Rakkaus hoitaa/ Chakrat ja neliökentät

Chakrat lyhyesti kohtaamisen ja kohdatuksi tulemisen näkökulmista (itse-lähtöinen hoitaminen)

Energiakeskukset ovat intialaisen lääketieteen peruselementtejä, joita pääsääntöisesti kuvataan olevan seitsemän pääkeskusta, lisäksi on hienosyisempi sarja, joka käsittelee eri kehonosien lukuisia, pienempiä keskuksia ja näin ajatellen niitä voi olla jopa satoja. Niillä on vaikutuksensa kehon joka kolkkaan toimivat ne sitten tasapainossa, ylikierroksilla tai laiskoina. Toimivat miten tahansa, ne vaikuttavat tietenkin myös toisiinsa. Niiden tasapainottamiseen tarvitaan pääsääntöisesti lepoa ja oivaltamista, mikä milläkin alueella juuri tässä hetkessä on pielessä tai mitä kehostossaan on tullut hautoneeksi. Energiakeskuksia voidaan stimuloida eri tavoin; esimerkiksi erilaiset hieronnat, kivet ja energiahoidot toimivat niihin hyvin. Yleensä perehtymällä keskusten toimintaan ihmiset voivat itsekin päätellä, mikä elimistössä on pielessä ja siten tunnepuolella, mutta läheskään kaikkia ei itse asia kiinnosta ja niiden tasapainotukseen voi saada ulkopuolistakin apua.

Internetistä löytyy paljon tietoa, sivustoja joilta löytyy testejä sekä kirjoja on kirjoitettu eri näkökulmista sadoittain. Oma tavoitteeni tässä teoksessa on tuoda esiin se, millä tavoin ihmiset kohtaamisen tilanteissa tuovat näitä epätasapainojaan esiin tahtomattaan tai tietoisesti. Siellä, missä puhuminen on työkalu sinänsä, arvioita on helpompi tehdä sitä kautta, mutta perehtymällä kehollisiinkin ilmaisun keinoihin ja ihmisen ulkoiseen olemukseen, voi päätellä paljon. Samalla, kun havainnoi toisia, havainnoi myös itseään ja se on itse-lähtöisen hoitamisen tärkein osuus. Tarkoitus ei ole hoitaa itseä, vaan neutraloida yhteisiä ja omia pintoja. Läheskään aina asiakasta ei voi haastaa kohtaamaan omia pintojaan kovin syvällisesti, mutta itsen kanssa työskentely ja työstäminen kannattavat; pintoja on vähemmän joten angstejakin on vähemmän.

Olen saanut paljon kyseenalaistusta kollegoiden taholta; ”kuinka kuvittelen voivani muka parin reikikurssin jälkeen päätellä ihmisen psyyken rakenteesta tai fysiologiasta yhtään mitään”, kun vuosien terapiaopintojen tai vuosien lääketieteellisen koulutuksenkaan jälkeen ei siihen noin vain pysty? Kysymys ei ole parista reikikurssista, eikä minun tarvitse tätä puolta sinänsä todistella. Kysymys on siitä, että ihmiset viestittävät minulle asiansa ja olen ollut useammissakin umpikujissa, minkä vuoksi pakotettunakin olen ajautunut hankkimaan ”epävirallista” tietoa voidakseni määritellä sen ja tehdä näkyväksi, ymmärrettäväksi, minkä näen ja tunnen. Asiakkaat, jotka kerta toisensa jälkeen ovat ihmeissään, miten voin tietää, ovat se mittari, jolla ammattitaitoani mittaan. Korostan, että ensin alkoi tulla tietoa asiakkailta ja sen jälkeen aloin hankkia työkaluja, joita mielelläni annan toistenkin käyttöön. Lähestulkoon kaikenlaiset lääketieteet lähtien kiinalaisesta päätyen länsimaiseen ovat samoista perusasioista samaa mieltä. Keinot, joilla informaatio hankitaan ja keinot, joilla asioita hoidetaan, ovat keskenään erilaisia.

Länsimainen lääketiede erottelee tiukasti somaattisen ja psyykkisen toisistaan, kieltäen emotionaalisen vaikutuksen lähes kokonaan, mistä suurin osa ihmisen ongelmista kuitenkin on peräisin. Mikään lääketiede tai uskomusjärjestelmä sinänsä ei ole aukoton eikä mitään voi uskoa sokeasti, mikään menetelmä ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono. Olen kyseenalaistanut kaikenlaista ja lähtenyt siitä, että kysyn asiakkaalta, olenko oikeassa, kun hänen sanomansa asiat tai hänen kehonsa kertoma ovat mielestäni tällaisia. Kahdeksassa tapauksessa kymmenestä olen oikeassa ja ne kaksi tapausta kymmenestä ovat sitten olleet sellaisia karmisia asioita, joihin en ollut siinä vaiheessa, enkä oikein ole vieläkään, riittävän perehtynyt. Oppiminen on elinikäistä ja kokemus sekä ammattitaito tulee aina asiakkaiden kautta. Koen kuitenkin saavani ohjausta ”ylhäältä” asioiden opiskeluun, jotta voisin tietoa välittää ymmärrettävässä muodossa.

Intialainen lääketiede on osoittautunut hyväksi peruslähtökohdaksi. Kiinalaisen ja intialaisen lääketieteen ajattelu ihmisistä poikkeavat paljonkin toisistaan, mutta kuten sanoin, niissäkin on yhteneväisyytensä. Chakrat ovat riittävän yksinkertaisia maallikolle perehtyä siihen pintapuoliseen käyttöön, jota esimerkiksi sairaalatyössä tai energiahoidoissa tarvitaan, ja täydentävällä puolella lähes kaikki tietävät chakroista ainakin perusteet. En ole ryhtymässä kilpalaulantaan tiedoissa; varmasti pidempään asioita lukeneet tai niiden kautta töitä tehneet osaavat asiat minua verrattomasti paremmin. Tuon tässä teoksessa sen, mikä minulle on annettu tuotavaksi. Jokaisen hoitamisen kentässä asiakkaista tulee tieto, mitä kautta halu tietää ja oppia lisää, nousee. Toisinaan tulee monta vähän vastaavanlaista tapausta peräkkäin tai tietynlaisia tapauksia asiakkaaksi samaan aikaan, jolloin voi miettiä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia tapausten välillä. Höpötteleväinen luonteenlaatuni saa ihmisetkin avautumaan ja kertomaan paljon sellaista, mitä eivät ehkä muuten sanoisi. Kun osaa tietyllä korvalla kuunnella, tietää mitä etsiä ja vastauksia saa nopeasti. Myös oivaltamiseen tilaisuuksia pääsee keskusteluissa antamaan.

Ihmisten on luontevaa puhella puuhastelun lomassa, joten varsinkin pesuilla tai haavanhoidoissa ihmiset juttelevat todella paljon – keskitytään tavallaan muuhun, mutta samalla tulee hoidettua henkistäkin hyvinvointia. Suomalainen mentaliteetti vierastaa ”avautumista” sen itsensä takia, koska julkinen likapyykin pesu on kulttuurissamme sanattomana sopimuksena ankarasti kielletty. Siksi tietojen kalastelu on aika hienovaraistakin puuhaa. Sivulauseen sivulauseessa saattaa tulla esiin asioita, joilla on ihmisen tunne-elämälle paljonkin merkitystä. Tunteet herättävät hormonaalisia myrskyjä ja hormonit saavat energiakeskukset toimimaan.

Ensimmäinen, Juurichakra on lähtökohtaisesti suvun juurista ammentava kunnian energiakeskus. Toinen (aktiivinen) puoli kunniasta tulee isän suvulta ja isän suvun periaatteista ja sen tyyssija on oikeanpuoleisessa jalassa. Yleisesti ottaen koko kehossa oikea puoli on maskuliininen ja käsittelee työtä sekä rahaa eri muodoissaan, materiaalisia ja fyysisiä tarpeita täyttäviä elementtejä. Vasen jalka sitten taas edustaa äidin suvun periaatteita, arvoja sekä käsityksiä oikeasta tai väärästä. Vasen puoli kehossa käsittelee feminiinistä, passiivista puolta ja kaikilla ihmisillä nämä lainalaisuudet pätevät riippumatta seksuaalisesta tai sukupuolen orientaatiosta. Ihmiset on sähköisesti jaettu kahteen ja siksi se leimaa myös kulttuuria lähestulkoon kaikkialla vahvasti. Jalkojen alueen kiputilat ja vammat merkitsevät pääsääntöisesti erilaisia haasteita liittyen arvokäsitysten muuttamiseen, hallinnan opetteluun sekä oman ajattelun muokkautumiseen. Oma kunniakäsitys on yleensä ihan ensimmäinen asia, jota pitää ryhtyä puimaan ja osalla se käy helpommin, kuin toisella osalla. Monille on yllätys, miten syvällä vaikkapa lapsuuden- tai murrosiän napanuoran venytykset voivat olla kehoon juurtuneina. Tästä syystä kalevalainen hoito lähtee aina jaloista; juuret ja taustat pitää saada kuntoon ihan ensin.

Oireiden hoito on sivuseikka, jos varsinaisia mätäpaiseita ei puhdisteta. Vain ani harvassa ovat ne perheet, joissa ei suurempia draamoja tai ristiriitoja ole ollut. Ja vaikka sellaisia ei olisi ollut ihan lähisuvussa, suvun historia kulkee sähköisinä latauksina ihmisten kehostossa mukana hyvin vahvasti ja vaarin tunnelukot voivat olla puhdistelun alla yhtä lailla ja samaan aikaan, kuin omatkin. Aina ei hoideta pelkkää yksilöä, vaan hyvässä lykyssä koko huonetta ja sukua. Sukuaan ja juuriaan ei voi vaihtaa, vaikka nimensä muuttaisikin – menneisyytensä ja sukunsa kanssa on tehtävä tilit selviksi. Oleellinen asia on turvallisuus tai turvattomuus suhteessa vanhempiin, sillä se leimaa omaa vanhemmuutta ja suhteita lapsiin todella paljon. Tapa, jolla ihmiset puhuvat lapsistaan kertoo heistä itsestään paljon. Mitkä asiat hävettävät ja mistä ollaan ylpeitä, mitä ollaan lapsille kasvatettu ja mitkä asiat ovat menneet perille. Ihmiset puhuvat myöskin lapsistaan mielellään ja sitä kautta heidän ajattelustaan pääsee hyvin perille.

Kerrosta ylempänä lantiossa sijaitsee toinen chakra, missä sijaitsevat tärkeimmät sukupuolihormoneja tuottavat elimet ja tämä chakra onkin törmäyskurssina, pelikenttänä ja peilinä kun suvun juuret alkavat heijastua omaa pesää rakennettaessa ja omaa paikkaa haettaessa yhteiskunnassa. Valikoitujen sosiaalisten kontaktien kautta harjoitellaan joko ylpeyttä omista juurista tai syyllisyyttä siitä, mistä on tullut ja mihin mahdollisesti on menossa. Valikoidut sosiaaliset kontaktit ovat juuri niitä; valittuja. Oma sisäinen keskustelu vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä ympärilleen pyydystää. Lähelle tulee vain sellaisia, jotka opettavat sitä, mitä oman pään sisällä pyörii. Opettelemalla itsekunnioitusta, hankkimalla juuriensa opetuksista voimaa ja saamalla elämästään omansa näköistä saa myös lähiympäristöstään arvostavan, kannustavan ja kunnioittavan.

Aina juuriaan ei voi kunnioittaa tai aina niitä ei tunne; silloin voima tulee niiden karmisten opetusten ymmärtämisestä, joita on tähän elämään syntyäkseen valinnut. Tapa, jolla ihmiset puhuvat puolisoistaan sekä lapsistaan, paljastaa heidän kipupisteitään; missä asioissa tunnetaan syyllisyyttä näkyy usein siinä, miten ja mistä syyllistetään toisia. Tämä yksinkertainen totuus paljastuu usein sivulauseissa ja äänen värissä.

Vatsan alueella sijaitsee kolmas chakra eli Solar plexus, joka säätelee henkilökohtaista voimaa sekä pelkoja. Mikäli kaksi alempaa kerrosta ovat kunnossa, yleensä ihmisellä ei ole hallitsemattomia tai epärealistisia pelkoja, jotka vaikuttaisivat sisäelinten toimintaan. Suuri osa ihmisistä ei tiedosta, että pelkää tai pakenee jotakin, jolloin kaikki tunteet painetaan tehokkaasti pinnan alle. Torjunnasta on seurauksena koko joukko sairauksia, koska Solar plexus säätelee suurta osaa sisäelimistä ja myös tärkeitä stressihormonien vyöhykkeitä. Voimansa ja arvonsa tuntevat ihmiset tunnistaa yhtä varmasti kuin ladyn, heidän ei tarvitse hyökkäillä, tyrkkäillä tai puolustella olemistaan ja tekemistään.

