SÄPSYLÄT
Ben-La'n perhe
pakottava
tuhot houkuttelee
luokseen
Kilometrin päähän
aina
pelko heistä haisee
Tuhot menneet
aioneittain
kutsuu kostamaan
että hekin
vuorollaan
saa uhrin roolia
maistaa
sillä pelosta kivat
sävärit saa
ja helppo on syyttää
kiduttajaa
Omat aioninsa
unohtaa
Kleb-Siella vaiva on
varsin tylsä
ja varsinkin
vauvoilla
aivan tarpeeton
Pitää käsiään
pestä
ja muistuttaa
itseään
turva se lapsen on
jos puhtain käsin
ja puhtain sydämin
toisen syliin ottaa
Sillä yhtä lailla
pelko, katkeruus
läheisen saastuttaa
Saa hänet
sairaaksi, ripuloimaan
ja tuskaa kantamaan
Tahtovathan kaikki
tulla ihmisiksi
tärkeiksi
Silloin sydämen
tahriintuneen
soisin pesulle
menevän
Jälkeen kyynelten
näkyy aurinko takaa
pilven
BEN-SUELA
Kiduttaja naiseksi
tässä paljastuu
Vaikka näkee mitä
seuraa
tekemistään töllön
töistä
niitä jatkaa,
ajasta aikaan
Kierre on jatkunut
voi sen itselleen
selittää
se on tarpeen ja
kasvattaa
kun sukuelimet
silvotaan
kun nahka ihoa purra
saa
tai joku
seksileluksi alistetaan
niitä kauhuja
joutuu kantamaan
sielussansa ainiaan
Kaikki arvaamattomat
efektit
jokin pienen pieni
ääni
tuoksu, maku, mikä
vaan
saa kaikki muistot
nousemaan
ja helvetissä
joutuu asumaan
kunnes kuolema
armahtaa
Eikä ne muistot
katoakaan
ne on perimään
istutettu
Ja sielu kantaa
niitä mukanaan
kunnes ne on
sovitettu
Kidutettu
seuraavassa elämässä
taas ruoskan
kohottaa
muistaa kostonsa
”Tuo on antanut
aihetta”
vaikkei ymmärrä se
mistä tuli
samanlaisesta
vankiluolasta
jostain kaukaa,
aionien takaa
Kidutettu kerran,
muistaa
ja sitten kostaa
ja taas on aihetta
jatkaa sitä rataa
Olen huomannut tässä
toisenlaisessa
elämässä
että uhri sitä
muista ei
mitä itse tehdä on
saanut
että kiduttaja
nostaa päänsä
ja ruoskansa
kohottaa
Sekin riittää
Että pelkää
koska pelko
houkuttaa pedot
eikä mikään rahan
määrä
korvaa koettua kipua
sitä kehon
oikosulkua
Ei lannista
painajaisia
sielusta nousevia
Uhrin roolista
luopua
on ratkaisevan
haastava
Sillä vastuun
joutuu muistamaan
sen toisen puolen
tarinasta
Ihan yhtä monta
aionia
on olleet roolit
toisin päin
Mutta tässä
elämässä
niistä irti päästää
voi
Uhrinsa
piinapenkistä
saa vapauttaa, ja
ruoskat polttaa
Poltinraudat
sulattaa
Telipyörät
hajottaa
Häpeäpaalut
kadottaa
Ahjot sammuttaa
Luolista paeta
Ja ne karanneet
kaikki
armahtamalla
mielestään pyyhkiä
sitä auta ei
nyyhkiä
elämästä toiseen
kyykkiä
näissä samoissa
muistoissa
Elää ja jättää
elämättä
kun voi helposti
itkeä voi pois
kaikki muistot
Huolella sielu pestä
a aloittaa uudet
aionit
Vapaana arvistansa
valita paranevansa
BEN-SUELLA
Jalkavaimo varjo on
varsin iloton
Ei riitä sitten
mikään
päällään
hyppiminenkään
Aina niin kuin
