset turvautuvat passiivisiin keinoihin ja tavalla tai toisella vesittävät pesimisrauhan pesän sisältä käsin. Miehillä on tapana syytellä naisia kälättämisestä ja syyttelystä tekemättömistä töistä, se on varmasti häiritsevää, oli siihen aihetta tai ei. Se haastaa kunniaa.

Miehen poikkipienan rajaavat chakrat 11, 12, 5 ja 6. Arkkienkeli Raguel viisaana ja ihmisyyttä syvästi ymmärtävänä luotsaa miehiä toisaalta murtamaan kaikki surkeusrakenteet (11) ja kehottaa rakentamaan paratiisia maan päälle (12) apuvälineinään kommunikoinnin keinot (5) ja intuitio (6). Hyvällä kehällä tämä tarkoittaa pesänrakennusta ja pesimisrauhan turvaamista rauhanomaisin keinoin. Vaistojaan voi käyttää vaaran ehkäisemiseen ja torjuntaan, kunhan katsoo sen tarpeelliseksi ja aiheelliseksi. Ikävämmällä kehällä miehellä on taipumus pistää palasiksi kaikki, mikä tuntuu siltä, ettei se ihan tarkkaan ottaen täytä kaikkia odotuksia. Jos esimerkiksi ei haluakaan toimia tietyssä ammatissa mutta kumppani ylläpitää sellaista elämäntapaa, mies hankkiutuu eroon kumppanista joka auttaa häntä rakentamaan tuhoisan kierteen – jolloin pääsee luomaan jotakin muuta.

Keinot rakenteesta kiinni pitävästä vaimosta eroon hankkiutumiseen ovat moninaiset. Jos ei vähempi auta, puoliso tuhotaan. Miehet syyttelevät naisia pihtaamisesta tai kiukuttelusta, mikä on oire kapinan lietsomisesta. Molemmat keinot ajavat miehet pesimään toisaalle – olivat syytökset tosia tai epätosia.

Sielun sopimukset koskevat usein lasten tai jonkin yhteisen työprojektin luomista. Kun projekti päättyy, sopimuskin päättyy, eikä aina välttämättä ole halua jatkaa edes yhteyden pitämistä sopimuksen päätyttyä. Esimerkiksi erilaiset opetussuhteet eivät velvoita tapailuun jatkuvasti. Tietoa on jaettavana, mutta kun sitä on annettu toisen tarpeisiin vastaavasti, toisen on aika ottaa itsestään mittaa ja opiskella loput itse tai siirtyä toisen opettajan oppeihin. Tai jos on ollut sielun sopimus lapsen taloudellisesta tukemisesta tiettyyn ikään asti, on oikein jatkaa prosessia siihen saakka ja sitten on opeteltava lentämään omilla siivillään.

Parisuhteissa sielun sopimukset muodostavatkin omat jännittävät koukeronsa varsinkin, jos lapsia on kuvassa mukana. Mistä tietää sopimuksen aktivoituneen? Toisen kanssa on kuin naulittuna, vaikkei tätä edes sietäisi, siihen saakka, että sopimus purkautuu. Kun sopimus loppuu tuntuu, kuin olisi herännyt painajaisesta eikä oikein tiedä, miksi on niin kauan sietänyt asioita. Tai sitten herää vain hiljainen varmuus siitä, että erilleen on lähdettävä, vaikka mikä olisi. Muuan asiakkaani kertoi tutun tuttavastaan joka koki tarvitsevansa lapsen, jota aviopuoliso ei enää suostunut tekemään. Niinpä hän teki lapsen jonkun toisen kanssa, koska tunne lapsen tarpeesta oli väkevä. Itse olen usein nähnyt unia siitä, että suhde päättyy vaikka mitä yrittäisin tai jatkuu, vaikka kuinka pistäisin kampoihin.