Kolmannen chakran alueella on helposti käynnissä krokotiilipeli, jos ihminen on taistele tai pakene -tilassa tavalla tai toisella. Krokotiilipeli on kuin eläisi keskitysleirissä ja ihmiset ovat joko riutuneen näköisiä tai sitten turpeita ja paisuneita, koska tunteita säädellään pitkälti riippuvuuksilla. Suhteet vanhempiin, sukuihin ja lapsiin näyttäytyvät pelkopelikenttänä helposti, kun sen rakenteen kerta kaikkiaan oivaltaa. Pelkääkö kuolemaa, konkurssia, ihmissuhteiden menetystä, hylätyksi tai torjutuksi tulemista paljastuu kaikenlaisesta puheesta lähtien uhmasta ja ärinästä päättyen hellyydenosoituksiin. Millaista huomiota kukin tarvitsisi tai haluaisi, muttei uskalla pyytää kun ei koe sitä ansaitsevansa, tai kenen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa, ettei häntä menettäisi. Suomalaiseen on istutettu pelko todella tiukasti. Sota-ajan traumat ovat edelleen läsnä.

Sydämen alueella vaikuttaa neljäs chakra, jonka perustunteita ovat rakkaus tai suru. Se hallitsee kolmikkoa sydän-keuhkot-munuaiset, se näkyy käsien toimintaongelmina ja osittain vielä vaikuttaa lapojen kautta selän sekä niskan toimintaan. Siihen liittyvät lähestulkoon kaikki mahdolliset ihmissuhdeangstit ja stressi liittyen henkilökohtaiseen totuuteen. Tämä alue säätelee ”totuutta ihmissuhteista” ja jos ihminen tietää olevansa väärän ihmisen kanssa tai väärässä seurueessa väärään aikaan väärässä paikassa, sydän sen kyllä kertoo. Suurimmalla osalla ihmisistä on niin suuri tarve toteuttaa niitä lupauksia ja noudattaa niitä rakenteita, joihin on sitoutunut, että sydäntasolla on vaikeaa irrottautua monista itselle haitallisista ja vaarallisistakin ihmissuhteista.

Läheskään aina sydäntään ei kuitenkaan kuunnella, vaan annetaan ”järjen äänen hallita”, mistä on seurauksena kansantautiemme peruspainajainen; sydän- ja verisuonisairaudet. Astmakin voi olla stressiperäisissä muodoissaan kotoisin ihmissuhteista, joita ei saa tai voi haastaa, koska ihmissuhteeseen on sidottuna lukemattomista syistä. Mitä ne syyt mihinkin sitoumuksiin ja mihinkin ihmissuhteisiin sitten ovat, kertovat ihmisen pelikentistä aika paljon. Syyllisyys, pelko ja häpeä ovat kohtalaisia moottoreita kaikenlaiseen ihmissuhdetoimintaan.

Kehoa ylöspäin kiivetessä tullaan kaulan alueelle, ja se onkin itseilmaisun ja luovuuden kurkkuchakra. Kilpirauhassairaudet, hammasongelmat ja niskaoireet ovat usein tukahdutettua itseilmaisua. Jännitystä riittää, kun sitä ei pääse järkevästi purkamaan eikä sydämen totuuksia tai pelkojaan uskalla tai voi käsitellä siten, että niistä voisi irrottautua. Hoidoissani ennätysedustettuina olivat hampaiden narskuttajat, joilla ei ollut keinoa tai mahdollisuutta purkaa ahdistuksia, suruja tai vihaa turvallisesti, joten kaikki päivän aikana koettu nöyryytys tai kiukku oli ”pakko niellä”. Purkamattomuus ilmeni ikävällä tavalla, häiriten kroonisesti paitsi omaa, myös toisten yöunta ja jopa päivittäisiä rutiineja. Ihmiset, joilla on jokin keino ilmaista tuntemuksiaan luovasti ovat selvästi tyytyväisempiä ja onnellisempia eivätkä oirehdi päätetyöskentelystä, olivat he päätteen ääressä kuinka paljon tahansa. Selväkuuloiset kärsivät usein korvatulehduksista, koska ääneen lausumattomatkin ristiriidat ympäristössä puretaan tulehduksilla.

Puhe tai puhumattomuus ovat usein manifestaatioita. Käsityöläiset voivat puhua enemmän teoillaan kuin sanoillaan, puhumisen ei katsota olevan tarpeellista, kun teot puhuvat puolestaan. Sitten taas toiset torjuvat ajattelemistakin ja tunteitaan suunnattomalla puheripulilla. Se, mitä suusta tulee ulos, paljastaa kaiken. Hyvällä kehällä olevat ihmiset voivat ja osaavat kehua itseään ja siinä sivussa toisiakin, eikä tarvitse mollata toisia ja vertailla toisia huonommaksi oman edun nimissä. Sitten taas ne, joilla aina on kaikki huonosti ja kaikki toiset ihmiset ovat huonoja, kärsivät ankarista peloista, häpeistä ja syyllisyyksistä. Näiden purkaminen tapahtuu, kun alkaa hahmottaa, miten ja millaisista asioista toista syytetään. Monta kertaa on sellainen käsitys, että toisen tai toisten täytyisi muuttaa oman elämän olosuhteet joksikin toiseksi, että itsellä olisi hyvä olla. Itse on vaikeaa tehdä päätöksiä ja siitä syytetään helposti muita. Sydämen totuudet nousevat esiin puheessa kuten myös se, kuinka niitä ei osata tai voida noudattaa itselle sopivin tavoin.

Kolmas silmä on kuudes chakra, joka kuvaa intuitiota sekä halua tai kapasiteettia nähdä asiat sellaisina, kuin ne ovat. Toiset tekevät tästäkin taidetta ja kieltäytyvät näkemästä mitään tunteen tasolla, realiteetit ratkaisevat kaiken. Periaatteessa nimenomaan tämän chakran aktivoituminen on edellytys selvänäköisyydelle ja intuitiolle ihmis- tai hoitosuhteissa. Aktivoitumiseen saattaa liittyä kivuliaitakin päänsärkyjä tietoisuuden laajentuessa. Asiakkaat voivat olla ihan yhtä ”häiritsevän tietäviä”, kuin itse on. Sähköinen viestintä kulkee puolin ja toisin. Asiakkaaksi tuleva saattaa havahduttaa omaa tietoisuutta aika tavalla, jos pinnat ovat riittävän paljon samoja itsen kanssa. Riisutuksi tuleminen asiakkaan taholta tuntuu usein melkoisen nololta. Varsinkin pelkopeleihin tottuneet asiakkaat ovat intuitiivisia tasoilla, joita työskentelevän hoitajan on hämmentävää työstää. Miten he voivat tietää, että ollaan kahvilla? Miten he voivat aistia, että on koulutuspäivä tulossa? Miten he voivat tajuta, mitä ajamme takaa? Kuinka he osaavatkin loukata sillä tavoin? Miten he voivat meitä osata vedättää? Mitä tietoisemmaksi henkilökunta tulee, sitä vähemmän asiakkaat ovat ”niskan päällä”. Mitä paremmin on tietoinen yhteydestään potilaisiinsa ja asiakkaisiinsa, sitä enemmän on valmiuksia käsitellä niitä yhteisiä pintoja.

Pintojen käsittely korostuu varsinkin niissä työpaikoissa, joissa hoitosuhteet asiakkaisiin ovat pitkäaikaisia, koska asiakkaat ovat ihan yhtä tarkkoja havainnoimaan hoitajien käyttäytymistä ja persoonallisuutta, kuin hoitajat hoidettavia. Hoidettavan kannalta hoitajan käsittely on olennainen asia; se vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen ja käsiteltäviin asioihin. Peliä pelataan aina ”turvallisuus-” tai ”turvattomuus” -sektoreilla. Kolmos- ja kuutos-chakroilla on yhteinen kenttä, kuten myöhemmin käy ilmi. Eräs kollega, joka on myöskin parantaja mutta pitää taitonsa piilossa, kertoi kohdanneensa asiakkaan, joka oli hänelle sanonut, että tietää tämän olevan ”niitä joilla on lahja” ja oli sanonut hänelle, että ei sitä pysty toisilta taitajilta piilottamaan.

Maailma ja ihmiset voidaan nähdä väreinä, se voidaan tuntea väreilynä, sitä voidaan hahmottaa eläiminä tai ihan missä muodossa tahansa. Automiehet saattavat lajitella naiset mersuiksi tai audeiksi tai toyotoiksi, kun taas design-tietoiset naiset voivat hahmotella miehet vaikka calvinkleineiksi tai gucceiksi tai hugobosseiksi, ihan sujuvasti. Asiakastyössä kuin asiakastyössä tärkeää on kohdata ja löytää se ymmärrys, mikä on ihmisen käsitekenttä, miten hän sitä käyttää ja millä tavoin määrittää itsensä ja toiset. Kun tästä hahmotuksesta päästään perille, voidaan puhua samaa, arkkityyppistä kieltä.

Päälaella sijaitsee Kruunuchakra, johon perinteisesti liitetään henkisyys ja syvällinen ymmärrys spirituaalisuudesta. Koen tämän kerroksen kuitenkin olevan yhteiskunnallisen aseman kunnian tyyssija, jolloin se käsittelee ammattia sekä työn tarkoitusta. Mikäli kokee tekevänsä mielekästä työtä ja taso tyydyttää itseä, kaikki on hyvin. Nykyajan epävarmoissa oloissa kuitenkin moni horjuu ja ihmettelee, tekeekö oikeastaan sitä mitä haluaisi ja joutuuko työssään tinkimään kunniastaan tai joustamaan omista arvoistaan liiaksi. Erilaiset jännityspäänsäryt sekä migreenit ovat seurausta siitä, ettei seuraa sydäntään suhteessa työyhteisöihinsä. Suomalaiselle työ ja sen laatu on kunniallisuuden mittari. Luterilainen perusmentaliteettimme pakottaa meidät ”tekemään työtä jolla on tarkoitus” ja seisomaan sen takana. Kalevalaisista periaatteista tässä kohdassa tärkein on ”toimi oikein”. Jos tuntuu, että tekee työtä väärillä periaatteilla itseään vastaan, keho kapinoi, jos ei ihmisen psyyke sitä ymmärrä. ”Pelkkä raha” on ihmiselle huono motiivi työskennellä. Ansaitun rahan pitää olla kunniallista, koska siihen kunniaan sitoo lähimmän yhteisönsä; perheen, jolle ruoka sillä rahalla ostetaan ja kodin, jota maksetaan. Siksi suomalaisen on vaikeaa toimia ”korkeampaa minäänsä” vastaan, eli ”vastoin parempaa tietoaan”.

Mikä sitten erottaa vempulan, joka ei tee työtä lainkaan vain laiskottelun halusta sellaisesta, joka istuu kortistossa koska ei löydä itselleen sopivaa työtä? En tiedä. Työministeriö varmaan haluaisi tietää. Ehkä Kruunuchakran opetuksia varten pitäisi perustaa oma työryhmänsä selvittämään, miksi suomalaiset ottavat tänne ”palveluammatteihin” mieluummin ulkomaalaisia vaikka sitten harmittaakin, että Suomessa on muitakin kuin suomalaisia. Toisaalta pitää kysyä, miksi ”kunnialliset” tehdastyöt pitää siirtää ulkomaille, että kansalta pitää riistää mahdollisuus mielenterveyteen, jonka eräs prinsiippi on mielekäs työ ja elämän tarkoitus. Suomalaiset ovat paljolti käsityöläisiä, joiden pitää saada jotakin ihan konkreettista aikaiseksi. Vaikka ajattelupohjainen työ näyttäisi olevan helpompaa, se ei sitä välttämättä ole, koska työn tuloksista puuttuu näyttö, eivätkä kaikki suomalaiset ole lähtökohtaisesti ajattelijoita. Kaikki eivät voi saada leipäänsä suunnittelusta, opetuksesta ja konsultoinneista.

Sielun sopimus on Myssin kanavoima kahdeksas chakra, joka opettaa arkkityyppisiä ilmenemismuotoja ja ihmisen olemuspuolien runsautta. Sen eräs tärkeistä tehtävistä on johdattaa ihmiset tekemään sitä mitä haluavat ja mitä he tarvitsevat sekä olemaan yhteydessä niihin ihmisiin, jotka ovat omalle hyvinvoinnille ja kasvulle tärkeitä. Mikäli ihminen ei noudata tätä sielunsa sopimusta, hän ei saa itselleen tärkeitä kontakteja eikä kohtaamisten täyttymisestä vapautuvaa energiaa ja siitä voi olla seurauksena vakava masennus. Voima valuu pois eikä sitä oikein saa mistään tilalle. Tämä chakra edustaa luovuutta sikäli, että ihmisellä on tarve toteuttaa itseään juuri siten kuin haluaisi ja yhteiskunnallisella tasolla itsensä toteuttamisen keino on mielekäs työ tai itseä palvelevat ihmissuhteet, kuten avioliitto sellaisen ihmisen kanssa, joka saa oman sielun sopimuksen toteutumaan. Joskus sopimukset purkautuvat ja on aika etsiä uusi liittouma niin työ- kuin ihmissuhteissakin.

