Suhteellista/ Kennopelit ja chakrat

Maskuliinisuus ja feminiinisyys

Sukupuoleen kulttuurisesti sidotut ominaisuudet tulevat edustetuiksi myös chakra-järjestelmässä. Meistä jokaisesta ihmisestä löytyvät kaikki, niin aktiiviset kuin passiivisetkin ominaisuudet. Ne löytyvät jokaisen kehosta sekä myös näkymättömästä kentästöstä. Se, että tässä elämässä ollaan valittu jompikumpi kehosto ja käyttäytymistä määrittävät paitsi opitut, myös hormoneihin sidotut toimintamekanismit, ei kuitenkaan ole siis koko totuus. Kennosto osoittaa, että jokainen joutuu opiskelemaan sekä omaa naiseuttaan että miehuuttaan suhteissa toisiinsa. Eri suhteet eivät ole vertailukelpoisia keskenään, koska kiinnittymispinnat eri suhteisiin ovat erilaisia.

Vanhat sukupuoliroolit ovat murtumassa ja hyvä niin. Uudelleen rakentumisen lähtökohtina ovat olleet paitsi taloudelliset resurssit miehille olla ja pysyä lastensa luona sekä miesten ymmärrys siitä, että hoivaaminen on itse asiassa suojelemista sekin ja varsin aktiivista puuhaa. Sotien jälkeen naiset olivat pakotettuja lähtemään aktiiviseen palkkatyöhön, jotta Suomen talous saadaan jaloilleen. Lopulta yhteiskunnan työnjakomurros on vaikuttanut myös sosiaalisiin malleihin. Tämän päivän lapset kasvavat selvästi eri roolimalleihin, kuin mitä omat vanhempani ovat oppineet ja omaksuneet. Jokainen sukupolvi erikseen rakentaa uusia toimintamalleja, mikä hiertää omaan miehuuteen ja naiseuteen kasvamisessa. Jokainen sukupolvi tekee vallankumousta suhteessa edellisen odotuksiin. Jokainen joutuu peilaamaan miehuuttaan ja naiseuttaan myös suhteessa kulttuurisiin odotuksiin; eri maissa on erilaista kasvaa mieheksi ja naiseksi. Eikä se peili ole aina niin selvä edes samassa maassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eroa on aika reippaasti jo pelkästään osavaltioiden välillä, kun asenteet ja lainsäädäntö voivat olla aivan eri skaalalla etelän ja pohjoisen sekä itäisen ja läntisen rannikon välillä.

Idästä tuttu jin-jang -kuvio on monille epämääräisen tuttu käsite. Länsimaissa sitä käytetään aika paljon kuvaamaan paitsi maskuliinisen ja feminiinisen energian, myös hyvän ja pahan välistä keskinäistä kommunikaatiota. Peruspessimistille kuvio on lohdullinen; ei jotain hyvää ettei pahaakin ja perusoptimistia palvelee se hopeinen reunus pilvessä synkimpinäkin hetkinä. Jokaisessa ihmisessä löytyy oikeasta puolesta kehoa ja parittomista chakroista ne maskuliiniset energiat ja sitten taas vasemmasta puolesta kehoa ja parillisista chakroista ne feminiiniset energiat. Kumppanit ja heidän mukanaan tuomat muut ihmissuhteet ovat peilejä, joiden kautta näitä omia ominaisuuksiaan tutkitaan ja opiskellaan. Yhden ihmisen kanssa ollaan niin äkkijyrkkää ja vahvaa että, toisen kanssa ollaan hempeää ja pehmeää jotta. Riippuu kiinnittymispinnasta ja peilin ominaisuuksista, mikä itsellä sitten naksahtaa opiskeluun.

Periaatteessa molemmat opettavat toisilleen molempia oppiläksyjä; kuka niitä sitten mitenkin omaksuu, on toinen asia. Tietoiseksi tuleminen näistä ominaisuuksistaan on opiskelun ydin. Toisen ihmisen kanssa on pakko olla aktiivisempi kuin toisen kumppanin kanssa eikä pehmeydelle jää sijaa. Toisen kanssa sitten taas saattaa jopa kyllästyä siihen pehmeyteen; on se kumma, ettei koskaan oikein osaa olla tyytyväinen. Ihminen kaipaa tulemista kohdatuksi joka tasolla ja pettyy pahan kerran huomatessaan, mikäli kaikki vuorovaikutustasot eivät täsmää.

Kunhan joistain oppiläksyistä saa tarpeekseen, riuhtaisee itsensä irti epätyydyttävistä olosuhteista ja alkaa sekä odottaa että myös vaatia kumppaneiltaan sitä, mitä oikeasti tarvitsee, sitä järkyttyy perinpohjaisesti, miten onkaan voinut tulla niin vähällä ennen toimeen ja kuvitella olevansa onnellinen. Joskus silkka kiusanteko parisuhteessa on voinut olla ihan peruskauraa eikä parempaa ole osannut odottaa. Jälkikäteen sitten ymmärtää, että joutuu samalla riisumaan myös kaikki muut menneisyytensä ihmissuhteet; vanhempansa ja jopa sisaruksensa, kun alkaa itsekin toivoa ja odottaa kohdatuksi tulemista. Suomalainen peruskiltteys ja tarve miellyttää ovat toisaalta heimoelämän edellytykset. Haastaminen pakottaa ennen pitkää hetkeksi yksinäisen suden rooliin, ennen kuin sitten voi perustaa uuden lauman tai ottaa uuden paikkansa vanhassa laumassa. Haastaminen on kaikkein vaikeinta.

Eräs läheisriippuvuuden muoto on suojelun tarve. Niin mielellään sitä suojelisi kaikkia läheisiään siltä, mitä itse tarvitsee ja siltä omalta kivulta; mutta kun ei voi. Oma kipu on saatava kuriin ja toisilla on omat oppiläksynsä sen kivun suhteen, eikä niitäkään opetuksia voi riistää. Kun itse hoitaa omat hommansa fiksusti ja hakee itselleen ne tarpeensa täyteen jotka täyttämistä vaativat, antaa myös lapsilleen toisenlaisia malleja eikä heidän tarvitse välttämättä käydä koko skaalaa samalla tavalla läpi. Vanhempien on kuitenkin tultava tietoisiksi omista tarpeistaan ja omista vuorovaikutusmalleistaan ennen kuin ymmärtävät, mitä siirtävät lapsilleen. Toisaalta nykyaikana moni tekee tietoisen päätöksen jättää tietyt kuviot ja mallit siirtämättä ja vapaaehtoisesti valitsevat lapsettomuuden, koska tiedostavat, että persoonallisuus voi radikaalisti lapsen saamisen myötä muuttua.

Maskuliinisinkin mies voi olla toimintatavoiltaan ja -malleiltaan mitä akkamaisin ja toisaalta taas feminiinisinkin nainen voi omaksua hyvinkin äijämäiset tavat reagoida, ajatella ja toimia. Moni nainen hakee miestä, jonka taholta ei tule uhatuksi mutta jonka kiltteyteen sitten kyllästyy. Toisaalta moni mies hakee aktiivista naista, mutta kokee lopulta, että nainen ei saa esiin tai kaipaa hänessä sitä suojelevaa ja maskuliinista miestä, kun pärjää itsekseenkin. Nämä opetustehtävät ja kuviot myös selittävät sen, miksi kilteimmästäkin miehestä voidaan provosoida esiin vaimonpieksäjä tai kuinka hedonistisimmasta uranaisestakin voi kuoriutua mitä kiihkein perheenemo. Äitiensä kasvattamat pojat oppivat, kuinka naisten säännöillä ja ehdoilla kuuluu toimia ja miten naista miellytetään, toisaalta tyttäret kasvavat isiensä odotuksiin ja toiveisiin siitä, kuinka miehen kanssa kuuluu olla ja elää. Sisarusparvessa opetellaan toimintatapoja; millaiseen sarjaan itse sattuu ja millaiseen järjestykseen, ovat temperamentin lisäksi myös määrääviä tekijöitä persoonallisuuden kehityksessä.

Suomessa ovat yllättävän paljon lapset kuitenkin kasvaneet omillaan tai lapset kasvattaneet toinen toisiaan vanhempien keskityttyä leivän pöytään hankkimiseen sekä aikuisten keskinäiseen kahinointiin hyvässä tai pahassa. Juuri, kun lapset ovat murrosiän kynnyksellä ja alkavat pärjätä paljolti omillaan huoltopelin puolesta, alkavat vanhempien omat tarpeet ja kriisit puskea päälle. Kriisille on yhtäkkiä tilaa, aikaa ja tilaus kun väsymys hellittää. On aikaa ajatella omaakin tarpeistoa. Lisäksi sitä alkaa miettiä, mitä haluaisi omille lapsilleen omista kasvuvaiheistaan välittäisi, miltä haluaisi suojella tai mitä tohtisi tukea. Moni huomaa, ettei sitä olekaan ihan vielä toinen jalka haudassa vaikka itse murrosikäisenä ihmetteli, mihin vanhemmat elämää vielä tarvitsivat. Aikakäsitys ei kulje samaa rataa ja omien vanhempiensa puuhia alkaa arvioida ihan eri vinkkelistä. Millä tavoin haluaisi olla itse mies tai nainen sellaisilla tavoilla, joihin omilla vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta? Mitä rajoja itse rikkoisi tai mitä kehityskaaria sittenkin rakentaisi? Mitä tekisi toisin ja mitä haluaisi toteuttaa täsmälleen samoin?

Ajan hammas tuo armollisuutta ja syvyyttä tarkasteluun. Toisaalta joutuu näkemään erilaisia rakenteita ja instituutioita, joiden kannattelussa ei ole mitään mieltä. Yhtäältä sitten taas joutuu miettimään, mikä on välitöntä tarpeiden tyydyttämistä ja mikä ei. Onko vaikkapa parisuhteen kulminaatiopisteeksi muodostuneessa vuorovaikutuksen häiriötilassa välittömien tarpeiden tyydyttämistä pitäytyä taloudellisesti turvatussa, mutta tunneköyhässä ja henkisesti rampauttavassa liitossa vai onko sitä sitten uudenlaisen kumppanuuden etsiminen, seikkailujen hakeminen ja nautinnon kokeminen? Jollakin tavalla on osattava itselleen määrittää, mikä on omalla taivaalla se liian korkeaksi kasvanut kalevalainen Suuri Tammi, joka on pakko kaataa, että aurinko ei pimentyisi ja koko maanpiiri kuihtuisi? Toisaalta saattaa joutua syömään sanansa, myöntämään virheensä valintojensa suhteen ja aloittamaan alusta tai sitten voi saada aikaiseksi uuden kukoistuskauden, kun ymmärtää, että missä kohtaa on suhteessa mennyt vikaan.

Toisaalta lapsia kasvatetaan suuremmassakin yhteisössä, kuin ydinperheessä. Vaikka lapsilta olisikin riistetty (tai mikäli nämä eivät ole halunneet tehtäviään hoitaa) mummut, kummit ja harrastusmahdollisuudet, vähintään opettajat ja kavereiden vanhemmat antavat vihjeitä siitä, mitä aikuiset tekevät ja millä tavoin. Ylimääräisiä suita on iät ja ajat lähetetty muualle töihin tienaamaan oma leipänsä tai kasvateiksi. Agraariyhteisöissä piiat, rengit ja muu yhteisö kasvattivat lapsia kollektiivisemmin, kuin nykyiset ydinperheyksiköt. Nykylapselle mallia mieheydestä, naiseudesta ja suhteista antavat vanhempien ja suvun lisäksi media ja sen kautta julkkikset. Matti Nykänen tekee hienoa työtä näyttäessään, kuinka kaikkea ei kannata hoitaa ja toisaalta median kautta läpi pääsee yhteiskuntamurrosta jos jonkin näköistä, esimerkiksi sateenkaariperheiden asia on edennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän, kuin sadassa vuodessa aiemmin yhteensä. Ihminen on apina ja tarvitsisi yhteisöä kasvatukseen mukaan. Itselle kasattu vastuu tuntuu monta kertaa liian painavalta ja tehtävien jakaminen on järkevää olettaen, että toisten kasvattajien antamilta selkeitä ja perustelluilta ohjeilta ei vedetä pohjaa pois.

Aktiiviset ja passiiviset käyttäytymismallit sekä kehon sisäinen sähköinen vääntö eivät ole sidonnaisia seksuaaliseen suuntautumiseen tai seksuaaliseen käyttäytymiseen. Energiakeskusten toimivuus on suoraan suhteessa rakastetuksi tulemisen tunteeseen ja kykyyn antaa rakkautta – se ei kysele kohdetta eikä antajaa. Mikäli rakkauden virtauksen kieltää, estyy moni muukin prosessi kehossa. Henkiset arvot sekä seksuaalisuus ovat oikeasti omat kolmikantansa ihmisen järjestelmässä, mutta sen sijaan että ne toimisivat sellaisina, ne on alistettu pelinappuloiksi neljälle alemmalle vuorovaikutusportaalle. Näen asian jopa niin, että niitä kahta niputetaan tiukasti yhteen ja käytetään sitten pamppuna ihmisyyden ruoskimiseen niin miehellä kuin naisellakin. Keskiajalla tehtiin suuri työ kollektiivisen alitajunnan paholaiskäsityksen muokkaamiseksi ympäri Eurooppaa ja siinä keskeisellä sijalla oli noitainkvisition ylläpitämä ajatus kyöpelinvuoren juhlista, joissa rituaaliseksi oli keskeisellä sijalla. Naisia varsinkin syyllistettiin paholaiseen yhtymisestä. Teema on jäänyt kauhukirjallisuuteen peruspainajaiseksi ja ainekseksi kaikenlaiseen hengelliseen väkivaltaan, kun seksuaalisuus ylipäätään liitetään enemmän tai vähemmän tietoisesti paholaisen arkkityyppiseen käytökseen, kuten kaikki nautinnot. Varsinkin naisen seksuaalisuus on luomisvoimaisuutensa vuoksi ollut ehkäisyttömänä aikana sekä hirvittävä uhka että suuri mahdollisuus.

Kun avioliitto on ollut rahapeli, jolla maat pidetään suvussa siinä ei ole ollut rakkaudelle sijaa – nainen on ollut perillisten kantaja, eikä paljon muuta. Avioliitto on ollut myös reviiripeli. Naisen keho on ollut miehen omaisuutta ja perillisen syntyminen väärälle isälle olisi ollut katastrofi. Naisen vartalosta on saatu aikaiseksi myös valtapeli – kenellä on tienoon paras, varakkain ja vaikutusvaltaisimmasta suvusta lähtöisin oleva nainen omanaan? Naiset ovat luoneet tästä oman kilpailujärjestelmänsä, miten naiseudesta mitellään, sillä reviiri voidaan käsittää joko kodin ulkopuoliseksi peliksi tai kodin sisäiseksi peliksi. Nykynainen yrittää sovittaa itselleen molempia pelikenttiä ja tuntee ristipaineissa syyllisyyttä. Kun tähän kaikkeen soppaan keitetään mukaan vielä tunnepeli, naisen seksuaalisuus on periaatteessa tärkeää mutta vaarallista. Se on hienoa kun pelit oikein pelataan ja nainen pysyy kiltisti kotona omalla reviirillään tekemässä miehen eteen kaiken minkä voi, mutta se vie mieheltä munat, jos nainen tekeekin asioita toisin.

Naisetkin kyllä pelaavat sikaa tässä suhteessa. Kun miehet murtavat omia roolimallejaan, joutuvat he työssään koville. Mistä löytyvät samaan mieheen yhtä aikaa kaikki ne sektorit, joita nainen itselleen tarvitsee? Naisten omat järjestelmät voivat olla yhtä sidottuja vallankäyttöön ja tunteilla pelaamiseen – miesten pompottaminen esimerkiksi lasten kautta on yllättävän tavallista. Reviiripeliä pelataan omalla keholla ja sitten uhriudutaan, kun reviiri laajenee muualle. Miehen pitäisi toisaalta olla valloittajamerirosvo joka valloittaa naisen yhä uudestaan, mutta uutuudenviehätystä pitää olla, samat vanhat kuviot käyvät ahtaiksi. Monille naisille raha ja ulkoiset statusmerkit ovat paitsi turvallisuuden tae, myös valtapeli ulkoisilla reviireillä suhteessa toisiin naisiin. Pitäähän kulissien olla kunnossa, täytyy näyttää toisille naisille kuinka hienosti pyyhkii. Avaan lisää näitä pelikuvioita pintojen yhteydessä myöhemmin. Naisten pelityyli on passiivisempi, koska aktiiviset pelikentät ovat olleet miesten hallussa, mutta jatkuvasti nämä roolimallit rikkoutuvat. Miehille feminiiniset mallit ovat itse valloitettavia eikä vielä ole paljonkaan mallia siitä, kuinka aktiivisesti ja röyhkeästi miehiään polkevia naisia kuuluisi käsitellä. Parisuhde on kuitenkin yksi niistä kentistä, jotka itse valitaan. Opetustehtävän oivallus muuttaa peliä ja naksauttaa parisuhteen peilipinnat uuteen järjestykseen. Parisuhdetta ei ole pakko kannatella tappiin saakka, ellei halua. Parisuhde valitaan ja sen olosuhteita on mahdollista muokata, jos tahtoo.