Sopimuksiin liittyy myös tiettyjä oppiläksyjä siitä, kuinka itseensä tulisi suhtautua ja toinen peilaa sitä täydellisesti. Ennen kuin oppii ajattelemaan itsestään positiivisesti ja rakkaudellisesti sekä antautuu kokemaan, kuinka ansaitsee kaiken hyvän niin parisuhteessa kuin elämässä yleensäkin, muut tuovat negatiiviset aspektit esiin ja peilaavat niitä taukoamatta. Arki on siinä mielessä haastavaa, että kiire ja velvoitteet sitovat paljon aikaa. Ne mahdollistavat täyden ohittamisen sekä kaikki mahdolliset käyttäytymismuodot, mikäli niille annetaan tilaa ja mahdollisuus. Aina pahempi, jos toinen erehtyy jonkin tyyppistä käytöstä pelkäämään, seuraukset ovat tiedossa.

Pelko ajaa vääjäämättä toisen joko irrottautumaan suhteesta tai tekemään ihan kaiken, mitä osataan pelätä. Kumpi tulee ensin; muna vai kana voidaan kysyä, kun ensin syytetään vaikkapa vieraissa käymisestä ja toinen lopulta hermostuksissaan toteuttaa ajatuksen. Onko teko ollut aurassa potentiaalina, jonka toinen on vaistonnut ja nostanut esiin aktivoitavaksi, vai onko teko täytettävä sielun sopimus itsessään? Onko väkivallan pelko tiedostamatonta ja karmista perua, entä tuleeko ensimmäinen isku kuin salama kirkkaalta taivaalta vai onko sitä odottanut ja toivonutkin jo aika kauan, että saisi jonkun oikean syyn lähteä?

Ajatellen sarjakuva- ja elokuvamaailmaa miehellä ja naisella on suhteellisen kapeat roolit toimia, olla ja elää. Miesten kuuluu olla olutta lipittäviä hamesankareita ja naisten uhriutua kotiorjiksi. Tai sitten miehet vetäytyvät autotalliin rassaamaan menopelejään kulmakunnan ukkoseurueen kanssa, samalla kun naiset pitävät tee- ja tupperwarekutsujaan. Maailmat eivät kohtaa, kirkuvat kaikki mediat. Miksi ei? Ja kun sitten tulee jokin syvä rakkaus, joka kaataisi tämän käsitteen, sitä pidetään täydellisenä utopiana, tavoittamattomana haaveena, joka ei kestäisi eikä sietäisi arkea. Tähän saakka on siedetty sellaista ajatusta, että toinen puoli parisuhteesta on kuin toisen planeetan otus, jota on oikkuineen siedettävä, ”kun kerran tuli luvattua”.

Kulisseja sekä todellisuutta voi myös rakentaa mieleisekseen, koska ihmisen mielikuvituksella on rajaton voima. Vaikka millainen perhehelvetti olisi kyseessä, se on jäsenneltävissä rakkaudentäyteiseksi ja onnelaksi ”paria pikku juttua lukuun ottamatta”. Kas, kun kipu ja haasteet kuuluvat elämään. Mietin niitä tapauksia, joissa katkennutta sielun sopimusta yritettiin viimeiseen saakka tekohengittää; yhteistä niissä oli ajatus, että ”parempaa en voisi kohdata”. Toisella oli kumppanina tarjota jotakin sellaista, mitä ei oikein tuntunut, että kenelläkään muulla olisi tarjota. Puitteet elämälle tai taitoja, joita ei niin helposti mistään muualta saisi. Oli myös pelkoja siitä, ettei ansaitsisi sen parempaa, oli se sitten hyvää tai huonoa, sattui se kuinka paljon tahansa, koska ”tämäkin jo ylittää sietokykyni ottaa vastaan hyvää elämältä”. Kaikissa tapauksissa oli kyvyttömyyttä suojella omia, perimmäisiä rajoja sekä arvoja. Konkreettisia rajanylityksiä ei oikein tunnistettu ja se ajoi vastinkappaleen tekemään yhä törkeämpiä ylityksiä ja loukkaamaan yhä pahemmin, jotta toinen lopulta ymmärtäisi viheltää pelin poikki.