Arkkityyppisyys on osa kollektiivista alitajuntaa ja kaikista kulttuureista on löydettävissä jumaltarustoista ylijumalat, parantajat, papit, emännät ja isännät, tekijät ja ajattelijat. Ihmisen pitää päästä luomistöihin muuallakin kuin sänkykamarissa. Tuloksekas ja mielekäs työ on yksi sellainen ilmentämisen muoto, joka on yhteistä kaikille kansoille. Se, että ”luomisen työt” ovat eri puolilla maailmaa erilaisia, on oma asianhaaransa. Yhteiskunnan eri kerroksissakin luomisen työt vaativat erilaisia tuloksia ollakseen hyväksyttäviä. Työmiehen, maajussin, taiteilijan sekä papin luomistyöt poikkeavat jonkunkin verran toisistaan. Sydämen puutarhurin luomistyö poikkeaa fyysisen tason puutarhurin työstä, yhteistä on sen puutarhan hoito ja kasvun turvaaminen, vaikka toinen kasvattaakin kukkia tai porkkanoita ja toinen ihmisiä.

Yhdeksäntenä kerroksena yhteiskunnallisella tasolla on rauhan chakra. Kun ihminen on paikallaan ja kokee olonsa turvalliseksi, hän on levollisin mielin ja toteuttaa tehtäväänsä, kuten laki ja järjestys määrää. Mikäli ihmisellä tuntuu olevan keinot vähissä tai jopa suorastaan mahdoton tilanne, ihminen alkaa rakentaa kapinaa. Erilaiset syövät ovat kapinasairauksia, keino manifestoida kehollisessa muodossa se tosiasia, että nyt on todella huono olo eikä käsikirjoitus toteudu, kuten suotavaa olisi. Puolueaate tai kapinaa ilmaiseva harrastus saattavat purkaa järkevästi tämän chakran paineita. Suomalaiset ovat soturikansaa, joilla on kapina herkässä.

Toiset kapinoivat koko ikänsä ihan kaikkea ja kaikkia vastaan, lähtien yhteiskuntajärjestystä ja poliisia vastaan änkyttämisestä, päätyen sukupuolirooleihin ja muihin sosiaalisiin odotuksiin. Kapinallisella on tärkeä tehtävä rakentaa yhteiskuntaa uuteen uskoon, koska aika vie maailmaa eteenpäin. Toiset ovat lain vartijoita, joilla on omasta mielestään kunnia-asia pitää asiat tuttuina ja turvallisina. Lain vartijat ja sen muokkaajat ovat tukkanuottasilla kaikkialla maailmassa. Muuan asiakkaani loihe sen sanoiksi pohtiessaan, kuinka juutalaisten kahdessatoista heimossa juuri se huone, johon Jeesuksen oli määrä syntyä, olikin tarkoituksella se, joka vie maailmaa uusille urille. Ja veihän se – oli mies totta tai ei, elävä legenda tai jotakin muuta, hänestä rakennettu tarina on enemmän tai vähemmän verisesti rakentanut maailmaa. Aika vähän on enää esimerkiksi julkisia teloituksia tai kuolemanrangaistuksia verrattuna parin sadan vuoden takaiseen maailmanjärjestykseen.

Verisempää perinnettä jatketaan edelleen islamin kautta. Omanlaistaan kapinaa, joskin säilyttämiseen tähtäävää, sekin on. Kapinakerhossa kunnia on kaiken avain. Kunniakehiä sekä erilaisia kunniakäsityksiä on paljon ja niistä perille pääseminen on asiakastyössä oleellista. Ihmiset taiteilevat juuriensa ristiriitaisuuksien kanssa ja opettelevat peilityöskentelyssä myös hoitajien kanssa omia käsityksiään. Kapinakehillä taistelevat ”poliisit” ja ”kapinalliset”. Edelliset tekevät työtä säilyttääkseen lainalaisuudet, kirjoittamattomat säädökset ja pitävät yllä niiden noudattamista. Jälkimmäisille tärkeää on julkistaa ja purkaa kirjoittamattomat säädökset, rakentaa uusia lakeja sekä purkaa vanhoja, käyttäen keinoinaan kyseenalaisiakin menetelmiä. ”Poliiseille” laki ja sen noudattaminen on kunnian avain, toisille sitä vastaan kapinoiminen on kunniallisuuden perusta.

Spirituaalisen neljänneksen aloittaa Totuuden chakra. Lähestulkoon jokaisella on jokin totuus, jota seurata, jokin määritelmä olemassa olemisen perusteista sekä omista arvoista henkisyyteen liittyen. Totuuden chakra jäsentyy kaikkien muiden kunniakäsitysten kautta ja toisilla on sen ilmaisuun suurempi tarve, kuin toisilla. Kunniallisuus on tärkeä prinsiippi suomalaisilla, vaikkei sitä haluttaisikaan sitoa instituutioon tai aatteeseen. Itse asiassa se määrittelee omaa olemista niin syvällisesti, että mikäli kokee jollakin tasolla joutuvansa ”myymään itseään” tai arvojaan, menevät asiat pieleen.

Suomalaiset ovat siitä erikoisia, että määrittelevät kunniallisuuttaan lähinnä itsensä ja tekemänsä työn kautta, kun etelän maissa siskojen ja vaimojen kunnian vaaliminen on lähes yhtä tärkeää, kuin oman kunniansa varjelu. Perusteluna on, että toisten tahraamaksi joutuminen vaarantaa oman taivaspaikan ratkaisevalla tavalla. Periaatteessa tämä on noitavainojenkin perusta; mikäli yhteisössä vaikuttaa joku henkilö tai jokin voima, jonka toiminnan perusteista ei voi olla aivan varma ja sen antaa riehua valtoimenaan eikä itse puutu asiaan, se on itseltä pois. Totuuden chakra voi sitoa ihmisen runsauteen tai kärsimykseen ja se on ihmisen itsensä valittava. Jos toisten hyvä on itseltä pois, silloin kärsii. Jos toisten hyvä antaa itsellekin mahdollisuuden hyvään, tai antaa tavoitteen sellaiseen, ollaan runsauden puolella. Mikä on oma leirisi?

Sarjassa ylöspäin mennessä luovuus spirituaalisessa itsensä toteuttamisessa tulee ilmi Laupeuden chakrassa. Henkinen ihminen ymmärtää, kuinka tärkeää toiselle on toteuttaa itseään omien uskomustensa puitteissa ja ymmärtää myös sen, kuinka tuhoisaa on tuomitseminen; luovuuden tukahduttaminen universaalin rakkauden jakamisen suhteen. Laupeus on ennen kaikkea armollisuutta; armoa itseä ja toisia kohtaan. Ymmärretään, että puutarhat ovat kaikkialla samoja, mutta maaperä ja kasvatusperiaatteet, kastelun ja lannoittamisenkin tarve vaihtelevat suunnattomasti esimerkiksi yleisten sääolojen tai muiden olosuhteiden mukaan vuoristosta autiomaahan. Se ei silti estä erilaisia puutarhureita puhumasta samaa kieltä, koska palo puutarhan hoitamiseen ja käsillä tekemiseen sekä kasvun seuraamiseen on kaikilla sama ja nousee yhtä syvältä.

Laupeus antaa kaikkien kukkien kukkia juuri omalla tavallaan ja iloitsee kukinnosta tai sen tuomasta sadosta ihan yhtä lailla, tuli kukinto tai hedelmä sitten puusta, maasta tai pensaasta. Armo vaatii luopumista siitä pelosta, että suopeus on toisilta pois jollakin tavalla. Laupeuden kentässä pelataan syyllisyydellä ja syyllistämisellä, syytöksillä ja syyllisten etsimisellä. Toisaalta siitäkin voidaan luopua, jos oikein tahdotaan, sillä ratkaisut ovat jossain muualla, kuin syyllisten tuomitsemisella. Miten muuttaa rakenteita niin, että syyllisyyksiä ei tarvitsisi enää pohtia?

Valon chakra on kahdestoista ja viimeinen porras spirituaalisessa neljänneksessä. Tämä energiakeskus kuvaa uskontoon sekä henkisyyteen liittyviä pelon ja voiman elementtejä. Tällä tasolla keskustellaan syvällisesti siitä, millaisia voimia ihminen toivoo tai pelkää kannattelevansa. Mikäli kierre itsen kanssa on negatiivissävytteinen ja tuomitseva, suhtautuu toisiin samalla tavoin ja lopulta kaikki on yhtä tuomiota ja helvettiä, jo nyt täällä maan päällä. Mikäli voi suhtautua itseensä joka tavalla ja tasolla valoisasti huolimatta menneistä virheistään ja uskaltaa toivoa sekä luottaa huomiseen, valo kannattelee ihmistä joka kehällä ja voi sanoa kulkevansa valon tietä.

Mikäli on tarve tuomita toiset, kyseenalaistaa toiset ja toisten tavat sekä tottumukset lähtökohtaisesti pahuuden pelossa, se kertoo pelkokierteestä ja alitajunnasta nousevat kauhukuvat saattavat olla todella järkyttäviä. Tätä tasoa paljastetaan harvoin tietoisesti, koska uskomusten paljastaminen on henkilökohtaista vaarantamista pahimmillaan. Monen solumuistissa kulkee sähköisenä jännitteenä muisto erilaisista inkvisitioista, joiden uhriksi on karmojen kierrossa joutunut. Kuten kaikissa muissakin tasoissa, ruukku tihkuu sitä mitä se sisältää ja ihmisen spirituaalisesta maailmasta voi saada käsityksen puheesta aivan kuten kaikessa muussakin ilmaisussa. Kaikkialla maailmassa tunnustetaan valo kaiken alkulähteeksi ja kaikkialla tunnetaan valoisan sanansaattajat, joita me enkeleiksi nimitämme. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa uskomus- tai ajatusjärjestelmää, jonka voitaisiin johtavan ”todelliseen” pelastukseen tai yhtä johdonmukaisesti ”kaiken muun” kadotukseen.

Jokainen puutarhuri voi luottaa siihen, että sateen jälkeen paistaa aurinko ja että tuo aurinko kannattelee kaikkea elämää. Kaikki myös tietävät, että jos tuo aurinko sammuu, elämä lakkaa hyvin pian olemasta. Valo on siis tärkeä, muttei ainoa tarvittava elementti. Tarvitaan kastelua, lannoitusta ja hoitoakin, että saadaan aikaiseksi toivottua tulosta. Puutarhuri ei anna uskomustensa kasvaa liian suuriksi, jotteivät ne täysin pimentäisi puutarhaa. Käy niin kuin Kalevalassa; Suuren Tammen kasvettua pimentämään koko maan piirin tarvittiin joku sen kaatajaksi, että elämänvoima pääsisi työhönsä. Uskomusjärjestelmät seuraavat toisiaan, mutta valo pysyy. Liian suuret pelot estävät henkisyyttä toteutumasta täysin ja erilaisten pelkojen riisuminen onkin nykyään valotyöläisten suurin tehtävä.

Ensimmäinen vinoneliö

Sydänmajakasta suunnan ottaminen vaatii sellaisen tietoisuuden heräämistä, että ”on muutakin”. Se on vastaava herätys, kuin Neolla on elokuvassa Matrix; alkaa tulla vihjeitä siitä, että on muitakin tietoisuuden tasoja, on muitakin tapoja nähdä, että sovittu todellisuus on vain sovittu ja monilla asioilla on syvällisempi merkitys kuin päivittäiset rutiinit. Sydänmajakan tie on jokaisen ulottuvilla, sitä ei tarvitse kulkea gurujen perässä, ei tarvitse opiskella mitään monimutkaisia uskon- ja opinkappaleita, ei hylätä lapsenuskoaan tai omaksua pelottavia rituaaleja.

Sydänmajakan kanssa suuntaa otetaan sydämen äänestä, siitä pienestä, jota myös omatunnoksi kutsutaan. Se ääni ei ole syyllistävä, se kertoo, mitkä asiat voisi tehdä toisin jos haluaisi, osaisi tai uskaltaisi. Kun sille tielle antautuu, se asettaa kuitenkin vaatimuksia ja kaikki tietävät sen. Kukaan ei tiedä, mitä ne vaatimukset ovat. Jokainen tietää, että se on jotakin ehdotonta ja kasvuun velvoittavaa. Kun sen siemenen ottaa sydämeensä, se pakottaa kasvuun yhtä vääjäämättä kuin elämän kevät. Siemen joutuu nousemaan mullasta oraalle, vähitellen tulee aika kukkia ja tuottaa sato, oli se sato sitten millaista hyvänsä. Kun se tietoisuus herää, että siemen on kylvetty ja talvehtimisen aika on ohi, sitä tunnetta voi pelästyä. Apua, pitääkö ryhtyä kasvissyöjäksi, hankkiutua eroon perheestään, omaisuudestaan ja työstään, hankkiutua luostareihin vieraille maille meditoimaan – mitä se tarkoittaa?