Mutta mitä sitten tahtoo? Ristiriitaiset tunteet, joita läheisyys ja sen sietäminen aiheuttavat, repivät joka suuntaan. Mitä tahtoo itseltään naisena tai miehenä, mitä toivoo toiselta miehenä tai naisena ja miksi ei saa sitä mitä tahtoo eikä pysty olemaan sitä mitä on ja haluaa olla? Ei olekaan itse tarkoitus olla ultrafemiini eikä ultramaskuliini, vaan kokonaisuuksia, joissa feminiiniset ja maskuliiniset osa-alueet ovat tiedostettuja sekä toiminnassa. Nekin asiat muuttuvat, mitä tahtoo, sitä mukaa, kun itse muuttuu. Omaan muuttumiseen vaikuttavat kaikki ne ihmiset, joita matkan varrella vastaan tulee. Lasten syntymät, työtoverit, muuttuvat perhesuhteet sekä käsitys itsestä muuttuvat kunhan kasvatustyö etenee. Parisuhde on myös kasvatussuhde siinä kuin vanhemmuuskin. Neljäs chakra on kunniaperusteiltaan nivoutunut nimenomaan kasvatustyöhön – sitä kasvaa ja kehittyy, tulee tietoiseksi itsestään vasta vuorovaikutussuhteissaan toisten kanssa. Omistakin vuorovaikutuksensa tasoista ja keinoista oppii vasta, kun peili niistä kertoo.

Jostakin syystä ajatellaan, että siinä kuin parisuhde ja tahtotila, myös persoonallisuuden rakenne on staattinen, pysyvä tila. Ensinnäkään se ei ole tila eikä se ole pysyvä. Sekä persoonallisuus että sitä heijastavat peilisuhteet ovat jatkumo, kuin madonreikiä joista muodostuu hämähäkinseitti. Aikajanan kautta sitä on helpointa tutkia; millaisia jatkumoita elämässäni on ollut ja miltä silloin tuntui. Aikajanan voi piirtää myös suhteessa toisiin; kuinka oman aikajanan tapahtumat ovat näyttäneet vaikuttavan toisten perheenjäsenten jatkumoihin – miten sai tukea tai jäi tuetta kriisien aikaan, entä miten omat kiinnittymiset erilaisiin suhteisiin ovat näyttäytyneet lasten silmin. Kutakin senhetkistä tilaa, ympyrää voi tutkia poikkileikkauksena hämähäkinseitin avulla; millaisia sektoreita elämässäni oli, kuinka tiiviitä tai läpi ammuttuja ne olivat. Mikä olisi ihannetila ja miltä juuri nyt tuntuu? Menneisyytensä kautta voi keskustella nykyhetkestään ja sen perusteella voi rakentaa tulevaa.

Kotipesäkin on reviiri ja sekin on jatkumo. Siellä pelataan erilaisia pelejä, joiden kautta toisen persoonallisuutta pyritään koulimaan oman mieleiseksi ja toisaalta itse ollaan pelinappulana ja koulutuksessa. Kun rakkaus alistetaan peleille ja kasvatukselle negatiivisella kehällä kepin kautta eikä porkkanan, päädytään varsin ikävään vuorovaikutuskehään. Negatiivisella kehällä parisuhteen, oman maskuliinisuuden ja feminiinisyyden mittapuut muutetaan häränpyllylleen. Opetuksen ei tarvitse olla aktiivista ja suoraa väkivaltaa, mutta sivulausehuomautukset, jatkuva kyseenalaistaminen sekä torjunta jättävät kuin leijumaan tyhjän päälle. Vuosisatainen ja -tuhantinenkin valtapeli siitä, kuinka ja kuka reviiriä huoltaa ja millä ehdoilla sekä millaisin palkinnoin käy jatkuvasti ihmisten tajunnassa kaikkien hermoille. Pelataanko sisä- vai ulkopeliä ja millaisilla reunaehdoilla, entä ketä pelikuvioon voi tai saa sisällyttää, ovat ehkä keskeisimmät kiistakapulat. Ja aina pitää voittaa.

Pelaaminen pelin itsensä vuoksi ja sen pelaamisen nautinnon takia ei ole se pointti vaikka tulisi olla. On pakko on saada selkävoitto toisesta; todistaa oma oikeutus ja oma voima toisen nöyryytyksen kustannuksella. Energeettisten opetusten purkaminen tähtää juuri tämän voittamisen ja nöyryyttämisen tarpeen murtamiseen. Kun opetustehtävät on purettu ollaan vapaita valitsemaan, pelataanko peliä ”hyväntekeväisyyteen” vai eikö pelata ollenkaan. Pelin säännöt muuttuvat dramaattisesti, kun kilpailuasetelma puretaan. Epäselvä pelialue ja epäselvät joukkue- sekä tehtäväjaot ovat energiavuotoja. Lisäksi pelaajien fyysinen ja psyykkinen kunto vaikeuttavat pelaamista. Mikäli menneisyys on selvittämättä, aikaa menee turhanpäiväiseen arpomiseen ja pelin edessä lamaantumiseen sen sijaan, että voisi rohkeasti tarttua palloon sen tullessa kohti.

Menneisyyden sidokset pakottavat pelaajat pysymään vain tietyllä pelialueella. Sidoksien purkaminen on, kuin vapauttaisi pelikentän täyteen käyttöön ja saisi liikkumatilaa sekä pelitaitoja pelata jotain muutakin kuin maalivahtia tai hyökkääjää. Ihmissuhteet opettavat niitä pelitaitoja, kunhan sen asian oikein oivaltaa. Joskus pelissä ajautuu käyttämään kovia otteita ja joskus sitä löytää itsensä kaukaloa vasten runtattuna tai maila silmästä. Lapsena sanottiin, että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön ja tämä vanha totuus pitää paikkansa aikuistenkin leikeissä.

Kiinalaisen lääketieteen jin ja jang vaikuttavat myös elementteinä, joista saadaan syvyyttä parisuhteiden tarkasteluun sekä omien elementtien ymmärtämiseen. Kuusi elementtiä ovat käytössä siten, että viisi on aktiivisessa käytössä asioiden junailussa ja kuudetta käytetään junailun stimuloimiseen tai sen avulla tehdään ”diagnoosi”. Esimerkiksi Feng shuissa tämä keskeinen elementti on ilma, sen perusteella päätellään vallitseeko tasapaino ja muita elementtejä säädellään siten, että virtaus on vapaata. Ihmisen kehossa viittä muuta elementtiä säädellään metallin avulla. Mineraalit kuten maaperästä saatavat rauta ja kupari ravintoaineina sekä neulat meridiaanilinjoja stimuloimassa toimivat tällaisina säätelymekanismeina.

Parisuhdetta voidaan lähestyä määrittämällä elementtipohjaiset ”unelmalinnat” sekä niiden käyttötarkoitukset. Ihmiset ovat taipuvaisia lähestymään asioita sen kautta, mitä nyt puuttuu, vaikka olisikin paljon, mikä on hyvää ja toimivaa. Niinpä puuttuvaksi koetun elementin kautta voidaan rakentaa sitä, mikä lisäisi virtausta. Ihmiset ovat ristiriitaisia siinä, että toisaalta hakevat samankaltaisuutta, koska sellainen helpottaa toimimista monessa suhteessa. Ei tarvitse selittää, perustella ja vääntää joka asiaa rautalangasta. Toisaalta sitten vastakohtaisuus pakottaa kasvuun ja pakottaa etenemään itse ihmisenä toisiin suuntiin, kuin oma-aloitteisesti uskaltautuisi. Mikäli vastakohtaisuudet tai samankaltaisuudet pysäyttävät väsyttävyydessään tai lamauttavat pelkoreaktioiden takia, suhde menettää hyvää tekevän kasvatusominaisuutensa ja seurauksena on negatiivinen kehä, jonka opetukset oivaltaa vasta irrottautumisen jälkeen.

Parisuhteisiin halutaan kiinnittyä, mutta joskus parisuhde on kuin jokin muukin kasvatussuhde; toista pidetään lähellä ja opetetaan pärjäämään omillaan, lopulta on pakko potkaista pesästä. Toisinaan parisuhde saa olla vertaissuhde vailla kasvatuselementtejä. Vertaisuus olisikin ihanteellista, mutta vaatii omaa voimaa ja omalla kehällä, omalla pelikentällä pysymistä ilman tarvetta sekoittaa toisen peliä tai ryhtyä kilpasille siitä, kumman peli on tärkeämpi ja oikeutetumpi. Miten tunteita ja tunnelmia sitten puretaan ja hoidetaan pelitauoilla ja otteluiden välissä onkin asia erikseen. Kierteisyys avautumiseen ja kiinnittymiseen tulee juuri tästä. Kaikki suhteet eivät ole tarkoitettu pysyviksi, ne on tarkoitettukin väliaikaisiksi. Väliaikaisuus ei ole pahasta, se on olosuhde ja tarve. Sen ei tarvitse tarkoittaa, että ihmissuhde olisi vähäpätöinen tai merkityksetön.

Väliaikaisuus saattaa merkitä myös vapautta siinä suhteessa; ei tarvitse ottaa kaikkia vastuita eikä velvoitteita rasitteeksi – sen kun opiskelee ja nauttii, lähteäkseen sitten eri teille oppimaan uusia asioita. Joskus sen etukäteenkin tietäminen tuntuu siltä, kuin toinen olisi epäluotettava, mutta kysymys on silloin jostain ihan muusta, kuin epäluotettavuudesta. Kysymys on siitä, että kasvatus etenee vaiheittain – kuuluvat niihin vaiheisiin sitten lasten tekeminen, henkinen opetus tai maan hedelmien käsittelyn opettelu ja valtasuhteiden hallinnan opettelu, jokainen elementti on tärkeä itsessään. Jokainen ihmissuhde tuo mukanaan jotain arvokasta ja jälkeenpäin ne asiat ymmärtää, kun ne asettuvat aikajanalla toisten opetusten joukkoon.

Pelit

Tarot-pakka tuo elementtiulottuvuudet parisuhdepeleihin. Paitsi, että pelataan maita ja niiden kautta neljää peruselementtiä, pelataan myös hoveja eli seksuaalisuuden vuorovaikutuspeliä. Lisäksi pelataan valtteja, eli arkkityyppistä spirituaalisuuden tai kansantajuisemmin arvojärjestelmien peliä. Näitä kahta kuvaavat ne kaksi muuta meikäläisittäin vähemmän käytettyä metallin ja puun elementtiä, jolloin kiinalaisen lääketieteen kuusi elementtiä tulevat kaikki täytettyä. Perusvuorovaikutusmallistoa voi kuitenkin kuvata neljän elementin kautta ja siksi maita kuvaavat hertat, ristit, ruudut ja padat ovat helposti omaksuttavissa taulukkotyöskentelyä varten. Symbolit auttavat chakrojen kanssa luomaan peruspelimaailman. Kuten aiemmin sanoin seksuaalisuutta (hovipeli) ja spirituaalisuutta (valttipeli) käytetään usein pamppuina ihmisen ruoskimiseen ja näiden pelien kautta se konkretisoituu. Seksistä muodostuu neljän kentän peruspeli ja seksuaalisuutta voidaankin lähestyä neljästä eri kulmasta, mitä se parisuhteen kannalta tarkoittaa.

Tunnepelit eli hertat, ovat niitä, joissa toimitaan tunteisiin vetoavien asioiden kautta. Asioihin voi reagoida montaa kautta ja monella tavalla, mutta tuliset luonteet reagoivat tunnepohjaisesti ensin ja miettivät vasta sitten. Seksipeli tapahtuu tässä kentässä siten, että vedotaan tunteisiin; hellyyteen, rakkauteen ja jopa sääliin, vihaan tai raivoon. Tunneihmisillä on harvoin kykyä seksiin, mikäli tunteet eivät näyttele suurta osaa tilanteessa. Tunneihmiset ovatkin sitten aika lailla aseettomia, kun heidän tunteitaan loukataan seksuaalisuuden kentässä esimerkiksi vinoilemalla ulkonäöstä tai vertailemalla toisiin, joko entisiin tai nykyisiin tai toiveissa kajasteleviin, partnereihin. Tunteita on monenlaisia, on positiivisia ja negatiivisia, myös keskenään ristiriitaisia.

Kaiken perusvireenä on kuitenkin kahtiajako luottamukseen ja epäluottamukseen, turvaan ja turvattomuuteen, pelkoon tai rauhaan. Ristiriitaa sietää niin kauan, kun tuntee olonsa turvalliseksi, luottavaiseksi ja levolliseksi. Mikäli rauhaa häiritään, herää kapina. Jos luottamusta loukataan, asemaa uhataan tai tulee torjuntaa, alkaa turvattomuuden pelkokierre. Mikäli positiivista kierrettä ei ole koskaan ollutkaan, edes lapsuuden perheen olosuhteissa, vertailukohtaa turvalliseen ja turvattomuuteen ei ole. Tällöin uhatuksi olonsa tunteminen onkin turvallista ja herättää luottamusta kun toisella on itselle turvalliset kaavat käytössä. Tunneihmiselle on ihan sama, mitä tunteita tilanne herättää, kunhan tunteita on. Tunneihminen havahtuu, jos tunne-elämä alkaa vaikuttaa autiolta. Jos kumppani ei herätä mitään tunteita suuntaan tai toiseen, niitä tunteita aletaan kaivaa kiven silmästä; härnätä, kiusata, syytellä – tai jos ei haluta loukata toista, mennään vieraisiin.

On vähän ristiriitaista ajatella, että silloin kun on edes negatiivisia tunteita, on vielä toivoa. Oikeasti rakkaudenkin vastatunne on suru. Luopumisen tuskan käsittely siinä kohtaa, kun havaitsee rakkauden hävinneen eikä sitä saa enää ehjäksi ja rakennettua, pitäisi rohkeasti potea ja päästää toinen menemään. Rakkauksia on varattu joka kerrokseen ja vaikka luopuessa pelottaakin, ettei löydä mitään vastaavaa tilalle, pelkää turhaan. Yhden oven mennessä kiinni toinen avautuu, kun vain sen liikkeen uskaltaa tehdä. Riippuu ristiin pelattavista maista, että miten asioihin käytännön tasolla reagoi.

Rahapeliä, eli ruutua, pelaaville seksuaalisuus on vaihdon väline – sillä annetaan jotakin ja saavutetaan jotakin. Näillä ihmisillä turvallisuuden tae on ihan todella kiinteä omaisuus tai riittävä määrä liikkuvaa rahaa. Pelin henkeen kuuluu luopua itselle tärkeistä asioista turvallisuuden tähden, eikä se silloin ole vaikeaa. Kun ihmisen sisäinen krokotiili on tyytyväinen ja levollinen, ei ole mitään hätää eikä tämä ole väärä peli edes henkiseltä kannalta. Tällöin pitää vain ymmärtää se, että miten maan hedelmiä käytetään yleisesti hyödyttäviin eikä vain itsekkäisiin tarkoituksiin. Pitää uskaltaa olla rohkeasti sitä mitä on ja pelata niitä kortteja, mitä käteen saa. Esimerkiksi avioliiton solmiminen puolison statuksen ja palkkapussin mukaan ei ole väärin, mikäli se ei sodi omaa arvojärjestelmää vastaan eikä aiheuta ristiriitaa toisellakaan.

Ristiriitoja tulee yleensä vasta, jos toinen tuleekin tietoiseksi siitä, että haluaakin pelata eri maita tai itse tuleekin tietoiseksi siitä, että tarvitsee vähän muutakin tunteakseen olonsa rakastetuksi. Avioliittoja on solmittu kautta aikain maiden ja rahojen tähden. Lisäksi on muistettava käänteisen omistamisen periaate; toiset pelaavat rahaa siten, että köyhäily on kaiken voittava periaate, tai että liikkuvaa rahaa tai kiinteää omaisuutta ei saa olla ollenkaan. Tai että jompaa kumpaa voi olla, muttei molempia. ”Ristiin” ruutua ja herttaa pelaavilla tulee ongelmia itsensä kanssa, mikäli molemmat turvallisuuden takeet eivät täyty; sekä rahat, että rakkaus. Monet rahapeliä pelaavat käyttävät varojaan hyväntekeväisyyteen ja yhteiskunnan rakentamiseen monilla muilla tavoin, sillä rahalla saa myös usein vaikutusvaltaa. Raamatussa on paljon esimerkkejä tästä, muun muassa Job, jolta riistettiin perhe (tunnesuhteet) ja taloudelliset resurssit (omaisuus) eikä Jobin kärsimysnäytelmä lakkaa ihmisiä viehättämästä.