varkaissa on
sijalla varsinaisen
vaimon
tontilla paikan
ansainneen
ensisijaiseksi
valitun
Tiellä on aina
ja paikka ostetaan
perillisellä
nostetaan
edes jokin ihmisarvo
Ja aina kuitenkin
loukataan
olemassa olollaan
toisille velkaa
ollaan
Syödään pöydässä
vieraassa
ja kuulla sen saa
aina
että toisten omaa
jakaa
ei voi olla varma
rakkaudesta
osastaan ja onnesta
Kun ei asema olekaan
virallista
eikä lapsista aina
tule perijää
Saa henki kurkussa
pelätä
että millaista on
elämä
kun on monta naista
jakamassa miestä
Pelkäävät kaikki
valhetta
Koska omistuksen
oikeutta
ei ole yhteisessä
lelussa
Ja jalkavaimo usein
ollut on
nimetön ja maaton
orja varsin onneton
vailla pakopaikkaa
vailla turvaa taaton
Tai jos mies oma
ollut on
kirkon, valat
vannonut
tai juopon osaan
langennut
päihde puoliso
valittu on
eikä vannottujen
valojen
oo purkaminen
helppoa
Kiinteän ne
muodostaa
pitävän sidoksen
joka seuraa läpi
aionien
Todellisuudesta
toiseen
orjan kahleet
kalisee
ja kuka osaan
ajautunut
onkaan surun
valinnut
Tai alistumaan
pakotettu
joskus saman tehnyt
on
Kolmiodraamat
moninaiset
kiertävät kehää,
vapauteen
kun yhden saa
kehästä tästä
se viesti läpi
kantaa saa
kaikista elämistä
Jalkavaimolta tuntua
voi silloinkin
jos puoliso löytää
uuden
tai jos sitä edes
pelkäämään
jollain tasolla
joutuu
Jalkavaimn rooli,
varjo on
yllä joskus
aiheeton
mutta kertoo
tarpeesta vapauden
ja jos toinen sitä
tarjoaa
niin miksi tarttua
kiinni
kuten usein nähdä
saan
Sillä näinä
aikoina
ei orjakahleissakaan
tarvitse roikkua
tahdotonna
mutta vastuu
ratkaisuista
on sitten hinta
vapaudella
Siihen loppuu kaikki
syyttely
ja jos etsii uutta
isäntää
tai ruoskaa
heiluttavaa emäntää
se on ketju toisesta
riippumaton
jos solmu itse
solmittu on
BEN-STAR
Takinkääntäjä on
maho
sillä katteettomat
lupaukset
jakelee tämä taho
Siinä kahtalaista
on otuutta
ei voi aina tietää
luvatessa
mitä elämässä on
edessä
Sielun sopimuksista
pienistä pränteistä
niissä
ei saa kaikki
tolkkua
ja vaikka joskus
saisi
elämä on elämistä
varten
Joskus täytyy
päätös pyörtää
kun menevät
päätökset ristiin
jos joutuu hakemaan
puoltaan
tai laumasta
häädetään
Luopumaan on totuttu
kuolemalla
Tässä elämässä
vierestä seurata
saa
mihin erot johdattaa
Kaikkien kanssa vaan
ei
lasta taikka paskaa
Rahaa tahi taidetta
saati mitään
muutakaan
yhdessä aikaan saa
Kaikissa joukoissa
syty ei sydän
liekkeihin
He alut kaikki
vesittää
ja itse heitä
samoin
ainoastaan haittaa
puuhassaan
Takinkääntäjä
soturi
tappaa omiaan
ja siksi on
valapatto
Huijari, ja siksi
vankilan katto
on tuijoteltavanaan
Ja tuska naisen
ollut on
keho elämää
jatkamaton
se joskus on ollut
syytä
pakkonaitoksen
Sillä elämä
kaivattu