Entä minkä kaiken pitää muuttua, että heräisi eloon? Ihminen on sähköinen akku, joka on ladattu suvun historialla, siihen sidotuilla omilla karman voittamisen velvoitteilla sekä toimintamalleilla, jotka pitää tietoisesti neutraloida – jokainen kun syntyy sukunsa pelastajaksi. Neutraloinnin perustana on ehdoton anteeksianto. Sukupolvikarmojen vaikeudesta osa on siinä, että lapseksi synnytään, koska vanhemmat ovat edellisissä elämissä riistäneet hengen lapsiltaan. Alitajuinen syyllisyys, hoitovelvollisuus ja -vastuu tulevat tätä kautta. Samalla kun oivaltaa tämän, joutuu antamaan itselleen omat tekonsa anteeksi edellisistä elämistä koskien omia lapsia ja myös omille vanhemmilleen heidän teoistaan sekä edellisissä että tässä elämässä.

Mitä karmojen kierrossa on tapahtunut, ei ole välttämätöntä selvittää. Ehdoton anteeksi antaminen ja tiedostamattomienkin vihojen purkaminen on kuitenkin välttämätöntä, että saisi itselleen sen, mikä on kaikkein kalleinta: vapaan tahtonsa, jonka alaisuudessa rakkaus työskentelee. Mikäli tahto on sidottu toisten tahtoon, ei vapauttakaan ole, eikä rakkaus pääse toimimaan täysillä. Eräs karman monimutkaisuuksista on se, että lapset kohtaavat ristiriitoja juuristaan; isä ja äiti tulevat eri ajattelumaailmoista. Pahimmillaan tämä tarkoittaa juuri vastakkainasetteluja; noidat ja papit, poliisit ja diilerit, köyhät ja rikkaat, punaiset ja valkoiset ja niin edelleen. Siinä joutuu aika tavalla tasapainoilemaan löytääkseen omat tolppansa, joiden löytyminen taas on välttämätöntä ihmisenä kehittymiselle. Elämänmuutoksessa kysymys on joskus nimenomaan säätyvaihdoksesta, kun täytyy entinen ajattelurakenne ja resonanssit jättää taakse voidakseen alkaa resonoida toisin ja sopeutua toisenlaisiin odotuksiin sekä arvoasetelmiin.

Ensin pitää selvittää pesä. Omat juuret, päivätietoisuus, alitajunta mörköineen ja suvun vaatimukset. Mikä on omasta mielestä kunniallista elämää, millaista elämää eläen voi olla hereillä pakenematta todellisuutta ja väistämättä peiliä? Ensimmäinen, alin sydämen muodostava neliö rakentuu kunniakentäksi, kun sen joka nurkassa on eri kerrosalueen kunniaa määrittävät chakrat 1-4-7-10. Kunniakentässä vaikuttavat syvästi paitsi meihin kasvatetut arvot ja toimintojen mallit (1-chakra), myös kuolemattoman sielun ominaiset arvot ja toimintamallit, jotka voivat olla suvun arvoja haastaviakin. Sydämen alueelle noustessa kunniallisuus tulee osaksi ihmissuhteita (4-chakra). Kuinka haluaa ja toivoo tulevansa kohdatuksi ja kohdelluksi, entä kuinka lähimpiä on lupa kohdella.

Ylempi reviiri pakottaa tekemään kunniallista työtä elääkseen (7-chakra), ottamaan paikkansa yhteisössä ja yhteisö määrittää niitä kunniallisen työn määritelmiä. Jos on kasvanut poliisiperheessä, varmasti kunniallisuus liittyy lakien noudattamiseen, kun taas diileriperheessä kasvava oppii pitämään lakien rikkomista itsestäänselvyytenä ja kunniallisuus tulee pikemminkin vallankumouksellisuudesta. Spirituaalista kunniallisuutta edustaa totuus (10-chakra), jonka puolesta ollaan valmiita taistelemaan ja jonka loukkaamista pidetään rienauksena. Jokaisella on oma totuutensa ja se kirkastuu, kun kolme alempaa kerrosta jäsentyvät selkeiksi. Niin kauan, kun kunnian käsitteet ja määritteet omassa elämässä ovat tavalla tai toisella epäselviä, ihminen elää häpeäkierteessä. Mikäli joku toinen saa luvan määritellä kunniallisen elämäntavan, oma sydän on pienessä kapinassa. Vaatii hyvää erillisyyden sietämistä, että oma kunniakäsitys pysyy omana eikä anna toisten määritellä sitä, mikä on kunniallista elämää tai ei.

Kunnian juurichakra (1) ohjaa etsimään vanhempien toimintatavoista ne mallit, joita omassa elämässään voi ja kykenee toteuttamaan. Hyvä osviitta on, että mitä haluaa omille lapsilleen tai toisille opettaa kunniallisena toimintamallina. Kunniallisuus ei ole välttämättä yhteiskuntaluokkaan tai suvun aatteisiin sidottua. Vanhoissa säätyjärjestelmissäkin kunniaa oli monenlaista; pappien kunnia oli erilaista, kuin sotilaiden, työläisten, orjien tai aatelisten. Säätykierrosta ei tarvitse tänä päivänä huolehtia, mutta joskus ajatusrakennelmat, kunniakäsitykset ja sukumentaliteetit pitää purkaa, jos haluaa murtautua ulos niiden asettamista vankiloista. Kunniallisuutta määrittävät ne kolme ylempääkin osiota; kenen kanssa on ”lupa sosialisoida”, millä tavalla ansaittu raha on kunniallista ja millaisia totuuksia suvun piirissä siedetään. Kunniastaan pääsee hyvin perille pohtimalla häpeäänsä. Mitä ikimaailmassa ei haluaisi toisten saavan tietää? Mitä koskaan ei haluaisi itsestään paljastaa, entäs jos ihmiset saavat tämänkin selville? Entä, jos joku näkee lävitseni? Mitkä asiat nostavat hiuksia pystyyn, kertovat paljon siitä, mitä pitäisi tehdä toisin.

Rakkauden chakra (4) pakottaa miettimään rakkauden vaatimuksia. Ensinnä pitää rakastaa itseään että voisi rakastaa toisia. Se vaatii miettimään, mitä ikinä pitääkään rakkautena. Auttajatyötä tehdessä on ensiarvoisen tärkeää tietää, mitä sydämestään jakaa. Ovatko rakkauden elkeet valtapelejä, häpäisyä, viivyttelyä, kapinaa, torjuntaa ja surua? Vai huokuuko sydän lempeyttä ja myötätuntoa, vapautta ja vastuun palauttamista päätöksistä aina hoidettavalle? Rakkaus on kuin siemen. Se on kuin se Eedenin paratiisin Elämän puu, joka lähdettyään kasvamaan muuttaa jokaista paratiisia. Sydäntietoisuuden herättyä sielu alkaa aina valita elämää ylläpitävät vaihtoehdot, eikä enää suostu nöyrtymään kaltoin kohtelun edessä. Sydän pakottaa irrottamaan sellaisista ihmissuhteista, joista ei enää saa lohtua ja kasvuun voimaa. Sydän pakottaa valitsemaan ne vaihtoehdot, jotka ylläpitävät terveyttä ja toimintakykyä – moni huomaa kuinka yhtäkkiä tupakka, alkoholi ja kahvi jäävät vähitellen pois. Toiset löytävät helpommin kasvissyönnin, toiset karppauksen. Sydän tietää myös, että kaikille eivät sovi kaikki vaihtoehdot – kaikkien kehostolle kasvissyönti ei ole paras vaihtoehto eikä kaikkien kehostolle riitä vähäinen hiilihydraattimäärä. Sydän pakottaa kuuntelemaan itseä ja valitsemaan sellaisen elämäntavan, joka edistää omaa terveyttä.

Rakkaus on elämän ja luomisen voima ennen kaikkea, eikä se salli pitkään jatkettavan sellaista elämänmuotoa, joka himmentää kasvua. Sydänmajakka pakottaa hankkiutumaan sellaisten ihmisten seuraan, joiden parissa saa hyväksyntää ja tulee huomioiduksi omana itsenään, ihmisiä joiden kanssa sydän laulaa ja jakaa tietoa, keskustelee ilman sanojakin. Sydämen toimintahäiriöt kertovat pelosta, joka on myrkkyä ihmiselle. Turvattomuus ja huoli siitä, tekeekö tämä ihmissuhde minulle hyvää vai pahaa pakottaa ristiriitaisen tilanteen selvittämiseen ennen pitkää. Jos kokee kunniattomana eroamisen, saattaa sairastua paetakseen tilannetta. Monia äitejä kylmää ajatus, joutuuko torjumaan lapsensa näiden kasvettua aikuiseksi ja alettua käyttäytyä uhkaavasti. Moni isä miettii, missä menee raja, milloin saa tai ei saa puuttua enää lastensa elämänmenoon ja millä tavalla. Lapset miettivät, missä menee raja sille, kuinka paljon asioihin puuttuminen, syyllistäminen ja soimaaminen käy liian raskaaksi. Joskus on tehtävä raskaitakin linjavetoja sen suhteen, että ketä omaan elämäänsä voi sisällyttää.

Neutralointiin kaikkein tehokkain keino on kohdata vihansa ja tuhota se tunne. Kaikki tunnepinta kerää luokseen opetusta siitä, että tätä tunnetta on ilmassa. Jokainen negatiivinen ja syyllistävä ihmissuhde kertoo siitä, että itse suhtautuu itseensä negatiivisesti ja syyllistävästi. Tästäkin verkosta irti rimpuilu on tärkeää, vapaa tahto ja elämän valinnat edellyttävät sitä. Viha tekee tuhoa heti, kun se alkaa tehdä pesää ja se pesä pitää juuria ihmisestä. Sitä ei saa tehtyä ulkopuolelta, joten se on aina tehtävä ihan itse. Aina kun suututtaa tai tuntee tulevansa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, pitää kirjoittaa kirje. Tätä prosessia ei myöskään voi tai kannata jakaa toisten kanssa, koska siitä puhuminen ja siihen ajatusten keskittäminen antaa prosessille voimaa, joka on pois kynnyksen ylittämiseltä. On hyvin turvallista kirjoittaa kirje ja polttaa se, tai kirjoittaa vessapaperiin ja vetää alas vessasta. Joskus täytyy sipuli kuoria moneen kertaan, ennen kuin alkaa tapahtua.

Vihasta vapautuminen antaa uskomattoman voiman tunteen. Siihen takertumalla polttaa ainoastaan itsensä ja sillat omaan tulevaisuuteensa. Kaikenlaiset vihansa voi jättää myös taivasten valtakunnan tai esi-isiensä huoleksi; rakkaudessa ja kunniassa eläminen on tärkeä elämänvoiman ilmenemismuoto. Se on pyhä totuus ja se ilmentää itseään vapautena. Kaikki vihansa voi jättää puhdistettavaksi ja jalostettaviksi valoon, itse voi pyytää itselleen armoa ja valoa. Vaatii sitten hyvää asennetta itseään kohtaan ja itsensä rakastamista, että ottaa sen armon myös vastaan. Kannattaako pyytää, jos se heti aikoo torjua? Entä mistä se armottomuus itseä kohtaan kumpuaa? Missä ovat ne puhtaat miehen ja naisen sydämen elementit – mikä ei olisi niin puhdasta, ettei olisi armon saavutettavissa?

Armon voi antaa vaikuttaa joka solussaan, jokaisessa sielunsa kerroksessa ja vapauttaa kahleet yksi kerrallaan. Armon pyytäminen joka päivä ei tee pahaa. Vapauteen pyrkiminen on aluksi hankalaa, koska kahleet ovat niin tuttuja ja turvallisia, että ilman niitä eläminen on turvatonta ja pelottavaa. Jonkin aikaa vapaana kuljettuaan sitä kuitenkin huomaa, että ne kahleet olivat turhia, sillä yksin on ehjempi ja selkeämpi kulkea. Kun seisoo omassa voimassaan, on varmasti parempi kumppani, kuin toisessa roikkuessaan tai toista perässään vetäessään. Eheytyminen ei tarkoita automaattisesti eroamista ihmissuhteista, mutta arvojärjestykset se pistää uusiksi.

Intialaisesta perinteestä on kotoisin kolmiportainen järjestelmä tietoisuuden heräämisestä valaistumiseen. Kunniakenttään ja sen selvittämiseen sopii ajatus, jonka mukaisesti ihminen on varovaisen tietoinen maailmasta ja sen sielusta sekä niiden välisestä yhdistävästä siteestä. Tieto nostattaa vähitellen esiin polun, joka alkaa tuntua todelliselta ja kulkemisen arvoiselta. Luottamus tuohon suureen elämänvoimaan luo varmuuden siitä, että lopussa seisoo kiitos. Kunniakentän puhdistuminen täydentää intialaisen perinteen ajatusta siitä, että tielle lähtemiseen valmistautuessa aletaan kerätä ympärille kanssakulkijoita, jotka ovat etsinnässä samalla aaltopituudella ja että heillä on sama päämäärä, vaikka heillä olisikin eri polku ja eri suojelijat matkallaan. Tietä aletaan tavoitella erilaisten harjoitusten, itselle sopivien ja omia arvoja mukailevien, avulla.

Että tie tosiaan tulisi todellisemmaksi, sen täytyy realisoitua ja harjoitukset auttavat murtamaan sen käsityksen, että vain aiempi kehän kiertäminen laput silmillä olisi oikea ja todellinen vaihtoehto. Horisonttia ja sen takana piilevää uutta maailmaa pitää osata tähytä uudella tavalla, sekä löytää retkikunta, jonka turvin uskaltaa lähteä tavoittelemaan ”uutta mannerta”, kartoittamaan ei-kenenkään-maata. Vanhat käsitykset, vanhat mallit ja vanhat toimintaperiaatteet sitovat sellaisiin olosuhteisiin, joista on osannut ennen haaveilla. Jos osaa ja uskaltaa haaveilla muusta ja uutta, ne vanhat kehät pitää purkaa. Joskus jokin uusi ihmissuhde, uusi työpaikka tai vaikka luettu kirja saa ajattelemaan maailman mahdollisuuksia täynnä olevaksi aarreaitaksi.

Joskus tielle kannattaa lähteä ihan sen tarjoaman seikkailun vuoksi. Mitä kokeekaan, oppiikaan ja näkeekään eri tavalla, kun uskaltaa rikkoa tottumuksensa ja nostaa katseensa kengän kärjistään kauas horisonttiin? Tietoinen asioiden eri tavalla tekeminen joka päivä opettaa, että joka päivä voi syntyä uudestaan eri ihmisenä. Tunne on käsittämätön. Eihän sitä tunnekaan maailman lakeja? Sitä ei tiedäkään, mitä ihmiset ajattelevat mistäkin. Sitähän saakin ihan erilaisia ja uusia kokemuksia ja harmaa puuro alkaa saada voisilmää sekä maitoa, hilloa tai hunajaa joukkoonsa.

Että voisi siis turvallisesti hoitaa, pitää osata rikkoa itsessään tietyt rajat, murtaa kahleet ja olla siten esimerkkinä asiakkailleen, kun nämä kipuilevat omien rajavetojensa kanssa. Tietynlaisesta rajattomuudesta on siis hyötyä, kun itse ymmärtää maailman olevan auki ja vaihtoehtoja olevan, sähköinen viestintä vie tämän mielikuvan myös asiakaan tietoisuuteen. Mutta kuten vastasyntynyt kohdusta ja sen turvallisten seinämien suojasta synnyttyään säikkyy äärettömyyttä ja kaipaa kapaloa, kaipaa ihmisen sydänkin jonkinlaista turvallista huopaa, johon kääriytyä. Silloin jokin aatesuuntaus, yhteisö ja sen asettama rajat tuntuvat turvallisilta.

Hoitajan pitää tietää oma kunniakenttänsä, mutta pitää myös osata kunnioittaa toisen kokemuksia, kasvualustaa ja moraalikoodistoa. Pitää nähdä erilaiset ajattelumallit juuri sellaisina kuin ne ovat; malleina. Mikä on rakennettu, se voidaan kyllä purkaa, mutta se tapahtuu aina asiakkaan omilla ehdoilla. Asiakkailla on taipumus saada käsitys siitä, kunnioitetaanko heitä ja heidän kokemuksiaan vai ei, koska usein torjunta ja hyljeksintä pakottavat hakemaan juuri kyseisenkaltaista reaktiota vastapelurista. Asiakkaat ovat erityisen allergisia moralisoinnille ja sähköinen viestintä kertoo myös sen, jos työntekijä itse ei elä, kuten opettaa. Verbaalisen ja nonverbaalisen viestinnän pitää olla kunnossa. Ei voi sanoa asiakkaalle kunnioittavansa tätä ja hänen mielipidettään, jos heti perään pakenee kansliaan nauramaan röhönaurut tai taivastelemaan, millainen tollo asiakas onkaan tai millaisia utopistisuuksia tämän päässä liikkuukaan.

Kaksinaamaisuus herättää levottomuutta ja epäluottamusta häiriten vakavasti parantumisen prosessia. Asiakas arvostaa kyllä rehellisyyttä, jos työntekijä sanoo suoraan, ettei voi tätä kokemusta tai näkemystä tässä hetkessä jakaa. Yhdenmukainen viestintä on turvallisuutta ja luottamusta herättävää ja vain harva osaa näytellä niin taitavasti, etteikö työntekijän halveksunta ja ylimielisyys asiakkaalle välittyisi, jos niin on asianlaita. Eräs asiakas totesi kerran, kun hän koki tulleensa kollegan taholta yli kävellyksi, että ”No se on sellainen kivikirkko, mä tunnen noi ton tyyppiset ihmiset, mitä niitä kivimuureja siirtelemään. Mutta onpahan rehellinen.”

Varkailla ja huorillakin on kunniansa, joskin näiden kunniakäsitysten perusta ei ole aivan sama kuin lainkuuliaisten ja äiti-ihmisten perinteinen kunniakäsitys – silti se on kunniakäsitys siinä kuin muutkin, opettaen sitä, millaisen ihmisen kanssa ollaan tällä kertaa tekemisissä. Kun varkaalla herää sydäntietoisuus lähteä toisenlaiseen suuntaan, se kunniakäsitys pitää voida ensin purkaa osasiinsa ja sitten miettiä, mikä se on se uusi suunta – tavoitellaanko vaikkapa sotilas- tai pappissäätyä? Aivan samoin voi sydäntietoisuus herätä konttoristilla ja sekin kunniakäsitys pitää purkaa pieniksi palasiksi sekä miettiä uusi suunta. Ei ole parempia tai huonompia pelikenttiä, on vain erilaisia ja eri pelien pelikenttiä, joiden säännöt pitää ottaa selville. Mikäli halutaan vielä sydäntietoisuuden herättyä palata pelaamaan samaa peliä, sen pelin täytyy tapahtua uusilla säännöillä ja tietoisena pelin uudesta luonteesta.

Kun yksi muuttaa pelisääntöjä, toiset reagoivat siihen voimakkaasti. Osa on valmis muuttamaan peliään samaksi, osa ei – ja tässä risteyskohdassa niitä ihmisiä alkaa putoilla pelistä pois. Vaatii melkoista rohkeutta ryhtyä uusimaan verkostoaan eikä se ihan hetkessä käy. Helpommaksi sen tekee, kun huomaa yhden oven ja ihmissuhteen päätyttyä, että uusia ovia aukeaa sitä mukaa ja niitä uusia ihmisiä astuu ovista samaa tietä, kuin vanhoja poistuu. Pitää tietää, millaista peliä voi pelata ja millä säännöillä eikä kannata uhrata voimiaan sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa pelaaminen on jatkuvaa kiukuttelua. Elämässään voi päästä helpommallakin, vaikkei se periluterilaiseen ajatukseen ”vaikeuksien kautta voittoon” oikein sovellukaan.

Toinen vinoneliö: Palvelutehtävä, luovuus ja oma ylpeys 2-5-8-11 (Tieto tiestä täydellistymään; jumaluuteen tutustuminen, henkinen harjoitus, keskustelut ja guru)

Sydänkuviossa oikeanpuoleisen vinoneliön muodostavat aktiiviset, luoviin voimiin ja itseilmaisuun liittyvät chakrat 2-5-8-11. Nämä chakrat opettavat ylpeyttä omasta työstä ja omista saavutuksista. Muutostarpeet löytyvät helposti, kun aletaan miettiä, mistä asioista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä nousee syyllisyyden tunne tai mistä näihin liittyvistä asioista syyllistetään. Vaikka itse ei ottaisikaan syyllistämistä vastaan, kertoo se rajapinnasta ihmisten kanssa, mikä prosessi on kesken. Tietoisuus on herätelty ja sitä pitäisi alkaa jotenkin kulkea. Toisille tämä on haaste tutustua toisenlaisiin työskentelytapoihin tai työn toisella tavalla toteuttamiseen, toisilla tosiaan alkavat kutsua erilaiset henkiset polut ja niihin liittyvät ajattelijat. Että tulisi tietoiseksi siitä, millaiselle polulle haluaa astua, vaaditaan paneutumista ja perehtymistä erilaisiin ajattelijoihin. Harvalla on aikaa ja rahkeita, saati motivaatiota perehtyä kymmeniin maailman erilaisista taustoista peräisin oleviin ajattelijoihin ja heidän teoksiinsa, joten helpoiten tutustuu aatteisiin, kun alkaa kuunnella ihmisiä ympärillään tai nappailla facebookissa seinälle jonkun pysäyttävän ajattelijan sitaatteja. Joku runoilija saattaa saada sydämen lämpenemään tai sitten ystävä voi suositella jotakin hyväksi kokemaansa opusta. Astumistapoja poluille on yhtä monia, kuin kulkijoitakin.

Koska oppiessaan tulee tietoiseksi myös omasta sisäisestä viisaudestaan, tulee tarve ilmentää sitä jotenkin sekä jakaa kokemuksia – tarvitaan yhteisö ja sille johtaja. Kuka tekee uskomattoman hienoja käsitöitä, toinen leipoo, ken osaa maalata tai laulaa, jokainen tekee sen tavallaan. Sielu kaipaa sanoitusta, tai ainakin ilmaisukeinoa. Joskus musiikki tai värit voivat saada aikaan sellaisia elämyksiä, että tulee eheytymisen tunteita. Jollekin hyvin tehty työ päivän mittaan tai huolella lasten leikkeihin keskittyminen on luovuutta itsessään, saa päästää irti sisäisen lapsensa ja lakkaa ajattelemasta, että ”mitä muutkin tästä ajattelevat”. Sielunsa irti päästäessään saa vapauden kokemuksia, joita tarvitsee kehollisuutta jaksaakseen ja sietääkseen. Toisille kehollisuuden valjastaminen tanssin, urheiluun tai vaikkapa ruumiilliseen työhön on taas hedelmällistä ja luovaa, lähde itsessään.

Henkisyys ja spirituaalisuus ei aina edellytä jakoa ”henkeen ja ruumiiseen” mikä on oikeastaan perikreikkalaista, hyvin iskostuneena kirkkoisien ajatteluun. Moni vastustelee henkiselle polulle lähtemistä, koska sen otaksutaan kieltävän kaiken ”maallisen”, mitä se ei tee, ellei se ole oma sisäinen toive. Monet henkiset opettajat inspiroituvat nimenomaan lapsista – eikä lapsia ole ilman seksiä. Seksikin voi oikein toteutettuna olla meditaatiokeino. Jostakin syystä olemme kehoa sielullemme kaivanneet, kun olemme tänne syntyneet, joten kehollisuus on eräs oppiläksyistä sinänsä. Kehollisuus ja sen ymmärtäminen on myös hoitamisen näkökulmasta sekä haaste että kymppiuutisten kevennys, se voi auttaa läpimurtoon ja sen ympärille voi rakentaa hoitavan, suojaavan kehyksen.

Ylpeydestä ja syyllisyydestä taisteleva 2-chakra on rajapinta henkilökohtaisten juurien ja oman voiman välissä. Siihen kuuluvat toisaalta seksuaalisuuden luovat energiat (lisääntyminen) ja toisaalta itsen arvostaminen sekä toisten arvostuksen ilmaisu kehollisin viestein sekä teoin sanojen sijasta. Korkeammalla sarjassa 5-chakra on itseilmaisun keskus puheen tasolla. Ruukku tihkuu aina sitä, mitä se sisältää ja puheista pääsee aina hyvin jyvälle siitä, mitä ihminen elämänsä puutarhassa kaipaisi tehtäväksi. Ylemmäs noustua 8-chakrassa sielun sopimus ilmentää sitä palvelutehtävää, jota olemme tänne tulleet tekemään ja mikäli se sopimus ei ota toteutuakseen, luomisvoimat ehtyvät ja se saattaa näkyä 2-5 -tasojen sairasteluna. Laupeuden ja armon osoittamisen 11-chakra taas osoittaa spirituaalista ylpeyttä ja luopuu syyllisyydestä voidakseen edelleen osoittaa ja antaa armoa.