Sielun sopimus ja sen katkeaminen saattavat koskea myös hyvää ystävyyttä, pitkääkin sellaista. Joillakin ehdoilla suhteet saattaisivat jatkua vielä, mutta valinnoista riippuen, jotkut väkisinkin jäävät kelkasta. Ihmissuhteita määrittävät kolme tunnetta: arvostus, kunnioitus ja luottamus. Ilman niitä kolmea ei kerta kaikkiaan suhdetta ole. Vaikka suhteiden täysi potentiaali ei kunniakentän toteutumista edellytäkään, sydäntään on ihmisen seurattava. Mikäli ottaa poluillaan sellaisia askeleita, jotka pakottavat haastamaan perimmäisiä totuuksia ja tekee valintoja, jotka opettavat uusia totuuksia vastoin lähisuhteiden kunniakenttiä saa tuta, kuinka poikkeavuuksien kanssa reviirin jakaminen on mahdotonta.

Ihmiset harvoin miettivät arvojensa perusteita tai sitä, voiko lähellään sietää ihmistä, joka jo perustaltaan sotii niitä vastaan. Mikä on vaikeinta perhesuhteissa, joutua valitsemaan puolensa. Ystävyyssuhteen katkeaminen kirvelee, mutta perhesuhteiden kanssa on samassa vaikutuspiirissä. Valitettavasti veri on aina vettä sakeampaa eikä ole erityisen mukavaa todeta, että verien sakeuspitoisuus vaihtelee tuntuvasti. Kaikkea ei saa sekoiteltua sopiviin suhteisiin. Joidenkin totuuksien kanssa voi elää läheisessä ystävyyssuhteessa, joidenkin asioiden kanssa voi elää, jos ei tarvitse jakaa mitään yhteistä toimintakenttää, mutta joidenkin ihmisten ja asioiden kanssa ei voi olla missään tekemisissä.

Entä jos sitten omat totuudet poikkeavat tuntuvasti vaikkapa lasten toisen vanhemman totuudesta? Lasten vuoksi on oltava yhteyksissä aika ajoin, halusi tai ei. Lasten on voitava tuntea olonsa kunnioitetuksi ja toinen juurensa sekä arvostetuksi että luotetuksi vanhempien keskinäisistä ristiriidoista huolimatta. Syyllistävä kasvatuskulttuuri pitää huolen siitä, että saa olla kieli keskellä suuta, kun kommentoi lapsilleen, missä asioissa he muistuttavat toista vanhempaansa ja onko se hyvä asia vai ei. Juuren kieltäminen ja juuren negatiivissävytteinen alituinen arvostelu saa lapset voimaan huonosti. Lasten asioista voi keskustella ja tietyt vuorovaikutustasot sulkea niin, että reviiri lakkaa olemasta, mikäli sielun sopimus kokonaan katkeaa. Tällöin lapset eivät joudu olemaan vanhempiensa keskinäisen taistelun keskiössä eivätkä kärsi juuren ristiriidasta.

Kunhan molemmat vanhemmat saavat olla sovussa omien totuuksiensa kanssa, lasten on helpompaa tarkastella heidän toimintamallejaan objektiivisesti. Sielun sopimuksen päättymisen voi hoitaa hallitusti, ilman että toinen joutuu täysin ryvetetyksi.

Jotkut saavat sielun sopimuksen päättymisen ilmoituksena päivämäärästä, jonka jälkeen suhde on täyttänyt tehtävänsä. Toisille annetaan tieto nyt-hetken ratkaisusta, minkä venyttäminen yleensä vain hankaloittaa asioita pulin ja toisin, koska vallitseva tunneilmasto saattaa lyhyessäkin ajassa kääntyä varsin negatiiviseksi, vaikka olisi aiemmin ollut lämmin ja huolehtivakin. Toiset tuntevat ahdistuksen hiipivän ja venyttävät ratkaisua aina viimeiseen saakka. Jotkut näkevät enneunia, joiden ajankohtaa on mahdotonta määritellä, mutta ymmärrys hiipii aina hiljalleen. Toiset joutuvat kipujen tai muiden epämiellyttävien tuntemuksien vuoksi lopettamaan yhteyden pitämisen kokonaan.