synny ei kaikkien
kanssa
Häpeä siitä
seurannut on
sillä maho ollut
on täysin tarpeeton
Mihin naista miesten
kaudella
säästetty on
hartaudella
sukua jatkamaan
tavalla
joka kestä ei
päivän valoa
Maho ei saanut
ihmisen arvoa
ja tässä elämässä
purkaa saa
vuosituhantista
tuhoa
kun ei arvoa ollut
naisella
mitään muutenkaan
Ja juurensa
kunniallisen
täysinäisyyden anti
löytyä täytyy
lapselle
Niin tarvitaan mies
eikä mikkihiiri
Ja tarvitaan nainen
eikä myrkkykäärme
ja rakkauden palolla
saatetaan
lapset syntymään
heimostaan
Kunnialla
kasvatetaan
ja rakkaudella
vaalitaan
vaikka poikkeaisi
totuutensa
vanhempien omista
Ei tarvitsisi
vaientaa
tai tuhota enää
lasta
Sillä lapsi voi
olla maho
jo ajatuksen tasolla
kun ei vanhemmaksi
halua
aikuisuutta kaipaa
jos siitä seuraa
kamalia
Loppuikänsä
kaihtaa
kaikkea valtaa ja
vastuuta
Sillä lailla
tavallaan
jatkaa tuhoaan
koska ilman oikeaa
mallia
ei koskaan opi
kantamaan
edes itseään läpi
muutoksista
BEN-SUEL
Hallitsija voimaa
kantaa
valtaa sekä kunniaa
Lakia säätää
jota noudattaa
tuomarit ja pyövelit
köyhälistö ja
sotilaat
rikkaat hänen
ohellaan
itsensä laista
vapaaksi ostaa
tai tyynesti sen
sivuuttaa
ja sakot maksaa
vääryyksiään
jatkaa
ja siten kansaa
jaksaa suututtaa
Sitten kapinan
tullen
surkeuttansa
kuuluttaa
Miksi sorrettua
sorretaan?
Kaikki katseet
silloin
aina kääntyy
hallitsijaan
joka muista ei enää
ollenkaan
että hän itse
sortotoimillaan
on saanut kaikki
kapinaan
Ja siitä johtuu
vastaisku
sitä pakenemaan ei
pysty
Sherwoodista opittu
on
valta aina kivaa on
niin kauan kuin
oikeudesta saa
itse päättää ja
tuomita
kuka rikkomuksista
linnaa saa
sakkoa ja vankeutta
Se on kumma tarve
ihmissuvussa
täyty laumalla olla
johtaja
joka tarjoaa
ainakin suojelua
mutta varjo on
käärme omassa
pesässä
Paettava on
sitä metsiin
kiireesti
Ja missä valtaa
käytetään
tämä varjo
häivähtää
kaikissa
valtasuhteissa
perheissä ja
hierarkioissa
Missä valta väärin
näkyy
tarttuu tämä varjo
täkyyn
ja ryhtyy surutta
sortamaan
tuhoamaan ja
arvostelemaan
Katoaa ihmisyys
lähimmäisestä
ja saa painajaiset
nousemaan
Toiset sanoo, on
sääli sairautta
mutta myötätuntoon
eri asia
jakaa tunne ja uida
mukaan
tai kohdata ihminen
ja tarpeet
kuin nähdä ominaan
Se totta on kun
sanotaan
”Rakasta
lähimmäistäsi
kuin itseäsi”
ja jos valtapelien
tuoksinassa
kieltää tunteet,
tarpeet läheisiltään
ne kieltää myös
itseltään
Jos voi toinen
hädässään odottaa
niin itseään ei
anna auttaa
Jos on toista oikein
kiduttaa
ei armoa ota
itsekään vastaan
Ja jos mieli kantaa
syytöstä
usein takana on
syyllisyyttä
tai ajatus omasta
paremmuudesta
joka löytää
ilmiasunsa
vasten toisen
surkeutta
Ja sitä häpeää
ja moitittavaa