Vetovoiman laki on hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmisiä voidaan saada ymmärtämään, että kun tulee yhdeksi tahtonsa kanssa, saa ihan mitä haluaa – vaikka sitten rahaa. Suurin osa ihmisistä oikeastaan kaipaa rahaa kaikkein vähiten, mutta sillä näyttäisi olevan helppo ostaa kaikkea sellaista, mikä näyttää hyvältä. Vetovoiman lain houkuttelevuutta lisää kuitenkin se rahallinen osuus. Rahapeliä pelaavat ovat kuitenkin usein polvillaan ja kauhuissaan sen yhden kanssa, jota ei voi ostaa: kuoleman. Terveyteen tai sairastumisen välttelyyn voidaan uhrata sekä varoja että resursseja, maallisesta temppelistä pyritään pitämään huoli. Kuolemanpelko on kuitenkin suurin juuri rahapeliä pelaavien keskuudessa.

Valtapeliä eli pataa pelaaville ominaista on tuoda keskinäiset valtasuhteet jokaiseen kentästöön; on tärkeää tietää, kenen käskystä kaappi seisoo missäkin nurkassa ja kenellä on suurin tilipussi ja kuka on se, joka on aina kaikesta oikeassa. Pataa pelaavilla olisi syytä olla oikeasti käskytettäviä työntekijöitä, ettei tarvitse pelata valtapeliä kotona tunnesuhteissa. Valtapeliä tiedostamattaan pelaavilla on tapana olla riman alittajia ja öykkäröiviä, mikäli he eivät tätä ominaisuuttaan tiedosta tai kokevat tulevansa jollain lailla aliarvioiduiksi. Patapelureilla on myös tapana käyttää passiivisia keinoja toisen nujertamiseksi, mikäli aktiivisista keinoista ei ole hyötyä. Patapelurit myös orjautuvat ja uhriutuvat suhteellisen helposti, mikäli eivät tiedosta ominaisuuksiaan. Kaikki eivät kestä tai siedä valtaa ja tähän voi olla paljonkin karmisia syitä, jolloin he myös aktiivisesti näyttävät välttelevän kaikkea vastuuta ja velvoitetta.

Sellaiset, joilta pataelementit puuttuvat kentästöstä kokonaan, ovat helppoja maaleja eivätkä voi käsittää, mikä heihin iskee kun joku ilmestyy yhtäkkiä kuin tyhjästä murskaamaan koko olemisen kentän. Valta-asemastaan tietoiset ja sitä taiten käyttävät ihmiset osaavat myös käyttää valtaansa siten, että heitä palvellaan mielellään. Valtaa käyttävä tarvitsee arkkityyppisesti vallasta ja vastuustaan helposti luopujan rinnalleen. Kaikilla ei ole kiinnostusta kantaa kaikkea harteillaan ja yhteistyö sujuu, kun ratkaisu on tietoinen ja molempien tarpeita palveleva. Seksiä voidaan käyttää erilaisiin valtapeleihin siinä, kuka lopulta saakaan määrätä kaapin paikan; puoliso ei anna pitää tupperware-kutsuja, niin toinen puoliso ei anna sitten kehoaan toisen käyttöön. Tai sitten jos ei säännöllisesti tule hemmottelua ja lahjoja, ei tipu seksiäkään. Jos ei asioita hoideta ”kirjan mukaan” niin sitten jää seksittely välistä. Tämäkin kuvio on toisille täysin selvä, luonnollinen ja hyvällä kehällä siinä ei ole ongelmaa. Kun molemmat voittavat, homma toimii. Mutta jos toinen alkaa säännöllisesti jäädä tappiolle taisteluissa, reviiriä on taipumus lähteä laajentamaan muuanne.

Henkisellä puolella valtaa voidaan käyttää varsin ikävällä tavalla väärin, mikäli toinen alkaa määritellä toisen uskomuksia jollakin tavalla negatiivisiksi. Ristiriita arvojärjestelmän ja parisuhteen välillä on suhteellisen iso, mutta ihminen ei siedä yleensä oman kunniansa perusteiden loukkaamista, jolloin parisuhde jää jalkoihin – tai sitten sairastutaan ja toista syyllistetään siitä huonon olon tekemisestä ja itselle epäedullisista ratkaisuista takavasemmalta. Tosiasiassa jokainen on velvollinen tekemään itse ratkaisunsa: on turhaa odottaa, että toinen päättäisi itsen kannalta edullisesti asioista. Jokaisen on tehtävä oman tahtonsa ja johdatuksensa mukaan. Mikäli valtaa käytetään tuhoamaan eikä rakentamaan toista, se tarkoittaa, että itsellekin tuhoisa prosessi on käynnissä. Vika löytyy yleensä kuitenkin peilistä ja omat kriisit on uskallettava kohdata. Sisäpoliittisen kriisin ulkoistaminen ei toimi politiikassa eikä kotipolitiikassa.

Reviiripeliä eli ristiä pelaavat taas pelaavat kahta peliä – sekä sisäkenttää eli omaa kehoaan ja kotiaan tai ulkokenttää, eli kodin ulkopuolista maailmaa. Sisäkehällä reviiriä suojellaan, sinne ei päästetä ketä tahansa ja luottamusta pitää olla, että uskaltaudutaan antautumaan kunnolliseen ihmissuhteeseen tai seksuaaliseenkaan suhteeseen. Ulkokehää pelaavat taas haluavat yleensä ammatillista arvostusta ja statusta myös kodin ulkopuolella. Mitä se status sitten on? Naisilla on taipumusta kodinhoidossa kilpailuun tai CV:n tiheisiin päivityksiin, tai miehillä naisensa tyydyttämiseen tai lasten harrastuksiin ja hyvään elatukseen. Sisä- ja ulkokehän pelit ovat vähän erilaisia. Hyvä sisäkehän hoito näkyy usein myös hyvänä ulkokehän hoitona.

Ristiriita, sisäinen tai ulkoinen kaaos, on ristin pelaajilla merkki joko suhteettoman suuresta reviiristä tai tiedostamattomasta pelin pelaamisesta. Reviiripelinä seksi näyttelee joko kehon hallintaa tai sitten esimerkiksi uskottomuutta ja mustasukkaisuutta. Tällöin uskottomuus ei ole tunneasiakaan välttämättä, mutta kuka kehtaa talloa varpailleni ja tulla minun mukavuusalueelleni? Kaikilla ei reviiriä olekaan; esimerkiksi sisäkehä puuttuu. Ei koeta, että itseä tarvitsisi tai pitäisi suojella, keho on vähän jonkun muun aluetta kuin omaa ja päätösvalta siitä tuntuu olevan helppoa luovuttaa toisten käyttöön. Esimerkiksi ajatukset prostituutiosta tai ”aviovelvollisuudesta” kuuluvat tähän kastiin. Keho on jonkun muun kuin itsen hallinnassa.

Reviiripeli näkyy heimokulttuurin hallitsemissa ihmisissä siten, että reviiri käsitetään suurempana kokonaisuutena, esimerkiksi ihmissuhdeverkostona, eikä niinkään yhtenäiseen tilaan sidottuna ominaisuutena. Joillekin on ”pakko olla oma koti” ja toiset viettävät sujuvasti reissuelämää. Toisten on pakko saada olla ja rauhoittua tietyssä maisemassa, joillekin maisemien vaihtuvuus ja rytmittyminen erilaisiin sesonkeihin on taas ominaista. Heimoelämään orientoituneille ihmisille yksittäinen koti on varikko, missä käydään virkistäytymässä ja josta huolehtii joku muu; sotureilla kotijoukot ovat erikseen huolehtimassa jälkikasvusta, jota luonnollisesti ennen tiettyjä rajapyykkejä ei mukaansa oteta. Reviirikään ei siis ole kovin yksiselitteinen asia.

Reviirikin voidaan jakaa; tämä alue kodinhoidosta on minun ja tämä sinun. Vanhanaikaisissa agraari- ja suurperhekuvioissa malli oli väkisinkin se, että nainen hoiti kodin ja lapset (sisäkenttä) ja mies hoiti raskaammat ulkotyöt (viljely, metsästys ja eläimet). Nykyisellään ulkoreviirin hoitoon osallistuvat molemmat ansiotyön puitteissa, miksei sitten molemmille kuuluisi sisäkentänkin osuuksia. Valtapelit näissä puitteissa voivatkin olla aikamoisia.

Hovipeli on seksuaalisuuden oma vuorovaikutuskenttä. Joillakin seksuaalisuus on avoin vuorovaikutuskanava lapsesta saakka ja tällaiset lapset ovatkin ns. helppoja saaliita aikuisille, joilla ei ole kykyä vetää rajaa. Saattaa olla myös, että lapsi ei sinänsä ole avoin, mutta itse uhriksi joutunut ei erota omaa prosessiaan toisten prosessista ja käyttää hyväkseen lasta, koska ei muutakaan osaa ja hakee sisäisen lapsen kautta ”vertaistaan”. Oma lukunsa ovat aikuiset, joille seksi on osa valtapeliä, rahapeliä ja lapset helppoja saaliita, jotka eivät pysty fyysisesti kamppailemaan vastaan riittävästi saati sitten henkisesti tai emotionaalisesti, koska ovat aikuisista riippuvaisia. Lapsi omaksuu vanhemmiltaan vuorovaikutuksen pelikentät. Mikäli aikuisilla on seksuaalinen kanava auki muttei emotionaalinen, lapsi saattaa joutua samalle kehälle kuin aikuiset hakiessaan hyväksyntää ja myötätuntoa aikuisten keinoin. Ihanteellistahan olisi, että seksuaalisuus heräilisi turvallisesti emotionaalisesti vakaassa parisuhteessa riittävän kypsällä iällä, mutta useinkaan ei näin ole asiainlaita.

Aikuisten pitäisi voida kohdata itsensä ja toisensakin monilla muilla tasoilla ennen seksuaalista kohtaamista, mutta monessa parisuhteessa se on estynyt. Kun turvattomuus herää ja krokotiilipeli alkaa, ensin piilotetaan koirataso, tunteet, koska niiden vaatimusten mukaisesti turvattomuus tunteena ohjaisi hakeutumaan suojaan. Aikuisten keskinäiset roolipelit, näytelmien käsikirjoitukset ja taloudelliset lainalaisuudet estävät suurimman osan rehellisyydestä omaa itseään kohtaan. Missään ei ole ollut vaarallisempaa elää, kuin kuninkaallisten hoveissa juonittelujen keskellä. Vallankumoukset vaativat aina suuria salaliittoja, mikä kertookin, että suurin osa seksuaalisuudenkin saralla pelatuista peleistä liittyy valtaan tavalla tai toisella.

Vaatii suurta luottamusta ja itsenäisyyttä olla vapaa ilmaisemaan seksuaalisuuttaan sekä sukupuoltaan parisuhteessa. Mitä pidemmäksi parisuhde venyy, sitä enemmän aletaan nähdä toinen itsensä jatkeena. Turhautuminen siitä, että ”toinen toimii väärin” tai ”ei ymmärrä toimia oikein” nousee barrikadiksi kahden ihmisen väliin. Ymmärrys loppuu ja sen myötä armollisuus ja hellyys katoavat. Näiden perässä vedetään vessasta hyvä tahto ja lojaaliutta on, mutta vääristä syistä. Kun lakataan pelaamasta yhteiseen maaliin alkavat projektiokuviot; puoliso joutuu pelaamaan vanhempien tai sisarusten rooleja, jolloin aito seksuaalinen halu tyrehtyy.

Ylipäätään vuorovaikutuksen vinoutumat estävät täyden itseilmaisun ja kun kapina herää, vitsit ovat vähissä. Toiseuden tunne herää, kun joutuu sellaiseen rooliin, missä oma itse katoaa. Parisuhteessa itsenäisyyden säilyttäminen on haasteellista, koska sulamista, sulautumista ja yhdentymistä odotetaan jo vertauskuvallisella tasolla. Seurakunnan ja Jumalan välinen vuoropuhelu on nähty kuin avioliittona; sateenkaari oli vanhan liiton merkki ja Kristus uuden liiton merkki. Energiatietoisuudessa ydintään ei voi seurauksitta kadottaa ja sen muuntuminen toiseuteen herätetään auttamatta. Joko sen seurauksena sairastuu tai sitten joutuu kamppailemaan tiensä omaksi itsekseen takaisin. Parisuhteessa käsikirjoitukset ovat kuitenkin usein niin vahvoja, että se muistuttaa paritanssia. Jos ei mennä juuri tietyllä kaavalla, herää pelko.

Pelon herättyä krokotiili puhkuu ja puhisee kuin iso paha susi mökin nurin ja kolme pientä possua ovat pulassa. Ne kolme pientä possua ovat oma voima, oma kunnia ja oma luovuus. Avioliiton sakramentti pitää purkaa juuri tästä syystä; yhdentyminen ei ole enää tarkoituksenmukaista. Kaikki ihmiset ovat yhtä, energiatietoisuudessa tämä on jo ilmiselvää, nyt alkaa erilleen maadoittumisten aika. Kunkin tulisi voida seistä omassa voimassaan kuin kreikkalaisten temppelipylväiden, mistä stoalaisuus, horjumattomuus, on saanut nimensä. Hovipelin pelaamisenkin sääntöjen tulee siinä samassa muuttua. Seksuaalisuus on pyhä keino kommunikoida ja se on luovuuden suurin ilmaus. Sen kautta luodaan konkreettisesti uusia elämiä, mutta myös taidetta, teknologiaa ja uudenlainen tietoisuus. Antiikissa oli temppeliprostituutiota, minkä tavoitteenakin oli harrastaa pyhää seksiä ja sama kaiku on intialaisessa tantrisessa seksissä.

Hovipelin todelliset tarkoitukset eli rakkaus ja seksuaalisuus ovat pyhiä voimia, joita mitkään sanalliset sopimukset, yhteiskunnalliset instituutiot tai sosiaaliset koodistot eivät kykene rajoittamaan. Lapset ovat pulassa näiden luomisvoimien kanssa ja aikuisten vastuulla on rajata seksuaalisuuden luomisvoima ja sen kautta vuorovaikutus omaksi kentäkseen; ensinnä se rajataan omassa vuorovaikutuksessa suhteessa toisiin aikuisiin. Se tapahtuu antamalla tunteille ja hellyydelle omat lokeronsa ja siten näyttämällä lapsille, kuinka se tehdään. Toisen aikuisen ja lasten kanssa on lupa hellitellä, kevyesti suukotella ja rapsutellakin päivittäin, mielellään paljon. Tunteita kuuluu osoittaa ja sanoittaa, myös negatiivisia, mutta rakentavasti ja siten, että tunnetilat purkaantuvat. Lapsen seksuaalisuus on tervettä, oikein ja hyvää eikä sitä saa tukahduttaa, ihan sama kuin kieltäisi lasta puhumasta. Se ei kuitenkaan saa olla aktiivinen vuorovaikutuskanava toisten kanssa – sen täytyy aluksi olla kuin leikkiä, yksinpuhelua, eikä vuoropuhelua kuten aikuisilla.

Valttipeli puolestaan on hengellistä, spirituaalista vuorovaikutusta. Joillakin ihmisillä on suuri lahja sekä kommunikaatioon että karismaattiseen esiintymiseen. Näillä ihmisillä on myös mahdollisuus tehdä sekä paljon hyvää että paljon pahaa taidoillaan. Jokaista ihmistä johdatetaan omalle polulleen, eikä ulkopuolelta voi antaa yhtä selvää ainoata totuutta. Sellaisen vaatiminen on tarpeetonta ja julmaa. Edes kymmenen käskyä eivät enää toimi eettisen toiminnan mittareina. Hyvää tarkoittava spirituaalinen kasvatus on ollut seksuaalisenkin väärinkäytön pohjana, mikä on nostanut suuren yleisön kapinaan ja sen seurauksena ihmiset vetäytyvät suojaan kaiken henkisen vaikuttamisen lähistöltä.

Ihmisen kykyä ajatella omilla aivoillaan ja tervettä kykyä puntaroida omia tekoja riippumatta suuren joukon painostuksesta tulisi suojella. Tarve ottaa guru ja toimia kuin kone ulkopuolelta tulevien ohjeiden mukaan, ei toimi. Henkinen kasvu ei tapahdu keittokirjan ohjeita noudattamalla, vaan sisäisen äänen kehotuksia seuraamalla silloin, kun se ääni ei kehota tekemään joukkotuhoja tai murhia. Mistä sitten tietää, mikä sisäinen ääni on mitäkin? Onko väsymyksestä sekaisin olevalle masentuneelle äidille ”tapa lapsesi” yhtä totta kuin minulle ”hylkää käskyt?” Ehkä, mutta tekojen seurausten puntaroiminen tuo vastuun, minkä seurauksista myös toiset ottavat kantaa. Kukaan tervejärkinen ei kiduta lastaan hengiltä.