Keinot ilmaista asiat lähimmille ovat monet, mutta kissan pöydälle nostamisen soisi tapahtuvan hyvässä ilmapiirissä. Kaikki eivät perusteluja ymmärrä pidemmällä tai lyhyemmälläkään perustelulla, joten joskus on selittämättä paras. Toisten kanssa kasvokkain on asioita vaikeaa hoitaa, mutta se olisi suositus. Muuten jää aina jotakin hampaan koloon. Kirjalliset ilmaisut on aina mahdollista ymmärtää väärin.

Azrael ja Rafael sekä henkisen työn aspektit

Henkisellä tiellä eteneminen heittää eteen haasteita ihmissuhteissa. Henkinen polku avautuu monille pikkuhiljaa joko lasten synnyttyä, kun lapset avaavat sydäntä, tai heidän lennettyään pesästä, kun sydän avautuu kunnolla itseään kohtaan. Sydämen aukeaminen pakottaa varjotyöhön, koska suuren rakkauden kokeminen tuo myös negatiiviset vaikutteet esiin. Vain harva kykenee olemaan joka suuntaan täydellisen rakkaudellinen. Samoin valtataistelut erilaisissa yhteisöissä kunkin totuuksien oikeudellisuudesta ovat melkomoisia. Kilpailu paikasta parrasvaloissa ja tarve osoittaa toisten olevan väärässä jos itse pelkää olevansa oikeassa tai yksinkertaisesti karminenkin pelko toisten voimia kohtaan voivat aiheuttaa paljon pahaa mieltä ja perusteetonta kauhua.

Joskus pelko on täysin reggressiopohjaista ja taustat näille valtataisteluille voivat olla myös edellisestä elämistä kotoisin olevia. Käsiteltiin valtataisteluita sitten perhepiirissä tai uskonnollisissa yhteisöissä, taustalla on aina kähinää menneisyydestä. Sinänsä nykyisyys kertoo jo paljon itse ongelmasta, joten karmojen pöyhiminen ei aina ole tarpeen. Sielu muistaa kaikki painajaiset, joten hyvin yksinkertaiset lauseet voivat paljastaa haavat, kun tietää, mitä etsiä. Kaikki syytökset kumpuavat osittain sielutasolta ja sitä varmemmin, mitä perusteettomammilta ne tässä elämässä tuntuvat.

Azraelin tehtäväkenttään kuuluvat sielun sopimukset, niiden aktivointi, täyttäminen ja loppuun sinetöinnit. Moni kokee Azraelin pelottavana, koska Azrael käsittelee kaikenlaisia muutosprosesseja, eikä ihminen yleensä pidä asemansa horjuttamisesta. Vaikka elämä tuntuisi kuinka painajaiselta, vaiheen päättyminen tuntuu etukäteen ajatukselta paratiisista karkottamisesta. Jälkeenpäin saattaa ihmetellä, miten sitäkin elämänvaihetta niin kauan sieti tai kesti ja oliko se itselle niin auvoisaa sitten kuitenkaan, mutta etukäteen pelottaa. Moni pelkää Azraelia myös siksi, että Azrael huolehtii vainajista ja on usein läsnä suruaikaan.

Suruissaan ihmiset saattavat käyttäytyä hyvinkin hallitsemattomasti tavoilla, joita ei voi jälkeenpäin käsittää ja osittain se johtuu varjon pääsystä temmeltämään, kun tietoisesti on vaikeaa olla läsnä ja lähinnä taivuttaa aikaa päästäkseen raskaasta vaiheesta yli. Erilaiset erot, uravaihdokset ja ystävyyssuhteiden päätökset ovat niin ikään Azraelin viitoittamia. Toisille Azrael on lohduttaja, toisille pelottavakin ilmestys ja se riippuu täysin kapasiteetista kohdata muutoksia.