Almujen antamisessa syyllisyyspohjainen visio takertuu surkeaan kuvaan nälkäisistä, joilla on itseä vähemmän kun taas ylpeyspohjainen visio näkee kuvan voitetusta taistelusta; kirkassilmäisiä lapsia vapaana pelaamassa tai etuoikeutetusti koulussa. Syyllisyyspohjaisella visiolla ruokkii niitä voimia, jotka niitä lapsia orjuuttavat. Voitettuun taisteluun kiinnittyvä antaa voimaa sille, joka saa asioille tehtyä jotain ja kärsimys vähenee. Täytyy siis tietää, millaisia ajatuksia kannattelee. Onko oma hyvä toisilta pois, onko oma aika pois lapsilta, puolisolta ja työnantajalta? Oman itsensä toteuttaminen ja omien voimien kerääminen hyödyttää kaikkia, koko ympäröivää verkostoa. Se että jollakin on jotakin, ei ole pois keneltäkään toiselta. Jos taas kokee, että toisten vauraus on pois itseltä, sitä kieltää sen vaurauden itseltään, koska ”silloin vauraus ei ole minun osani vaan toisten”.

Mikä vauraus on tärkeää? Onko itseilmaisun voiman osoitus hieno koti, kallis sisustus, upea merkkiauto, tyylikkäät vaatteet, hyvin hoidetut ja iloiset lapset, iso pankkitili, mielekäs työ vai mikä? Kun sen oman vaurautensa mittapuun pystyy määrittelemään, voi myös määritellä sen, millaisin keinoin ja millaisin panoksin sitä unelmaansa on valmis toteuttamaan. Jos ei ole unelmaa, jota lähteä luomaan ja rakentamaan, ei ole myöskään keinoja lähteä sitä tekemään todeksi.

Henkiseen tiehen herääminen ja sille lähteminen on usein myös merkki suvantovaiheesta; tähänastiset unelmat on täytetty – mitä seuraavaksi? Tulee suuri tyhjyyden tunne ja tarvitaan jotakin uutta täytettä sille, minkä tietää kutsumuksekseen, mutta ei olla varmoja siitä, mitä se pitäisi mahdollisesti sisällään. Tässä vaiheessa tarvitaan vielä jotakuta joka on kulkenut polkuja pidemmälle, gurua tai opettajaa, joka neuvoo pahimmissa karikoissa. Jollekulle se voi olla hoitaja, toiselle se voi olla kanssakulkija tai ystävä, joku luottaa erilaisiin uskontoihin ja karismaattisiin johtajiin. Tiedetään, että on jokin ”täydellistymä” jonka luokse tämä tie on johtamassa, ja tullaan vähän erin tietoiseksi siitä, mikä omassa elämässä on vielä epätäydellistä ja kaipaa remontoijaa. Puutarhassa on paikka auki puutarhurille ja puutarhuri kuulee kutsun tarttua työhön.

Tietyssä mielessä ihmisen luomisvoiman perusta on unelmissa. Asiakastyössä myös unelmien kartoitus on tärkeää, koska se kertoo siitä, mitä ihminen osaa ja uskaltaa itselleen tässä elämässä pyytää. Löysin hiljattain parin vuoden takaiset unelmani. Eräät niistä ovat menneet radikaalisti uusiksi, osa niistä on jäsentynyt selvemmiksi ja osa ei ole muuttunut miksikään. Pääasia on, että muistan kuin eilisen päivän jolloin niitä laitoin ylös; se oli vaikeaa. Kun on tämä tässä, voiko olla enempää? Kyllä voi! Ja jos itsellä on jo kaikki, miten sitten ilmaisuaan voi hyödyttää niin, että sen kaikkeuden saisi yleiseksi laiksi; vaikka läheisilleen? Sittenkin, kun on jo kaikkea, rahalla saa ja hevosella pääsee, pitää olla unelmia, koska ne ovat silta tulevaisuuteen. Paulo Coelho kirjassaan Pyhiinvaellus keksi aivan lopuksi ”miekan etsinnän ytimen”; miekkansa löytää, kun tietää, mitä sillä oikeastaan tekisi. Jos ei tiedä, mikä olisi miekka ja mitä sillä tekisi, voi olla hankalaa aloittaa etsintääkään.

Ja jos sattuukin olemaan köyhä kuin kirkonrotta, voi löytää oman miekkansa, kun ajattelee, mitä tekisi, jos rahan puute ei olisi esteenä. Vastaus saattaa olla yllättävästi nenän edessä. Kun unelman löytää, sen toteuttamiseen voi alkaa kiinnittää huomiota. Kun sitten huomiota alkaa kiinnittää jonnekin luovaan ja vaikkapa pois töistä ja kuppikuntien juorukerhoista, ne menettävät merkityksensä. Elämää voi olla työn ulkopuolellakin, tai sitten työhön voi saada uudenlaista syvyyttä ja ulottuvuutta, siitä voi löytyä uusia kerroksia ja unelmaprojekteista voi ammentaa uudenlaista tarmoa sen perustyön toteuttamiseen.

Työ ihmisten kanssa on aina luovaa työtä. Ihmiset ovat, vaikkakin aina samanlaisia ruumiin toimintoineen ja kipuineen, alati uudistuvaa ja muotoaan muuttavaa materiaalia varsinkin sellaisissa paikoissa, missä vaihtuvuus on tiheää. Hoitotyön luovuus tulee siitä, että samoilla oireilla ja kivuilla voi olla taustallaan hyvinkin erilaiset tarinat ja asiakkaat ovat yleensä hyvinkin alttiita nämä tarinansa jakamaan, koska kaipaavat tulla kuulluksi. Luovuutta vaatii tarinoiden palauttaminen siten, että ihmisellä heräisi kiinnostus tehdä sille asialleen jotakin sen sijaan, että vain velloisi ahdistuksen suossa. Joskus tarinaa ei pidä palauttaa lainkaan, koska kaikki eivät sitä halua. Joskus ihminen tietää jo, että aika olisi kypsä muuttaa tilanne, mutta on työkalupakkia vailla. Joskus ratkaisu on syntymäisillään ja hoitajan tarvitse vain osata sanoa sananen oikeaan kohtaan. Joskus on vaikeaa nähdä elämänsä sellaisena, kuin se on, ja sanoitetuksi tuleminen on tuskallista. Miten sitten puntaroida tilanteessa, mikä on pakko sanoa ja milloin olisi viisainta pysyä hiljaa?

Toisaalta ”Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän” on erinomainen ohjenuora. Ihmisiä on kuitenkin kovin eri materiaaleista tehtyjä. Toiset haluavat kuulla asiat suoraan ilman korulauseita ja toiset nimenomaan tarvitsevat korulauseita verhoamaan tuskallisiakin totuuksia, koska tieto pitää saada itse miettiä, samoin kuin ratkaisut. Joskus asiakkaalla on niin kova torjunta päällä, että pakollinenkaan tieto ei mene perille, vaikka siitä kuinka suoraan puhuttaisiin useampia kertoja päivässä. Itse-lähtöinen hoitaminen ja oman tarttumapinnan purkaminen on paras keino. Jos jokin asia on hoitajan ja potilaan välisessä kommunikaatiossa ongelma, omat tunteet asiaa kohtaan pitää hävittää (kirjoita ja polta), jolloin asiaan liittyvä lataus poistuu ja myös torjunnan tarve häviää.

Tervehtymiseen tarvitaan nimenomaan luomisvoimia. Juuri on perustukset tuhottu ja kaskettu, mistä lähdetään rakentamaan uutta puutarhaa? Kun kerran jatkoaika tai loppuelämä tuli eteen, mitä sillä ja sen suomalla miekalla pitäisi tehdä? Tieto pitäisi saada rakentavalla tavalla perille, huonotkin uutiset annettua niin, että niissä olisi jotakin toivoa; toisinaan toivo kitumatta kuolemisesta. Tunnustelemalla maaperää ja ihmisen tapaa puhua pääsee melko nopeasti perille siitä, millä tavalla tämä toivoo tulevansa kohdatuksi. Kiertelevä ja kaarteleva ihminen kaipaa kaartelevaa vastausta ja suora ihminen kaipaa suoria vastauksia. Ankariakin uutisia voi pehmentää lähelle menemisellä, katsekontaktilla, kosketuksella ja tunnetilan jakamisella. Asiakas erottaa myötätunnon väreet ja kavahtaa, jos viestintuojalla on suojapanssari päällä – oli se suojapanssari rakennettu hierarkiaerosta tai tunteiden välttelyn tarpeesta. Yleensä asiakas erottaa vain sen, että panssari on. Mitä vähemmän panssareita, sitä paremmin asiakas kokee tulevansa kohdatuksi ja sitä paremmalta hoidon tulevaisuuskin näyttää.

Hoitava kosketus on läsnä tässä hoitamisen tasossa, koska se on aktiivinen osuus hoitamista. Näytteiden ottaminen, vaihdettavat vaipat, tehtävät toimenpiteet ja pesut kuuluvat kaikki tähän kategoriaan. Psykiatrian puolella esimerkiksi koskettamista vältellään tietoisesti monessa suhteessa, koska ”ikinä ei tiedetä millaisia hyväksikäyttötraumoja taustalla on”. Kätilötyössä taas kosketus on imperatiivista, sisätutkimusten tekeminen ja enemmän tai vähemmän puolipakolliset muut toimenpiteet menevät kaikki iholle silloin, kun ihminen on täydellisessä reggressiotilassa ja puolustuskyvytön – eikä lupia voida kysellä. On pakko koskettaa, että lapsi saadaan turvallisesti ulos. Tietenkin on olemassa kohteliaisuuskäytäntöjä, mutta nimenomaan synnytyksen kaltaisessa reggressiossa mennään vahvasti nonverbaalisen viestinnän puolelle.

Lämpimästi kohdatuksi tuleminen on essentiaalista, koska hyvä yhteys kätilön ja synnyttäjän välillä vähentää synnytyskomplikaatioiden riskiä ja rakentaa luottamusta turvallisen synnytyksen kulkuun. Synnytys ja lapsen käsiinsä saaminen voikin olla monelle sellainen käännekohta, joka vapauttaa kehosta muistot seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai lapsena koetusta muusta pahoinpitelystä. Kosketus voi olla myös korjaavaa, jos hoidettava ei ole pelkkänä objektina, jolle tehdään ulkopuolelta kaikenlaista ikävää, vaan hän on hoidossa subjektina, jolla on lupa puhaltaa peli poikki ja pitää pientä hengähdystaukoa hoidosta aika ajoin.

Kätilö ja kirjailija Ina May Gaskinin elämäntyö Yhdysvalloissa on merkkipaalu hoitavan kosketuksen kentässä ja hänen teoksensa Spiritual Midwifery ensimmäisiä kosketuspintojani energiatyöhön. Kun kirjan luin ensimmäistä kertaa ajattelin, että henkinen puoli menee aika tavalla yli hilseen, mutta viimeisissä harjoitteluissani kirjan lukemisen jälkeen sain havaita kaiken todeksi ja opit olivat käytössä myöhemmin urallani sairaanhoitajana, monessakin käänteessä.

Mitä mielikuvaa itse kannattelee, mitä rauhallisempana itse pysyy ja mitä rennompana voi olla ilman paniikkiin menemisen tunnetta, sitä rauhallisempana myös asiakas pysyy vaativissakin olosuhteissa. Oman ammattitaitonsa arvostaminen sekä kollegoiden osaamisen kunnioittaminen tuntuu nonverbaalisessa viestinnässä myös. Yksittäisen hoitajan asema työyhteisössä heijastuu asiakastyöhön puolusteluna ja itsensä vähättelynä. Jos henkilökunta horjuu, asiakas joutuu miettimään onko hän hyvissä käsissä ja alkaa kyseenalaistaa hoitoa tai koko työyhteisöä, jolloin pelko kertautuu, kun työyhteisö alkaa puolustautua. Sanattomastikin käydystä ”keskustelusta” seuraa lumipalloefekti, kun useampikin asiakas hämmentyy viestinnästä. Toipuminen hidastuu ja kotiuttamiset viivästyvät.

Ristiriidat kollegoiden kesken voidaan välttää yksinkertaisimmillaan kehittämällä jokaisen työntekijän kokemusta merkityksellisyydestä osana hoitoketjua. Viime kädessä tämä on esimiestyön ja selkeiden tehtäväkuvien luomista tai rakentamista sellaiseen muotoon, että jokainen todella tietää paikkansa ketjussa. Ammatillinen identiteetti ja henkilökohtainen itsetunto kulkevat käsi kädessä, koska hoitoyhteisöissä työtä tehdään persoonalla ja persoonallisuuksien ”sopivuutta” kyseenalaistetaan kollegoiden taholta rajusti. Joskus kyseenalaistaminen jatkuu pitkäänkin, jopa vuosikausia. Prosessin kestoon vaikuttavat paitsi organisaation muutostilat, myös henkilökohtaiset sietokyvyt ja itsetunnon rakentuminen muiden seikkojen varaan. Muutostilassa jatkuvasti rimpuileva organisaatio pakottaa ihmiset huojumaan varpaillaan, jolloin omaa asemaa aletaan lähes poikkeuksetta pönkittää heikompaa nokkimalla ja heikomman nokkiminen saa henkilöstöproblematiikan leviämään käsiin.

Hoitavalla kosketuksella kohdataan ihmistä sanattomasti. Rauhoittava silitys, jalkojen rentouttava rasvaus tai kasvojen hellä pesu ennen maatapanoa voivat olla juhlahetkiä sellaiselle, jolla ei ole ketään, jota, tai joka, koskettaa. Ihmisillä on sähkökenttä ympärillään noin 30 metriä suuntaansa, joten energiatason hoitamisessa koskettaminen edes ei ole välttämätöntä, mutta se on ihmiselle hyvin tarpeellista ja tärkeää. Joskus pelkkä myötätuntoinen läsnäolo on hyväksi ihmiselle, joka ei ole tottunut koskettamiseen tai joka ei siedä lähellensä tultavan, mutta monessa suhteessa ihmiset kaipaavat nimenomaan halauksia, kädestä pitämistä ja jopa tervehdyttävää syleilyä. Monet pitävät kuntoutuksessa nimenomaan harjoituksista, joissa noustaan sängyltä pyörätuoliin ja pieni hetki pitää seisoa, halausotteessa, lähellä hoitajaa. Toisen ihmisen lämpö ja turvallisuus nojata ovat tärkeitä viestejä, vaikkei niihin sisältyisikään erotiikkaa.

Ihminen kaipaa lähestymistä ja koskettamista. Tehokkaimmasta päästä rankaisukeinoja koskaan on ollut eristäminen toisista, joko yhteisöjen ulkopuolelle, näkymättömäksi tekeminen, tai vankeuteen muiden henkipattojen seuraan. Voi kuvitella, miltä potilaasta tuntuu potilasvaatteet päälleen pukeneena; anonyymius ja identiteetin menettäminen, massaan sulautuminen ja ”karjaksi muuttuminen” voi olla äärettömän lohdutonta. Sellaisena hetkenä, kun joku kohtaakin ihmisenä, katsoo silmiin ja koskettaa, merkitys on arvaamattoman voimakas.

Täydentävien hoitomuotojen voimavara on, että jokainen tekee työtään yksin vailla organisaatiorakenteen jäykkyyttä, painolastia ja työyhteisön kiistoja. Täydentävät hoitomuodot rakentavat luomisvoimaa. Vyöhyketerapiassa syöpäsairaita ei hoideta, koska syöpä on monilta osiltaan peräisin elimistön puolustusjärjestelmään kytköksissä ja vyöhyketerapia pyrkii lisäämään immuunijärjestelmän toimivuutta, mikä pahimmillaan tarkoittaisi syövän aktivointia. Monet kalevalaiset hoitajat eivät hoida syöpäsairaita, ettei syöpä pääse riehaantumaan. Energiahoitojen puolella tällaista rajanvetoa ei ole. Eräs asiakas kieltäytyi energiahoidosta, koska pelkäsi sairautensa siirtyvän minuun. Totta onkin, että ns. vanhan liiton menetelmä olikin sellainen, jossa hoitaja ”imi taudin itseensä”.

Reikienergian käytössä ja nuoremmissa menetelmissä pyritään kuitenkin välittämään puhdistavia energioita, jotka käsittelevät tautia omilla tavoillaan. Menetelmistä ja niiden hyödyistä sekä haitoista löytyy materiaalia vaikka millä mitalla enkä käsittele niitä tässä. Sairastunut voi kokea olevansa ”ruttoinen” ja eristyksissä, jolloin koskettaminen osana hoitoa voi tuntua äärettömän lohdulliselta. Kaikenlaisten leikkausarpien ja kehon vajavaiseksi muuttumisen jälkeen tuntuu, kuin olisikin ihminen jälleen, kaikesta huolimatta. Voi olla erittäin korjaava kokemus, ettei tapahdukaan mitään pelottavaa tai haitallista, vaikka kosketetaan ja vaikka joku näkeekin arvet.

Olennaista on ajatus koskettamisen taustalla; onko ”pakko hoitaa” vai onko hoitaminen laupeuden työ, lähelle menemistä hyvin aikein? Asiakas nimittäin kosketuksen voimasta ja otteista voi päätellä, onko hän este ja hidaste, vai työn päämäärä ja lisää sen sähköisesti saamiinsa tuntemuksiin.

Pienet vauvat ovat hauska esimerkki koskettamisesta, he erottavat tottuneet käsittelijät ja mukautuvat hoitoon. Esikoistaan käsitellessään vanhemmat ovat arkoja sekä haparoivia, mutta jo toisen ja kolmannen lapsen kohdalla otteet ovat erilaiset, vauva voi luottavaisin mielin antautua hoidettavaksi. Pienikin vauva voi tunnistaa kosketuksesta, ovatko vanhemmat ollenkaan ”läsnä” ja keskittyneitä juuri hänen hoitamiseensa. Hän myös voi oppia, että hoitaminen tietyltä taholta tuottaa silkkaa tuskaa ja kärsimystä, tai voi oppia, ettei hoitoa kannata pyytää, kun sitä ei kuitenkaan saa. Vauvalla ei kuitenkaan kohtuelämän jälkeen ole mitään käsitystä siitä, että millaista elämä sen jälkeen on; hänellä ei ole mitään mittapuuta vertailla saamaansa kosketusta. Haparoivatkin otteet hellin aikein ovat tervetulleita, lapsi oppii luottamaan niihin ja hellyyteen. Koviin kouriin vauva sen sijaan ei voi luottaa vaan joutuu kasvattamaan paksun nahan sekä luottamaan enemmän itseensä ja omaan selviytymiseensä kauhugalleriassa, jota kodiksi kutsutaan.

Tiedetään myös, että kosketuksella ja kommunikoinnilla lapsen hermosto kehittyy ja ilman riittävää fyysistä sekä sosiaalista läsnäoloa lapsen hermostoon jää pysyviä vaurioita. Elämänmuutoksille alttiiksi joutuessaan aikuinen palautuu samaan tilaan ja kaipaa niitä rakentavia hellyyden kokemuksia.

 Kolmas vinoneliö: Ihmissuhteet, vanhemmuus, ykseys ja voima 3-6-9-12 (Tieto täydellistymän pyhästä luonteesta: alttari, pyhiinvaellus, harjoitus elämäntapana, jumalallisuus kaikessa)

Kolmannessa ja vasemmanpuoleisessa vinoneliössä sijaitsevat kaikki voimaan liittyvät chakrat, 3-6-9-12 sarjassa edustavat kaikkea, mikä liittyy ihmissuhteisiin ja niiden menettämisen pelkoon. Oma voima onkin tiukasti kytköksissä siihen, ettei horju vaikka tulisikin torjutuksi tai hyljeksityksi, vaan joko pärjää yksinäisyytensä kanssa tai sitten etsii seurueen, jossa saa olla oma itsensä. Numeraalisesti alempien chakrojen jäsennyttyä ylöspäin kohotessa tullaan tien kulkemisen jälkeen tietoiseksi ykseydestä; siitä, että kaikki ovat yhteen liittyneitä ja kytköksissä toisiinsa. Kaikki ovat yhtä lailla pyhiä ja jumalallisia kuin itsekin ollaan – ja siedetään myös erillisyyttä ykseydessä. Jonkun tehtävä on olla luu ja toisen tehtävä on olla lihas, kolmas edustaa jotain ihan muuta kudostyyppiä siinä ihmisyyden valtavassa virrassa, josta rakentuu inhmillisyys-ihminen.

Jokainen tulee tietoiseksi omasta voimastaan, jonka alkulähde on kaikkeudessa. Tulee konkreettiseksi se ymmärrys, että kaikki ilkeydet mitä suustaan päästelee tai kaikki kipua tuottavat teot koskettavat tavalla tai toisella ihan jokaista ympärillä olevaa. Samalla tavalla jokainen kohteliaisuus ja kaunis ele rakentavat kaikkien toistenkin olotilaa positiivisempaan suuntaan. Koska rakkaus tulee eri muotoiseksi viimeistään tässä vaiheessa, ymmärretään sen pyhyyden luonnekin toisella tavalla. Pyhä ei tarkoita, etteikö se olisi konkreettista eikä sitä, etteikö se olisi arkipäiväistä. Sen pyhyyden ymmärryksen kautta arkipäiväisetkin teot tulevat tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Henkiselle polulle lähteneiltä kuluu eripituisia aikoja siihen, että kaikki teot tulevat rakkauden teoiksi – ei ole muuta tietä, mutta se on oma prosessinsa eikä tapahdu hetkessä. Muuan itämainen ajattelija onkin sanonut: ”Nostan vettä, kannan puita: siinä on elämäni taikaa.”

Sähköinen ja hormonaalinen, nonverbaalinen viestintä kaikissa muodoissaan tiivistyy tällä kehällä. Hoitavissa yhteisöissä laidasta laitaan tiedetään, että tunnelmat vaikuttavat. Jos joku tulee pahalla päällä töihin, se saa ketjureaktion aikaan hyvin nopeasti. Kroonisesti pahalla päällä olevat ihmiset myrkyttävät koko ilmaston. Jos puolison tai jonkun työntekijän mielialojen ympärillä pitää hyssytellä, se sitoo tarpeettomasti voimia, jotka ovat kaikki pois siitä tärkeästä, eli potilastyöstä. Toisessa ääripäässään taas jonkun työntekijän hyväntuulisuus ja iloisuus on voimavara, jota kaivataan – aina hänen joukosta puuttuessaan se huomataan.

Asiakkaidenkin olotilat vaikuttavat ja kehittyvän deliriumin tunnistaa niskavillojen noususta jo kauan ennen, kuin varsinainen ongelma on käsillä. Viisas lääkitsee ajoissa, että rauha ja tasapaino säilyy. Jotkut jättävät lääkitsemättä, kun oman vuoron aikana ei ole vaikeuksia ja se ongelma on seuraavalla vuorolla niskassa. Varmuuden vuoksi osataan tehdä paljon ennakointia, kun ollaan tietoisia omista pelkokertoimista. Luottamus on voiman avain 3-chakrassa. Epäluottamus itseä, omaa ammattitaitoa ja kollegoita kohtaan näkyy ja tuntuu ristiriitojen rakentamisena, oman egon pönkittämisenä toisten kustannuksella. Epäluottamus on joskus ihan tervettä, mutta pitkittämisellä ja toisen itsetunnon tietoisella tuhoamisella luodaan yhteisöön pelkkiä kapinallisia ja vastarintahiihtäjiä, rakennetaan myös asenteellista kapinaa. Luottamalla kaverin ammattitaitoon tai perehdyttämällä työtoveri kunnolla niin, ettei sanomisen varaa ole, luodaan hyviä ketjuja.

Myöskin parisuhteissa jatkuva mustasukkaisuus tuhoaa suhteen vääjäämättä. Jos ei voi luottaa läheiseensä, on vain painittava omien tunteidensa kanssa. Miksi en voi luottaa, miksi kannan kaunaa, mistä tämä tunne nousee ja miten se puretaan? Kysymys on hylkäämisen pelosta ja torjutuksi tulemisen tunteesta. Kun sen tunteensa suostuu kohtaamaan erilaisissa ihmissuhteissa ja elämäntilanteissa, aktivoituu 6-chakra eli kolmas silmä. Kolmas silmä pakottaa kohtaamaan elämän sellaisena kuin se on ja tekemään valintoja, elämää ja rakkautta rakentavia. Rakkaus lähtee rakentamaan lähtökohtaisesti aina itseä. Jos pakottautuu rakentamaan elämäänsä toisen varaan ajautuu orjakierteeseen ja se saattaa sairastuttaa, mikäli siihen liittyvät valinnat ovat omaa ydintä uhkaavia.

Rauhan 9-chakra tavoittelee levollisuutta työssä ja yhteiskunnassa. Mikäli työelämän suhteen joutuu olemaan jatkuvasti varpaillaan, se ajaa kohti kapinaa ja vähitellen yhteiskunnallista muutosta, mikä näkyy tällä hetkellä esimerkiksi perussuomalaisessa politiikassa ja sen kannatuksen nousussa. Valon 12-chakra hakee henkisyyteen tasapainoa, kullakin eri tavoin. Yleensä prosessi aktivoituu, kun alemmat tasot alkavat monestakin syystä jäsentyä siinä viidenkympin korvilla. Lapset ehkä lentävät pesästä ja jää enemmän aikaa ajatella tai rahan puolesta ei tarvitse enää olla huolissaan, tai sitten yksinkertaisesti aletaan muuten kaivata erilaista sisältöä työhön ja parisuhteeseen. Silloin tulee tärkeäksi miettiä, mikä onkaan pyhää tai pahaa, mikä rakentaa ja mikä hajottaa? Mikä on löytämistä ja mikä kadotusta? Mikä on elämän- ja mikä kuoleman kysymys? Mitä ovat pimeyden ja valon tiet? Kaikki kuitenkaan eivät halua kuullakaan mistään henkisyyksistä ja hengellisyyksistä, realiteetit kun ovat tiskissä, sillä hyvä. Se on ihan yhtä lailla spirituaalinen ulottuvuus, täysi konkretia, ja silläkin on oma tarkoituksensa.

Toisista se pyhittäminen ja pyhitys on pelottavaa. Tuleeko sitä sitten pystytettyä joka paikkaan alttareita ja täytyykö pitää rukoushetkiä ja velvoittaako se sitten johonkin nolouksiin toisten ihmisten seurassa, menettääkö kasvonsa? Jokainen valitsee itse, kuinka näkyvästi ja julkisesti pyhitystään osoittaa. Joku rukoilee potilaiden ja omaisten kanssa ääneen, kun pappia haetaan. Toiset taas lausuvat viimeisiä sanoja ääneti vainajaa pestessään. Kolmas huolehtii kaiken tämän tyyppisen ainoastaan vapaa-ajallaan, mutta asiakkaat tuntevat kyllä, että kuinka heidät rakkaudellisesti kohdataan. Tämä sarja pyörii kirjaimellisesti pelon ja myötätunnon ympärillä. Juuren vinoneliö pyöri kunnian ja häpeän ympärillä, luovat voimat syyllisyyden ja arvostuksen ympärillä. Tällä kehällä ajatellaan ehkä niitä asioita, jotka pitää torjua tai vetää lähelleen. Joskus vihollinen on syytä pitää lähellä, että sen liikkeistä ja toimintatavoista olisi tietoinen. Joskus kuitenkin torjutaan yksiselitteisesti pois sellainen, mikä on vierasta tai tuomittavaa. Tämä kehä vartioi rajoja, kaikin keinoin.

Rajojen vartioinnissa vertaudutaan tietyn tyyppiseen sodankäyntiin kaikessa. Tähän kehään liittyvät chakrat huolehtivat vaistonvaraisista puolustusjärjestelmistä ja jos pieni pelkotila on käynnissä tiedetään, että rajoilla on liikettä. Mutta koskevatko rajat itseä, puolisoa, työpaikkaa, yhteiskuntaa vai aatteellista itsenäisyyttä? Tämä kehä pakottaa miettimään, millaiseen joukkoon osaa, voi tai haluaa kuulua. Kun ne omat tolppansa pakollakin tulee löytäneeksi, joutuu tekemään valintoja. Valintoja tehdään rauhanomaisesti siksi, että ymmärretään toiselle olevan ihan yhtä tärkeitä hänen omat päämääränsä ja tavoitteensa ja että kummallakin on oikeus omiinsa.

Millainen parisuhde rakentaa omaa kunniaa, entä millaisesta työtä voi nauttia ja millainen työpaikka tai työyhteisö palvelee omia eettisiä perusteita? Sydäntietoisuudessa on tärkeää tietää, mikä aiheuttaa surua ja mikä ei. Kaikesta murhetta tuottavasta pitäisi uskaltaa irrottaa, koska pelossa eläminen tekee ihmisen sairaaksi. Alituinen kärsiminen, murehtiminen ja huolehtiminen ovat suomalaisilla konkreettinen terveysriski; sydän- ja verisuonisairaudet ovat ykköstappajia, vaikka syöpäsairauksista pidetäänkin enemmän meteliä. Sydämen huolet ja murheet rakentavat kehossa näkyväksi syöpäsairaudeksi sen kapinan, joka muuten on ääneen sanomatonta.

Jos luovien voimien vinoneliössä pohdiskelin fyysisen tason rajanylityksiä, nyt täytyy ajatella niitä henkisiä ja hengellisiä. Sodankäynti henkisen puolen ja fyysisen tason hoitamisessa on ollut käynnissä, koska konkreettisia ja metafyysisiä kysymyksiä ei haluta sekoittaa keskenään. Kesti aika pitkään lääketieteeltä juuria käsitys sairastumisesta ”Jumalan rangaistuksena”, kaikkihan on selitettävissä anatomisesti ja fysiologisesti, ketjureaktioina ja syy-seuraus -suhteina fyysisellä tasolla. Siihen ei kerta kaikkiaan haluta ottaa kantaa, että voivatko tunteet olla niiden syy-seuraus -suhteiden taustalla, kuten täydentävät hoitomuodot antavat ymmärtää. Ja jos vaikka emootiot olisivatkin sairauden taustalla, onko niitä lupa peukaloida ja millä tavalla, entä kenen toimesta?

Koska tunteiden syvyydestä ja hormonaalisesta voimasta ei ole vielä tieteellisesti pätevää mittaristoa olemassa, halutaan ajatusta pitää vielä humpuukina. Toisaalta tunteita ei vielä hyväksytä vaikuttimiksi edes psykologian kentässä. Yhtäältä ymmärretään, että tunnetiloissa roikkuminen, tunnepohjalta päätösten tekeminen ja tunnereaktioiden intensiivinen noudattaminen tekevät ihmisistä eräissä tapauksissa psyykkisesti ja myös fyysisesti lamaantuneita, kyvyttömiä seuraamaan järjen ja logiikan ääntä tai noudattamaan esimerkiksi aikatauluja. Silloin ongelma on säätelyssä, ei itse tunteessa tai tunneperäisyydessä. ”Tunteilusta tyyneyteen” on monenlaisten zen-filosofioidenkin pohjalla. Kuinka ylittää tunteiden meri ja päästä kuiville?

Ihmisen herkkyys ja haavoittuvuus oman elämänsä karikoiden äärellä on todellinen suo, joka kaipaa ”kuokkaa ja Jussia”. Jos sitä ei aleta kuivattaa ja raivata, se on ja kihisee elämää. Elämän rämeellä riittää krokotiilipeliä pelattavaksi, jos antautuu elämään pelkojensa armoilla kohtaamatta niitä. Kuka uskaltaa olla se maanrakennus -urakoitsija, joka alkaa ensin rakentaa salaojia, sitten kammeta hiidenkiviä ja lopulta juurakoita niin, että pellolta saataisiin satoa aikaan? Useampikin lääkäri kieltäytyy tästä tehtävästä. Moni sairaanhoitajakin kauhistuu vastuuta. Pappia ei riittävän moni kaipaa ja moni sitä suotaan ihmettelevä taas pitää erinäisiä terapeutteja vain sanojaan helistelevinä humpuukimaakareina. Totuus on, että sitä arvaamatonta ja kartoittamatonta rämettä ei voi kukaan ulkopuolinen yksin alkaa työstämään; siihen vaaditaan hoitosuhde, dialogi. Ilman sitä dialogia sen rämeen kuivattaminen on turhaa työtä, jonka tarkoitus ei edes kohteelle aukea.

Pelkojensa paljastaminen taas on karmaisevaa puuhaa. Jos joku tietää, mitä pelkoja on, hänhän hallitsee niiden kautta! Jos joku pääsee perille vaaravyöhykkeistä, joutuu naurunalaiseksi ja menettää vähäisetkin kasvonrippeensä! Pelkopeli sydämessä on murhaava, koska jos siitä ei irrota, se tappaa. Jos siitä pitää kiinni kynsin hampain se sairastuttaa ja kuluttaa loppuun, koska tiedostamattoman torjunta syö uskomattomat määrät energiaa. Kaikki se, mikä sydämessä on kartoittamatonta, on torjuttua ja tiedostamatonta.

Hoitosuhteissa voi kuitenkin, oivallettuaan tämän pelkopelin ja asiakkaan saaman tunnereaktion, alkaa työstää niitä omia pintoja suhteessa asiakkaaseen. Voi ajatella, että jos on jotakin mikä nostaa yhtään mitään tunnetta, niitä elementtejä riittää omallakin suolla sitten väkisinkin tongittavaksi. Koska kenenkään kanssa ei kohdata sattumalta, tällä ”yhteisellä rämeellä” on jokin tarkoitus ja vaikka toisen suohon ei voikaan puuttua ilman dialogia, omaa rämettään puhdistamalla saa kyllä puhdistettua asiakkaankin rämettä. Mitä paremmin pystyy käsittelemään itseään, sitä paremmin saa myös vapautettua toisen pintoja. Henkilökohtaisuuksiin menevä tai uhkaileva käytös herättää aina tunteita, kun arvostellaan ulkonäköä tai elämäntapaa, ammattia tai ihmissuhteita. Jokainen kyseenalaistus on kotoisin asiakkaan sisäisestä dialogista eikä se pääsisi ilmoille, ellei sitä yhteistä pintaa olisi. Hoitaja sekä hoidettava sähköisessä kanssakäymisessä toistensa kanssa paljastavat toinen toisilleen ydinpelkojaan olematta siitä tietoisia ja jokainen dialogi pitäisi puhdistaa.

Kirjoittamalla kirjeen ja polttamalla sen kohtaa omat pintansa ilman, että avaisi negatiivista energiayhteyttä asiakkaaseen. Vihansa kohtaamalla ja tällä tavoin sen neutraloimalla voi päästää irti tunteista, jolloin ne eivät pääse vaikuttamaan. Asiakassuhdekin katoaa, kun pinta käsitellään. Kun karmat tulevat sovitelluiksi, linkki katkeaa. Mikäli tässä elämässä puhdas asiakastyö ei ole itse tarkoitus ja elämäntyö, puutarhuri toteaa, että voi tehdä jotain muuta. Mitä se jokin muu on, se täytyy sitten määritellä uudestaan.

Olen monessa kohtaa antanut ohjeen ”kirjoita ja polta”, kirjoittaa sitten kirjeen tai ranskalaisilla viivoilla pelkät teemat paperille ja polttaa sen, piirtää kuvan tai jotakin muuta sinne päin. Vihalle pitää saada ilmenemismuoto, ja sitten hävittää se. Lisäksi olen ohjeistanut nojailemaan mäntyihin, sillä ne puhdistavat aurasta negatiivisuutta. On olemassa myös ”kuuriitti”. Siihen liittyen kirjoitetaan pitkä lista kaikenlaisista tunnekertymistä, mitä haluaa jättää taakseen. Riittiä varten hankitaan uusi valkoinen kynttilä (ei kovin isoa), jota päivittäin poltetaan pieni hetki. Uudella kuulla aletaan mekaanisesti lukea listaa läpi kynttilänvalossa, vain lukaistaan läpi ja sammutetaan kynttilä. Täysikuulla aletaan ajatella vaaleanpunaisia, valoisia, hopeisia ja kultaisia ajatuksia näistä taakse jätettävistä asioista; ”silloin tein kuten parhaaksi näin” tai ”ratkaisin asian kuten vain saatoin” tai ”en enää tekisi niin” tai ”pyytäisin anteeksi jos voisin”. Listan voi koristella tarroin, piirroksin, värityksin tai ihan millä tahansa, mikä edesauttaisi visualisointia. Lisäksi riitissä voi käyttää värien visualisointiin erilaisia askartelukortteja tai kankaita, jos tuntuu, että niitä ei muuten saa ajateltua. Hyvien ja rakkaudellisten ajatuksien visualisointi listaan liittyen jatkuu päivittäin uuteenkuuhun saakka. Tällöin kynttilän liekissä poltetaan lista (paloturvallisesti tietenkin) ja kynttilä joko haudataan tai heitetään järveen. Prosessi kestää siis kuukauden, mutta tehokin on sen mukainen.

Erilaiset hautausharjoituksetkin ovat käteviä, esimerkiksi kaupunkishamaani Thuleialta sain itse hyviä oppeja tähän menetelmään. Voidaan haudata joko omia piintyneitä ajattelukuvioita symbolisessa itsen hautauksessa. Tai sitten voidaan kuvitella itsensä elävältä haudatuksi ja kaikki se, mitä harjoituksessa esiin tulee - mitä jäi sanomatta tai tekemättä, kokematta, näkemättäkin – otetaan sitten ”uuteen elämään” tavoitteiksi. Menetelmät eivät ole ratkaisu mihinkään, ne ovat työkaluja jättää taakse sellaisia asioita, joille ei voi oikeasti enää yhtään mitään. Sen vapauden, minkä näistä harjoituksista saa, joutuu sitten ratkaisemaan tykönään, kuinka käyttäisi.