Kymmenen käskyn seuraamisesta ollaan jo pitkään oltu montaa mieltä. Vanhemmat eivät aina toimi kunnioitusta herättävästi, joten heidän kunnioittamisensa käy hankalaksi. ”Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa” kuulostaa absurdilta, koska kukaan ei tänä päivänä ole kenenkään omaisuutta, ellei sitten omasta vapaasta tahdostaan. Eikä se vapaa tahto sulata sitä, että ollaan jonkun omaisuutta vailla päätäntävaltaa.

Kullakin on oikeus vain tehdä oma tahtonsa, toteuttaa sielunsa sopimus. Moni on kriisissä jouduttuaan purkamaan rakkausliiton sen tähden, että lapsia pitää vielä tehdä jonkun muun kanssa sielun sopimuksen mukaisesti. Rajoittuneet käsitykset omistusoikeuksista hankaloittavat ihmisten elämää. Kristuksen periaate lähimmäisenrakkaudesta on velvoittava; täytyy ajatella ensin itseään ja sitten suoda se sama vapaus toisellekin, mikä vaatii sekä laajaa että lujaa henkistä kypsyyttä. Toiseus itsessä ei tule todeksi toista muuttamalla omiin ehtoihin sopivaksi, vaan se saa muotonsa, kun sille itsessään antaa luvan kasvaa ja sallii itsensä tulla siksi, mitä on. Kieltäymyksillä ja surulla itsensä rankaiseminen on tarpeetonta.

Enkeleiden valtakunnassa ei ole oikeata eikä väärää, on vain totuus ja valhe, sekä niiden välinen kamppailu. Rakkaus on pyhä totuus ja armo sen elintärkeä kylkiäinen. Rakkaus ei katso mitään ihmisen rakentamaa sukupuoli-, aate- tai aviorajaa, se pakottaa kasvuun eikä anna säälillekään lopulta sijaa. Kaiken on muutettava muotoaan, se on elämän ehto. Lapsen on kasvettava, siemenen noustava oraalle ja rakkauskin muuttaa muotoaan. Silloin kun rakkaus lakkaa olemasta luomisvoimainen, jotakin on pahasti pielessä, myös spirituaalisessa mielessä. Spirituaalinen tuomituksi tulemisen pelko on pahinta lajia kauhua, sillä se uhkaa ihmisen ydintä, kuolematonta sielua ja pakottaa ihmisen kapinaan tuomitsevaa instituutiota kohtaan, aina.

Jokainen ihminen on ykseydessä Jumalan kuva. Jokaisen saama johdatus on siis yhtä oikein kuin mitä oma on. Toisten johdatuksesta voi saada itselleen elämään eväitä, sen ei tarvitse olla itselle uhka, mitä toinen oikeaksi näkee. Jokainen toimikoon oman totuutensa mukaisesti.

Pelejä on siis kuusi ja niitä pelataan ristiin toistensa kanssa. Mikään peli ei ole toista parempi ja itsensä huijaaminen tässä suhteessa on väärin. Tavoite on saada kaikki pelikentät haltuun niin, että niistä ollaan tietoisia, eikä oma varjo pääse tekemään peliliikkeitä ja tuhojaan. Ei mikään kuvio ole toista parempi tai tavoiteltavampi eikä yhdistelmä oikeampi tai absoluuttisesti väärin eettisesti tai henkisesti. Tärkeää on oivaltaa, ettei pelaa pelejään siten, että tulee orjuuttaneeksi kuvioillaan itseään tai toisia. Tietoisuuden myötä eettisyyden vaatimus kasvaa, se nousee omasta sisimmästä ja pakottaa enemmän tai vähemmän mukaan muutkin.

Sähköinen muodonmuutos ja vuorovaikutuskenttien uudelleen rakentuminen pakottaa toisetkin mukaan muutoksiin; pelilautoja muuttamalla pakotetaan toisetkin pelaamaan eri peliä. Voidakseen ymmärtää rooleja pelikentällä täytyy kuitenkin tuntea pelin säännöt ja oma roolinsa; mitä on tähän asti suostunut pelaamaan ja mitä aikoo jatkossa pelata. Käsikirjoitusten radikaali muuttaminen vaikuttaa näytelmän kulkuun, mutta jos näytelmä ei lähtökohtaisesti miellytä muutenkaan, eikö pakkaa sekoittamalla saadakin vähän jännitystä aikaiseksi sen sijaan, että kuristuttaisiin hengiltä tilanteessa, jota ei muutenkaan siedettäisi enää päivääkään?

Chakrat: parisuhteellisuusteoria

Intialaisen lääketieteen kaksitoista energiakeskusta asettavat peliteorian näkökulmasta aikamoiset opetustehtävät. Parisuhde on keskeinen peili sen suhteen, mitä on kotoa evääkseen saanut ja mitä aikoo omalle jälkipolvelleen välittää. Energiakeskuksista syvällistä ja spirituaalista tietoa on saatavilla muista teoksista, joten rajaan näkökulman parisuhteisiin ja sen kulminaatiopisteisiin. Energiakeskusten epätasapainotila näkyy paitsi mielenterveyden ongelmina, sosiaalisina vaikeuksina, myös terveydentilan heilahteluina suuntaan ja toiseen.

Erityisen kiinnostavia ovat sydän- ja verisuonisairaudet, koska niihin liittyvät paitsi juuren kunnia, myös valittujen ja itse synnytettyjen ihmissuhteiden kunniallisuus. Suomalaisten kansantauti on siis kunniaperäinen, nimenomaan rakkaudettomuus heijastuu siinä ikävästi. Armottomuuden, syyllisyyden ja häpeän kirjava sekoitus tekee ihmisessä tuhojaan, mikäli näiden asioiden suhteen ei selvitä päätään ja vaihda kehää. Keholliselle tasolle viety seksuaalinen suhde on joissain tapauksissa jopa välttämätön; se on lasten tekemisen kannalta luomisen työtä ja sovittaa menneitä tuhotöitä. Mitä ovatkaan sitten ne tuhotyöt, joita sovitetaan niiden sydänyhteyksien kautta, jotka saavat konkreettien muotonsa jotenkin muuten? Sydänyhteys mahdollistaa kaikkien tasojen peili- tai kennostosuhteen, joissa yhdentyminen tapahtuu nonverbaalisen viestinnän tasoilla.

Fyysinen yhteys ei ole välttämättömyys, mutta syventää vuorovaikutusta ja mahdollistaa tiedonsiirtoa ylemmillä tasoilla. Voidaan myös nähdä asia niin, että rakkaudellinen kehollinen vuorovaikutus on annettu keholliseen maailmaan lahjaksi tanssin ja urheilun lisäksi ihmiselle hyvinvoinnin lähteeksi. Luomisvoimaa lisäämässä seksuaalisuus on oivallinen keino paitsi purkaa jännitteitä, myös luoda uusia ajatuksia niiden kanssa, jotka tuovat hyvää mieltä ja hyvää oloa. Iloisena ja onnellisena työskentely kohottaa kaiken työn energiatasoja.

Juuresta ammennetaan pelin henki. Toistan itseäni sanoessani, että vanhemmat tuovat ristiriitaisuuden, missä on ihmisenä kasvun keskeinen salaisuus. Synnymme vetämään kissanhäntää itseksemme ja itsenämme. Monille vanhemmat ovat yhtenäinen rintama siitä huolimatta, että he tietävät vanhempiensa toimintatapojen ja taustaperiaatteiden olevan keskenään ratkaisevasti erilaisia. Jollakin tasolla tiedetään myös, että vähintään toinen on joutunut minuudestaan kamppailemaan ja siten myös omasta olemuksestaan, taistelemaan reviiristään ja omasta voimastaan. Vaikka eletäänkin ns. helppojen erojen aikakautta on nähtävissä, että vanhemmat ovat selvästi kiinnittyneempiä instituutiorakenteiden ylläpitämiseen ja heidän arvomaailmojaan on vaikeaa erottaa toisistaan.

Joillekin on heti selvää, että vanhemmat ovat olleet erilaisia tässä ja tuossa asiassa, toiset taas joutuvat työstämään omien vanhempiensa aivoituksia pitkäänkin, ennen kuin selviää heidän pelaamansa peli. Isät ovat usein pelanneet reviiriä ja valtaa, naiset taas tunteita ja reviiriä. Mitään yksiselitteistä kaavaa tähän ei kuitenkaan ole olemassa ja taulukko pitää vain tehdä, että sen saa hahmotettua. Puolessa välissä hahmottelua luultavasti jo oivaltaa, mitä vanhempien ristiriitaisuuksia kantaa mukanaan ja miten ne ovat parisuhteisiin kantautuneet. Korostan, että vanhempien antama pelin henki on kaiken perusta; sen varassa pitkälti lepää oma etiikka ja maailmankatsomus joko niin, että pelataan vaistonvaraisesti samoja pelejä tai tietoisesti pelataan täsmälleen eri pelejä. Tavoite on hallita kaikki pelikentät eikä niin, että pelikentillä itse on jumissa eikä tiedä mitä tehdä, kun muut tölvivät tiedostamattomien osioiden kautta. Sen jälkeen, kun saa eroteltua, mitä vanhemmat ovat pelanneet, pitäisi määritellä vielä ne omat pelit.

Jokaisella chakralla on oma pelinsä, yleensä ihmiset pelaavat kahta-kolmea maata. Mikään maa siis ei mene toisen edelle eettisyydessä, hienoudessa tai fiksuudessa. Niillä korteilla pelataan, mitkä käteen on annettu. Juurichakra naulaa kunniakentän ensimmäisen nurkkauksen. Kunnian kylkiäisenä kulkee häpeä, minkä vastakkainasettelun seurauksia ovat suurin osa ihmisten itseään kohtaan osoittamista tuhotöistä.

Ystävät ja työyhteisöt määrittelevät toisen chakran pelikenttää. Sosiaalinen verkosto on nuoresta saakka hyvin merkityksellinen. Heimoelämään orientoituneet ovat riippuvaisia heimonsa tuesta, soturit taas toistensa tuesta. Ani harva on niin paljon yksinäinen ratsastaja, että ei kantaisi mukanaan muutamaa henkiystävää, joiden kanssa saisi vaihdettua luottamuksella ajatuksia ja ideoita. Verkoston tärkein tehtävä on paitsi kannatella kriisissä, myös auttaa henkisessä kasvussa. Verkosto pakottaa tulemaan tietoiseksi niistä pelikentistä, joita itse tietoisesti tai alitajuisesti välttelee.

pirituaaliselle tielle lähdettäessä ensimmäiseksi hahmotellaan uusi heimo; aletaan etsiä samanhenkisiä ihmisiä. Aina ihminen uudessa elämänvaiheessa joutuu sen eteen, että punnitsee arvojaan ja miettii, kenen kanssa voi uuden todellisuutensa jakaa. Murrosikäisenä jätetään lapsuuden leikkitoverit, parisuhteeseen mennessä lapsuuden perhe ja lisää ”leikkitovereita”. Lopulta lasten lennettyä pesästä aletaan muodostaa ihan uudenlaisia, aikuisen elämän verkostoja. Uusi elämäntilanne pakottaa aina kysymään ”kehen voin luottaa” ja ”kuka minua kannattelee”, minkä seurauksena osa ihmisistä ottaa ritolat ihan periaatesyistä. Kuka ei kestä katsella toisten jatkuvaa onnea, kuka taas ei kestä jos ystäville tulee avioero. Toisille on liikaa mikäli yksi uppoutuu henkisiin kysymyksiin ja toisille taas liian pinnallinen elämänmeno tai itselle vääränlaiseen henkiseen ulottuvuuteen kurottuminen käy hermoille. Aina pitää valita ja tuntuu julmalta, kun ei tulekaan itse valituksi.

Toisaalta sen tietää, että itselle vääränlaista elämää ei kykene kuitenkaan katselemaan, joten on tietyssä mielessä parempikin katkaista välit silloin, kun ihmissuhde ei enää itselle anna mitään, tai jos se uhkaa omaa minuutta. Itselleni merkityksellinen virstanpylväs oli oivaltaa, että kaikki ihmissuhteet, jotka estivät henkistä kehitystäni riisuttiin varsin vauhdilla; se kävi kuin taikaiskusta ja mitä omituisemmista syistä. Huomasin pian saaneeni tilalle paljon uusia ihmisiä eli uuden heimon, mutta vähän se ihmetytti ennen kuin oivalsin sen tarkoituksen. Kehitystä on mahdotonta pysäyttää. Toinen chakra on luovuuskentän ensimmäinen nurkkaus ja kaikki luovuuden tukahduttaminen näkyy lantion sairauksina tavalla tai toisella. Luovuuden ja tuhon keskinäinen kamppailu näkyy kehossa monin tavoin, yleensä passiivisuutena, tunne-elämän häiriöinä ja psyykkisinä ongelmina.

Omat innoituksen lähteet ja voima ovat kolmannen chakran keskeisimmät perusteet. Tämä energiakeskus naulaa oman voiman ja pelon pelikentän ensimmäisen nurkkauksen. Lisäksi tämä energiakeskus pyörittää krokotiilipeliä vahvasti; pelon synnyttämät hormonimyrskyt vaikuttavat koko kehon hyvinvointiin. Oma voima tulee omien juttujen tietämisestä, niiden aktiivisesta toteuttamisesta ja ajoittaisesta epämukavuusalueensa ylittämisestä. Aktiivinen pelkotyöskentely on tärkeää, sillä suuri osa tukahdutetusta luovuudesta on sitä perua, ettei uskalla kokeilla uutta epäonnistumisen pelossa tai jättää kohtaamatta uusia ihmisiä nolatuksi tulemisen pelossa tai jättää toimimatta, koska häpeää itseään liiaksi.

Oma voima on kuin kaura puuromoottorissa; ilman sitä ei ihminen kulje. Mikä saa aamuisin liikkeelle, töihin ja harrastuksiin? Mikä inspiroi elämään? Kuka antaa elämään eväitä, kuka motivoi tekemään asioita silloinkin, kun itse ei enempää jaksaisi? Millainen esimerkki antaa uskallusta tehdä ja toimia oman mallinsa mukaisesti? Omaa voimaa kannattaa tuhlata omaan luovuuteen ja oman kunnian rakentamiseen mielin määrin. Sen sijaan sitä ei auta ulkoistaa toisiin ihmisiin eikä varsinkaan ulkoisiin tekijöihin kuten ammattinimikkeisiin, rahaan tai päihteisiin. Mikä on oman olemuksen ydin ihan riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa on tilillä? Mitä tekisi, jos ei tarvitsisi yhtään miettiä, kuinka paljon se maksaa tai ettei sitä voisi tehdä? Mistä vain saa voimaa, sitä kannattaa hakea. Oli se juttu sitten retriitti yhteisössä, vaellus metsässä, liikuntaharrastus, parisuhde tai jokin muu harrastus, sitä kannattaa vaalia.

Lähteitä kannattaa kuitenkin olla useampia siltä varalta, että jokin tuntuu tyrehtyvän. Unelmiaan ja harrastuksiaan pitää ja kannattaa uusia aika ajoin, koska ihmisenä voi kasvaa vähän toiseen suuntaan, kuin itse asiassa on tarkoittanut tai odottanut. Päivitys ei ole pahasta.

Neljännen chakran kunniakenttänurkkauksen naulaavat parisuhteet sekä lapset. Kuka tai mikä hyvänsä ”joka on sydämellä” vaikuttaa omaan kentästöön ja samalla vaikuttaa itsekin heihin. Omaa kunniaa ja voimaa uhkaavat ihmissuhteet ovat vahva linkki kärsimyksen kannatteluun ja mikäli pelkää irrottaa omille voimille käyvästä siteestä, takertuu kynsin hampain kärsimystietoisuuteen. Sydänystävä joka rikkoo omia moraalikäsityksiä vastaan, lapsi joka ei noudata omia arvoja tai vanhempi, joka jatkuvasti ylittää rajat ja loukkaa, ovat tällaisia haasteellisia vuotokohtia. Suomalaiset kärsivät sydän- ja verisuonisairauksista, joiden pohjana ovat kärsimyspohjaiset ihmissuhteet yhdistettynä geneettiseen alttiuteen. Perustana ovat opitut käyttäytymis- ja ajattelumallit siitä, kuinka läheisten kanssa kuuluu toimia, mitä heiltä saa ja voi odottaa sekä alituinen pelko hylätyksi tulemisesta.