Azraelin ristissä kunniakenttä on keskiössä. Aina sisänurkan aktivoituessa vastakkaisten ulkonurkkien kanssa aukenee varjokenttä. Ensimmäinen triangeli on 1-6-8, joka käsittelee juuren kunniaa, vastinpareinaan intuitio ja sielun sopimukset. Tällöin esimerkiksi käynnistyy henkinen tie; sielun sopimus ja vaistot heräävät, ja aletaan ottaa mittaa juuresta. Tai triangeli aktivoituu esimerkiksi esikoisen ristiäisten tai appivanhempien perunkirjoitusten aikaan, kun mietitään kuka sukuun kuuluu ja millä oikeudella. Toinen triangeli avautuu sydänyhteyden auetessa, kulmina ovat 4-9-11. Tällöin sydämen aukeaminen nostaa esiin kapinan ja ”paholaismaisen” käytöksen, jolloin ihminen joutuu käsittelemään syvimmät pelkonsa sekä suhteensa yhteiskunnallisiin hierarkioihin ja kastijärjestelmiin.

Kolmas triangeli muodostuu chakroista 7-12-2, jolloin työelämä, paratiisin etsintä sekä sosiaaliset verkostot saavat kyytiä. Ihminen joutuu tosissaan puntaroimaan, millä edellytyksillä ja kenen kanssa voi työtään tehdä. Viimeinen varjotriangeli muodostuu chakroista 10-3-5, jolloin eettiset arvoasetelmat menevät uusiksi ja niiden kanssa joutuu pohdiskelemaan paitsi omia voimiaan ja syviä pelkojaan, myös tapaansa kommunikoida. Käytännössä tämä aiheuttaa vaikeissa tapauksissa paljon riitoja, mikä on parisuhteissa haasteellista.

Henkisellä tiellä puhutaan usein vihkimyksistä ja vanhanaikainen, keskiaikaisissa kirkoissa usein kuvituksena käytetty vihkimysristi on arkkienkeli Rafaelin oma kenttä. Arkkienkeli Rafael huolehtii rakkaudellisista ihmissuhteista sekä eläimistä. Hänen kauttaan on tullut sanonta ”Miehestä tietää paljon, kun näkee, kuinka hän kohtelee eläimiään ja lapsiaan.” Toiset kulkevat polkuaan hiljaisina vailla haavettakaan vaikuttaa toisten elämään, mutta he, jotka tähtäävät jonkinlaiseen pappeuteen ja auttamistyöhön Jofielin jalanjäljissä, kohtaavat Rafaelin haasteet. Tämä on toisaalta vähän ristiriitaista, sillä rakenteemme on etsiä tietoa ja totuutta ulkopuolelta, mutta enkelit opettavat rohkeutta opettaa, sillä sitä kautta oppii.

Usein luonto vie tikanpojat puuhun ja vain kantapään kautta voi oppia, mitkä asiat toimivat itselle ja mitkä mahdollisesti toimivat toiselle. Vaatii sydäntä mutta myös päätä ohjata oppilaita muualle opiskelemaan, jos omat metodit eivät näytä uppoavan toisille. Lapsiaankin voi kehottaa katsomaan mallia toisista aikuisista. Äärimmäistä vapautta on myös antaa rakkaalle lupa etsiä totuutta ja hyvinvointi toisten luota, mikäli tietää toisen voivan huonosti lähellään.

Ensimmäinen vihkimys tapahtuu chakroilla 12-1-2. Jokaisen on selvitettävä oma paratiisinsa suhteessa juureen sekä sosiaaliseen verkostoon, mikä ei ole vallan helppo tehtävä. Tällöin on valmis myös opettamaan toisille näitä asioita. Toinen valmennustehtävä suoritetaan chakroilla 3-4-5, jolloin oma voima, kunnialliset suhteet ja kommunikaatio hiotaan sellaisiksi, että toisiakin kykenee voimaannuttamaan, eikä lyö kenenkään unelmia lyttyyn tai anna rakkauden harhaan perustuvaa ohjausta. Kolmas vihkimyksistä tapahtuu chakroilla 6-7-8, jolloin opetetaan oman intuition käyttöä suhteessa elämän tehtävään ja sielun sopimusten täyttämiseen. Tämän vihkimyksen saadakseen tarvitaan ymmärrystä sielun sopimuksista ja rohkeutta irrottaa työ- ja ihmissuhteista, jotka ovat jo loppuun sinetöidyt.