pitää tarpeeseensa
lähellään
kunnes oivaltaa
yhtä häpeänsä
kanssa on
Tämä totuus on
jakamaton
BEN-ZHOR
Puolueeton on
munaton
tekemään selvä
tuhosta
jota näkee
ympärillään
ehkä luulee, pesee
kätensä
tai ei ainakaan
osallistu
Mutta totuus on,
että varjo tää
kantaa häpeää
koska yhtä hyvin
kätensä
samalla nostaa vois
ja heittää kivensä
kun kävelee pois
Tähän pätee
totuus verraton
”Se toiselle kiven
heittäköön
joka itse on
synnitön”
jos taipuu toisin
tekemään
kuin vasten parempaa
tietoa on
Tai jos jatkua antaa
pahuuden
eikä pakota
loppumaan
vaan sallii
kidutuksen
Eikö armahdus
silloin parempi ois
katkaista pahan
kierre pois
Siihen kaksi keinoa
on
uhri päästää
pahasta
ja tuhoajat
varjoista
Kaikilla lienee
syynsä tekoihin
mahdollisiin ja
mahdottomiin
Synteihin suuriin
ja pienempiin
Joskus armahdus
tekee tehtävänsä
toinen uhkaaja
katoaa pois
ja jos liikaa kiusaa
tuhoajasta ois
niin kuolemakin
korjata vois
jos se ilman tuskaa
tulla sais
ettei enää
jatkettais
ja kaikki rauhan
sais
BEN-HAN
Varjo tää
seuraa
monia lapsesta saakka
Tyhjiötä kantaa
keppiä maista
annetaan
saa moitetta aina
kuulla
hyvin harvoin
porkkanaa
saa jos ollenkaan
ruokitaan
sitä ihmistä, jota
tämä varjo leimaa
Hän kysyy alinomaa
miksi synnyin, kuka
tahtoikaan
sielun tuomitun
yksinäisyyteensä
kirotun
jonka kuuta ulvomaan
kasvava peto
pakottaa
EI ole tuntenut
syliä
ei rakkautta, lämpöä
Vain vierautta
kaikkialla
EI oe hänelle akaa,
paikkaa, tapaa
sopivaa koskaan
tarjolla
Hän herättää
kauhun,
inhon kaikkialla
Sirkuksessa naurun
tuo pelleksi
naamiotuva
hän on peo ja uhri
yhtä aikaa
Sääliksi kävisi
mutta muistuttaa
vihaa
Tämä varjo on
kierroista kulunut
ja valmis jo valoon
siirtymään
Nyt kun lapsen aika
on tullut
lapsi hylättykin
sydämen
avoimen löytää
ja tyhjiö vihdoin
täyttyä saa
kun ei pimeyttä
maailma
enää missään jaa
armahduksen saa
ja pystyy sen myös
antamaan
BEN-ZHAR
Aisankannattaja on
taistelupelkuri,
käpykaartiin
lähtee sukkelaan
Halvaantuu, kun
ryhdytään
aseita esiin
ottamaan
Kyvytön on
puolustamaan
itseään, saati
muutakaan
maataan taikka
lapsiaan
Ja häälyy varjo
yllä myös
hylkäämistä
pelkäävien
jotka pitääkseen,
mitä ovat saaneet
antavat kiusata
lapsiaan
Pelätessään
muutosta
itsensä tuhoavat
Ja armoille
tuholaisten
suojattomat
hylkäävät
sillä pelkojaan
pelkäävät
kutsuvat opettajat
Ja kukas varjoja
opettaa
tahtomista kasvattaa
kuin joku, joka
pelottaa
oikeasti haastamaan
totuutensa pakottaa
Rajat pakottaa
vetämään
vainolaisten ulos
heittämään
ja myös
vainotehtävänsä voi
lopettaa kunhan
oivaltaa
ei se ole itselle
tarpeellista
Joku toinen
jatkakoon tästä
Ja se miehelle
ankaraa on
jos vasen omaa
voimaa
jos vasten omaa
totuutta