Todellisen rakkauden perustana ovat ehdottomat totuus, vapaus ja armo. Kolmikehänä totuus vapauttaa, vapaus luo armollisuutta joka taas vapauttaa rehellisyyteen. Instituutioon ja sosiaalisiin normeihin perustuva ”pakko rakastaa sukulaisia” tai ”pakko rakastaa perhettä” tai ”pakko rakastaa kerran valittua puolisoa” tai ”pakko rakasta lapsia” eivät enää päde. Sielun sopimus on tehty siitä, että jonkun kanssa tehdään lapset ja lasten kanssa on tehty sielun sopimus kasvatuksesta sekä vastuusta tiettyyn pisteeseen saakka. Kun on aika lentää, perhosen täytyy ottaa siivet selkäänsä ja jatkaa elämäänsä muilla kehillä. Hampaat irvessä muka-rakastaminen näkyy ja tuntuu ihan kaikessa mahdollisessa kommunikaatiossa niin sanallisella kuin sanattomallakin viestintäkehällä eikä tosiaankaan tule korvatuksi erilaisilla ostoyrityksillä ja omista periaatteistaan joustamisella. Rakkaus sinänsä on terminä varsin monitahoinen. Siihen liitetään niin paljon erilaisia opittuja negatiivisiakin tunnevärityksiä.

Aika monet itkut on tullut todistettua, kun ihmiset ymmärtävät jonkun tietyn käyttäytymistavan tai mallin olleen itse asiassa todella kaukana rakkaudesta ja että rakkaudettomuuden tunne istuu viiltävän syvällä sielussa. On varsin surullista huomata, että lapsia kohtaan tunnetaan itse asiassa todella vähän sitä iloa, lämpöä ja hellyyttä, jonka he ansaitsevat. Lapset voivat olla vanhemmilleen melkoinen riesa, taakka ja jatkuva, jokapäiväinen tuskallinen velvoite vailla riemun häivähdystäkään. Osansa siinä on väsymisessä; suomalaisessa yhteiskunnassa on kyllä päiväkoti muttei yhteisöllisyyttä. On vähän ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa arkea sekä vastuita. Parisuhteessakin jaon tekeminen tuntuu joskus tuskallisen vaikealta, moni tuntee itsensä perheestä ulkoistetuksi ja toisaalla taas podetaan kokonaan oman tilan puutetta. Tasapeli ei tunnu olevan firman taktiikka, vaikka sen soisi olevan niin. Kun alkaa pelätä yksinäisiä iltoja, puolison paluuta kotiin, tai omaan kotiin menemistä, ollaan lakipisteessä jolloin pitää ymmärtää ottaa aikalisä ihmissuhteissa jollakin tavalla. Apua perhe-elämän ongelmiin saa, kun sitä ymmärtää hakea. Perhe-elämän kuuluisi olla voiman lähde, ei sen kuluttaja.

Juuret ovat ihmisen voima ja tämän hetken tilannetta voi miettiä tulevaisuuden jatkumona. Millaisia muistoja haluaa lapsilleen opettaa? Onko tunne-elämä, parisuhde ja taloudelliset tilanteet todella niin hallitsemattomia, kuin miltä ne lapsen silmin myöhemmässä vaiheessa näyttävät? Tahdon ajatella, että niskalenkki lastensuojelun ylikuormituksesta on otetavissa, kunhan kissa nostetaan pöydälle. Perheissä on voitu todella huonosti, mutta täytyykö sen olla tulevaisuuden todellisuus? Ei tarvitse. Kuka tahansa voi olla tosielämän Joulupukki ja Joulupukin muori, jotka välittävät lapsista ja saavat arkiset velvoitteet tähdättyä jotakin tavoitetta varten, eikä se tavoite ole yksittäinen joulu hampaat irvessä läpi suoritettuna. Se tavoite voisi olla tasapainoinen arki ja tasapainoisiksi aikuisiksi kehittyvät lapset. Millaista on arki Korvatunturilla? Pohdin asiaa aina, kun lapset juhannuksenakin kaivavat joulupukkikirjat esiin.

Energiakeskuksista viidettä peilaavat kommunikointi ja itseilmaisu, luovuuskentän toisen nurkkauksen naulaajat. Ihmisen erityisominaisuus on puhua ja siten välittää monimutkaisia ajatusrakennelmia, visioita ja kulttuureja sukupolvelta toiselle. Aktiivista valintaa tehdään siinä, kuinka todellisuutta ja nykyhetkeä sekä tulevaisuutta sanoilla määritetään. Ihmissuhteitaankin on mahdollista muokata – puhuttu sana uppoaa ihmisen aivoihin kuin kuuma veitsi voihin. Kun ymmärsin, kuinka tarkasti puheet ihmisen sisäistä maailmaa ilmaisevat, järkytyin siitä, kuinka ihmiset pätevät surkeilulla. Työyhteisöissä naisvaltaisella hoitoalalla suorastaan kilpaillaan siitä, kenellä on vähiten rahaa ja huonoin parisuhde ja vaikeimmat lapset. Toisaalta sitten taas pönkitetään omaa egoa mollaamalla toisia, oma asema kun määrittyy sillä, kuinka surkeita toiset ovat.

Kärsimyskierre saa karmaisevat mittasuhteet, kun työpäivän jälkeen menee pöllämystyneenä kotiin ihmettelemään, ovatko kotona asiat todella ihan niin huonosti, kuin niiden on antanut ymmärtää olevan. Hyvästä ja tavallisestakin perhe-elämästä voi loihtia itselleen melkoisen painajaisen, jos niin tahtoo. Miesten juttuja sivukorvalla kuunnellessani miehet taas kilpailevat sillä, kenen kumppani tekee parhaat eväät ja kenellä on parhaiten pullat uunissa. Naiset viettävät suhteessa eniten aikaa lasten kanssa vielä, joten lapset oppivat negatiivisen ilmaisun jalon taidon. Ihmisen on mahdollista luoda elämästään mukava ja miellyttävä. Ympärilleen voi koota joukkiokseen ihmisiä, joiden kanssa kommunikointi on helppoa eikä tarvitse tukahduttaa itseilmaisuaan. Toisaalta ajatusrakennelmiin kuuluu roolien luominen ja käsikirjoitusten tekeminen. Kukin saa, omaksuu tai valitsee parisuhteessa sekä perhe-elämässä itselleen toimintakaavan, mistä poikkeamiseen tunnutaan tarvitsevan lupa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Kun asioita alkaa toteuttaa eri tavalla kuin ennen, asioista alkaa ajatella eri tavalla kuin ennen ja oma muutos tuntuu toiselle uhkaavalta, alkaa kapina tavalla tai toisella.

Käsikirjoitusten, rutiinien ja pelien noudattaminen systemaattisesti aina samalla tavalla johtaa luovuuden tukahtumiseen, ellei pidä varaansa. Olisi hyvä aika ajoin muuttaa rutiinejaan, tutustua uusiin ihmisiin ja ääneen kiitää niistä asioista, joiden kokee olevan hyvin ja joista voi oikeasti olla elämässään kiitollinen. Ääneen itsensä ja elämänsä kehuminen uppoavat myös aivoihin ja elämä on paljon mielekkäämpää. Itselleen ja kumppanilleen luvan antaminen monenlaisiin erilaisiin ja tavallisuudesta poikkeaviin ratkaisuihin pelastaisi monilta mutkilta perhe-elämässä. Pelkkä sukupuoliroolitus yhteiskunnassa saattaa tehdä sen, että parisuhteen kommunikointi häiriytyy. Miesten ei odoteta tekevän tiettyjä asioita, heiltä ei vaadita tai uskalleta sellaista odottaa ja sitten taas toisaalta naiset turvautuvat turhan herkästi näihin rakenteisiin. ”Ei se meidän Viljo kuitenkaan puhu” on varsin yleinen kommentti. Kuitenkin, saatuaan luvan ja tilan turvalliseen kommunikointiin ja ehjänä kohdatuksi tulemiseen avautuvat monenkin miehen sanaiset arkut kumppanin odotuksista huolimatta.

On myös paljon naisia, joiden tunnemylläköitä ei ole millään tavalla sanoitettu eikä nainenkaan välttämättä tiedä, mistä päästä aloittaa villalankakerän purku. Oli niin tai näin, onkin helppo syyttää kumppania siitä, ettei tämä ”osaa olla oikein” ja vaatia muutosta lähinnä toiselta. Pelkkä puhe ei riitä, tarvitaan armollisuutta itseä ja toista kohtaan siinä, ettei kumpikaan voi olla täydellinen, sekä vastaanottokykyä siitä, että itsekin on tehnyt virheitä. Lapsiltakin odotetaan monta kertaa käsittämättömiä suorituksia ”oikein toimimisessa” vaikka aikuisenkaan voi olla hankalaa toimia joka asiassa omien standardiensa mukaisesti oikein joka tilannetta silmällä pitäen.

Kolmas silmä on energiakeskus, jonka alueeseen kuuluvat paitsi näkökyky, myös vaistot ja intuitio. Tämä energiakeskus on usein lapsena aktiivinen mutta sulkeutuu murrosiässä, kun aletaan rakentaa itselle suojauksia vanhempien ja toisten aikuisten todellisuuksilta. Veitsen terällä eläjät sekä henkisten lahjojen kuljettajat elävät vaistonsa varassa kaiken aikaa eri tavalla, kuin keskimääräiset kadun tallaajat. Vaisto toimii erityisesti silloin, kun täytyy tehdä isoja päätöksiä tai täytyy olla jostakin syystä varuillaan. Kolmannen ja yhdeksännen chakran aktivoiduttua negatiivisella kehällä kolmas silmä on pakotettu heräämään; nimenomaan kriisissä ihminen turvautuu vaistoihinsa ja vaistonvaraisiin mekanismeihin ottaa selvää asioista ”kepulikonstein”.

Koska rehellisyys on estynyttä erilaisten käsikirjoitusten ja roolitusten vuoksi moni toimii omana itsenään vain osittain lähimmäistensä kanssa. Oma sisin ja toiseuden tunne puretaan muilla sektoreilla. Toiset ovat tällaiseen toimintaan tottuneita eivätkä kyseenalaista kumppanin toimia millään tavalla. Joskus sitä herää kuin talviunesta keskellä painajaista ja ihmettelee, miksi on toiminut aivan eri tavalla jo pitkään kuin mitä oma sisin sanoisi, jolloin yhtäkkinen rehellisyys ja johdonmukainen oman sisäisen äänen noudattaminen tuntuu toisesta huijaukselta. Sitä on tullut annettua ymmärtää jotain ihan muuta, kuin nyt ymmärretään sitten antaa. Monilla miellyttämisen halu ja tarve sekä pelko kaavojen horjuttamisesta ajavat kameleonttielämään; sitä ollaan ihan mitä tahansa toinen tarvitsee ja haluaa – oman itsen hinnalla. Itseään vain ei voi myydä ilman kovimmasta kovinta hintaa – sairastumatta. Periaatteessa vaistonvarainen nonverbaalinen kommunikointi on osa henkisten polkujen alkutaivalta. Kaikesta sanattomasta, tiedostamattomasta ja alitajuisesta pitää tulla tietoiseksi ja ottaa hallintaansa esimerkiksi unimaailma. Itselleni johdatus on tullut unien kautta aivan pienestä saakka.

Monet ihmiset käyvät unissani olematta siitä itse lainkaan tietoisia. Luultavasti olen itsekin vieraillut toisten ihmisten unissa sitä itse tietämättäni. Alitajuiset prosessit ovat kuitenkin osa ihmisyyttä ja niiden tutkiminen itsessään on osa varjotyötä. Ellei tule tietoiseksi omasta itsestään ei kykene auttamaan muita, tämä on raadollinen totuus. Vaaditaan paljon rehellisyyttä siinä, että kohtaa itsensä ja myöntää myös tiedostamattomilla tasoilla tekemänsä virheet. Ajatuksella, aikomuksella ja alitajuisilla prosesseilla on paljon valtaa ja tätä energiaa pitää oppia hallitsemaan, ettei sitä käytä pikaistuksissaan väärin.

Oikea käyttötarkoitus on aina rakkaudellisuus. Pelkäsin johdatusta pitkään, kunnes ymmärsin sen tulleen osakseni, että joku seisoisi tolpillaan silloinkin, kun toiset ovat surusta tai kauhusta sekaisin. Omat tunteensa ja huolensa ehtii selvittää, ennen kuin kriittisiä asioita tapahtuu eikä sitten horju, kun ikäviä asioita kohdalle osuu, omalle tai toisten. Tiedostamattomilla tasoilla tapahtuu paljon ja kun uskallusta alkaa riittää, kapasiteettia sekä vastaanottokykyä, prosessit alkavat tulla ehjiksi jo päivätietoisuudessa.

Kruunuchakraa eli seitsemättä energiakeskusta on pidetty korkeimpana ihmisen eettisenä ja spirituaalisena keskuksena, mutta mielestäni se käsittelee asemaa yhteiskunnassa sekä työyhteisöissä. Se aloittaa yhteiskuntatriangelin ja naulaa kolmannen nurkan kunniapelikenttään. Suomalaisessa yhteiskunnassa statuksella, tittelillä ja tehtävällä työllä on todella suuri merkitys. Toisaalta yhteiskuntaluokkia on purettu hurjaa vauhtia kasvatuksen ja koulutuksen kautta tasapäistämällä, mutta yhä vielä esiintyy herravihaa ja toisaalta roskasakkihalveksuntaa, mitkä molemmat näyttäytyvät lähinnä tarpeettomilta ja julmilta vastakkainasetteluilta energiatietoisuuden kannalta. Säätyajattelu tuntuu edelleen. Toiset haluavat kauas marginaaliin pois kaikista määritelmistä ja toiset taas täyttäisivät kaikki mahdolliset normit, jotteivät suin surminkaan erottuisi joukosta.

Jotkut saattavat olla erinomaisen puolueettomia kotikentillä, mutta työelämässä sapeleita kalistellaan heti, kun oma tai toisten asema näyttää hiukankaan uhatulta. Toiset taas kaihtavat kaikkea vastuuta päätöksenteossa, koska yksittäisellä vaikuttajalla ei olisi kuitenkaan äänivaltaa. Työn kunnia tai yhteiskuntarakenteen purkaminen ovat keskeiset teemat tällä kehällä. Rikollisillakin on keskenään oma järjestelmä kunniallisuudesta. Eräs sen hienosti sanoi; vankilassa kun on jäljellä enää yhdet luottotiedot. Toisaalta herrat koetaan takkinsa joka tilaisuuden tullen kääntäviksi narreiksi ja toisaalta herrojen mielestä narriutta on kaikki, mikä ei herruuteen tähtää. Johdonmukaisuus tässäkin asiassa on hyve. Mikäli on herra ja viihtyy sellaisena tai marginaalissa viihtyvä ja sellaiseen elämään tyytyväinen, ongelmia harvemmin esiintyy. Jos joutuu jostain syystä elämään arvoristiriitojen ristipaineessa, siitä seuraa ongelmia. Jos on alempaa yhteiskuntaluokkaa vastoin todellista luontoaan tai korkeammassa asemassa kuin toivoisikaan, alkaa vääjäämättä tehdä tuhojaan tavalla tai toisella.

Pyrkimys oman sielun sopimuksen täyttämiseen sekä ristiriitaisen tilanteen sietäminen ja selättäminen voivat vaatia jonkin verran aikaa ja suunnitelmallisuutta – mitään, mikä tarjoillaan hopealautasella, ei maistu hyvältä. Toiset saattavat kokea, että valta ja raha muuttavat ihmistä tavoilla jotka eivät ole kunniallisia ja haluavat siksi eroon kaikista mahdollisista nippeleistään ja nappeleistaan. Ne taas, jotka kokevat, etteivät tule arvoisellaan tavalla kohdatuksi tai joilta puuttuvat tarvittavat pelimerkit toivotun elämäntavan toteuttamiseen saavat usein näppylöitä joutuessaan napit vastakkain toiseuden edustajan kanssa. Erilaiset kokemukset matkan varrella saattavat edesauttaa tätä ristiriitaa. Esimiehet, alaiset, vertaiset ja sukulaiset saattavat töniä kohti oman tavoitteen kirkastumista pikkuhiljaa. Lähes kaikkien on koluttava lähes kaikki spektrit läpi; ollaan alaisia yhtäällä ja esimiehiä toisaalla.

Oman tahtonsa ja tavoitteensa selvittäminen, oman kunniansa perusteiden ymmärtäminen on selvän ja johdonmukaisuuden edellytys. Yhdeksi tahtonsa kanssa tuleminen kolmella tasolla on kaikkein tärkeintä; mikään valtakunta ei kestä sisällissotaa. Sisällissodat äityvät ulkoisiksi kriiseiksi, kun ympärillä olevat ihmiset alkavat ärsyttää ja johdatella kohti oman totuuden tietämistä. Tämän prosessin pituus on melko lailla suoraan verrannollinen tarpeeseen torjua omaa sisäistä tietoisuutta omasta ytimestä ja tarpeeseen miellyttää toisia sekä takertua turvallisiin yhteiskuntarakenteisiin ynnä turvallisiin keinoihin ansaita leipänsä.