Neljäs ja viimeinen vihkimys tapahtuu chakroilla 9-10-11, jolloin testataan ihmisen kapasiteetti seisoa omilla tolpillaan, rikkoa ulkoiset eettiset rakenteet ja annettu arvomaailma. Tarvitaan siis kapina, jotta omat eettiset arvoasetelmat hioutuvat. Tässä vihkimyksessä myös kohdataan omat varjot chakrassa 11. Toisaalta kohdataan ne virheet joita itse on tehnyt ja toisaalta opitaan antamaan armoa niin itselle kuin toisillekin, näkemään toivoa ja hallitsemaan aikaan, paikkaan sekä tapoihin liittyvien säädösten kirjo. Miksi pitää ensin määritellä paratiisinsa kuin kohdata helvettinsä? Siksi, että tarvitaan luottamusta lähteä henkiselle tielle. Varjotyö ei ole ihan helppo työ. Tarvitaan jokin kutsumus ja luottamusta siihen, että tiellä on määränpää ja tarkoitus, sekä suojelijoita.

Käytännössä enkelit antavat ensin peilit, joihin on uskallettava kurkistaa. Sen jälkeen niistä nähdyt rakkauden harhat eli näennäisen rakkaudelliset irvikuvat, käsitellään rauhakseen pois päiväjärjestyksestä ja tilalle löydetään valoisat vastineet. Peilikuvansa kanssa on tultava toimeen, enkelit muistuttavat jatkuvasti. Itselleen ja lapsilleen on elämästään vastuussa, ei enkeleille tai millekään ulkoiselle rakenteelle. Mikäli asioitaan ei siivoa tässä elämässä, niistä joutuu tilille seuraavassa tai sitä seuraavassa. Joidenkin asioiden kohtaamiseen saattaa mennä montakin elämää. Syviä peruskauhujaan on vaikea todentaa, tuoda edes sanoilla ilmi. Itselläni on niiden kauhujen sanoiksi sanoittamiseen toistakymmentä vuotta tässä elämässä, silti tiedän taustalla olleen monta elämää, että asiat on saatu edes tälle mallille. Samojen ihmissuhteiden kanssa tehdään työtä elämästä toiseen siihen saakka, että reggressioista uskalletaan irrottaa.

”Valotyö” jota tehdään varjotyötä tehdessä on sitä, että armahdetaan itsensä ja toiset tuskallisista tapahtumista, pyydetään sielutasolla anteeksi ja jatketaan elämää. Varjoihin sitoneet tapahtumat eivät enää pääse muodostamaan hämähäkinseittiä, joten toinenkin pääsee irrottautumaan tilanteista ja pääsee elämässään etenemään. Käytännössä armahduksista kerätään omat valot ja vahvistetaan sekä omaa että toisten valokehoa, kun tapahtumissa ei olla enää kiinni.

Azraelin varjoristin taustalla saattaa olla sotarikoksia kuten valloitettujen raiskaamista ja kannibalismia, inkvisitiotyötä, syyttömien kidutusta ja kohtuuttomia rangaistuksia, perheväkivaltaa, identiteettivarkauksia, systemaattista eläinrääkkäystä tai muuta tuhotyötä. Tällä hetkellä suuri puhdistustyö koskee katoliseen kirkkoon syvälle juurrutettua kärsimysenergiaa, joka perustuu tuomioon (rakkauden harhaan) ennemmin kuin armoon ja vapauteen, Kristuksen portaalityöhön. Inkvisition aikana esimerkiksi enkeleitä kanavoineita syytettiin noituudesta ja saatananpalvonnasta. Rakenne muodosti suuren harhan, koska siinä ohessa tuli nimiteltyä Gabrielia, Metatronia, Mikaelia, Hanielia, Rafaelia, Raguelia, Arielia, feminiinisiä kaksoisliekkejä ja monia muita Saatanaksi. Koko Raamattu perustuu ainoastaan kunniakentälle, eikä siinä puhuta muista varjoenkeleistä mitään, mikä on häirinnyt ihmiskunnan etenemistä kohti Pyhän Hengen todellista työtä ja rakkauden sanoman toteutumista.

Monet lähteet puhuvat alkukirkon ajan palautumisesta. Tällä kierroksella tarkoitus ei ole lisätä marttyyrikuolemilla tuskakierrettä, vaan vapauttaa ihmiset rohkeasti ottamaan yhteyttä korkeampiin energioihin, kunkin omalla tahollaan ja tavallaan. Kaikki eivät ole olleet kirkkotietoisuuden kanssa tekemisissäkään missään vaiheessa eivätkä koe sitä omakseen. Siitä huolimatta kapasiteetti kanavointiin on olemassa, sillä enkelit ottavat yhteyttä ihmisiin keinoilla, jotka ihmisille soveltuvat ja puhuttelevat tasoilla sekä tavoilla, jotka ihmisille sopivat.

Enkelit tekevät yhteistyötä tähtiläisten kanssa eivätkä poissulje atlantislaisia, vainajaenergioita tai luontotietoisuutta. Monenlaiset järjestelmät toimivat keskenään harmoniassa. Riippuu ihmisten tietoisuuden tasosta ja kommunikaatiotavasta sekä edellisten elämien yhteyksistä, millaisten hahmojen kanssa he ovat valmiita kommunikoimaan. Vanha sanonta, jonka mukaisesti ”kaikki tiet vievät Roomaan” kertoo enkeleiden asenteesta kaikenlaisia ajattelusuuntauksia kohtaan. Päämäärä ja lähde ovat rakkaus, ihmiset ja kaikki muut olevaisuudet ovat siinä välissä. Kun minusta nähdään unia, saatan esiintyä sutena, yksisarvisena tai lohikäärmeenä unennäkijän maailmankuvasta riippuen. Samoin saatan itse nähdä toiset eläiminä tai rinnakkaistodellisuuksien hahmoina, joina he ovat itsejään mutta eivät kuitenkaan ole.

Monet tietoisuuden tasot toimivat päällekkäin, rivissä ja rinnakkain sulkematta pois toisiaan. Joissakin asioita tapahtuu samoin ja joitain eri tavoin kuin tässä todellisuudessa, koska jokaisessa ollaan vapaan tahdon alaisia. Joskus asiat tapahtuvat eri aikaan, joskus eivät lainkaan, joskus täsmälleen samaan aikaan. Enkelit vaikuttavat kaikkialla ja ovat valmiina auttamaan. Joku valitsee tässä elämässä enkelikanavat, seuraavassa vainajakanavat, jossain toisessa todellisuudessa roomalaisen mytologian hahmot ja niin edelleen. Jotkut kykenevät surffailemaan monilla tasoilla yhtäaikaisesti. Vihkimyspolkujen lainalaisuudet pätevät, vaikkei enkeleistä tietäisi tuon taivaallista. Polku palvelee aina sielun kasvua ja kehitystä.

Varjotyö on omasta itsestään tietoiseksi tulemista ja palvelee oman valon vapautumista. Ihminen pelkää aina omaa valoaan ja sen heijastuksia, pelaten kosto- hyvittely ja sovituspelejä niiden kanssa, joita kohtaan tietää joskus tehneensä väärin. Siksi on tärkeää, että pohtii läheisiä ja kaukaisempiakin ihmissuhteitaan siitä näkökulmasta, että miksei salli oman valonsa loistaa. Miksei peilistä saisi loistaa valoisa hahmo? Miksi laavapallo, jollainen aurinkokin on, pitää tukahduttaa maankuoren sisään ja sallia pieni maanjäristys vain silloin tällöin?

Mitä enemmän ykseydessä on valoa, armoa, rakkautta ja vapahdusta, sitä paremmin kaikki voivat. Miksi yksi ei saisi voida paremmin, itse, entä kaikki toiset? Keneltä yleinen ja yksityinen hyvinvointi on pois? Ihminen tulee kateelliseksi, jos toiset voivat hyvin, mutta itse ei saa voida hyvin. Mutta kuka estää? Lähinnä ihminen itse, kituessaan järjestelmissä ja rakenteissa, joista ei ole valmis luopumaan ja joista hakee ulkoista voimaa vaikka sielu ja sydän tuntuvat huutavan jotakin ihan muuta ravinnokseen. Ei ole tärkeämpää ääntä, painottavat enkelit, kuin oman sydämen ääni. Se vain pitää oppia erottamaan.