joutuu naisensa
jakamaan
Siinä nimittäin on
ongelmaa
rajoja aseteltavaksi
kun joku haastaa
miehuutta
näin ei ole
kaikkien kohdalla
Se on aina onneton
mies
joka kunnian
puolesta pelkää
että vaimo tai
sisko, äitikin kuka ties
on kosketeltava ja
toinen mies
tästä nautintonsa
saa
Monelle uhka se on
suuri
se on järkyttävä
uhri
ja pakottaa
hyökkäämään
jos ei suostu sitä
näkemään
että häpeää
kantaa lähellään
kuin käärmettä
kaulalla
ruokkimatonta
ja se hiljalleen
kuristaa
sydämestä voimat
puristaa
silmistä kyyneleet
turistaa
Siihen yksi keino on
eikä riitä
väkivalta
Ei murha taikka uhri
vaan käärmeestä
luovuttava on
Mustasukkainen ei
luottaa voi
vaan yksin parempi
olla vois
jos sen armon
itselleen sois
Sillä uhkaajan voi
hylätä
seuransa paremmin
valita
Pelokkaalle koskaan
ei kunnian kukko
laula
Ne totuudet omat,
jakamattomat
on joustamattomat
Niistä tinkiä ei
voi
eikä luottamuksesta
Sillä mitään ole
ei
jos voimansa tuhlaa
syyllisyyteen ja
häpeään
eikä tunne
tosinimeään
Ei totuutta seuraa
omaansa
vaan itsensä
harhaan suo johdattaa
Kunniamurha on
tarpeeton
kun kunnia oman
tahdon varassa on
BEN-GHOR
Aikuiselle kauhistus
on lapsi
hallitsematon ja
kuriton
Vilkas on liikkeessä
puhelias ei anna
rauhaa
Leikkivä keksii
kaikenlaista
Utelias seikkailee
Aikuista matkii
töissään
ja toimissaan kaiken
näyttää
mikä vialla on
aikuisten järjessä
kun vailla päätä
ja häntää
työhön, touhuun
sännätään
Lapsi virtaa on
täynnä
kutittaa
seikkailujen jäynä
Sotkee, kapinoi ja
osoittaa
mieltänsä
näyttääkseen tahtonsa
joka kuitenkin
muuttuu
ja sitten suuttuu
kun ei saanut mitä
on tahtonut
kun ei tiennyt mitä
olisi halunnut
Ja kun tiesi mitä
tahtoi
ja kun keksi mitä
halusi
oli aika ohi ajanut
ja kaikki toiveet
hukatut
ne tietää
ilmiriitaa
sillä jos ei niitä
heti saanut
niitä saisi ei
milloinkaan
Ja jos ei juuri sitä
saanut
vaan vähän
erilaista
ja vaikka kuinka
parempaa
se sittenkin
suututtaa
kun ei saanut mitä
oli halunnut
Ailahtelee lapsi
siis
eikä ymmärrä
millään aikaa
Eikä ymmärrä
paikkaa
eikä tapaa
ja sekös pelottaa
mitä siihen voisi
sanoa
jos ei joku
ruokikaan pelkojaan?
Vana toisten
pelkoja, unia
syviä kuvia, pyhiä
tiloja
pitää jopa
pilkkanaan
Lapsi ei osaa
kumartaa
mitään ilman
ohjausta
Lapsi ei osaa
noudattaa
kaavoja ilman
opastusta
Ja pelkohan lasta
opettaa
mikä on hyvää,
mikä sallittua
Mikä on pelottavaa
ja loukattua
Lapsella on puhdas
pöytä
Lapsi on avoin ja
luova
Aikuiselle siinä on
työtä
kaavoihin
kangistunut vankila
kun on luomus oma
elämä
ja vielä pitäisi
leikkiä!
Pois hullutus kaikki
ja kikatus
niin on uhkaavaa tuo
vouhotus
Tule epää ihan
kipeäksi
kun niin ankarasti
pelkää
Mitä jos maailma
vaikka hajoaa?