Myssin kanavoima kahdeksas chakra kertoo sielun sopimuksesta ja sen keskeinen kysymys kuuluu: mitä tekisi isona? Sielun sopimus määrittää ne henkilöt, joiden kanssa on sitoutunut opiskelemaan rakkautta itseään kohtaan, sovittamaan edellisten elämien karmavelkoja sekä erilaisten rinnakkaistodellisuuksien samanaikaisuuksien lakien noudattamista. Sielun sopimuksesta löytyvät omat keskeisimmät arkkityypit, joiden käsittely ja kehittäminen on mahdollista, kunhan asian oikein oivaltaa. Tämä energiakeskus tuo energiaa, jos sopimustaan noudattaa. Sisäisen johdatuksen sanelemana kun menee paikkoihin joihin kuuluu mennä ja on tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa kuuluu olla, saa energiaa. Toisaalta korkeammat olemuspuolet saattavat todeta, että tiettyjen valintojen jälkeen tässä elämässä ei enää tavoitteita saavuteta, jolloin ihminen saattaa melko nopeasti menehtyä esimerkiksi äkillisesti alkaneeseen ja nopeasti etenevään sairauteen.

Kaikkien ei kuulukaan elää erityisen henkistä elämää eikä noudattaa tiettyjä rakenteita. Jokaisella on oma sopimuksensa, joka palvelee sielun koulua pidemmällä juoksulla. Sielun sopimusten rakenteiden ymmärtäminen lisää armollisuutta ja valinnan vapautta. Ymmärrys mahdollistaa myös erilaisten ihmissuhteiden hyödyntämisen oppimistarkoituksessa suuremmassa mittakaavassa. Sopimusten käsittäminen auttaa ymmärtämään, miten paljon omalla asenteella on merkitystä erilaisten elämäntapahtumien edessä. Se auttaa myös hyväksymään sen, kuinka jokainen on polvillaan elämän, muodonmuutosten ja kuoleman edessä. Se ei tarjoa yhtä ainoaa vastausta kenellekään, mutta todellakin lohduttaa erilaisissa käänteissä; miksi täytyy kohdata nämä ja nämä haasteet. Se auttaa myös käsittämään sen, ettei toisilta voi viedä pois niitä kokemuksia, joita itse on sitoutunut toisille tuottamaan ja toisaalta voi mieltää armollisemmin erinäiset mestariopetushaasteet, joita toiset eteen itselle heittelevät. Pelit ja kennostot syventävät tätä sielun sopimusten ymmärtämistä.

Tulemalla tietoiseksi omista arkkityypeistään sekä niistä ominaisuuksista, joita niiden kautta itsellä on käytettävissä voi muuttaa peliensä rakenteita ratkaisevasti. Sielun sopimus lisää itsetuntemusta ja mahdollistaa toisenkin tuntemista merkittävästi, jolloin toisen pelaamat pelitkin saavat tarkoituksen, jollaista ei olisi aiemmin osannut aavistaa. Kaikki tähtää siihen, että voisi paremmin armahtaa sekä itseään että toisia, sillä ihmisyys ei ole helppoa. Olisi ollut mahdollisuus valita kehotonkin elämä ja immateriaalinen rinnakkaistodellisuus; tässä elämässä on kuitenkin valittu syntyminen ihmiseksi ja sen moninaiset haasteet. Oman sopimuksen täyttämiseksi on mahdollista saada johdatusta. Johdatuksen seuraaminen tuo elämään mielekkyyttä, syvyyttä ja voimaa, jollaista ei olisi voinut ehkä aiemmin uneksiakaan.

Politiikka on eräs keskeinen kiistakapula perheissä ja naulaa kolmannen pelinurkan voimakentässä. Sille ominaista on joko kapina tai rauha. Suomessa on eletty pisintä rauhan aikaa miesmuistiin, mistä voi olla kiitollinen joka päivä. Vaikka oma sukupolveni ei varsinaisesta kapinanjälkeisestä punaisiin ja valkoisiin jaetusta tasavallasta mitään tiedäkään, elää tietynlainen säätyjako ja herraviha edelleen. Monessa mielessä suomalainen yhteiskunta on ammentanut paljon hyvää molemmista leireistä. Valkoista perua ovat ylpeys omasta kansalaisuudesta, voima rakentaa hyvää mainetta maailmalla ja pärjääminen kaikenlaisessa vertailussa. Voima kertoo hyvinvointiyhteiskunnasta, jollaisesta monissa maailmankolkissa voidaan vain uneksia.

Toisaalta järkähtämätön sisu, periaatteista kiinni pitäminen ja heikompien puolustaminen tulevat sieltä punaisesta juuresta. Perussuomalaisten läpi ajama jytky kertoo siitä, että kansanrivistössä alkaa kyteä hienoista kapinaa siitä, että heikoimmat, kuten lapset ja vanhukset ovat vailla puolustajaa. Puolueita ei erota toisistaan, selkeitä linjauksia ei ole ja lopulta periaatteista joudutaan puolueuskollisuuden nimissä tinkimään. Perussuomalaisilla voi esiintyä tarpeettomassa määrin rasismia, mutta ainakin siinä leirissä ollaan suhteellisen rehellisiä arvoista ja tekemisten takana myös seistään. Monessa kodissa kuitenkin saadaan helpohkosti aikaiseksi ristiriitoja, kun aletaan puhua politiikasta. Edelleenkään siitä ei myöskään kannata erehtyä keskustelemaan maistissa lähiökapakassa, sillä voimakentän keskeistä pilaria horjuttamalla aiheutetaan pelkoreaktio ja se ajaa ihmisen hyökkäykseen, kapinaan.

Ristiriitaisen juuren aikaansaamiseksi usein pariudutaan ”eri kerroksen” väen kanssa ja vasta paljon myöhemmin lasten synnyttyä aletaan pohtia, ollaanko asioista sitten kuitenkaan samaa mieltä vai ei. Jos vaistot kuudennessa chakrassa ja alligaattoritaso kolmannessa chakrassa viestittävät, että kaikki ei ole kunnossa, alkaa ihmiskehossa kapina ja se riippuu sitten sekä henkilöstä että parisuhteesta, kuinka kapina manifestoituu. Onko kapina kenties passiivista ja ajaa sairastumaan vai lähdetäänkö sitä yhteiskunnallisen vaikuttamisen poluille, haetaanko elämään rajua muutosta tavalla tai toisella vai alistutaanko surkeana kohtaloonsa ja annetaan periksi, ovat toimintamalleina kaikki kiinni monista seikoista.

Kaikki eivät koe poliittista sektoria lainkaan omakseen, heille koko juttu on täysin yhdentekevä. Toisille taas se on ilmiselvä väylä kohti todellisuuden muokkaamista isommassa mittakaavassa. Oma poliittinen asenne halutaan kasvattaa lapsille ja tästäkin voidaan saada pientä ristiriitaa aikaiseksi puolisoiden välille, mikäli näkemykset eroavat toisistaan radikaalisti.

Kevyemmällä skaalalla voidaan puhua arvopohjan perustasta, raskaammalla kierteellä spirituaalisesta kunniasta kun kymmenennettä energiakeskusta avataan. Parisuhteessa tämä on neljäs nurkkaus kunniakenttään ja tiukasti kytköksissä ihmisen ytimeen. Spirituaalinen kenttä on ihmisen olemuksessa läsnä, vaikka se ei tässä elämässä olisikaan aktiivinen. Toisissa ajattelujärjestelmissä spirituaalinen kunnia menee kaiken muun edelle, koska se määrittää kohtaloa kuoleman jälkeen. Siksi hengellinen väkivalta, arvostelu ja uskomuksista nälviminen on ihmiselle kaikkein vaikeinta kestettävää. Jokainen toimii saamansa ohjauksen mukaisesti.

Tietyissä elämänvaiheissa ihminen on altis sosiaaliselle paineille ajatella ja toimia, kuten ulkoisesti määrätään. Pesiminen eli avioliiton solmiminen sekä lapsiin liittyvät muutokset kuten kasteet ja konfirmaatiot ovat monille tärkeitä porttitapahtumia. Sakramenttien noudattamisella toivotaan olevan kannatteleva merkitys ja niiden toteuttaminen on monille itsessään pyhää, vaikka varsinaisesti aatetta ei kannattaisikaan. Tässä energiakeskuksessa haetaan tolppia sille, mikä on pyhää sinulle, minulle ja meille; mistä rituaaleista ei voi joustaa ja millä ehdoilla niitä voi noudattaa. Parisuhteen kannalta esimerkiksi puolison väärä uskontokunta saattaa joko tuoda niin valtavan sosiaalisen häpeän, että parisuhde menee puihin, tai nousta uskon pyhänä pitämisen kautta esteeksi arjen pyhittämiselle yhdessä. Tai jos kumppani kokee, että naimisiin ei voi mennä, se koetaan niin valtavana epäluottamuslauseena puolin ja toisin, että suhde kaatuu.

Sukulaisten kanssa saadaan mahtavat riidat aikaiseksi ristiäis- ja nimiäisjärjestelyistä, koska rituaalit ovat pyhiä ja jokainen ohitettu näkemys on syvempi loukkaus, kuin voisi arvatakaan, vaikka sinänsä rituaali on perhettä varten, eikä sukua. Porttitapahtumat lyövät leiman, joka kestää todella kauan. Pyhyyden kokemus voi kuitenkin olla todella erilainen kumppaneiden kesken ja esimerkiksi avioliiton merkitys voi olla toiselle pyhääkin pyhempi eikä toiselle taas sillä ole lainkaan samanlaista painoarvoa. Ulompi spirituaalisuuden kehä on tiiviissä yhteydessä persoonallisuuden ytimeen ja kuolemattomuutensa vuoksi kaikki ytimen loukkaaminen ja kunnian riisto tekevät enemmän tuhoa, kuin arvata saattaa. Juutalaisten kokema systemaattinen häpäisy keskitysleireillä johti luultavasti paljon aikaisemmin psyykkiseen särkymiseen kuin fyysiseen kuolemaan.

Ihannoidun saksalaisen lääketieteen nimissä tehdyt kokeet, kuten ”risteävätkö saksanpaimenkoirat juutalaisnaisten kanssa” ja pakottamiset yhdyntään eläimen kanssa ovat todella julmia ja harkittuja raakuuksia. Ihmisyyden riisuminen tapahtuu aina esineellistämällä toisen uskomukset ja rituaalit kunniattomiksi ja riistämällä niiden kautta ihmiseltä itseisarvo. Kun toista ei enää tarvitse nähdä ihmisenä, tämä muuttuu eläimeksi tai esineeksi, jolle voi tehdä mitä tahansa. Asemasota parisuhteessa näiden kysymysten äärellä samankin uskontokunnan ääressä voi olla yhtä kuolettava; kiistellään sitten abortista, kuolemantuomiosta, anekaupasta tai ihan mistä tahansa, kunnia on ihmisen perustarve.

Laupeuden määrää ja mittaa osoitetaan 11:nen chakran alueella, kun mietitään, mikä on pahinta mitä toiselle voi tehdä, ja mikä on parasta. Sielun sopimus altistaa kokemuksille, joita ei voi ennalta tietää ja sitä saattaa tulla sotketuksi mitä kummallisimpiin keitoksiin. Jokaisen uhrikokemuksensa joutuu peilaamaan kokemuksena riistäjän saappaissa, halusi tai ei. Jokainen joutuu tekemään näkyväksi omat kahleensa, katkaisemaan ne ja hankkimaan vapautensa. Paholainen ei ole mikään persoonallinen sarvipäinen otus, vaan kaikkea sitä, mikä sitoo ihmistä ja kahlitsee kurjuuteen, usein omaehtoisesti. Huomaamattaan voi palvoa itse sakramentteja tai käskyjä unohtaen kokonaan sen inhimillisyyden ja humaaniuden, mitä varten ne on alun perin annettu.

Ihmiskunta on päässyt niin pitkälle vuosituhantisten ongelmakenttien ääreltä monessa suhteessa, että mitkään vanhan liiton kaavat ja sopimukset eivät enää ole voimassa. Rakkaus on saanut aivan uudet olomuodot, kun siihen ei enää liitetä omistusoikeutta, hallintaa eikä verisiteen vaatimusta. ”Ihminen on ihmiselle susi” sananparren totuus tulee ilmi tällä alueella, kun aletaan ottaa mittaa siitä, kuka toimii eettisimmin ja tilanteen parhaiten edellyttämällä tavalla. Vain omalla tavalla toimiva on looginen ja järkevä, kaikki muu on toiseutta, vierasta ja poissuljettavaa.

Koska tunteet ovat varsin huonosti mitattavissa ja siten vertailtavissa, tämä energiakeskus tuo jälleen syyllisyyden ja ylpeyden taistelutantereen julki naulaamalla viimeisen nurkkauksen. Jos kunniakentässä pyritään häpäisemään, niin tuomioiden julistaminen on syyllistämistä, lyödyn lyömistä. Toisaalta tässä kentässä uhrautujat ovat alttiita luomaan itse oman tuhonsa ja ottamaan vastaan jokaisen kiven murikan, jota aiheelliseksi katsotaan heittää, mutta osa myös kieltäytyy niitä syyllisyyksiä kannattelemasta. Armeliaisuudella ja toisen toiminnan motiivien ymmärtämisellä armahtaa itsensäkin. Toisen armahtaminen on vielä helppoa verrattuna siihen, että armahtaisi itsensä. Toista ei pysty päästämään vihan kahleista ennen kuin antaa anteeksi ensin itselleen ihmisyytensä ja kaikkien tekemistensä seuraukset.

Armoa saa ulkopuolelta juuri sen verran, kuin itse on sitä itselleen ja muille valmis antamaan. Ihmisen armottomuus itseään ja lähimmäisiään kohtaan heijastuu jumalakuvaan – kristinuskon tuomitseva kulttuuri ja rankaiseva isä ovat heijastumia ihmisen omasta tarpeesta nähdä ja tunnistaa pahuutensa, minkä jälkeen siinä haavassa pitää kieriä loputtomiin. Moni sanoo, että ”anteeksi voin antaa mutten unohtaa” tai ”jumala armahtaa, minä en”. Käytännössä on kokeiltu, että unohtaminen on ensimmäinen merkki todellisesta anteeksi antamisesta. Mikäli menneitä kannattelee, se konkreettisesti ajaa ihmisen jatkuvaan reggressiotilaan haavansa kanssa aina, kun jokin kipeistä asioista vähänkin muistuttaa.

Armo ja laupeus ovat kristinuskon vaikeimmin sisäistettävät asiat ja keskeiset sanat tässä kaikessa ovat ensin anteeksi pyyntö sekä sitten vielä anteeksi antaminen. Tämä kenttä on myös yhteydessä sosiaalisiin verkostoihin ja ihmisen on hankalaa tai jopa mahdotonta lähteä kyseenalaistamaan koko heimonsa totuuksia, koska heimossa piilee turva ja heimon hylkääminen tuntuu henkilökohtaisen vaarantamisen alueista ehkä toiseksi raskaimmalta.

Paratiisikenttä on hengellisen rauhan tyyssija 12:nen chakran alueella. Tämä energiakeskus hyvällä kehällä toimiessaan on aidon uskonnollisen ja eettisen luottamuksen tai huonolla kehällä toimiessaan epäluottamuksen mittari. Mikäli ihmisellä on spirituaalista voimaa ja rauha itsensä kanssa, sen aistii ja viestintä on hyvinkin yhdenmukaista, levollisuutta myrskyjen ja tyventen edessä. Mikäli ihmisellä on ”jaakobinpaini” menossa uskonkysymystensä suhteen, senkin aistii ja levottomuus herää. Tämä nurkkaus on viimeinen pelon ja voiman kenttään naulattava osuus ja kauhu on syvintä, mitä ihmisestä löytyy, mikäli ytimen rauhaa uhataan.

Henkisen tien kulkijat ovat olleet karmojen kierrossa uhattuna useita kertoja, menettäneet henkensäkin kysymysten takia useita kertoja eikä kauhua voi siten perusteettomaksikaan moittia. Omien arvojen kyseenalaistaminen sekä itsensä armon piiristä torjutuksi tunteminen ovat raskaita kokemuksia henkisesti ja hengellisesti. Kirkkoisien ankara dualismi hengen ja kehollisuuden välillä, kristinuskon naisviha sekä taistelu seksuaalisuutta vastaan elävät kärsimystietoisuuden rajapinnoilla edelleenkin todella vahvoina. Koko paholaisteema on alkuperäisen rakkauden sanoman kokonaan vesittävä aspekti. Tuomiot ja viha kuuluvat kärsimyksien piiriin eikä ole tarkoituksenmukaista jakaa sitä kärsimystä, joka yhden piti kerta kaikkiaan jo sovittaa. Ihminen on niin tarrautunut kärsimyksen pyhityksen ideologiaan, että hakee kaikin keinoin syitä jatkaa ykseydessäkin niitä kärsimysolemusten tietoisuustasoja siitä huolimatta, että niitä pohtimalla ja jakamalla lisää vain kärsimyksen määrää eikä suinkaan vähennä sitä.

Kaikki se, mihin ajatuksensa ja energiansa keskittää, saa voimaa. Mikäli uskaltaa ajatella hyvää ja keskittyä rakentamaan olotilaa, mihin ei kärsimys olennaisena osana kuulu, mahdollisuuksia runsaustietoisuudessa elämiseen on vaikka kuinka. Kärsimystietoisuuteen tarrautuneiden karmojen kannalta vain on suuri uhka, että kärsimyksestä noin vain luovuttaisiin. Niissä tietoisuuksissa elämäntehtävä on rakentunut sen ympärille ja sen kannatteluun, joten se tuntuu, kuin veisi pohjan pois kaikelta työltä. Katkaisuja tehtäväksi sekä vannottua valaa riittää puhdistettavaksi useammallekin kerralle. Jokainen puhdistus sähköissä tekee heiluriliikettä myös parisuhteessa ja lapsissa; yhteiset rajapinnat muuttuvat ihan joka kerta, mikä hämmentää ja saa aikaan puolustautumisreaktioitakin, tarrautumista ja surua.

Pelkojen poistaminen on kuitenkin suurinta ja tärkeintä, mitä tässä elämässä voi itselleen ja toisille tehdä. Rakkaus ei tunne pelkoa, sillä sen voima kiirii nyt-hetkessä sähköisesti läpi joka ikiseen karmaan eteen ja taaksepäin, rinnakkaistodellisuudesta toiseen ja sukupolvesta toiseen; jotakin on nyt täytetty. Itsensä ehdoitta rakastaminen ja oman johdatuksensa seuraaminen uhkailusta, hylkäämisistä ja torjunnasta huolimatta on elämäntehtävän täyttämistä ja oman sielunsa opetusten loppuun saattamista. Rauha omassa henkisessä ja hengellisessä kasvussa tarjoaa ymmärryksen siitä, että jokaisella on oma totuutensa, eikä se ole itseltä tai toisilta pois, että uskotaan eri asioihin. Pääasia olisi elää sopuisasti ihmisten kesken. Tämän keskuksen keskeinen aspekti on; eletäänkö parisuhteessa paratiisissa vai helvetissä? Vallitseeko kärsimys- vai runsaustietoisuus? Mikä riittää ja mikä ei? Armon edessä jokaisen pitäisi riittää itsenään; tuomarille mikään ei riitä.

Pelit paperille

Chakrat ovat siis hahmoteltavissa pelitaulukoksi, jossa on pystyrivissä riittävä määrä tarkasteltavia, läheisimpiä ihmissuhteita. Allekkain laitetaan ensimmäiseen sarakkeeseen siis nimiä. Vaakasuunnassa tehdään ruudukko, jossa on 12 chakraa ja sopiva tila pelikorttisymbolien piirtämiseksi. Kuvion alle voi laittaa lyhykäisyydessään muistutukseksi seuraavan listan. 1. Juuri, pelin henki 2. Kaverit, harrasteet 3. Omat inspiraatiot ja voimanlähteet 4. Sydämen suhteet 5. Kommunikointi 6. Omat vaistot 7. Työn kunnia 8. Mitä tekisin isona 9. Politiikka 10. Etiikka 11. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua ja 12. Mikä on parasta mitä voisi tapahtua. Näiden alle voi piirtää symbolit ja niiden perään seuraavat lyhyet ohjeet. Hertta: Tunnepeli, draamaa tai ilmeettömyyttä. Ruutu: Rahapeli, liikkuva raha, kiinteä omaisuus, köyhäily, käänteinen omistus. Risti: Reviiripeli, oma keho, oma tila, koti, tontti, mökki, työ, matkustelu. Pata: Valtapeli, sanallinen ja sanaton kieli, kuka määrää ja käskee entä kuka vetäytyy vastuusta ja suhteessa kehen?

Symbolit kannattaa laittaa ruudukkoon ensimmäisen vaistonvaraisen ajatuksen siivittämänä. On nimittäin niin, että se vaistonvarainen on usein oikeampi, kuin loppuun asti analysoitu ja pureskeltu ”hyvältä näyttävä” vaihtoehto, joka osoittaa enemmän sitä totuutta jonka haluaisi nähdä, kuin sitä, joka oikeasti pitää paikkansa. Mikään peli ei ole toista oikeampi ja parempi, sillä näissä peleissä huijaa lähinnä itseään ja on hyväkin tiedostaa, millaisia pelejä pelaa. Kannattaa myös haastaa ystävät ja tuttavat pelaamaan tätä peliä, koska tulos voi yllättää; kaikki ovat pelaamassa eri pelejä keskenään. Yksi on pelaavinaan valtapeliä, mutta puolison mielestä pelataankin rahapeliä. Joskus aika ja armollisuus itseä kohtaan antaa perspektiiviä sille, että näkee peleissä useampia nyansseja. Kuvio laitetaan merkitsemään sitä sektoria, joka on itselle merkitsevä. Jos esimerkiksi kohdassa 11 suhteessa kumppaniin pelottaisi eniten kuolema, laitetaan siihen se asia, mitä kuolema edustaisi: rahariitoja, tunnesuhteen menetystä, kodista luopumista vai perhesuhteiden valtamuutoksia? Tai jos suhteessa lapsiin esimerkiksi paras mitä tapahtuisi voisi olla hyvä avioliitto: tarkoittaako se hyvä avioliitto tunnerikasta ja toimivaa parisuhdetta, hyviä taloudellisia resursseja, määräiltävissä olevaa kumppania vävyksi tai miniäksi, vai kenties parempaa mahdollisuutta pesänrakennukseen? Jokaiseen kohtaan ei välttämättä tule edes mitään symbolia, koska kaikkien kanssa ei tule keskusteltua politiikasta tai kaikkiin ei tarvitse uhrata energiaansa niin, että joutuisi käyttämään vaistojaan.

Yhtä lailla samaa taulukkoa voi soveltaa toisenlaiseen peliin. Koska itseään ja läheisiään on melko valmis piinaamaan paitsi epätyydyttävillä olosuhteilla ja jopa suoranaisilla kärsimyksillä, on siihen oltava jokin syy. Taulukossa voidaan käyttää samoja symboleita, mutta niiden sisältö on hiukan erilainen ja läheisiä ihmissuhteitaan on lupa punnita monesta eri näkökulmasta. Ihmisellä on aina syy toimintaansa. Jos vihaa puolisoaan ja onkin valmis itse kärsimään tämän läheisyydestä, pitämään tämän samassa kurimuksessa, miksi sitten vielä pitää lapset kiinni samassa ikeessä? Toisaalta tämä on ollut myös perheiden ydin ja kaiken rakkauden, totuuden sekä luomisen eli kestävän kehityksen vastainen teko. Ihmissuhteet tekevät sairaaksi, jos niistä ei saa hyväksyntää, arvostusta ja kunnioitusta. Kaikki kolme elementtiä pitäisi löytyä, että kokisi voivansa hyvin. Ja vaikka mitä yrittäisi, juuri sen mitä itseään kohtaan tuntee, tarjoilee toisille. Jos kokee syyllisyyttä, syyttelee muita. Jos kokee itsensä pelokkaaksi, pelottelee muita. Jos häpeää itseään, häpeää toisiakin ja siten häpäisee muita.

Vahva ja helposti omaksuttava mielikuva tätä taustaa vasten on, että voi olla toiselle lasten kärryssä perässä vedettävä hieno ja esiteltävä aarrearkku, tai sitten kauas löyhkäävä huusi. Ja samalla tavalla sitä itse on toisille;joko huusi tai aarre. Sähköisesti vaihtoehtoja ei paljon ole. Kumpaa haluaa olla ja kumpia haluaa vetää perässään? Jos vetää riviä huuseja perässään, näyttääkö oma aarre houkuttelevalta, tuleeko sitä kukaan katsomaan, vaikka se loistaisi kuinka kirkkaasti – haju kun karkottaa kaikki pois? Entä miksi suostuu sellaisen ihmisen läheisyydessä olemaan, joka kohtelee itseä, omaa sisäistä aarretta, kuin huusina? Toistan itseäni; ihmisellä on aina syy toimintaansa. Jälleen pelataan peliä, jossa on monenlaisia tulkintoja. Näitä tulkintoja kuvaamaan on hyvä käyttää edelleen pelikorttien maiden symboleita.

Risti on armahdus. Sillä, että voi hyvin tai huonosti, antaa toisille, pelikavereille, armahduksen siitä, mitä armojen kierrossa tai tässä elämässä on tullut tehtyä. Kun esimerkiksi konkurssi yllättää, siinä käy läpi monenkirjavan prosessin, jonka kautta kykenee antamaan anteeksi vaikkapa edellisten sukupolvien ristiriitoja, joita ei olisi ilman tätä kokemustaan ymmärtää. Jollekulle taas oma menestyminen voi olla armahdus siitä, että monenlaiset omassa elämässä tehdyt valinnat antavat toiselle synninpäästön valinnoista, jotka eivät ehkä olleet niin hyviä tai joissa tuli tehtyä suuria uhrauksia vastoin hänen hyvinvointiaan.

Ruutu on vedätys. Omalla performanssillaan pyrkii joko hyötymään toisista tai sitten toisten olosuhteista. Itselleen voi vedättää monenlaisia asioita, mistä kukin kokee hyötyvänsä; rahaa, sääliä, tukea, kannustusta tai jotakin muuta hyödykettä, jota voi olla hankalaa määritellä. Samalla tavalla saattaa kokea tulleensa perusteellisesti huijatuksi toisten taholta; kun yhtäkkiä huomaa itselle täyteläisen avioliiton olleen toiselle pelkkä kulissi. Tai voi kokea joutuneensa pahasti huijatuksi taloudellisesti omien tunteiden kustannuksella. Joku saattaa pelätä tällaista vedätystä joka käänteessä, vaikka toinen ei sitä tarkoittaisikaan; tällöin ihmissuhde on jatkuvalla koetuksella, eikä luottamusta synny, vaikka päällään hyppisi. Tämä saattaa hyvinkin olla perustavaa laatua epäluottamusta lapsuuden perhesuhteista saakka, tai jopa karmista perua.

Hertta on hyvitys. Kun menee hyvin, hyvitellään vaikkapa vanhempia siitä, kuinka kasvatus on onnistunut ja heiltä on saatu kaikki, mitä on tarvittu. Tai sitten voidaan epäonnistumisilla ja surkeilla olosuhteilla hyvitellä edellisten elämien pahoja tekoja vaikkapa puolisoilla; kehotetaan enemmän tai vähemmän katsomaan, kuinka vaille jääneeksi itsensä kokee, ja se toisi toiselle sitten koston kautta hyvityksen. Moni vastoinkäyminen on alitajuisesti hyvinkin rakennettu prosessi, jossa on taustalla tällainen ajatus.

Pata on kosto. Moni suoranainen perhehelvetti pysyy kasassa ihan sillä, että jokin alitajuinen prosessi sanoo: tämä on ansaittua. Mutta kuka ansaitsee ja miksi? Mitä hyvää seuraa siitä, että kasvaa kurjiin tunnesuhteisiin ja negatiivisiin, vääristyneisiin vuorovaikutusmalleihin? Mikäli koston oikeutus hiipii tajuntaan siinäkin vaiheessa kun jo tietää, että vuorovaikutus ja olosuhteet eivät ole itselle tai lapsille tai puolisolle terveellisiä sekä turvallisia, on syytä miettiä, mitä kuviolla kostetaan. Kaikki pelit ovat enemmän tai vähemmän oivallettavia ja purettavia kasvutehtäviä, mutta kostokierre on juuri sellainen, jonka rakentamisesta ja kannattelusta pitäisi pyrkiä eroon kokonaan. Toisin toistaminen silloin, kun tietää mitä tekee, on todellakin tärkeää.

Piirtämällä kennoston itsestään ja suhteistaan siten, että yksi on keskellä ja jokaista kuutta eri pintaa vastaa jokin läheinen ihmissuhde, löytää uusia ulottuvuuksia. Kennoston kuusi eri sektoria voi värittää siten, että vastakkain olevat kolmiot värittää tietyllä tavalla; reviiri (risti) ja kommunikaatio (pata) punaisella, keho (ruutu) ja hovipeli (H) vihreällä sekä tunnepeli (hertta) ja valtti- eli kasvatuspeli (V) sinisellä. Kennostoja väritellessään huomaa, että on vain kolmenlaista pintaa, jota muodostaa muihin. Eri chakrojen vuorovaikutusta keskenään käsittelen seuraavassa luvussa, mutta kuvan visuaalinen näkeminen ja läheistensä kuvioon sijoittelu on hedelmällistä materiaalin sisäistämisen kannalta. Kennostoja voi piirtää eri aikakausille. Esimerkiksi valtasuhteet muuttuvat kun itse kasvaa aikuiseksi – vai muuttuvatko? Kasvatukselliset elementit muuttuvat parisuhteen kehittyessä – vai muuttuvatko? Entä mitä tulee reviiriin; muuttuuko reviiritaistelu, kun lapset alkavat hakea paikkaansa elämässä ja omassa kodissa nurkat käyvät ahtaiksi?

Lisäksi kennostoa voi hahmotella suhteessa läheisiinsä. Millä kehäkulmalla on sijoitettuna, kun joku toinen on keskiössä? Millainen onkaan kennosto, kun keskellä on puoliso ja tämän lapsuudenperheen jäsenet? Millä sivulla itse on, millä toivoisi olevansa ja millaisia suhteet ovat toisiin perheenjäseniin? Tai voi visioida asemaansa siten, että omilla kehillään ovat työ, lapset, parisuhde, harrasteet, unelmat ja niin edelleen. Tunteeko puolisoaan riittävästi, että voi arvioida omaa asemaansa kuviossa? Tekemällä hahmotelman lonkalta ja pyytämällä puolisoaan tekemään saman kuvion voi myös haastaa kumppanin ajatusleikkiin; osaako hän hahmotella asemansa oikein sinun pelissäsi? Entä millaisissa eri asetelmissa ovat olleet eri puolisot eri aikoina? Jos puolisoita on ollut useita, onko heillä edelleen asetelmansa kennostossa vai onko jollakin etulyöntiasema? Työyhteisön kennosto voi olla joko hauska peli tai hermoja raastava fakta. Onko joku keskiössä, kenen ympärillä asiat pyörivät? Tai jos itse on keskiössä, kenen kanssa pelataan reviiriä ja kenen kanssa kasvatusta? Jaetaanko jonkun kanssa sydänsuruja tai pystyykö erityisesti jonkun kanssa innovaatioihin suuremmassa mittakaavassa kuin toisten kanssa? Entä kaveripiiri, onko kaikille oma kennosivustonsa vai ovatko kaikki kaverit elämässä niputettuna yhdelle seinälle?

Piirrettynä kuvat vaikuttavat ja selkiyttävät usein sekavaakin ihmissuhdeverkostoa. Toisinaan on vähän epäselvää, miksi ihmeessä tulee hengattua kenenkäkin seurassa? Tai se voi kertoa, miksi jostakin raskaasta työtä on vaikeaa irrottaa, jos sieltä kuitenkin saa mukavia tunne-elämyksiä työkavereiden taholta. Symbolit puhuvat omaa kieltään myös siitä, miten asennoituu elämään ja ihmisiin yleensä. Valtava tunnemylläkkä alkaa saada sittenkin niitä muotoja. Jotkut villalankakerät löytyvät ja ne voi pistää sotkusta sivuun ilman muuta. Toisia taas joutuu kerimään vaikka kuinka pitkään, ennen kuin villakoira sen sisältä iloisesti haukahtaa. ”Tämän tyyppisten ihmisten kanssa tulee pelattua tällä tavalla halusi tai ei, sitten taas nuo toisentyyppiset ihmiset ovat helpompia ja heidän pelinsä on ymmärrettävämpää kuin noiden kolmansien kanssa, joiden pelistä ei saa oikein koskaan mitään tolkkua.” Lopulta sitä ymmärtää paljon enemmän sekä itseään ja toimintansa perusteita, että lähimmäisiä ja heidän reaktioitaan erilaisissa tilanteissa. Kuvioaskartelu auttaa.

Parisuhdepinnat

Kennostorakenteessa olennaisia ovat kiinnittymispinta ja siten chakraparit, jotka ovat joko kaksoisliekkisidoksina päällekkäin tai peilisidoksina vastakkain, opiskeltavina aiheina. Kaikki käyvät läpi jokaista energiakeskustaan puolison kanssa, itsessä opiskellaan siis sekä maskuliinisia että feminiinisiä energioita. Kennostossa on kuusi pintaa ja ne voivat kiinnittyä ihan mistä kahdesta nurkasta tahansa. Tällöin pinta muodostaa perussaranan, minkä varassa opetustehtävät heiluvat positiivisilla ja negatiivisilla kehillään. Kiinnittymispinnan puhdistustehtävä tuo neutraloivan armollisuuden; kunhan vastakkainasettelut oikein oivaltaa, kykenee päästämään toisesta irti. Peilisuhde on tietyssä mielessä rakkauden harhaa, sillä oma energia heijastuu toisesta ja sitä näkee oman voimansa toisessa. Vaara on, että irrottaisi omasta voimastaan ja uhrautuisi toisen eteen. Ykseys on jo tiedossa ja on jopa jonkinasteista henkistä väkivaltaa myös toista kohtaan jos omaa parastaan ei ymmärrä, että antautuu kokonaan toisen käyttöön ja yhdentyy täysin. Erillisyys ykseydessä on itsessään suuri haaste. Avioliiton sakramentissa tärkeää on yhdentymisen ja yhdeksi lihaksi tulemisen periaate, mikä vertauskuvallisesti täyttyy lasten saamisen muodossa. Kun yhdeksi lihaksi tulemisen tehtävä lakkaa tai ei täyty lainkaan, sakramentti menettää merkityksensä.

Uusi aikakausi herättää myös kysymyksen luomisen töistä; jos yhdessä luodaan jotakin muuta, kuin lapsia, voiko sitä suhdetta verrata avioliittoon? Entä, jos luomisenergiat ovat paljon voimallisempia korkeammissa chakroissa ja kiinnittävät ihmiset toisiinsa tiukemmin, kuin lasten siittäminen voisi tehdä? Oman itsenäisyyden ja erillisyyden säilyttäminen on tärkeää, sillä kaikkea kollektiivisuutta voidaan käyttää myös väärin. Ykseys antaa paljon valtaa sille, joka sitä hallitsee. Ideaalinen ajatus sinänsä on, että rakkaudella on suuri voima ja sen oikein käyttäminen sekä sellaisessa tunteessa eläminen on hyvä ja ihana ajatus, mutta ihmisestä löytyy myös se varjo, jolla on toive ja suvereeni halu myös siihen luomistyön toiseen puoleen; tuhoon, jotta saadaan luotua uutta.

Uusi ei kyseenalaista, ei muistele vanhoja eikä epäile hallitsijaa, joka sanelee ehdot – kun kukaan ei muista, miten ennen on tehty ja millainen maailma on ennen ollut. Niinpä erillisyys tarjoaa mahdollisuuden siihen, mikä ykseydessä katoaa; omavoimaisuuteen. Ykseys sitoo myös kaikki olemassa olevat joko kurjuuteen tai runsauteen, kipuun tai nautintoon. Mielestäni itsensä irrottaminen ykseydestä on parasta, mitä itselleen voi sallia.

Autonomia tai täydellinen erillisyys on tärkeää niin aikomuksen kuin teonkin suhteen. Oma arvostelukyky pitää voida säilyttää, jotta voi arvioida omat tekonsa niin hyvässä kuin pahassakin ja siten seistä niiden takana. Kollektiiviset tietoisuuden tasot eivät tee ihmiselle hyvää, koska ihminen on monen muunkin asian suhteen ohjailtavissa ja orjuutettavissa yhteiskunnan taholta. Pelkästään lähimmän sosiaalisen verkoston paine saa monella puntit tutisemaan, saati sitten suurempien kokonaisuuksien taholta tulevien paineiden. Jokaisella on elämässään tilanteita, jolloin on jättänyt asioita tekemättä tai sanomatta ”kun joku on sitä vastaan” tai ”enhän minä voi kun sejase suuttuu” tai ”se on yleisesti kiellettyä”. Ja kuitenkin sen teon tekemättä tai sanojen sanomatta jättäminen tekevät paljon suurempaa tuhoa pitkällä juoksulla, kuin sen pienen hetken kirpaisun tuottaminen.

Kukaan ei ole vapaa siitä, ettäkö yleinen mielipide tai läheisimmät ihmiset eivät vaikuttaisi omaan olemiseen ja omaan tahtoon ainakin jollain tavalla. Luomisvoimat ovat kuitenkin olleet heikosti ihmisen käytössä tai niitä on rajoitettu, minkä vuoksi niiden ilmentämisen opiskeluun tule paljon muutoksia tulevaisuudessa. Aikuisten vastuulla on opetella hallitsemaan omia luomisenergioitaan, jotta he voivat uudet sukupolvet opastaa niiden täysimittaiseen käyttöön ottamiseen.

Paitsi elämäntapa yleensä, myös aviokulttuuri ja ihmisten rakkauskäsitys ovat kulkeneet pitkän matkan kymmenestä käskystä ja rakkauden kaksoiskäskystäkin. Kysymys kuuluu: mitä on rakkaus? Nähdäkseni se on hallittavissa oleva väkevä luomisvoima, jota myös kundaliini-energiaksi kutsutaan. Se ilmenee muissakin kuin käärmeen muodossa; esimerkiksi hevosena, perhosena, lohikäärmeenä, feeniks-lintuna ja melkein minä muunakin tahansa, mikä muodonmuutoksen symbolina on toiminut kautta aikojen. Käsittääkseni sitä kasvattavat ilo, hellyys, avoin seksuaalisuus, myötätunto, armo ja laupeus. Sitä taas rajoittavat tottumuksen kehään urauttavat huonosti tai väärin perustellut velvollisuus ja sitoutuminen, pelko, viha, katkeruus, syyllisyys, häpeä, sääli ja suru.

Pintojen sidokset ovat vahvoja, tullen joskus edellisistä elämistä, tähtielämistä ja joskus viesti tulee rinnakkaistodellisuuksista. Pintojen taustalla saattaa olla tuhansia sähköisiä kohtaamisia eri tasoilla ja erilaisissa rooleissa. Kuten sanottu, tärkein opetus on ehdoton rakkaus sekä itseä että toisia kohtaan. Minkä tahansa pinnan neutraloi rakkaus ja armahdus, kunhan oppii kysymään, mistä tässä on kysymys ja mitä pinnat pitävät sisällään. Joskus riittää yksinkertainen sielutason anteeksianto, joskus kerroksia tarvitsee pöyhiä pintaa syvemmältä, jotta voi täydestä sydämestään antaa anteeksi. Monta kertaa ensin kasvoille heitetään uhritilanteet ja vasta sen jälkeen näytetään oma pahuus tai se, miten uhrautumalla ja uhriutumalla pakottaa toisen pahuuden töihin.

Syyllisyyden kantaminen on turhaa, mutta niin on myös syyttely. Jokaisessa elämässä haetaan tasoitusta ja armahdusta. Kohtaaminen jonkun ihmisen kanssa nostaa sähköiset muistot esille kehomuistista, johon ne ovat koodautuneet paitsi geneettisesti, myös sähkötasolta. Chakrat sisältävät ”muistitietoa” joka aina aktivoituu kohdattaessa tiettyjä ihmisiä. Oppiminen toimimaan toisin kuin edellisissä elämissä sekä menneiden anteeksi antaminen ovat kaikkein tärkeimpiä asioita, tätä ei voi kylliksi korostaa.

Miten voi antaa anteeksi jotain, mitä ei tiedä olevan olemassakaan? Tekemällä päätöksen armahduksesta ja sulautumalla siihen myös sielutasolla. Vilpitön ymmärrys siitä, että mitään ei saa itsekään anteeksi, ellei anna toisille anteeksi, vauhdittaa prosessia melkoisesti. Ihan jokainen on tehnyt kaikenlaista pahaa lähtien tappamisesta, varastamisesta ja pettämisestä päättyen hengelliseen väkivaltaan, kannibalismiin ja lapsenmurhiin edellisissä elämissään, ellei ole aivan ”nuori sielu” tässä maailmassa elämään, sillä kaikki ovat olleet yhtä kauan olemassa, mutta läheskään kaikilla ei ole kokemuksia maapallolla elämisestä niin paljon, kuin toisilla.

Vanhempien lähes perusteettomalta tuntuva syyllisyys lastensa edessä on perua juuri sieltä vanhoista karmoista, joiden takia lapset tähän elämään syntyvät. Samalla tavalla omat vanhemmat sovittelevat keskenään omia karmojaan lastensa siittämisen ja synnyttämisen kautta. Lopulta syntyy prosessissa aikansa rämpiessä ymmärrys siitä, että oikeastaan pitäisi osata antaa itse anteeksi itselleen kaikki se törkeys, mihin onkaan sortunut tai pakottanut toiset sortumaan. Niin kovaa uhrikarmaa ei olekaan, etteikö se olisi vaatinut veronsa pakottamalla toiset tekemän pahojaan eikä niin paljon pahaa tehnyttä olekaan, etteikö taustalla olisi joku uhrikokemus, joka olisi kaiken alku ja juuri.

Sähköpalloista esiin tulevat ihmeelliset pelkotilat, painajaiset, rakkaudet ja yhdenkaltaisuuden kokemukset ovat kaikki reggressioita, takaumia. Takauma saattaa tulla ihannoidussa ensi silmäyksellä rakastumisessa tai kauhistuttavassa ensi silmäyksellä häväistyksi tulemisessa. Jonkin alkuperäisen kokemuksen ympärille saattaa kietoutua kokonainen kirjastollinen erilaisia romanttisia tai kauhutarinoita siitä, kuinka on tullut rakastetuksi tai raiskatuksi edellisissä elämissä. Puhdistamalla juurikokemuksia päästään todella nopeasti eroon suhteellisen isosta ja sitovasta kuormasta sosiaalisia tilanteita koskevia jännitteitä suuntaan tai toiseen.

Neutralointiin pyrkivässä reggressioterapiassa tai niitä kautta uskomuksia purkavassa theta-healingissa pyritään hakemaan ydinkokemuksia ja juuria ja niistä omat valot keräämällä armahduksen kautta voidaan saada ihmeellistä toipumista aikaan vaikeissakin ihmissuhdetilanteissa. Juurien puhdistus auttaa myös suhteissa toisenlaisten ratkaisujen tekemiseen. Vanhan pelko- tai tuhoenergian neutraloiminen antaakin vapaat kädet suhtautua tässä elämässä erilaisella ymmärryksellä lähimmäisiin. Ei olekaan yhtäkkiä pakko kiusata toista sitomalla tätä suhteeseen, jossa kumpikaan ei viihdy tai voi ymmärtää ystävän ratkaisuja tasoilla, joita aiemmin ei olisi millään tavalla osannut kuvitella hyväksyvänsä. Armahdus vapauttaa syyllisyydestä ja vapauttaa ilonpitoon vaikkapa vanhemmuussuhteissa.

Jokainen valitsee ne olosuhteet joihin syntyy ja tämän ymmärtäminen on iso osa tarinaa. Tiukemmin kuin itse perheessä saattaa olla perheenjäsenten keskinäisessä sähköisessä opetuskierteessä, missä juuria neutraloimalla voikin päästä yllättäen eroon koko opetustehtävästä. Reggressioissa ei välttämättä ole tarpeen tietää vuosituhansien takaa tai tähtielämistä juontuvaa alkusyytä, koska kaikki tarpeellinen on läsnä tässä elämässä. On vain jollakin tavalla löydettävä omaa sielua tyydyttävä ymmärrys siitä, että aikanaan koettu vääryys on nyt sovitettu.

Kennostossa toinen kenno sisältää parilliset chakrat ja toinen parittomat chakrat. Kiinnityspinta on kuin saranapinta, joka määrittelee opetustehtävien alkusyyn. Loput kennon kärjet ovat kuin peili kertoen, millaisia jännitteitä eri chakrojen välillä on. Kun perheessä tapahtuu elämänmuutos esimerkiksi lapsen syntymän, pankkilainan ottamisen tai perheenjäsenen kuoleman yhteydessä, saranapinta vaihtuu ja silloin myös heijastekärjet vaihtuvat. Asetelman vaihtuessa perheverkostossa kaikki siirtyvät opettamaan toisilleen hiukan eri asioita. Koska kaikissa on sekä maskuliinisia että feminiinisiä elementtejä, toiset opettavat näitä aktiivisia ja passiivisia toimintamekanismeja toisilleen ja myös saavat niitä käänteisestikin provosoitua esiin. Mikäli saranapinta on esimerkiksi 3-12 ja 5-10, peilipinnat muodostuvat chakroista 1-2, 11-4, 9-6, ja 7-8. Mikäli saranpinta on 8-11 ja 1-6, peili muodostuu pinnoista 4-3, 2-5, 12-7 ja 10-9, jolloin saadaan aika tavalla erilaisia lähtökohtia opetustehtäville parisuhteissa.

Sitten on olemassa mutteri-pulttisuhteita, jollaisia ovat esimerkiksi kaksoisliekit ja vanhojen sielujen vanhemmuussuhteet. Tällöin ei olekaan peilipintaa, vaan kennostot pyörivät toistensa päällä, kuin mutteri ja pultti. Tällöin kiertyminen tapahtuu muutoskohdissa kuten saranakiinnitteisissäkin kennoissa, mutta vastinpinta kiertyy joko vasta- tai myötäpäivään ja aikanaan liitos kiertyy joko kiinni tai täysin auki, jolloin luonnollisesti tarvitaan kerrassaan uusi mutteri pultille. Tämä on luvun aluksi kertomani toistoa, mutta se on hyväksi, koska mekanismi on niin erilainen, miten chakroja toisiaan vasten tulkitaan. Mutteri-pultti -liitoksessa kyse on vastaavuudesta; niin minulla kuin sinullakin. Peilipinnassa nähdään toisen kautta oma prosessi, ei välttämättä kohdata tai nähdä toisen prosessia lainkaan. Parikärjet saattavat olla suhteen aluksi 2-3, 4-5, 6-7, 8-9, 10-11 ja 12-1. Kun perheessä tapahtuu jotakin äkkinäistä, vastinparit muuttuvatkin kiekon kääntyessä siten, että kärkiparit ovatkin 2-5, 4-7, 8-11, 6-9, 10-1 ja 3-12. Sanomattakin on selvää, että haasteet ovat kärkipareilla erilaiset.

Olennaista on ymmärtää chakroista ja niiden tunnepuolen opetuksista riittävästi nimenomaan parisuhteiden näkökulmasta. Esimerkiksi 2-chakran opetuksia ovat seksuaalisuuden ja rahan lisäksi yleisesti ottaenkin ylpeys tai syyllisyys ja se liittyy luovuuskenttään. Mitä enemmän ja syvällisemmin chakrojen toiminnan ymmärtää itsenään, sitä helpompaa on miettiä sen opetuksia suhteessa toisiin chakroihin. Oma hankaluutensa on erotella, onko kyseessä saranapinta vai mutterisidos, mutta sekin onnistuu, kun riittävän syvällisesti pohtii suhteen opetuksia eri vaiheissa ja on rehellinen ennen kaikkea itselleen. Omat hyvät ja huonot puolensa näkemällä objektiivisesti voi työskennellä tehokkaasti oman tulevaisuutensa rakentamiseksi. Mikäli nykyinen suhde ei ole jatkuakseen, se ei sitä tee vaikka itse uhriutuisi tai syyllistyisi kuinka paljon tahansa.

Toisinaan kemialliset reaktiot pakottavat eri teille vastoin huolellisia tahdonalaisia tietoisia päätöksiä. Tulevaisuuteen on kuitenkin mahdollista rakentaa itseä ja omaa kehitystä sekä vanhemmuutta tukeva ja palveleva parisuhde, jos siihen itse antaa itselleen luvan ja katsoo sen ansaitsevansa. Moni asia on kiinni luvan antamisesta, ensin itselleen ja sitten tosille. Opinnoistani seksuaalineuvojaksi koin tämän tärkeimmäksi opiksi; silloin, kun seksuaalisuuden ilmaisu ei ole toiselle vahingoksi, luvan antaminen on helppoa. Mikäli joku kokee perustellusti jonkin asian itselleen tai toisille vahingolliseksi, sitten on mietittävä keinoja erikseen.

Parisuhdekentässä on kuitenkin paljon sellaista, mistä voi ihan hyvällä omallatunnolla nauttia; terve naiseus ja terve miehuus, rakkaus, lämpö ja huolenpito keinoilla, joilla toinen tulee kohdatuksi ja jotka ovat itselle luontevia. Monta kertaa odotukset suhteesta muodostuvat liian koviksi, jos väkisin yritetään ensimmäinen mielikuvia ja odotuksia vastaava vastaantulija muuttaa juuri sellaiseksi, kuin hänen haluttaisiin olevan. Kaikki ihmiset muuttuvat ajan hampaissa, mutta harvoin odotettuun ja ulkoapäin annettuun suuntaan.

Pikemminkin riisumalla verhoja oman sielunsa majakan edestä on mahdollista saada sisäinen loisto esiin. Kuka sen loiston sitten sellaisenaan hyväksyy, nauttii väristä ja sen suomasta tunnelmasta, olkoon tervetullut majakan luokse. Väkisin eivät onnistu nauraminen, ilo tai tanssikaan. Mikäli jokin on väkinäistä ja itselle vierasta, se ei yleensä ole oikein itseä kohtaan. Moni asia vaatii omien epämukavuusalueiden kartoittamista ja montaa asiaa voi kokeilla, mutta sen kyllä tuntee itse itsessään, mikä oikeasti tuntuu hyvältä ja mistä oikeasti saa voimaa.