Lapsi kun
vallattomuuksissaan
korttitalon nurin
puhaltaa
Onhan siinäkin
uhkaa kerrakseen
kun lapsi vanhempien
kurinpidon
tekee
naurunalaiseksi
Kääntää oman
kasvunsa
epäkunnioitukseksi
Aikuisen kun tekee
pelokkaaksi
herättää raivon
herättää muistot
Henkiset vaatteet
riisuu
aikuinen joutuukin
alastomaksi
ja sitten puhuvat
nyrkit
Uhattu eläin
lapsen tasolle
taantunut
kaikki muut keinot
unohtanut
enää muuhun ei
pysty
kuin hyökkäämään
BEN-ZUDELLA
Hän on mykkä
Hän on tyhjiö
vain tuijottaa ja
imee
kaiken voiman
itseensä
Kaiken toivon saa
heittää
hänen lähellään
Hän ei antaa voi
mitään
Hän on sammunut
tähti
Hänen lähellänsä
miettii
voiko elämän
kipinää sytyttää
Meneekö mitään
perille enää
onko olemassa
toivolle kehrää
vai onko hän valmis
siirtymään
Musta aukko kaiken
vie
magneetti voimakas
tuhoisa lie
Sen lähellä vain
ohueksi litistyy
ja hengiltä
näivettyy
Ei aurinko paista
valo kadonnut on
Avaruus on kylmä
ja kaiuton
Mykkä huutaa ei
voi,
turha edes yrittää
Millekään ei voi
enää mitään
Tämän lapsen varjo
on
nin kovin lohduton
Hän on aivan avuton
j amaailmansa
tavoittamaton
Hänen kanssaan
tajunnan jakavat
sielunsa myyneet
ja ihmisyytensä
hukanneet
Kun on toivo viety
kun on vain ihmeelle
sija
joka on vain lanka
elämän, tuskin
havaittava
Samoin vanhus sairas
jo kaiken nähnyt
aivoihinsa eksynyt
muistoihinsa
hävinnyt
Hänen kanssaan
jakaa paljon
myös syntymän
käpertynyt
joka pelkää hetkeä
ennen aamunkoittoa
mitä voikaan
tapahtua
ennen kuoren
murtumista
Mitään sanoa ei
voi
on vain toivo
luomisesta
toisenlaisesta
olomuodosta
ihan uudesta
huomisesta
toisesta
todellisuudesta
Hän on vanki
tahdoton
alistunut ja odottaa
kaiken päättävää
huomistaan
Viimeistä aron
iskua
kuolemaa, kuin
kaivattua
viikatemiestä
rakastettua
Tyhjiö kerro ei
mitään
koska alkaa täyttyä
raja
mikä määrä
imettyä rojua
täyttää tyhjiön
pohjaa
Että vihdoin voisi
alkaa
prosessi uuden
tähden
Aurinkokunnan
elollisen
Varjoon tutustuin
ensin
hetkellä varkauden
Kun kaikki kaunis
ympäriltä katosi
ja suuri imu alkoi
viedä
Sitten myöhemmin
imuroi synti suuri
ja lopulta
kollektiivinen nälkä
Rikokset ihmisyyttä
vastaan
kukaan kunnioita ei
lastaan
eikä siten
tulevaisuuttaan
Ja kun antaa luonnon
tuhoutua
ja sotien jatkua
vaan
Tyhjyys on suuri
häpeä
kun on syyllistävää
näkyvä
pelko kaikkialla
läsnä
BEN-DON
Hän velkaa on
Ja paljon
Ihan kaiken kaikille
Oman elämänsä
vanhemmille
Tarpeensa
sisaruksille
Ja kaikki kaunis
mitä hällä on
se pois on toisilta
Silloinkin kun hän
vapaa on
kaikesta materiasta
Silloin vapaus
toisille hunajaa ois
miten maksaisi
vapauden tunteen pois?
Ja jos hän sukua
onkin rikasta
juurensa onkin
homeessa
Hän on velkaa
toisille onnensa
joka maksettavissa
on rahalla
Jos hän juuriansa
häpeää
on hän nähnyt
elämää
toisille on jaettava
kaikki mikä on
kestävää
Jos on tahto luja
on se murrettava
Jos on hyvyys voima
on se tuhottava
Jos on itku pitkästä
ilosta
vielä kumartaa
pilkattuna
Jos on kaunis koti
se on varten toista
Jos on kattona
taivasta
on hänet kahlittava
Jos ei suurin surmin
horju
on koppa kaivettava
Jos on jossakin
taitava
on luulot heti pois
otettava
Jos on tie hällä
selvä
kompassi hukattava
Rakkaus virkeä
rinnassa
on peloille
uhrattava
Jos on tietoa päässä
pian on aivot jäässä
Jos iso pankkitili
kalvaa
kohta elää
kassialmaa
Jos on köyhyys
ollut hyve
kohta rikkaus onkin
rike
Jos on tunteita
paljon pinnassa
pakotetaan
julmistelemaan
sillä moraalinsa
tuhon
hän on velkaa
kaikille
Kaiken mitä taoiset
pelkäävät
hän kyllä näytää
näille
Pelkäämään kun
erehtyy
hänen lähellään
Kaikki pelot täyttyy
ne epäröimättä
ilmentää
Siinä on sietämistä
että kestää
häpeämistä
kun toinen on täysi
tollo
Kaikkea muuta kuin
lupasi
Kun toinen kylvää
tuhoa
paratiisissa jonka
rakensi
Hän ei osaa edes
lopettaa
ennen kuin on
mennyttä kaikki
Eikä tiedä voiko
toivoa
Onko uutta
rakennettavaksi?
Sielun pimeässä
yössä
pelot mellastaa
Pimeässä
urakkatyössä
ulvoo kuuta ja
hajottaa
Ei säästy mikään
siltä
ja eniten
kauhistuttaa
ne kahleet jotka
kuristaa
isän ja äidin
kaulaa
Voiko lapsikaan
niitä vastustaa?
Oppiiko elämään
vapaudessa
toisenlaisissa
olosuhteissa?
Ilman kahleita,
vaeltavana
ei voi syyttää
kaikesta
sitä Orjakuningasta
BEN-ZALA
Hän on sellainen
joka vertaan pelkää
Omaa lastaan
ja siksi hylkää,
jättää oman
onnensa nojalle
ajaa aina maantielle
Ei itseään
hallitse,
lasta näe lapsena
Aionit kalvavat
lävitse tunkevat
Ja ihmettelee sitten
miten on mahdollista
ettei lapsi tunnista
rakkautta
eikä tunnusta
turvallisuutta
Lapsen jättää
pärjäämään
tai myy vaikka
pahimpaan hätään
On varjo tämä
ankara
josta luopuminen on
huojentava
ilman sitä arkeaan
jaksaa
ja sydämellään
lasta kantaa
seurata pimeään
ja väsynyttä
nostaa
päivästä toiseen
ja riidasta kiukkuun
nälästä pesuun
ja leikistä
leikkiin
Ilman tätä varjoa
näkee
mikä ihme onkaan
leikki
joka lapsen puuhun
nostaa
ja hiekkalaatikkoon
mutaan sujauttaa
ja rannalla vedessä
kirmaa
Ilman varjoa jaksaa
itseään
muistaa, niin kuin
lapsena ollut
on päiviä
monenkirjavia
ja ne auringon
kultaan piirretyt
hopeisella pilvellä
reunustetut
on muistot hyvän
mielen
kun sai löytää
yhteisen kielen
kanssa jonkun, joka
ymmärtää
ja pystyy leikkimään
Sillä lailla
aikuinen taipuu
lattialle pelaamaan
barbien hiuksia
harjaamaan
ja keppihevosella
ratsastamaan
kentän laidalle
illasta toiseen
pelejä seuraamaan
ja pyörät keväisin
esiin kaivamaan
kun seikkailut
odottaa
ei se lapsuus pääty
koskaan
jos sen oikein
oivaltaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti