Manuska/ Chakrat 1-3

Esipuhe

Tieni on kulkenut pikkupartiolaisen ensiapu -kurssien kautta armeijan kenttälääkintään, sieltä edelleen kätilö-sairaanhoitajakoulutukseen ja lopulta työhön sairaiden parissa. Äitiyslomien jälkeen tunsin potilaat eri tavalla ja tuli polttava tarve tietää, mitä ne kaikki vieraiden ihmisten kivut ja säryt minun kehossani oikein kertovat. Joskus en tiennyt, oliko pahempi olo potilas- vai kahvinhuoneessa ja tajusin, että auttajatkin ovat todella avun tarpeessa. Työympäristön kuormitus paitsi vainajien energiajäämien, sairaiden potilaiden välittömässä läheisyydessä ja vielä melko usein raskaissa siviilielämän olosuhteissa tuli niin lujaa läpi, että ymmärsin kaiken vaikuttavan kaikkeen. Tulin tietoiseksi siitä, että ihminen on paljon syvempi kokonaisuus, kuin miltä päällepäin näyttää. Lähdin edelleen reiki-tielle, koska sitä kautta sain kosketuksen energioihin sillä tavalla, että tulin ymmärretyksi ja myös löysin tietolähteitä, jotka saatoin ottaa vakavasti. Luin uudelleen kirjoja, joita olin joskus mielenkiinnosta selaillut ja ymmärsin kokonaisuuden aivan eri tavalla. Opiskelin hierontamenetelmän sekä perusteita jäsenkorjauksesta ja teinkin niitä aktiivisesti vajaan vuoden.

Ymmärsin, että lääketiede länsimaissa ja lääketiede idässä puhuvat ihmisestä kovin eri näkökulmista, mutta eivät poissulje toisiaan. Ihmiset kaipaavat kohtaamista ja sitä, että ymmärtävät oppiläksynsä – mitä minä tällä kertaa sairastan, ja miksi sairastan? Urani alkuaikoina eräällä lääkärillä oli tapana istua potilaan sängyn reunalle ja kysyä:”Miksi sinä täällä oikeasti olet?” Hämmentyneet potilaat usein kertoivat sukujuuristaan lähtien kaikki sairaudet. Kierrot olivat pitkäpiimäisiä, mutta opin niistä paljon, kun asiaa nyt myöhemmin ajattelen. Myöhemmin kohtasin toisen lääkärin, joka kertoi hyvin suoraan potilaille, että ”Tällä kertaa kävi tuuri, mutta oletko varma että haluatko jatkaa samalla tiellä? Seuraava kerta voi olla kohtalokas.” Hämmentyneet potilaat menivät mietteliäiksi, mutta eivät välttämättä muuttaneet ajatteluaan tai tapojaan. Näissä kahdessa kysymyksessä piilee suuri viisaus. Ihmiset tietävät, miksi sairastavat ja ulkopuolisilla hoitajilla lajista tai toimenpiteistä riippuen saattaa olla keinoja auttaa ihmistä, mutta jokaisen on itse otettava elämänsä omiin käsiinsä ja tehtävä muutokset, jotka ovat välttämättömiä. Parantajataitojeni opettajista toinen kertoi minulle suuren viisauden: ”Tarvitsisit jonkun, joka silittää sinua.” Lause pysäytti elämäni pitkäksi aikaa. Jäsenkorjausopettajani kertoi minulle totuuksien sarjan, kertoi ne vaatimukset joita kalevalaiseen ajatteluun liittyy: ”Toimi oikein, syö oikein, puhu oikein ja ajattele oikein.” Kesti jonkin aikaa ymmärtää, että nämä samat totuudet löytyvät jokaisesta ihmistä hoitamaan pyrkivästä kulttuurista ja jokaisesta uskonnosta, yhtä hyvin jokaisesta lääke- kuin hoitotieteellisestäkin näkökulmasta.

Olemme enemmän tai vähemmän sähköä sekä kemiaa, itse tunnemme omat rakenteemme ja tiedämme, mikä on meille hyväksi ja mikä pahaksi. Meistä jokainen parantaa itsensä, mikäli kyse ei ole karmisesta velasta. Jos vauriot ovat pysyviä, taudin etenemistä voidaan hidastaa ja elämälle saada jatkoaikaa. Klassiset ”käsillä parantaminen” tai ”ihmeparantaminen” joissa sairaudet otettiin pois, eivät varsinaisesti palvele ihmistä. Kivulla on viesti, sairaudella opetus ja on omassa vallassamme ottaa opetuksista koppi. Mikäli sairauden opetus ohitetaan toistuvasti tai poistetaan toistuvasti, opetus ohitetaan ja se toistuu kahta kovempana prosessina kerrasta toiseen.

Luettuani pienen kirjastollisen kirjoja tulin huomaamaan, että länsimainen lääketiede todella on intialaisen ja kiinalaisen lääketieteen viisauksien edessä ikänsä ja toimenpidekeskeisyytensä puolesta polvihousuissaan, mutta ei suinkaan onneton ja osaton – antibiootit, leikkaukset sekä kehitysmahdollisuudet ”varaosien” rakentamisessa ovat varmasti yhtä tärkeitä, kuin ihmisen sähköisen vuokaavion ymmärrys kiinalaisessa lääketieteessä ja energiaresonanssien ymmärrys intialaisessa lääketieteessä. Omaan näkemykseeni lisäisin vielä kulttuuriperinteemme kalevalaisen viisauden ihmisen psyykestä, kuinka juuri meidän maamme kamaralla, meidän sosiaalisessa yhteisössämme tietyt käyttäytymismallit vaikuttavat kansantautien syntyyn sekä esiintyvyyteen. Kiinnittämällä huomiota sosiaaliseen rakenteeseen sekä vuorovaikutuksen tapoihin voidaan hyvinvointia merkittävästi lisätä – jokainen omista lähtökohdistaan käsin. Kukaan ei voi ulkopuolelta parantaa, koska kukaan muu ei tunne sitä, miten omassa elämässä koetaan, kukaan ei tiedä mitä on kärsitty eikä kukaan ymmärrä miltä juuri näissä housuissa tuntuu elää. Siispä oman henkilökohtaisen suursiivouksen saattaa tehdä vain se, joka siinä suossa rämpii – ihan rämpijä itse.

Työssäni sairaanhoitajana tein aluksi varovaista empiiristä tutkimusta siitä, ovatko kaikki lukemani viisaudet paikkansapitäviä. Lopulta tulin varsin suvereeniksi yhdistelemään ymmärrystäni perussairauksista ja ihmisten kertomaa heidän kokemistaan kivuista sekä vaikkapa kävelyasennosta. Aloin tehdä, kuten ne kaksi lääkäriä – kysyä, miksi olet täällä ja aiotko todella jatkaa samaa tietä? Suurin osa potilaista otti kysymykseni vastaan kiitollisin mielin ja ovat jatkaneet matkaa, toivottavasti heille kuuluu hyvää. Ihmiset tietävät, miksi sairastavat, osaavat nimetä henkilöt ja tilanteet, jotka ovat asioita pahentaneet. Ei ole ollut keinoja tai ehkä koettu tarpeelliseksikaan purkaa suuria möykkyjä, on sairastuttu ja ihmetyttää, miten joku voi vain koskemalla tietää, mikä sielussani itkee verisiä kyyneliä. Ja siksi tämän kirjan kirjoitan. Tämä ei ole ainoa laatuaan, esikuviani ovat muun muassa Louise L. Hay, Deb Shapiro ja Caroline Myss, mutta lähestymistavat tuntuvat olevan monille vieraita. Toivon että oma lähestymistapani puhuttelee, ja saat voimia alkaa rakentaa omaa hyvinvointiasi.

Lähestymistavasta

Intialaisesta lääketieteestä peräisin oleva chakra-järjestelmä esittää kehon erilaisten energiakeskusten kautta. Karkein malli on jako seitsemään pää-chakraan, mutta kun syvemmälle mennään, löytyy pienempiä energiakeskuksia sadoittain. Itseapuun ja omien asioiden pohtimiseen kuitenkin riittää tieto pää-chakroista. Itselleni on tullut selväksi, että chakroja on järjestyksessään 12 kappaletta, joista kahdeksan on aktiivisesti käytössämme, neljä ylintä ovat vielä ikään kuin talviunilla – vaikkakin niitä pikkuhiljaa herätellään. Minulle läpi tulleessa mallissa nämä chakrat toimivat kolmiorakenteina siten, että 1-4-7-10, 2-5-8-11 ja 3-6-9-12 ovat keskenään kuin pylväät käsittäen tietynlaisia ongelmaryhmiä ja halliten näissä sarjoissaan tietyn tyyppisiä ajattelurakenteita, joilla on vaikutuksensa kehojärjestelmäämme sähkö-kemiallisesti, muun muassa hormonien kautta.

Kiinalaisen lääketieteen tapa jakaa keho kahteen puoleen, aktiiviseen ja passiiviseen, maskuliiniseen ja feminiiniseen, rationaaliseen ja tunteelliseen löytyy ajattelurakenteena myös eurooppalaisesta ajattelusta. Meillä se ei koske fyysistä olomuotoamme, vaan sosiaalista rakennetta ja se leimaa syvästi myös kristinuskoa, jonka perustat ovatkin kotoisin antiikin Kreikasta sekä muinaisesta Egyptistä. Kiinalaisen lääketieteen elementti-työskentely on lyönyt leimansa muun muassa astrologiaan, jonka kautta tiettyinä ajanjaksoina syntyneet ihmiset ovat persoonallisuudeltaan ja sosiaalisilta taipumuksiltaan tiettyihin elementteihin sidottuja. Nämä elementit myös antavat osviittaa siitä, mikä voisi olla terveellinen ruokavalio, mikä voisi tasapainottaa elimistön rakennetta ja minkä muun elementin parissa työskentely voisi olla hyväksi. Akupunktio on lännessä hoitomenetelmistä tunnetuin ja sen mukaisesti ihminen on kuin sähköverkosto, jossa eri vuokaavion osia ärsyttämällä saadaan esimerkiksi vajaatoimintainen osio aktivoitumaan tai ylikierroksilla käyvä osio rauhoittumaan. Kiinalainen lääketiede on monimutkaista, vaatii vuosien opinnot enkä suinkaan ole siihen itse niin tarkasti perehtynyt, että alkaisin sitä tässä opettamaan. Aiheesta voi lukea lisää, kirjallisuutta löytyy vaikka millä mitalla ja päteviä kouluttajia Suomestakin löytyy vaikka kuinka. Jing-jang -kuvio sekä elementit kuitenkin vaikuttavat kehostossamme, joten nostan ne tässä esille.

Kalevalainen tarusto on kuvaelma asennemaailmastamme yhtä lailla, kuin Raamattu tai Koraani. Se sisältää vuosisataiset perinteet käyttäytymisessä ja suhtautumisessa eri asioihin ja ilmiöihin opettaen ja näyttäen meille sosiaalisia malleja, joihin reagoimme joko aktiivisesti niitä vastustamalla tai passiivisesti ne omaksumalla. Erilaiset passiivis-aktiiviset sekoituksetkin ovat mahdollisia, mistä seuraa erilaisia toimintatapoja, muiden muassa sairastuminen. Geneettisesti olemme erikoistunut kansa, populaatio on pieni joskin ruotsalaisten ja venäläisten invaasiot kahta puolta ovat sekoittaneet perimäämme jonkin verran. Lähtökohtaisesti kuitenkin tiedetään, että tänne korpiin on eksynyt vain selviytymishaluisia yksilöitä, joilla on ollut kenties taipumusta omaehtoisempaan ajatteluun, kuin naapurikansoilla. Suomalaiset ovat olleet vuosisatojen ajan Euroopassa arvostettuja sotureita ja siksi tunnemme henkistä yhteenkuuluvuutta niin Pohjois-Amerikan intiaanien kuin japanilaisten samuraidenkin kanssa. Kaikkia soturikansoja leimaa tietyn tyyppinen kunnia-ajattelu, se on Kalevalassakin keskeisellä sijalla.

Genetiikka on vuosituhansien perinteellä rakentunut metsästäjä-keräilijä -kulttuurin varaan ravitsemuksellisesti. Sosiaalinen rakenne on pakottanut tiukkaan sukuun nojaavaan heimolais-ajatteluun, yhteisö on taannut turvaa ja suojaa, minkä vuoksi esi-isiä ja suvun kunniaa pidetään edelleenkin tärkeässä asemassa. Moninaiset käyttäytymismallit ja ideologiat tuntuvat seuraavan ”verenperintönä”, esimerkiksi omat taipumukseni parantajaksi tulevat ilmeisesti molempien vanhempieni suvuista, vaikka isän puolella niitä onkin pidetty piilossa. Rajattu populaatio on kehittänyt kuitenkin paljon tiettyjä geneettisiä sairauksia, joita ei löydy kuin meiltä, ja vientituotteena suomalaisten viemänä esimerkiksi Kanadasta. Suomea ei ole koskaan valloitettu noin vain. Ruotsalaiset saivat tehdä erinäisiä ristiretkiä saadakseen hämäläiset antautumaan miekkalähetyksellä, venäläisten kauppateitse tapahtunut rauhanomaisempi lähetystyö on purrut paljon paremmin. Itsenäistymisen tiimellyksessä todettiin, että ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Tunteakseen tahtonsa ja tarpeensa pitää tuntea historiansa ja juurensa, kunniansa rakenne. Suomalaiset ovat olleet jo pimeällä keskiajalla kysyttyjä sotilaita, tietäjiä ja suomalainen turkis sekä terva, nykyään Nokia, ovat kysyttyjä vientituotteita. Meillä on paljon, mistä ammentaa, niin yksilöinä kuin yhteiskuntanakin.

Esikuvieni Myssin, Ruizin, Hayn ja Shapiron mukaisesti suurin elämän oppiläksy ihmisenä on oppia rakastamaan itseään. Epätasapaino elimistössä, jota sairastamiseksi kutsutaan, on epätasapainoa tämän läksyn oppimisessa. Vain 10-15% sairauksista on palautettavissa erilaisiin karmisiin eli sielun sopimuksellisiin velkoihin edellisistä elämistä. Monta kertaa olemme alttiita onnettomuuksille tai sairastumme, kun elämässä on sellainen kriittinen käänne tiedossa, jolloin joudumme pysähtymään ja ajattelemaan elämäämme uudesta näkökulmasta – ja valitsemaan itsemme ennen muita. Jeesus on sanonut: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ja olen tullut tuntemaan tämän opetuksen syvyyden henkilökohtaisesti. Toista voi rakastaa vain, jos rakastaa itseään. Toiselle tekee joka käänteessä sen, minkä tekee itselleen. Lähimmäisenrakkauden voi valita vasta sitten, kun osaa ja voi valita oman hyvinvointinsa ensin. Jos huomaa kohtelevansa itseään kaltoin voi uskoa, että kohtelee läheisiään yhtä kaltoin. Monta kertaa tähän itsensä huonosti kohtelemiseen havahtuu vasta, kun tajuaa kohtelevansa toisia huonosti. Kun lyö lastaan, lyö itseään. Kun moittii puolisoaan, moittii itseään. Kun puukottaa kaveria selkään, tekee sen itselleen. Kun vetää työnantajalta välistä, vetää itseltäänkin välistä. Kun pelkää Jumalaa ja kuolemaa, pelkää elämää - lähinnä itseään ja omia mahdollisuuksiaan.

Tulevissa luvuissa käsittelen jokaisen tason päächakraa erikseen syvällisesti, joten tässä avaan vain rakennetta vähän. Chakra-järjestelmän ensimmäiset kolme energiakeskusta käsittävät oman henkilökohtaisen tason problematiikan. Ne ovat passiivisia, koska mallit toimintaan omaksutaan jo suvulta, ne tietyllä tavalla geenien ja sosiaalisen mallinnuksen kautta imetään itseen jo äidinmaidossa. Isien hyvät ja pahat teot kirjaimellisesti kostautuvat kolmanteen tai neljänteen polveen. Tällöin sairastamisella puretaan joskus myös esi-isien ongelmia – vaikka huutolaislapsen angsteja tai julman, kapinallisia mielivaltaisesti teloittavan esikuntapäällikön tekosia. Tasoilla 4-6 liikutaan lähimmissä sosiaalisissa verkostoissa, ystävissä ja perheenjäsenissä. Näissä on jo aktiivinen väre, sillä itse valitaan ne ihmiset joiden seurassa oleskellaan ja itse valitaan toimintatavat sekä asenteiden osoittamisen tavat. Tasot 7-9 käsittävät roolin yhteiskunnassa, miten asennoidutaan politiikkaan, millaista stigmaa kannetaan suvun puolesta ja mihin leiriin tahdotaan kuulua. Tämä taso on taas passiivinen, sillä harvoin otetaan asiaksi muuttaa toiselle puolelle maapalloa etsimään sellainen heimo, johon haluaisi kuulua ja jonka mukaista elämää tahtoisi toteuttaa. Tasot 10-12 käsittelevät sitten suhdetta erilaisiin spirituaalisiin järjestelmiin – aktiivista otetta niihin arvoihin, joita haluaa yhteiskunnassa ja omassa elämässään toteuttaa. Aiemmin mainitsemani jaot 1-4-7-10, 2-5-8-11 sekä 3-6-9-12 ovat pylväsrakenteisia kolmikulmioita. Ensimmäinen sarja käsittelee aina jollakin tasolla häpeä-kunnia -dualismia, toinen sarja käsittelee syyllisyys-ylpeys -dualismia ja kolmas sarja pelko-voima -dualismia. Ensimmäisessä sarjassa kyse on omakohtaisesta väännöstä, toisessa sarjassa taisteluista suhteessa sosiaalisiin verkostoihin eri tasoillaan (suku- itse valitut verkostot – yhteiskunta -seurakunta) ja kolmannessa sarjassa vääntö koskee spirituaalista johdatusta, joka on aina kolmas tie ulos kahdenvälisestä taistelusta.

Mikäli kristinuskosta tutuilla käsitteillä asiaa lähestytään, ensimmäinen sarja on kuin Vanhan testamentin tuomitseva ja ankara Isä, toinen sarja kuin evankeliumien vapahtava Poika, joiden ristiriitaisen viestinnän kesken käytävää keskustelua tasapainottaa kolmas sarja, heijaste Uuden Testamentin Pyhästä Hengestä. Kaikki tämä on nähtävissä myös pakanallisista lähtökohdista käsin. Länsimaisen lääketieteen näkökulmasta ensimmäinen sarja käsittelee fyysistä olemuspuolta, toinen sarja emotionaalista puolta ja kolmas sarja psykologisia selviytymisstrategioita. Muun muassa psykologi Tony Dunderfelt on todennut, että emotionaalinen ulottuvuus on hyvin pitkälti siivottu pois tieteestä siksi, että se on kovin henkilökohtaista ja sitä on vaikeaa palauttaa mihinkään objektiivisin mittarein – silti se vaikuttaa enemmän kuin uskommekaan. Ensimmäistä sarjaa kuvaa myöhemmin esittämäni pyramidi-malli, toista sarjaa timantti-malli ja kolmatta tiimalasi -mallinnus keskinäisestä vuorovaikutuksesta, dialogista ensin itsen kanssa, sitten suu-sanallisesti ulkoisena toisten kanssa ja vielä yhteiskunnan dialogista eri kerroksiensa välillä.

Itselleni kaikki mahdolliset opilliset aatteet, uskonnot ja kokemusmaailmat ovat keskenään rinnasteisia. Ihmisillä on tarve spirituaalisuuteen tai ainakin tarve hakea olemassaololleen merkityksiä – vaikka sitten se evolutiivinen sattumanvaraisuus. En osaa pitää yhtä gurua toista parempana, mielestäni ihmiset osaavat lähtökohtaisesti toimia hyvin ja oikein ihan riippumatta vallitsevasta uskomus- ja lakijärjestelmästä. Ihmisellä on pääsääntöisesti suuri tarve elää rauhassa toisten kanssa, perustaa perheitä ja jatkaa sukuaan. Ihmiset ymmärtävät, että pilaamalla juomavesi ja saastuttamalla luonto tehdään lähinnä pahaa itselleen, koska ihmissuvun tulevaisuus riippuu täysin siitä, onko puhdasta juomavettä juotavaksi, metsää pitämään ilmasto kunnossa ja riistaa tai viljaa syötäväksi. Kovasti yrittämällä saadaan maapallo tuhottua ja toisia ihmissukuja tuhottua, kun oma suku on olevinaan se ainoa ja oikea jatkamisen arvoinen. Hyvä ja paha ovat usein tahtotiloja. Terveys ja sairaus ovat myös tahtotiloja, kuten myös runsaus ja kärsimys. Moni asia on asennekysymys. Joskus riippuu lähtökohdista, kummalla puolella kaltereita elämää katsellaan. Joskus on olemassa itseä suurempia voimia, joita tuntuu mahdottomalta muuttaa.

Yksi mestariopettajistani kuitenkin opetti minua hakemaan viisautta itsestäni, kääntämään kelkan aina runsauden puolelle. Kaikki lähtee itsestä. Siitä, miten asennoituu itseään kohtaan. Voi valita kunniakierteen tai häpeäkierteen, voi valita elää jatkuvassa riemussa elämisen oikeudesta tai sitten voi samaistua kaikkeen maailman kärsimykseen ja jatkaa elämässään muinaista keskitysleiritilaa. Jos tuntuu siltä, että on uhattu, voi miettiä, kuka uhkaa ja millä tasolla – sen jälkeen tehdä asialle jotakin. Kukaan muu ei mahda mitään. Vain itse voi miettiä, mikä on tarinan opetus – itselle. Tarinoita ja unia on elämä täynnä ja ne voivat olla opetuksia myös toisille, mutta miksi kukaan piittaisi toisten opetuksista? Oma napa on lähinnä ja lämpö tärkeää. Itse voi valita oman elämänsä lähtökohdat – kukin tahollaan. Minä en voi tyrkyttää sinulle näkemystäni siitä, millaisia valintoja sinun tulee tehdä. Vain sinä tiedät omat olosuhteesi ja olet oman elämäsi herra. Mutta tässä ja nyt tarjoan sinulle näkökulman siitä, mitä voit herättää itsestäsi eloon. Elämänvoima on jotakin sellaista, jonka aikuiseksi kasvaminen ja sosiaalisiin verkostoihin uiminen on sinulta riistänyt – luvan olla riemukkaasti, täysillä ja hyvällä sykkeellä juuri sinä. En tiedä millaisia taitoja sinulla on, vain sinä tiedät. En tiedä mistä unelmoit, mutta sinä tiedät. En tiedä, mitä katuisit eläkkeellä kiikkustuolissa – mutta sinä tiedät. En tiedä, ketä rakastat ja ketä vihaat – mutta sinä tiedät. Ja kaikella edellä esitetyllä on merkitystä - vain sinulle.

Kunnia

Juurichakrassa sijaitsee elämän juuri. Se ulottuu energeettisesti jopa kirjaimellisesti maan sisään kävellessä, ja jotkut kokevat ”juurtuneensa” johonkin ympäristöön niin, että elämä on sidottu tiettyyn paikkaan. Liiallinen vouhottaminen käy tämän ihmistyypin hermoille, elämässä kaivataan rutiineja sekä levollisuutta. Suomessa tällainen ajattelu on mahdollista edelleen, on paljon maatiloja sekä asuinseutuja, joille veri vetää takaisin, missä on hyvä olla. Suomalaisten kestovaikeus on ollut luopua Karjalasta, missä monien energeettinen juuristo edelleen sijaitsee, esi-isien haudat ja sukujen historia. Yhtä lailla jotkut kokevat itsensä levottomiksi jos joutuvat olemaan pitkään paikallaan, koska juurtumista ei tapahdu ja he kaipaavat keskimääräistä enemmän vaihtelua elämäänsä. On vaikkapa tarve muuttaa usein, tai vaihtaa työpaikkaa, ehkä matkustella. Energiat kaipaavat vaihtelua tällöin enemmän kuin pysyvyyttä ja liian tiukka pysähtyneisyys tai sitoutuneisuus aikaan, paikkaan tahi tapaan käy kirjaimellisesti hermoille. Paimentolaiskulttuurit, kuten lappalaiset poromiehet sekä jotkut intiaaniheimot tai romanit ovat tästä ihmistyypistä esimerkkejä. Kun tuntee verensä vaatimuksen, tietää kuinka toimia ja osaa suhteuttaa elämänsä sen mukaisesti. Vasen puoli kehosta ilmentää suhdetta äitiin sekä äidin puolen suvun perimätietoutta ja tapoja toimia. Vasemmalla puolella kehoa asuvat ylemmissä energiakeskuksissa vahvemmin esille tullen tunnepuolen asiat, oma feminiinisyys, passiiviset tunteet ja reaktiot sekä suhteet omiin tyttäriin tai naispuolisiin ystäviin. Oikealla puolella kehossa asuvat isän suvun perimätietous, asenteet ja toimintatavat sekä suhde omaan isään. Ylempänä tulevat esiin aktiiviset toimintamallit, raha- ja työasiat sekä suhde omaan maskuliinisuuteen, miespuolisiin ystäviin ja omiin poikiin.

Opetukset tähän energiakeskukseen liittyvät vanhempien sukujen välisiin ristiriitoihin. Saadaan usein kaksi hyvinkin toisistaan poikkeavaa ajattelumallia tai toimintatapaa. Iso osa elämästä kuluu siihen, että selvitellään itsensä kanssa kumpaan heimoon haluaa missäkin asiassa nojautua, haetaan erilaisia kompromisseja sekä peilataan omia arvoja vanhempien arvoihin. Monille tuttuja ovat lausahdukset samastumisesta toiseen vanhempaan, leimautumisesta toisen vanhemman sukuun hyvässä ja pahassa. Suomalaiset ajattelevat helposti, että se on joko kaikki tai ei mitään, katkeratkin kalkit niellään karvoineen päivineen. Arvoajattelussakin voi kuitenkin noudattaa pilkkomista, eklektisyyttä, eli tehdä valintoja. ”Tässä asiassa äitini suku ajattelee hienosti näin” ja ”tässä asiassa isäni suvulla on hienot periaatteet”. Voi valita toimintamalleja kauempaakin, esimerkiksi kummeilta tai opettajilta. On lupa miettiä, mikä nyt olisi järkevää. Tärkeää on miettiä, miksi mitäkin tahtoo ajatella, koska jos ei tiedä, ne tulevat esille sitten seuraavassa energiakeskuksessa.

Tyypillisiä jalkojen ongelmia ovat nilkka- ja polvivaivat tai eriasteiset verenkiertohäiriöt. Kaikki ovat onnettomuusalttiita kasvuvaiheissa, kuten murrosikäisenä ja siitä syytetään kömpelyyttä, honteloita raajoja, joita ei hallita. Kasvukivut ovat ihan todellisia, sillä kasvaminen tekee tunnepuolellakin kipeää. Murrosikäisenä esimerkiksi vanhempien keskinäinen taistelu (koska parisuhde muuttuu lasten kasvaessa) saa aikaan suuria tunteita ja väistämättömät elämänmuutokset ilmenevät sitten kompuroidessa, vaikka urheilua harrastaessa. Kun sitten aikuisiällä käy jäsenkorjaajalla, joka käsittelee jäykkää nilkkaa tai oudosti kipuilevaa polvea useampaan kertaan, tietää asiakas välittömästi mistä on kysymys, kun häneltä tiedustelee, mikä isän puolen energioissa oikein mättää. Jossain vaiheessa on telottu nilkka ja sen vaiheen muistot kaikertavat edelleen. Hyvä ohje on kirjoittaa kirje - ja polttaa se. Joskus sen saa tehdä aika monta kertaa, jos jotain ongelmia nousee pintaan eri yhteyksissä kun ylempiäkin kerroksia käy läpi. Kirjeen taika on siinä, että angstit tulevat tietoon, tulee kohdanneeksi ne kasvukivut. ”Miksi toimit isä niin? Mikset tehnyt näin?” Tai ”äiti, mikset suostunut siihen ja siihen? Mikä oli?” Kohdattu kiukku pääsee purkautumaan, eikä kuitenkaan avata negatiivista energiayhteyttä kohteeseen, kun kirje poltetaan.

Jos on mahdollista, mikäli välit ovat lämpimät ja asioista voidaan keskustella, kannattaa asiat selvittää. Monta kertaa vanhemmat eivät yksinkertaisesti ole tietoisia lastensa prosesseista, koska uivat omissa liemissään niin vahvasti. Yhtäältä lapset suojelevatkin vanhempiaan omilta toilauksiltaan, toisaalta aikuisetkaan eivät voi lapsilleen kertoa kaikkea, mitä vanhempien välissä on meneillään, joten lasten jo aikuiseksi kasvettua, aikuisten kesken keskustellessa, pystytään puhdistamaan ilmaa tehokkaasti. Anteeksipyyntö on tärkeä tehtävä, monta kertaa ei edes tiedä aiheuttaneensa pahaa mieltä, eikä tiedä toisen sitä anteeksipyyntöä kaipaavan. Kissan pöydälle nostaminen saattaa tuoda itsellekin tietoon sellaisia asioita, että voi tuntea myötätuntoa ja ymmärtää omaakin vanhemmuutta tai sukulinjojaan paremmin.

Kirjeen kirjoitus ja polttaminen auttavat silloinkin, jos kohde on vainaja tai joku, jonka lähelle ei ole pienintäkään aikomusta enää koskaan mennä. Negatiivisuuden, pelon ja kiukun puhdistaminen energioista on tärkeää, se vaikuttaa kaikkiin muihinkin kerroksiin. Se vaikuttaa myös omien lasten oppiläksyihin ja puhdistaa vanhempien, sisarusten ja jopa esi-isien energiakenttiä. Tärkein asia tässä prosessissa on antaa anteeksi. Kunniaa rakentaessa on tärkeää tietää, mille perustalle rakentaa ja jos vanhempien toimintojen syyt ovat epäselviä, sillä voi olla häpeää aiheuttava vaikutus.

Kivut ilmaantuvat usein sellaisissa tilanteissa, kun joudutaan miettimään omaa arvomaailmaa, kuten vaikka lasten tahtovaiheissa, kasvatushaasteissa ja muissa vastoinkäymisissä – esimerkiksi työttömyysuhan alla. Tulee ankaraksi velvoitteeksi pohtia, mitä tehdä, jos jääkin työttömäksi? Häpäiseekö koko suvun? Entäs, jos sukulainen ajelee humalassa, tai jos sisarukset ajautuvat konkurssiin? Suomalaiselle kunnia on todella tärkeä. Pitää pärjätä omillaan, olla riippumaton taloudellisesti ja varsinkin miehellä perheen elatus on elämässä eteenpäin ajava voima. Toisaalta monet naisetkin on kasvatettu siihen, että omaa rahaa on oltava ja miehen elätettäväksi joutuminen vaikka pikkulapsivaiheessa voi olla ankara opetus. Yhden sukulaisen vankilaan joutuminen tuntuu leimaavan kaikki. Sitten on olemassa ajattelu roskasakista, jotka ovat lähtökohtaisesti kunniattomia ja joista on olevinaan lupa ajatella negatiivista: ”syyllinen kunnes toisin todistetaan”.

Kunnian käsite tuli tutuksi tehdessäni sairaanhoitajakoulussa opinnäytetyötä ja luin Charpentierin kirjaa Sukupuoliusko. Hämmentävän moni seikka kiinalaisen lääketieteen ajattelumallissa sopii siihenkin, vaikka Charpentierin teos käsitteleekin paljolti helleenifilosofista eurooppalaista ajattelua. Passiivisuus leimaa naiseutta, mutta myös orjan asemassa olevaa. Sellaiset suvut, joissa jonkinasteinen uhriutuminen ja orjan asema ovat energioissa läsnä, tulevat resonoineeksi häpeällistä asemaa silloinkin, kun eivät sitä itse tietoisesti tunnusta ja elä todeksi. Mikä ero on orjalla ja palvelijalla? Palvelija on aktiivinen, tekee työtä leipänsä eteen ja hänellä on kunniallinen asema yhteisössä. Useissa yhteiskuntarakenteissa on tyypillistä ghettoutuminen tai reservaatteihin ajaminen.

Valloittaja, aktiivinen ja uuden kunniallisuuden määritelmän tuoja, julistautuu ainoaksi totuudeksi ja muut häpäistään. Esimerkiksi Suomessa ristiretkien jälkeen julistettiin suomalainen muinaisusko ja tietäjälaitos pannaan, silti se on hyvin piilossa elänyt ja hyvin voinut. Pohjois- ja Etelä-Amerikoissa kantaväestö ajettiin reservaatteihin ja paimentolaiselämästä tehtiin tuomittavaa, lähinnä siksi ettei pysähtynyt ja instituutioihin nojaava yhteiskuntarakenne ymmärtänyt elämäntavan rationaalisuutta niissä olosuhteissa. Vastapuolella olivat näennäinen ”villiys” ja ”kurittomuus”, vaikka paimentolaiselämä olikin itse asiassa ekologisesti erittäin kestävä elämäntapa. Eläimet noudattavat sitä luonnostaan ja ihmiset kulkevat aina riistan perässä, luonto saa levätä laiduntamiselta sen aikaa, kun eläinlaumat ovat toisaalla. Toiselta puolen maailmaa juuriltaan revityt orjat pakotettiin ghettoihin ja julistettiin paarialuokaksi, jälleen toisenlainen elämäntapa ja arvomaailma tuomittiin, ihmisyys riistettiin ja sitä vasta vähin erin palautetaan.

Suomessa on ghettoutettu tehokkaasti jokainen ihmisryhmä, joka tunnustaa ”eri väriä”. Ensin itsenäisyystaistelujen ja kapinan jälkeen ”punaiset”, sittemmin karjalaiset siirtolaiset ja romanit, nykyisellään kaikenlaiset maahanmuuttajat. Moni ihan kunniallinen talollinenkin on ollut pinteessä, mikäli on joutunut esimerkiksi alaikäisyyttään laillisten huoltajien orjuuttamiksi. Eräs potilastarina oli lohduton, kun iäkäs ja jo sekavakin pappa purki yösydännä tuntojaan. ”Olo oli kuin orvolla pirulla vieraassa helvetissä. Opin kahden vanhana paikkaamaan housuni kun ei sitä kukaan muukaan tehnyt.”

Suomalaiset tekevät ahkerasti sukututkimusta, eikä suotta. Sukupuusta on hyötyä, kun haetaan ymmärrystä siihen, miksi sukupolvikierteet ”isältä pojalle” ja ”äidiltä tyttärelle” ovat pahasti pielessä, tai miksi juuri meillä menee niin hyvin. Monenlaiset käytösmallit vaikkapa alkoholismiin, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tai positiivisissa ketjuissaan vaikeuksien voittamiseen tai menestystarinoiden luomisiin kulkevat energeettisissä ketjuissa malleina siitä, että ”Joku muukin on... miksen minäkin”. Kun negatiivisen sukupolvikierteen näkee, se on mahdollista katkaista toistamalla toisin. Esimerkiksi ymmärtää, että ”Saatan muuten tuhlata siksi, että olen oppinut tällä tavalla käyttäytymään, koska aiemmin tuhlaamalla on haluttu pitää yllä todellisuutta parempia kulisseja. Minun ei tarvitse enää tehdä niin.” Tai saattaa ymmärtää, että ”Työnarkomania on keino paeta kotielämää, kun siellä on ahdistavaa olla. Voin rakentaa kotitodellisuuteni sellaiseksi, että viihdyn siellä. Jos en viihdy puolisoni kanssa, eroan, eikä minun tarvitse enää paeta töihin tuskaani.”

Edelleen on mahdollista rakentaa samalle pohjalle, kuin menestynyt sukulainen: ”Mitähän se Eikka oikein teki että sai firmansa niin hyvin pystyyn.. Otanpa selvää. Jos hän onnistui, miksen minäkin.” Joskus sairastamalla podetaan näitä uhriutumisen ja orjautumisen kierteitä. Menneinä vuosisatoina elämä on ollut täyttä selviytymistaistelua päivästä toiseen. Vielä sotien jälkeen pula-aikana Suomessa on leivänkyrsän eteen saanut ahertaa kellon ympäri tosissaan, aivan toisella tasolla kuin tänä päivänä. Kaupassa ei kerta kaikkiaan ollut mitään – kaikki piti itse tehdä, viljellä ja kasvattaa, vaatteet sekä kalusteetkin tehtiin itse. Elettiin omavarais- ja vaihdantatalouksissa hyvin pitkälti. Teollisuutta vasta rakennettiin, jotta saataisiin sotakorvaukset maksettua.

Vielä sata vuotta sitten, 1900-luvun alussa, menehdyttiin lapsivuoteisiin, nälkään ja kulkutauteihin. Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat tykinruokana ja nälän uuvuttamia, vähintään puoliorpous oli tavallista. Häpeä nälästä tai kehnoista vaatteista sekä puutteellisesta varustelusta koulussa saattaa olla vieläkin suvun tarinoissa läsnä. Joku häpeää inkerinsuomalaisia sukujuuriaan tai sairastaa, kun huutolaisena myyty isoisä ei ole saanut nöyryytyksiään koskaan purettua: ne olivat sen ajan todellisuutta, ei ollut valittamista vallitsevissa olosuhteissa. Isoisä ei ole välttämättä edes kokemuksistaan puhunut, mutta ne kokemukset kulkevat geeneissä ja vuorovaikutuksessa kemiallisilla ja magneettisilla tasoilla.

Suuret ikäluokat ovat kärsineet puhumattomista isistä, alkoholismista, perheväkivallasta ja purkamattomasta ryssävihasta. Suomalaiset ovat tehneet suuren työn hävittäessään kansanperinteestä 1700-luvun iso- ja pikkuvihoista kertovat karmaisevat tarinat. Sotien jälkeen pistettiin suu viivaksi ja minunkaan sukupolveni ei tiedä ns. vanhan liiton kaunoista tuon taivaallista. Saan hyvillä mielin seurustella venäläisten työtovereideni kanssa ja oppia heidän kulttuuristaan vailla suunnatonta angstia kokonaista kansakuntaa kohtaan. Suuret ikäluokat ovat tehneet työtä isiensä mallin mukaisesti ja esimerkiksi työnarkomania voikin olla vain opittu malli. Koska sukulinjassa isillä ei ole ollut aikaa perheelle, ei ole ollut miehen mallia, kuinka olla perheellä yhdessä. Pyykin, lapsivuoteen, ruoanlaiton, tiskin ja karjanhoidon uuvuttamat äidit ovat purkaneet väsymyksensä lapsiinsa, kasvatus on ollut ankaraa.

Kaiken kaunan voi kuitenkin kääntää kunniakseen, jos osaa hävittää uhriutumisen, jos keksii missä se piilee ja mikä sitä pitää yllä. On tehtävä ero siihen, mikä on tämän päivän olosuhde, purkaa omassa sukulinjassa kulkevan viha ja kauna, armahtaa ensin itseään ja sitten niitä, jotka ovat väärin tehneet. Mitä voimme satojen vuosien takaisille vääryyksille? Emme mitään. Mitä se pyhittää, että siihen kärsimykseen samaistuu sukupolvi toisensa jälkeen? Ei mitään. Tällä hetkellä asiat ovat hyvin, ja siitä on lupa nauttia. Kärsimykseen sitoutuminen ja esiäitien suruissa vellominen on haavakieleen sitoutumista, joka vie jatkuvasti energiaa, eikä pysty olemaan tässä hetkessä. Energiavuodot pitää jollain keinolla tukkia.

Suomalaisessa historiassa ei ole koskaan ollut yhtä pitkää rauhan jaksoa ja nyt näyttää siltä, että se jatkuu edelleen. Meillä on puhdasta vettä, toisin kuin vaikka Afrikassa. Meillä on tällä ruokaa, toisin kuin monin paikoin muualla maailmassa. Meillä on täällä toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, sosiaalihuolto ja mahdollisuudet rakentaa elämää – toisin kuin monissa muissa maissa. Voi olla häpeällistä olla työtön, mutta sille asialle saattaa olla mahdollista tehdä jotakin. Hyvin harva joutuu näkemään todellista nälkää ja moniin ongelmiin saa apua, jos sitä osaa, kehtaa ja uskaltaa hakea. On tärkeää tietää, mikä itseä hävettää ja mikä sitä kunniaa rakentaa. Kahden suvun ristiriitojen välillä tasapainoilun rinnalla täytyy miettiä sitä, miten näkee oman asemansa sukulinjassa. Jokainen lapsi syntyy sukunsa pelastajaksi. Lapset oireilevat sekä sairastelevat usein vanhempiensa välisiä ristiriitoja, olivat ne näkyviä tai näkymättömiä. Vanhemmat ajautuvat arvoristiriitoihin kasvatusasioissa ja myötähäpeä sekä epäkunnioitus puolisoa kohtaan heijastuu lapsiin – onhan lapsi puolet myös toista vanhempaansa, ihan kuten itse on puolet ja puolet omia vanhempiaan. Oli parisuhteen tila mikä tahansa, tie asemasodista ulos kulkee lasten hyvinvointia rakentamalla. Se, joka osaa kunnioittaa itseään, osaa kunnioittaa myös puolisoaan riippumatta siitä, onko asioista eri mieltä vai ei.

Kunnioitus on tahtotila. Mikäli kokee myötähäpeää puolisonsa vuoksi, häpäisee itseään, ja joko se häpeän aihe on syytä yhdessä purkaa tai sitten lähteä eri teille. On helpompaa joskus kunnioittaa toista, kun ei tarvitse sitoutua toisen ajatteluun tai sukulinjojen periaatteisiin. Ottamalla puolison, ottaa myös suvun ja sen energiat. Siksi ei ole ihan vähäpätöistä, millaiseen maailmaan ja millaisiin energioihin itsensä sitouttaa. Lapset ovat usein ”karmista velkaa”, eli edellisissä elämissä ollaan riistetty toiselta henki ja uutta elämää yhdessä synnyttämällä sitten puretaan se velka. Siksi parisuhde saattaa raueta kuin taikaiskusta, kun ”velka” on maksettu eli ne yhteiset lapset ovat syntyneet. Lapset valitsevat perheen ja suvun, johon syntyvät, koska suvun ongelmat ovat sielun sopimukseen kuuluvia oppiläksyjä, joita opiskellaan tieten tahtoen. Suurin läksy on oppia ehdoitta rakastamaan itseään. Suvulta opitaan ne ajattelumallit, ne häpeän ja kunnian ristiriidat, jotka sitten ylemmissä energiakeskuksissa opitaan kerros kerrokselta syvemmissä ja laajemmissa mittasuhteissa.

Kaikki palaa lopulta juureen. Se dialogi, jota toisten kanssa käydään, peilautuu aina suvun kesken käytyyn dialogiin, kasvatukseen ja saatuihin oppeihin onnistumisesta tai nöyryytyksestä. Kun oikein pirusti suututtaa, ahdistaa ja tekee mieli huutaa lapsille tai puolisolle voi pysäyttää tilanteen ja miettiä, kuka on siellä ajatusketjun toisessa päässä. Minkä tai kenen vuoksi nyt ahdistaa? Omakohtainen kokemukseni aamukiireessä on toistuvasti saada itsensä kiinni siitä, että ”kohta myöhästyn töistä”. Kuka siitä syyttää? Mikä horjuttaa? Se tietty työkaveri, joka kyttää kellon alla? Tai sitten syyllistytään kivan työkaverin puolesta siitä, että hänen pitäisi ehtiä bussiin ja nukkumaan. Yhtä kaikki, vika ei ole lasten. Jos myöhästyy, sitten myöhästyy, elämä on. Lapset eivät ole asiain tilaan syyllisiä eivätkä voi asiaan paljonkaan vaikuttaa, joten heille huutaminen ja omankin tunnelman pilaaminen on turhanaikaista. Ja monta kertaa se tilanteen pysäyttäminen, asian puntaroiminen sen kymmenen sekuntia, rauhoittaa ne lapset. Viestinnästä 85% on kaikkea muuta, kuin verbaalista. Käytössä on sitä kemiaa ja hormoneja, oma rauhoittuminen viestittää lapsillekin, ettei ole hätää eikä lasten tarvitse yrittää saada aikuista ”toisille aalloille” ja yhtäkkiä pukeminen sujuukin, tai illalla nukuttaminen. Ja kun sen mestariopetuksen juuri tässä tilanteessa oivaltaa, kyseisen laatuiset opetukset usein häviävät.

Tärkeässä asemassa koko elämässä on itsensä ja läheistensä hyvällä tuulella pitäminen – muttei millä tahansa hinnalla. Omasta kunniasta ei voi joustaa. On asioita, jotka ovat jakamattomia. Meillä on jokaisella muutama periaate, joiden ylittämisellä on seuraamuksensa – luottamuksen ja kunnioituksen menetys. Pitää tietää ne omat jakamattomat pisteensä, kunniansa lähde. Kun itse tietää sen tahtonsa, ne omat horjumattomuuden pisteensä, muutkin ne yhtäkkiä tunnustavat. Niin kauan, kun emme tiedä, niitä meille useinkin hyvin katkerilla keinoilla opetetaan. Usein ajatellaan, että kunnioitus pitää ansaita. Asia on kuitenkin niin, että kunnioitusta joko on tai ei ole. Ja jos niitä ei ole, niitä ei päälläänkään hyppien itselleen saa – ennen kuin tietää, mikä on vialla ja tekee työtä niiden sähköisten viestiensä muuttamiseksi. Sitten, kun on itse ansainnut itseltään kunniansa, muut alkavat suhtautua toisin, mutta edelleenkään ei välttämättä saa sitä kunnioitusta niiltä tahoilta, joilta toivoi ja sitä alun perin janosi. Jos joku on päättänyt pitää toista alhaisena, on kaksi tietä: väistyä tai pakottaa toinen väistymään. Määrätyssä mielessä eletään kuin sudet laumoissaan edelleen. Ihmiset ovat kuin radioita. Jos jotakin häpeää, se vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin. Ja jos itse kunnioittaa itseään, saa sitä viestiä myös muilta.

Ylpeys

Sakraalichakrassa käsitellään edellisen luvun kunniakäsityksiä valikoitujen sosiaalisten kontaktien kautta. Tässä korostuu sisäinen radio. Mitä soittolistaa ikinä päässään pyörittää, ne tilaa ulkoisiksi keskustelujen aiheiksi. Jos kahvipöydässä unohtuu ajattelemaan ”voi kauheeta kun jalassa on reikäiset kalsarit”, ihan takuulla vartin sisällä joku nostaa päivän aiheeksi alusvaatesesongin kuumimmat tuotteet. Jos ajattelee kiellettyä rakkautta, joku erehtyy puhumaan juuri siitä. Ihmiset ovat tiedostamattasn toistensa kanssa telepaattisesti tekemisissä. Kemiallinen ja sähköinen viestintä toimii kuin radio ja televisio – toiset saavat mielikuvia (ovat selvänäköisiä) ja toiset kuulevat kuiskauksen ”puhu tästä” ja se päähän pälkähtänyt asia on pakko sanoa, toiset ovat siis selväkuuloisia. Itse tunnen aika jossakin päin kehoa pistoksia, jomotuksia tai muuta kolotusta ja tiedän silloin, että jollakulla joukosta on jotakin siihen kehonosaan liittyvää ongelmaa sydämellään. Vaikka tunnen suuressa joukossa olevan probleemaa, en tiedä, kuka se on. Kerran olin iltavuorossa sairaalassa ja kun tulin kansliaan, alkoi päätäni särkeä. Kun kysyin, kellä taas on pää kipeä, sattumalta paikalla käymässä ollut päivystävä lääkäri ilmoittautui kivun lähteeksi. Tein hänelle niskahoidon ja pääsin pääkivusta. Monet tekevät samaa, mutta tiedostamattaan. Aina jonkun häpeän tai riemun aiheet ovat yleisessä käsittelyssä ja saa vain ihmetellä, kuinka ne taas tietävät kaikki asiani, eikö meillä ole mitään salaisuuksia? Vastaus on: ei todellakaan ole enää mitään salaisuuksia, telepatia on arkipäivää, vaikkakin sen käyttämistä vasta harjoitellaan.

Sanoessani ”valikoidut sosiaaliset kontaktit”, tarkoitan juuri sitä. Juuressa on sukumme, ihmiset, joita elämäämme olemme valinneet ennen syntymää, joiden pariin olemme syntyneet. Sakraalichakran alueella vaikuttavat sielun sopimuksen muut ihmiset – ystävät, työkaverit, puolisot – kaikki jotka itse valitaan, kaikki ne, joiden elämässä mukana olemista itse säätelee. Puolison voi vaihtaa, työpaikkaa voi vaihtaa ja ystävät voi vaihtaa. Kaikki nämä ihmiset ovat elämään myös valittu ennen syntymää mestariopettajiksi. Toiset opettavat mukavilla tavoilla ja toiset vähemmän mukavilla. Lähtiessä elämän taipaleille kohdataan ihmisiä, jotka vaikuttavat itseen ja joihin itse vaikuttaa. Polku sivuaa kenties kymmeniä tai satoja ihmisiä päivittäin ja jokainen kohtaaminen on ennalta määrätty – olettaen, että on siellä, missä kuuluukin olla. Jos ei toteuta kahdeksannen chakran sielun sopimusta, ei kohtaa heitä, jotka ovat ”maisia auttajia”, ja saattaa jäädä vaille suurta määrää energiaa, siitä kuitenkin myöhemmin. Tulee siis kohdattua paljon ihmisiä, jotka opettavat korkeinta itsensä rakastamisen läksyä erilaisin keinoin. He opettavat, kuinka vedetään rajaa, kuinka otetaan vastuuta omasta elämästä ja kuinka nauttia elämästä, kuinka olla kiitollinen jokaisesta hengenvedosta. Kun elämään kertyy vaikeita ihmisiä, voi aina kysyä ”Mikä on tämän ihmisen opetus, mikä tähän vaikeuteen nyt liittyy? Miksi tämä ihminen minua piinaa?”

Todennäköisesti elämässä on yhtä aikaa monta sellaista ihmistä, jotka opettavat samaa asiaa eri tavoilla. He kannustavat luomaan itselle paremmat elinolosuhteet. Kun puoliso nalkuttaa vaikka alkoholista, uskottomuudesta tai rahasta toistuvasti, tai kun takana on sarja samoista syistä päättyviä parisuhteita voi jo aavistella, että sisäinen radio on pakottanut hakeutumaan tietyn tyyppisten ihmisten pariin. Ihmiset eivät saa suustaan ulos mitään muuta kuin sitä, mitä oma radio huutaa heidän korvaansa. Jos sisäinen dialogi on positiivisella kehällä, saa paljon kehuja niistä asioista, joista voi olla ylpeä. Ja kun se on negatiivisella kehällä, saa taas palautetta juuri niistä asioista. Vaikka työkaveri huomaisi uudet hiukset, hän ei voi sanoa ”Upea tukka!” ennen kuin on käsitelty ne negatiiviset asiat, kuten vaikka ”Taas olet myöhässä”, jos se itseä sattuu kalvamaan. Tarinoiden mestariopetukset löytää aina peilistä. Sisäinen dialogi kääntyy ulkoiseksi ja sitä ulkoista seuraamalla pääsee hyvin jyvälle siitä sisäisestä keskustelustaan.

Ne useammatkin aamuiset tunnit, kun pienten lasten kanssa vietetään pakkaskelejä varten pukemassa ja on hirmuinen hoppu eikä mikään suju ja tulee päästeltyä ärräpäitä, on tilanne hyvä pysäyttää. Kenelle ne kiukut oikeasti haluaisi osoittaa? Kuka on dialogin toisessa päässä? Ajatuslankaa voi seurata ja sieltä löytää vaikka sen mummin, joka aina nalkutti, kuinka joka paikassa on oltava viisitoista minuuttia etuajassa. Tai sitten voi löytää sen työkaverin, joka istuu kellon kanssa vahtimassa, kuka tulee mihinkäkin aikaan töihin. Tai sitten voi löytää sen isän, joka iltaisin kävi räpsimässä valot pois ja komentamassa ajoissa nukkumaan – ja taas on aikuisenakin valvottu liian myöhään, eikä jakseta herätä. Lopulta sisäisen dialogin purkaa lapsilleen, jotka ovat asiaan tai omaan hermoiluun täysin osattomia.

Tulemalla tietoiseksi tästä keskustelusta, pysäyttämällä tilanteen ja miettimällä, kenen kanssa itse asiassa tässä riiheää, voi saada lapset rauhoittumaan ja itsekin aloittaa päivän uudestaan. Näitä heräämisiä, kun niistä tosiaan tulee tietoiseksi, alkaa tulla päivien mittaan yhä useammin ja lopulta onkin aika ihmeissään, kuinka paljon tulee vietettyä aikaa kuvitelluissa dialogeissa sen sijaan, että seurustelisi oikeiden ihmisten kanssa tässä ja nyt. Arkinen asia, kaupassa käyntikin, voi viedä aikaa tuntitolkulla. Puhelua puolisolle harjoittelee mielessään kymmeniä kertoja, ennen kuin se tapahtuu ja jos se meneekin eri tavalla, sitä suorastaan järkyttyy. Jos toinen vastaakin jotain ihan muuta tai vaihtaa puheenaihetta, onkin ihan ällikällä lyöty. Käsikirjoitus ei pidä paikkaansa!

Ihminen joka kaipaa turvallisuutta horjuu usein juuri tästä syystä. Hän rakentaa käsikirjoituksia, mitä toiset sanovat – ja kun he sanovat muuta, tulee alkuräjähdys. Tiedän paljon ihmisiä, jotka reagoivat lohtusyömällä tai lohtujuomalla juuri tällaiseen ennakoimattomuuteen. Ananaspurkit kun ovat vaihtaneet sitten viime käynnin kaupassa paikkaa on ihan riittävän suuri syy jollekulle poiketa alkossa sillä reissulla, koska sisäinen turvallisuuden tunne horjuu, asiat eivät etene käsikirjoitusten mukaan – ja toiset ihmiset harvoin toimivat käsikirjoitusten mukaan. Perhejuhlat ovat yhtä piinaa jo etukäteen juuri siksi, että joutuu keskelle suurta ihmisjoukkiota, jonka käyttäytymistä ei voi millään tavalla ennakoida. Ei voi mieltää etukäteen saako päänsilityksiä ja kehuja osakseen vai motkotusta ja moitteita. Lapset lähtevät juhliin leikkimään, aikuiset viettävät kankeina juhlia, koska aikuisten leikkejä vietetään joko suljettujen ovien takana ja rajatulla porukalla tai sitten ne sisältävät melko ikäviä valtapelejä tai muuta päälle päsmäröintiä.

Lapset tosin ovat oivallisia mestariopettajia, varsinaisia kärsivällisyyskoulun guruja. Heidän kanssaan ollaan erityisessä telepaattisessa kontaktissa ja lapset reagoivat perheen aikuisten stressitasoon jo hormonaalisen kontaktin vuoksi erityisen herkästi. Levottomat lapset kielivät levottomista aikuisista. Lapset tiedostavat vanhempien olevan sisäisen dialogin vallassa ja häiriökäyttäytymisellään pyrkivät saamaan aikuiset ”maan pinnalle” tähän hetkeen, preesensiin. Lasten keinot ovat rajalliset, he temppuilevat tai sitten yrittävät olla hellyttäviä olemalla erityisen pieniä ja erityisen hoivattavia ja erityisen suloisia – ymmärtämättä, että aikuisella palaa pinna, kun tämä aikuinen ei tajua lapsen viestiä. Lähinnä hermo menee, koska ei ole aikaa kuunnella, pysähtyä eikä huomioida sitä ”erityisen suloista” tai ”erityisen hoivattavaa”.

”Olet tarvitseva olento eikä tarvitsevuuttasi kohdata” on lapsen viesti tämän heittäytyessä levyksi lattialle ja kiljuessaan, että ”Äiti pue mut!” siinä kaikessa kiireessä, kun äitiäkään ei varsinaisesti huvittaisi koko töihin lähteminen. Kun kaistanleveyttä veisivät varsinaisesti ihan kaikki muut asiat. Kun olisi niin mukava vetäytyä peiton alle ja olla se tarvitseva olento jota joku voisi vähän hoivata ja kantaa vastuuta, ettei tarvitsisi olla aikuinen, kun olisi kiva olla hellyttävä ja suloinen. Lapset ovat mitä parhaimpia peilejä tunnesäätelyssä. Mikä itse asiassa tässä hetkessä rassaa? Kenen kanssa on sukset ristissä kun näin ärsyttää? Kenen stressistä stressaantuu, jos omia ongelmia ei niin sanotusti ole? Mitkä ovat kuormittavia asioita elämässä? Mitä asioita vähentämällä elämästä tulisi parempaa ja siedettävämpää? Millaiset ihmissuhteet ja millainen työ olisi henkisesti ravitsevaa, että kokisi olevansa rakastettu, omalla paikallaan ja arvostettu? Mikä rasittaa? Onko se ulosottomies, onko se vuokranantaja, onko se työkaveri, onko se puoliso?

Lasten suusta tulee häiritsevän usein se huomautus, joka pysäyttää paikoilleen, sillä he ovat tavattoman tarkkavaistoisia ja hoitavat vanhempiensa tunnesäätelyä monin tavoin. Lasten korvakierteet ja muu sairastelu on yllättävän usein palautettavissa vanhempien stressitasoon ja keskinäisiin konflikteihin, joko sanallisiin tai sanattomiin. Lapset näkevät vanhempiensa unia ja saavat näkyviestejä aikuisten asioista, joista eivät mitään ymmärrä, mutta pyrkivät omalla pienellä kapasiteetillaan puhdistamaan ja selvittelemään vanhempiensa välejä.

Karmasta kun puhutaan, saatetaan olla monien samojen ihmisten kanssa tekemisissä eri elämissä ja toimittaa tietynlaisia tehtäviä toisten elämissä – elämästä toiseen. Lapset ja vanhemmat ovat saattaneet vaihtaa paikkaa moneen kertaan. Olen ollut kuulemma oman äitini puolisona jossain edellisessä elämässä ja siksi aivan erityisesti herkistynyt vanhempieni ongelmien selvittelyyn. Olikin kiva saada pakettiin yksi tällainen karminen ongelma, jonka puitteissa raha-asioihin liittyviä syyllisyyksiä, kaunoja sekä velkoja tuli puhdisteltua. Joku viisas on sanonut, että ”Ole ystävällinen kaikelle elävälle, sillä mikä tahansa on saattanut olla edellisessä elämässäsi äitisi”. Omatkin lapseni ovat siis jostakin erityisestä syystä etsiytyneet juuri minun opettajikseni. Puolin ja toisin toimitamme tärkeitä oppiläksyjä – niistä korkein on se itsen rakastaminen.

Vanhemmuus pakottaa arvokeskusteluun, sen vuoksi parisuhteissa tuleekin rajuja muutoksia juuri vanhemmaksi tultua. Aletaan opettaa omia arvoja lapselle ja pariskuntana sitten ihmetellään, mitä niistä neljästä mallista sitten noudatetaan, kumman juurten opetukset ovat fiksumpia, parempia ja tarpeellisempia. Mikäli yhteisymmärrystä ei löydy, ollaan pulassa. Joudutaan taistelemaan sen kaksihaaraisen juurensa kanssa ja se puoliso siinä opettaa, että etsithän ne omat tolppasi, omat kunniasi – omat arvosi. Omanarvontunto on nähdäkseni tämän energiakeskuksen isoin opetus positiivisella kehällä. Sitä opetetaan meille usein negatiivisen kehän kautta, syyllistämällä. Lapset kasvattavat meitä alkamalla vertailla vanhemmuutta – miksi isä ja äiti toimitte eri tavalla? Miksi ajattelette eri tavalla? Perimmäisiä kysymyksiä. Puoliso ja työkaverit tekevät sitä ihan samaa. Mikä on työsi arvo ja mitä arvoja noudattaen työtäsi teet?

Tähän energiakeskukseen liittyvät myös ne ihmistä ihmissuhteissa pyörittävät kaksi isoa teemaa – seksi ja raha. Alaselän ongelmat kielivät usein taloudellisista ongelmista, varsinkin oikeavoittoisesti. Vasemmalla puolella ongelmat liittyvät parisuhteeseen. Lantiomalja on kaksiosainen kuppi, rustojen varassa. Nyrjähdykset ja kallistukset esimerkiksi pyörällä kaatuessa tai tuolista sivuun istahtaessa saavat lantion puoliskot virheasentoon. Virheasento tekee myös jalkojen niveliin virheasentoja. Kalevalainen jäsenkorjaus lähtee juuresta, jaloista, koska monta kertaa ongelmat tulevat vaikka isän puolen energioista (oikea nilkka on teininä nyrjähtänyt) ja isän suvun ajattelu tai vaikeudet raha-asioiden suhteen (vaikkapa ylenmääräinen nuukuus) saavat aikaan perheriitoja oman puolison kanssa, jolloin lonkka kipeytyy ja se tekee oikealle puolelle alaselkäkipua. Joskus taas voi olla vika edelleen siellä oikeassa nilkassa, lantio on vinksahtanut eri tavalla ja parisuhteen ongelmat koskevat vaikka luottamuspulaa, jolloin vasen puoli lonkasta kipeytyy. Moni yhtäkkisesti leskeytynyt tai vasten tahtoaan eronnut kärsii vasemman puolen alaselkäkivuista. Seksuaalisuuteen ja sukupuolen estettyyn ilmaisuun liittyen on usein alavatsakipuja tai problematiikkaa sukuelimissä. Työttömyysuhka tai huoli taloudellisesta selviämisestä ovat alaselkäkipujen syy.

Kun on jotakin huolta tai murhetta meneillään, ollaan alttiimpia onnettomuuksille ja herkempiä sairastumaan. Huomioimalla kehon kipualueet pääsee perille taas siitä sisäisestä keskustelusta. Mikä itse asiassa juuri nyt on akuuttia? Mitä keho kertoo? Oli aika, etten voinut oikein kävelläkään, kun jalkapöydät olivat tolkuttoman kipeät (muutosvastarintaa), alaselkä oli jäykkänä (taloudellista stressiä), yläselkä oli kierossa (luottamuskriisi) ja niska vinossa (elin arvojeni vastaisesti). Kunhan muutoksistani pääsin yli, voitin taloudelliset huolet ja sen hetkinen parisuhde päättyi, lakkasivat arvo- ja luottamuskriisitkin – yllättäen selkäkipuilukin loppui. Kehoni otti hoitoa vastaan eikä vääntynyt takaisin kipeisiin asentoihin. Kyseessä oli reilun vuoden mittainen jakso, jolloin sain kyllä hoitoa jos jonkinlaista, mutta koska en suostunut tekemään muutoksia, jotka olivat välttämättömiä, mikään hoito ei auttanut – keho kiertyi takaisin virheasentoihin. Tarvittiin halu päästä eteenpäin ja kun se löytyi, alkoi kehokin toipua.

Kehon viestin kuuleminen ja sen todesta ottaminen on tärkeää. Kipu on toiseksi viimeinen keino kertoa, että jotain on pielessä. Krooninen sairastuminen on viimeinen vaihe ja sen jälkeen muutosten tekeminen hidastaa oireita, muttei välttämättä enää korjaa jo syntyneitä vaurioita – vaikka onhan ihmeelle aina jätettävä tilaa. Keho korjaa paljon itseään, kun sille annetaan siihen lupa.

Sakraalichakra opettaa siis sosiaalisessa verkostossa tapahtuvan syyllistymisen ja syyllistämisen kautta niitä jakamattomia arvoja. Kun ne arvot löytyvät ja tietää mitä tahtoo, ei enää syyllisty asioista samalla tavalla – ja usein mestariopetuksetkin katoavat. Kun itse tuntee vaikka olevansa työssään ammattilainen, kun tietää olevansa hyvä vanhempi, kun tietää rajansa ja osaa sanoa ei, kun seisoo juurillaan omassa voimassaan ja tietää, mikä on kunnian perusta, silloin voi omien näkemystensä takana seisoa ja tekee elämässään, kuten parhaaksi näkee. Työelämässä olen huomannut ilmiön usein. Kun olen tehnyt ison virheen ja peilin edessä pitkään arponut ”miksi tein sen” ja lopulta nähnyt toimintani syyt ja seuraukset – enää ei tule samaa läksyä opettavia ihmisiä vastaan. Enää ei tule samanlaista palautetta, enää ei saa samanlaisia vaikeuksia eteensä. Kertaalleen selvitetty ja hyvä niin. Silloin lähdetään kohti seuraavia opetuksia, uusia haasteita. Ja ovathan ne uudet haasteet aina mielekkäämpiä, kuin törmäillä samaan seinään yhä uudestaan.

Lantiolla ja niskalla on syvä yhteys, 2-5 -sarjassa, mikä saikin minut alun perin ajattelemaan, kuinka kuvio rakentuu. Lantion ja niskan alueilla testataan sosiaalisessa verkossa omia arvoja, kahdessa eri tasossa. Lantion aluetta rentoutetaan muun muassa synnytyksessä jollottamalla matalalla äänellä ”jojjojjojjojjoo” sekä heiluttelemalla leukoja. Ina May Gaskin kehottaa luomusynnytysoppaassaan synnyttävää pariskuntaa intohimoisesti suutelemaan supistuksen aikana endorfiineja vapauttaakseen ja synnytystä edistääkseen. Mikäli synnyttäjän leuka kiristyy, myös lantio kiristyy. Moni puree suuttuessaan hammasta, esimerkiksi parisuhdekriisit tulevat joskus läpi leukasärkynä ja hyväntuulinen pussailu (hunaja-energiaksi sitä nimitän) on parasta lääkettä silloin, kun parisuhteessa on arvoristiriitojen selvittelyn vaihe meneillään. Rakentava riitely, jonka lomassa voi vaikka pussailla, olisikin ihanne.

Olen päätellyt asiakkaideni kehojen perusteella, että mikäli kiukkujaan ei kykene pari- tai muissa ihmissuhteissa purkamaan, johtaa se hampaiden kiristelyyn ja sitä kautta lantion virheasentoihin. Lihakset voivat nimittäin myös vääntää luista rankaa virheasentoihin. Viha ja suuttuminen vaikeuttavat myös lantion verenkiertoa ja lantionseudun jatkuva kiristystila vaikuttaa myös hormonitasapainoon monella tavalla, syntyväthän sekä mies- että naishormonit pääasiallisesti lantion alueella sijaitsevissa lisääntymiselimissä. Lantion alueen opetustehtävä syyllistyminen ja kurkkuchakran alueen syyllistäminen ovat kolikon kääntöpuolia, jälkimmäiseen palaan myöhemmässä vaiheessa.

Mikä on totuus? Mikä on oma totuus, osa- tai kokototuus? Mitä aatetta ollaan valmiita seuraamaan, minkä edestä ollaan valmiita taistelemaan ja mitä arvoja halutaan puolustaa? Syyllisyys on sosiaalinen tunne, sitä ei esiinny lapsillakaan luonnostaan, se kasvatetaan ja sitten sen kautta hallitaan ihmistä tehokkaasti. Kaikissa herätetään syyllisyyttä soimaamalla tietyistä asioista, mutta pelin voi kääntää toisinkin päin. Jos tuo ihminen jatkuvasti kokee tarpeelliseksi syyttää toisia jostain asiasta, vaikkapa rahasta, on se heillä kahdella yhteinen kipupiste. Harvoin ihmissuhteissa olemme tekemisissä ihmisten kanssa, joilla ei olisi samoja ongelmakenttiä. Kasvatuksessa, perhetaustassa ja sosiaalisessa verkossa on täsmälleen samoja vinoutumia, mutta kenties hiukan eri näkökulmasta. Saattaa olla vaikka julma anoppi -kierre tai perheväkivaltaa, alkoholiongelmia, läheisriippuvuutta, narsismia, uhrikierrettä, ihan mitä tahansa. Tutkimalla näitä sosiaalisen verkoston yhteneväisyyksiä ja erillisyyksiä saattaa paljastua juuri tällaisia opetuksia, joita on välttämättä toistettava toisin, jotta opetuksista päästään eroon.

Nuori polvi havahtuu siihen, että halutaan olla enemmän lasten kanssa kuin mitä omat vanhemmat ovat osanneet. Tai säästetään rahaa eri tavalla, kuin omat vanhemmat ovat tehneet. On tärkeää nähdä, millaisia malleja haluaa toistaa ja yhtä tärkeää on nähdä ne asiat, jotka on välttämätöntä toistaa toisin. Eteen ne tulevat joka tapauksessa. Se sisäinen radio huutaa suhteellisen kovaan ääneen näitä kipupisteitä, eikä löydy naksahdusta ihmisen kanssa, jolla eivät ne samat kipupisteet löydy. Vasta, kun ne opetukset selviävät, ihmissuhteesta vapautuu. ”Rakkaus ensi silmäyksellä” tai ”tiesin heti, että meillä synkkaa” ovat merkkejä universaalista rakkaudesta, ”mestariopetuksesta”. Kyseessä on sielun sopimus opettaa jotakin ja sille voi rakentaa ystävyyden, oppilas-mestari -suhteen tai parisuhteen. Myös ensisilmäyksellä tunnettu viha ja epäluottamus ovat opetussuhteita ja ne voivat olla yhtä syviä ja yhtä tärkeitä, kuin rakkaudellisetkin suhteet.

Uhri

Kolmas chakra on solar plexus ja se sijaitsee karkeasti ottaen rintalastan ja navan välissä. Se hallitsee suurta osaa sisäelimistä, ruoansulatusjärjestelmää, hormonitoimintaa ja siihen vaikuttaa tunne-elämämme eniten. Se on tahdon keskus, ”minähän osaan ja voin”. Sen negatiivisen kehän problematiikka liittyy pelkoon, positiivisella kehällään oman voiman ja mahdin tunteeseen. Nähdäkseni epätasapainossa toimiva solar plexus tekee kepposet koko keholle juuri hormonien kautta, siksi pelkoaan pitää pystyä säätelemään ja hallitsemaan. Pelosta pääsee hyvin perille, kun seuraa ensimmäisen kolmion pohjaa: mitä häpeän ja mistä syyllistyn? Vastauksista saa sitten selville ne asiat, jotka saavat ihmisen huojumaan. Kun alkaa olla enemmän läsnä preesensissä, solar plexus toimii paremmin ja koko keho voi paremmin. Nimenomaan pelko saa ihmisen ”keskitysleirikierteeseen” stressihormonien kautta.

Stressihormonit osallistuvat ravinnon käsittelyä säätävien sisäelinten ja suoliston toimintaan monin tavoin. Monet kärsivät ”stressimahasta” ja ovat ripulilla heti, jos on jotakin jännittävää tiedossa. Toisaalta tiedetään, että diabetekseen sairastutaan usein hankalassa elämänvaiheessa, kun yhdessä on paljon stressitekijöitä ja jokin karva sitten vain katkaisee kamelilta selän. Periaatteessa samoilla ajatus- ja pelkoketjuilla voi saada itselleen syövän, reuman tai diabeteksen, se riippuu myös geneettisestä taipumuksesta. Kuitenkin kyky säädellä rajuja tunteitaan sekä purkaa niitä niin, etteivät ne jää kehoon muhimaan, on ratkaiseva tekijä terveyden säilyttämisessä tai jo puhjenneen sairauden kroonistuvien oireiden lieventämisessä tai ehkäisyssä.

Ruoansulatusjärjestelmässä solar plexuksen alueella ovat haima, sappi ja maksa sekä suuri osa suolistoa. Suolistoon liittyvät suvun ja vanhempien tiukat vaatimukset, eli monenlaiset häpeäkierteet. Tiedostamattomat, sukupolvienkin takaiset, negatiivisten asioiden käsittelyn vaikeudet heijastuvat suolen poikkeavana toimintana. Joskus suolistosairaudella puhdistetaan juuri niitä pitkän linjan ongelmavyyhtejä, jotka kulkevat energiakentässä eikä niistä ole tosiaan se isoisä edes sanonut sanaakaan, joten lapsenlapsi sairastaa tietämättä, mitä edes sairastaa. Henkilökohtaisen elämän vaikeudet ja stressi kuitenkin yleensä pahentavat kierrettä. Tulehdukset ovat aina puhdistusreaktioita, esiintyivät ne missä tahansa kehonosassa ja kehonosasta voi päätellä, mitä tulehduksella puhdistellaan.

Ripuli saattaa hyvinkin olla viesti siitä, että pitäisi purkaa jotakin sukuun liittyvää, mutta ei oikein ole tiedossakaan, että mitä pitäisi purkaa. Ummetukseen taipuvaisilla ihmisillä taas on taipumus käpertyä itseensä ja asioidensa ympärille, he eivät välttämättä halua huudella asioistaan ns. ympäri kyliä eivätkä halua niitä purkaa millään tavoin. Ravitsemus on keskeinen osa suolen hyvinvointia. Monilla suoli on herkkä erilaisille lisäaineille, raskasmetalleille, mausteille sekä yllätys yllätys – vehnälle ja sen sukulaisille. Suolioireinen allergia monille ruoka-aineille on ilmiö, josta ei vieläkään yleisesti puhuta.

Suoli voi kehittää laktoosi-intoleranssin kaltaisen sietämättömyystilan yksipuolisen ruokavalion seurauksena melkein mille tahansa ruoka-aineelle. Sienien sisältämille sokereille voi olla intolerantti ihan samalla tavalla, kuin maitosokerille. Keliakia on autoimmuunisairaus, jonka mekanismi on tunnettu: ohutsuolen nukkapinta tuhoutuu viljan proteiiniosasta, gluteenista. Suolioireisessa allergiassa suoli sekä immuunijärjestelmä reagoivat ruoka-aineen sisältämään proteiiniin aiheuttamalla erilaisia muita oireita, kuten oksentelua, ripulia ja joskus anafylaktista shokkia. Keliaakikko voi syödä tuotteita, joista suolta häiritsevä gluteeniosa on poistettu, tai sitten täytyy syödä luontaisesti gluteenitonta ruokaa (kuten maissia, quinoaa tai riisiä). Suolioireisesti viljalle allerginen ei voi syödä viljatuotteita lainkaan ja toisinaan oireileva henkilö on ristiallerginen myös vehnän sukulaisille riisille ja maissille, jolloin elämä valmistuotteiden sisällysluetteloiden kanssa käy jännittäväksi ja saattaa joutua miettimään myös, mitä lihaa voi syödä, jos esimerkiksi kanat ovat saaneet pääsääntöisesti viljaa ravinnossaan. Joskus ollaan suolioireisesti allergisia esimerkiksi koivulle, jolloin koivun ristiallergeenit, kuten tomaatti ja paprikamauste, tekevät mahan kipeäksi. Lapsille voi olla haaste syödä jatkuvasti ksylitolipurukumia, koska suoli reagoi siihenkin, koivusokeriin.

Edelleen voi ravinto sisältää nikkeliä ihan luonnostaan, kuten vaikka soija sekä viljat, ja joskus oireillessa käy selväksi oireiden perusteella, ettei ole allerginen sille soijalle (papu) eikä viljalle sinänsä, vaan nikkeli tekee kepposet. Herkimmät joutuvat miettimään sen lihan, mitä uskaltavat syödä, sillä viljalla ja soijarehulla ravitut eläimet kantavat proteiinit ja nikkelin elimistössään suoraan kuluttajan lautaselle. Ruokavalio on kokeiltava asia, kunhan tietää mitä etsii hyvinvointinsa tueksi. Pääsääntöisesti riista pakastealtaista tai australialainen lammas ovat ihan hyviä syötäviä, mutta nauta, kana ja viljasika ovat monien vatsaoireiden taustalla, ihmisten edes tietämättä, että miksi.

Sappi on kiukun keskus. Vanha ”sapetus” kertoo hyvin mistä on kyse. Kiukkujaan patoavat ihmiset purevat usein hammasta, nielevät angstinsa ja kärsivät sitten sappikivistä sekä sappitulehduksista. Kiukun vastatunne on ilo ja sen sijaan, että kehrättäisiin sitä kiukkua negatiivisella kehällä, voitaisiin etsiä hyvänmielen hyrinöitä läheisten ihmisten kanssa. Eikös olisikin mukavaa nauttia arjen pienistä sattumuksista ja voida hyvin? Maksaan kertyy jo patoutunut kaunaisuus, pitkittynyt viha. Maksa vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan, kolesteroliin ja osaltaan myös hormonitoimintaan. Sokerimetabolia saattaa joissain suvuissa toimia niin, että pitää syödä karpaten ja skarpaten, ettei saisi diabetesta. Maksalta saattaa kulua puolikin vuotta, ennen kuin verensokerin heilahteluun tottunut keho tasoittuu.

Mielialat ovat hyvin pitkälti sidottuja myös nälän tunteeseen, lapsista huomaa aikuisia selvemmin ”nälkäkiukun” joka tasoittuu, kun ruokaa saa nenän eteen. Hyvä ruoka, parempi mieli. Maksan positiivisen kehän tunne on myötätunto. Osoittamalla myötätuntoa saa vihaisen ihmisen lauhtumaan. Kohtaamalla myötätunnolla omankin vihansa, ymmärtämällä, miksi vihaa ketäkin saa jo ihmeitä aikaan terveydessään. Viha on elämää säilyttävä perustunne, jolla on tärkeä viesti: olet uhattuna! Puolusta itseäsi! Ymmärtämällä, että tuntee itsensä uhatuksi, miettimällä mitä voi asialle oikeasti tehdä, voi jo tehdä paljon itselleen.

Haimaan kertyy katkeruus ja se aiheuttaa muun muassa insuliiniaineenvaihdunnan häiriöitä, ollen viimeinen niitti diabeteksen puhkeamiseen. Eriasteisia haiman tulehduksia tulee esimerkiksi sappikivien tukittua haimatiehyet tai puhtaasti alkoholin liikakäytön pohjalta. Katkeruuteen parasta lääkettä on armollisuus: sekä itseä, että uhkaajia kohtaan. ”Keskitysleirikierre” saa toiset lihomaan, koska elimistö varastoi kaiken ravinnon monimutkaisen metabolisen prosessin kautta. Toiset se saa laihtumaan, koska pelko ja sen aiheuttama stressihormonimyrsky haittaa ravintoaineiden imeytymistä.

Kaikkien näiden tunteiden kohtaaminen on pelottavaa. Ne liittyvät usein läheisiin ja tärkeisiin ihmissuhteisiin kuten perheenjäseniin, puolisoon ja vanhempiin, joihin suhteessa tuntee olevansa erityisen haavoittuvainen. Suhteiden haastaminen on usein henkilökohtaista vaarantamista, koska läheisistä ollaan oltu riippuvaisia monella tasolla, esimerkiksi taloudellisesti heikoilla tai emotionaalisesti jojoilevassa suhteessa. Parisuhteessa toistetaan toisin vanhempien parisuhdekuvioita ja puoliso tietää itsestä usein vaarallisen paljon. Paljastumisen ja paljastamisen pelko on valtava. Mitä olisi ilman näitä ihmisiä? Keneksi kasvaisi jos päästäisi näistä henkilöistä irti? Entäs jos ei saakaan heiltä enää turvaa ja hyväksyntää? Ja vielä vaarallisempi kysymys: entäs, jos ei ole koskaan turvaa ja suojaa saanutkaan?

Monta kertaa suhteet lapsuudenperheen ilmiselviin vikapäihin ovat selvät, suhdetta ei ole tai se on avoimen aggressiivinen. Puhdistusta seuraa jossain vaiheessa väistämättä sen käsittely, mikä ei ole miellyttävintä: miksi ei olla suojeltu toisen, periaatteessa turvallisemman vanhemman taholta? Kokemukseni ihmisten hoidosta on se, että noin 65% perheistä on ollut tavalla tai toisella emotionaalisesti turvattomia silloinkin, kun näennäisesti ei ole ollut mitään ilmiselvästi vialla. Ei olla välttämättä osattu olla läsnä tai sitten vanhemmat ovat keskittyneet niin kovasti omiin prosesseihinsa, että ihmiset tuntevat jäävänsä lapsina aikuisten maailman jalkoihin. Sisäinen lapsi siellä hakee uhrin asemassa elämänsä opetuksia ja ne seuraavat pitkälle aikuisikään.

Nämä läheiset ihmissuhteet sekä niiden käsittely vaativat usein tunneperäisen etäisyyden ottamista ja siihen tunteiden turruttamiseen on perinteisesti käytetty alkoholia. Alkoholi kuitenkin pahentaa tilannetta. Se häiritsee vakavasti hormonaalista toimintaa, yöunen laatua ja sosiaalisia suhteita. Lapset reagoivat alkoholiin, vaikka sitä käytettäisiin vähänkin, koska alkoholin ottaminen vaikuttaa sähköiseen kenttään ympärillämme. Humaltuneiden ihmisten seuraan menemisestäkin voi jo humaltua. Esimerkiksi oluen ottamisesta seuraa pöhnä, koska ympäristön erilaisia sähköisiä energiajäämiä imeytyy omaan sähkökenttään, kun ”puolustukset” putoavat. Joskus krapulainen olo tulee jo siitä, että läheinen, johon energiayhteys on vahva, on krapulassa. Tällöin on viisasta tehdä sähkökenttään puhdistus esimerkiksi nojailemalla mäntypuuhun vartin verran.

Vihojen ja kiukkujen purkaminen suoraan kohteeseen ns. ”apinan raivolla” ei useinkaan ole viisasta, mutta itseään täytyy puolustaa. Kannattaakin ”purkaa pintajännitystä” kirjoittamalla vihaisena asiat paperiin, tai piirtämällä kuva siitä, tai hankkimalla jokin sitä symbolisoiva esine - ja sitten polttaa se. Viha on usein vuosien saatossa kertynyttä, sitä on tullut taisteltua vaikka sisarusten kanssa jo vuosikymmenet, eikä puhdistus ihan yhdessä hetkessä käy. Saattaa olla, että toiminto täytyy toistaa useamman kerran, kyseessä on kuin sipuli, jota pitää kuoria kerta toisensa jälkeen. Joskus täytyy ottaa ”välikuolemat” ja järjestää vaikka symbolinen hautaustilaisuus, jossa haudataan niitä menneitä tuskakasoja. Hautausmenetelmä sopii hyvin, jos takana on pitkä linja perheväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä tai muita raakuuksia, jotka haluaisi jo jättää kerrassaan taakseen.

Energiatasolla asioita käsiteltyäni olen ymmärtänyt, että vain anteeksi antamalla ja päästämällä irti niistä aktiivisesti takaraivossa vaikuttavista painajaisistaan voi päästää irti niistä ihmisistä, jotka meitä syövät. Anteeksi antaminen on itse asiassa terveellisesti itsekästä. Ilman niitä tiettyjä kokemuksia kukaan ei olisi juuri oma itsensä. Ei olisi juuri niitä taitoja eikä ymmärrystä elämästä, jos ei niitä kokemuksia olisi ollut – vaikka kuinka raskaita. Jos ylläpitää aktiivisia muistoja jostain negatiivisista tilanteista, ruokkii vihaansa ja katkeruuttaan. Samalla tulee aina tilanteen ja asian muistaessaan lähettäneeksi energiaa kyseiselle ihmiselle. Tekee karhunpalveluksen itselleen ja palveluksen kiusaajalleen, kun pitää sitä energiayhteyttä yllä. Se energiayhteys syö voimaa juuri tästä päivästä, se sitoo ajattelutason kaistanleveyttä ja estää elämästä nauttimisen täysillä.

Kyllä, todella katkerista ja pahoistakin muistoista voi ihan todella vapautua. Polttamis- ja hautajaistekniikoilla pääsee irrottautumaan tunneperäisesti muistoista. Ne voivat olla siellä takaraivossa, mutta eivät enää liikuta ja niinpä pääsee irti pitkästä piinasta. Muistot tulevat mieleen yhä harvemmin ja lopulta lakkaavat olemasta aktiivinen osa muistikenttää, hämärtyvät sinne jonnekin taustalle kuin jokin epämääräinen viikon takainen painajainen. Jonkin ajan kuluttua sitä kysyy itseltään: mitä ihmettä oikein ajatteli kaikki ne vuodet, kun sitä vihaa kantoi? Anteeksi antamalla antaa anteeksi myös itselleen, armollisuus antaa jatkoaikaa ja mahdollistaa sen, että pystyy ajattelemaan itsestään ja toisista hyvää. Kun lakkaa häpeämästä, lakkaa häpäisemästä itseään. Kun lakkaa syyttämästä toisia, lakkaa syyllistymisen. Kun lakkaa pelkäämästä, voi lopettaa itsensä pelottelun. Lopulta pääsee sille positiiviselle kehälle. Häpeän jälkeen kukkiikin kunnia, syyllisyyden jälkeen hohtaa ylpeys ja pelon jälkeen tuntee vihdoin oman voimansa – alin kolmio, persoonallisen voiman taso on valmis siirtymään uusiin haasteisiin.

Anger is a gift

Often it's hard to observe fear; as an invisible and adapting matter it camouflages under so many other emotional cateogries, it's hard to get caught. Nevertheless, anger reveals the fear instantly. Anger is a gift that can be used as an alcohol; wisely and small portions at the same time in a way, that one can move on when it's necessary and defend those issues that are truly important. In Kalevala lessonings one of the most important lesson is "Know thy will" and considering the Secret -program of the Heart magnet, it never works until one shows clearly the destinations and KNOWS what one wants. If there is any shaking about justification of the dreams wished to come true or fear about the achievements, then one is in the trouble. Shaking gives more lessons about the reasons of the shaking. It's like a dog that knows one fears; of course the dog comes sniffing those who are afraid of them.

Anger is defencive feeling that can "stone" to hatred, who ever dares to recognize it face to face. Searching and watching it as a reflection from other people, one can learn a lot about oneself. If hate isn't managaed with compassion, joy and happiness, it grows to bitterness. These are third chakra problems arising later diabetes and other hormonal-functioning issues. What one defences is of course the valuable issue; matter of priorities. People need safety in many levels, territorial issues are the very first beginning. Then there are finncial and bodily issues, that are related as social territory, yet emotional and communication levels need safety too. Without feeling of safety, one is unable to create anything. And raising kids under pressure of fear is impossible; emotional poison spreading has devastating effects to social network, and the cycle is ready. Someone in the social network needs to cut the chord and bring up the issues, that cause harm.

I've been under pressure of female aggression for several years. In a way it's a maternal line issue, and again it's a cultural phenomenon, as I used to work in the hospitals, where I met a lot of women as a social network, and also in patient level. Victim energy is enlargened there. Empowerment seems to be hot potato in the female network, because there is so much competition, different cup-coalitions fightin over "suitable values" connected to time, habits and territory. People fight over different ideas of priorities, practicies and social manners; what can be said to whom by which tone and who can or couldn't be respected and why and by whom. Hadn't I spent there one decade I would have lost interesting and important view to female thinking and social functions. Most of these forms I've got from "upstairs" to be revelaed, have been tested and observed through intense pressure in the hospital networks. I don't have to suspect their righteousness; I've witnessed them in action.

Women tend to form groups. One can belong to several groups, but "base" needs to be somewhere. I used to be "happy traveler", didn't have any kind of need belonging anywhere, or attaching to certain ward for longer period. By this manner I broke several rules as a female; need of safety, need of network and need of territory, and need of acceptance from the group. Being active in changing places and my urge to break the rules I broke the ancient Greek code of "passive female role", where I was supposed to "take orders" from the superiors. My idea of "we're all on the same line" broke the rule of hierarchy; I was brutal, arrogant and disrespectful towards my colleagues. I was confident of my own skills and therefore I questioned the structures of the wards, and indirectly the authority of the "basic" elements of the wards, when I was supposed to show respect by asking dummy questions from some people, I knew I wouldn't and couldn't trust. I was supposed to show how uncertain or undecisive I could be, even if I knew what's the matter. I think I haven't got a problem of asking when I don't actually know something; of course it's a different issue. Question was a bout role plays, for beginners there are certain rules. I didn't think I was beginner, so I didn't ask dummy questions.

Being active and "knowing without basics of knowing" gets others easily to alarm state; of course from their point of view I wasn't at the level I thought I was, because I had experience from other wards; bu it's never counted. Of course different wards have certain priorities, specialties and protocols that need to be followed, but at some point every ward has also quite ridiculous manners, that are visible only, if one has changed place about twenty times and few have been at one place "forever". Observing things as bouncer is always different than being "inside" something, and I think these issues are there in every family, group of friends, relationship or anywhere, where there are chances to create own inner unique culture. If one finds the structure familiar, feels safe under the terms that can't be questioned and can manage with everything that comes from the "heart circle", then fine. For me the pressure from the nurse and midwife coalition came up so heavy, that I couldn't even belong to the Union.

Female groups show an issue that isn't there in the men's world. Women can't co-operate, they can't reach the same goal without feeling threatened from each other. Whenever it comes to question, is there something wrong with the structure or bosses or anything, it's always "the other group" that is the root of an evil. It was slammed to my face in the very beginning of my career; after Med troops in the Army 2001 I went to midwifery school happy to hear, that my female gender isn't an issue to my survival. Quite contrary; my active and male like manners were to be judged; because of my army I was "such a bloke" I couldn't never be able to take care of True Women. Later the issue was that I was so determined and self-confident I couldn't never manage in the line of labourers; this one became true. Seeing a problem I think they are there to be solved. Most of the women take the problem as a reason to victimze oneself and become a slave, then do some martyr crown shining by showing how well one carries it. Problem is the essence of the ache; the pain and slavery become easily a reason for living and a source of compassion. If the problem was taken away, it would be like "healing the camel from it's hump", it would end the story of being camel in the first place. Being a bloke in social manners and living the female body life was a lie against the True Womanhood. Then came the questioning of my sexual orientation, my aims to rape the girls in the Christmas party and good Lord, what else. Later observation of these accusations have been interesting source of the aura level memorizing my past lives actions. Hospitals are karmic rest rooms and not healing houses.

During midwifery school we of course studied also hard issues in the global level; these were for example circumcisions in African culture and widow burnings in India. Thinking, that these traditions are mostly carried along by females, is an astonishing fact. During the Maternal line time men were enslaved and tortured viciously by women. At the time of the Paternal line men have tortured women as a revenge, and apparently women became to torture each other by few reasons; on the other hand it's a matter of survival, on the other hand it's the cruelty issue, maybe even pleasure of torture. Men tend to kill the offspring, women seem to do the torturing, at the statistics this interesting point can be found in domestic violence observations. It's hard to understand how any mother give their babies to slavery or to hands of circumcisionist, but apparently "hope for better future" is a good explanation. Active fear of loosing status in the social network is the greatest fear. The social network has immense power in females; it runs over instincs of protecting offspring, or maybe these lapsuses in logic are in thinking, that protection as "good woman" has later effects if the torturing fun has been "done properly" during early years.

I thaught about this matter when I became to think about Medusa and Athene in the Greek mythology. How come Athene, as a woman, couldn't feel compassionate towards raped "sister in trouble"? If my husband walked along raping other women I wouldn't dare to confess marriage with such a creature. Her logic in turning beauty to the beast arises from deeper levels; how the other woman is a threat, why woman altogether is a threat. Christian ideology has deep basics in both Egyptian and in Greek mythology. Women are considered seductive, lying and willing to do any harm that can be considered. These are reflections from the deep fear of castration from the Maternal line time. At those times male energy was viciously suffocated because it was a threat, the bodily power was obvious source of fear. Maybe women were as well angry about "need of men" as men have been past few thousand years about "need of women" in order to breed and carry on the heritage. Athene was "daddy's girl"; warrior energy, wise and high in knowledge. As a goddess of war, wisdom and healing she was in a state that couldn't possibly be shattered by golden haired, gorgoli but altogehter mortal Lovelylocks that Medusa represented. Why did she feel so threatened, that she needed to turn the victim of his husband to monstrous beast?

Medusa is nowadays full representation of female aggression; and for a good reason. At first she was raped and then judged as any raped, instead of the victim, but guilty of her fate and for a number of other crimes from Athene's point of view. Medusa became furious. How did she feel, when her beauty as a female was turned out to be so ugly, that those who dare to look at her, stoned to death? I think of this, when people fear to look in the mirror, do they fear to see the beauty or the reflection of the monster? How does it feel to live a head full of snakes, symbolizing secrets, lies and wisdom that couldn't be beaten and that was so great threat? Her creative power as sexual creature was turned to devious death causing gaze, and this has happened towards females all in all in Christian ideology, for females are considered as monsters. And not enough of Medusa, her sisters were judged too when they stood for their sisters' rights; representing all women altogether. This embittering and growth of rage happens to any victim, as rape and sexual abuse paralyze especially the energy to create good, or at least harms it seriously. Situation in itself isn't hopeless; when the bitter monster is faced through social reflections and the ugliness cut away, Pegasos, the new and mature generation of the creation, is able to emerge.

Motives of Athene are quite familiar. She considered Medusa as an active part of betrayal, on her holy territory of her Temple, that was smudged by this unholy act. Her state as honored woman was spoiled; she wasn't enough to satisfy her husband, with all her might as goddess. Her achievements and sacrifices as a wife or as a woman meant nothing, when this beauty passed her hubby's life. All of her state as goddes could be thrown away; the other stole the spotlight. How about her insulted feelings, did she love her husband and feel bitter that she wasn't enough, or was she worried about how Medusa made her look as a lover, who couldn't keep her hubby happy? How about Athene; running her business as warrior and as a wife, did she feel exhausted, have enough rest, was she home enough to make out with her mate? Did Poseidon comfort her at all, did he bring her presents or fill her needs as well? Was she raped and used as well, or forgotten totally? Did Athene want other men, but passed the fling's and got mad, when hubby couldn't do the same? The control over her hubby -her property and fortune- were to be sliding to others' pockets.

Position as married woman has been the only honored image of a woman, maybe because of Athene, even though her other attributes as Wizard and Warrior have been judged ones. Maybe it's also because of this image, practical womanhood is appreciated over beauty, that leads "poor men" astray. Instead of thinking or challenging her rotten husband, because the show must go on, she turned her frustration, anger and fear towards the victim, another woman who propably after the rape couldn't even imagine dealing with him in any way. Idea of men as a property, the marriage as a territory -as any social network- and twisted emotions as part of complexity in marriages come from this source. Competition between women in any relationships, get some fuel from this source too. Women are more willing to judge each other than finding the true issues and handle them.

And so became men the victims of women, but not for the right reasons. Extramarital sex has been for centuries ok for men, but not women. Poor men are so dazzled about women's sensuality, that they can't control themselves, and this is used as an excuse to do for women whatever they please. Men, so enslaved by women earlier, were like herding calves after long winter and this immaturity over nesting principles among women has been an itch that can't be healed. Seductive nature and "Medusa's untrustworthiness" from Athene's view is often used by men, who are betrayed by their wives.

In the new heart level concsiousness the treat and convivality are principled in new ways. Thinking of it; if both have more than enough,or if the other one doesn't want the spouse at all; why control the sexual behavior? In sexual field these important priciples of everybodys stardoms, laws of orbits and principle of not harming the other bring totally new field in thinking of the jealousy. Love is meant to be shared and when it's strong and connection is found, it doesn't shatter about sharing. There are fears of survival with offspring, but not for all. I think that when nesting and raising offspring by the children's basic needs grow in the concsiousness, winning the traditional observation levels, both men and women are more free to express them as sexual creatures, more than property of each other, limited in the marriage. Sexual communication in the deep levels can't happen, if safety is any kind of issue. Raising kids when safety is an issue, is even more impossible. I think that people need to evaluate a lot of their ideas of safety, love, sex and family roles. The change in the concsious levels happen through art and wider network, as electrical communication and telepathy force past lives issues to be revealed and when the Shadows in general are banged for good, love arises from the shadow of the Martyrs.

Sleazebags, worms and shellfishes

Mammals and reptiles need the nest. They've got territory to raise the offspring and which they defend, often to the death. They often need also a community where to live in, or at least contacts to other ones, some kind of gatherings happen every now and then, especially around the mating time. They seek food for themselves or for the group, they look after each other. Loosing the position in the herd is often devastating. Being a loner is more demanding and especially with the offspring, getting food and teaching the structures of the social actions, is either hard or impossible. Humans are mammals, that often act based by the reptile level instincts without even realizing how it's happening. For many people insects and other invertebrate creatures are "out of the system" or "out of the order" images, slimy and disgusting. Backbone is thought to be the best of the human attributes, and someone "without it" isn't human at all. Where does it come from?

Responsibility in the tribe means, that everybody has a function. Everybody work for the common good, with the best that they've got to give. Everybody pay the bills, taxes and follow certain rules, how life shoud be going and handled. Structure and manuscript of the life is often pre-written in a way, that full potential would flash it in all of it's glory; if everything went right, then happened this and this. In the sur-plus effect of a human life, this rarely happens. Either everything goes like it's meant, and people reach certain turning point, where evaluation of the fulfilled dreams come into question. Are these truly own ideas, or someone else's? Is one truly like this, if people observe one through these and these lenses; has one truly lived by own standards? Is one truly happy, or just crying inside, when everything looks nice, people are jealous and one would leave the built life in a minute if one had an option to it? What could be the choice - what kind of life would suit one best? Is this spouse the best possible, is one treated well with love and respect and could one value common or the spouse's achievements with pride and honor?

The other outcome is, that "this doesn't serve anymore" and everything is shattered, destroyed and chaos or void created, burned to ashes in a way that Fenix could arise. Everything goes in a way that one can only wonder is there any kind of control over the TV show that's called life; is there anything that one could possibly do to create any kind of structure to the chaos? For some people life is a travel from a point A to point Z through certain pinpoints in their life. They can't create lasting relationships, they're not interested about people, they don't mind attaching to anything.

Is a person, who is followed by chaos, a spineless monster or a glorified "non-attachmental spiritual bliss" who doesn't need anyone, anything and isn't part of actually anything? They seen to be wanderers whose home is carried along and who just needs to protect themselves from the beasts like birds or hedgehogs or fish. They go with the flow and seem to live their (often short) lives without a purpose; but does it mean that they're lost? No, not all that wander, are lost.

Worms keep the earth good, they're welcomed visitors by gardeners. They sculpture the land and they have their place underground. Shrimps are excellent food for many. Snails are a bit of nuicance for gardeners, but at least some of the species are a delicate French quisine dish for gourmand. At spiritual levels one can understand a great deal of inspirational levels through thinking, why "everything has a purpose". This is non-judgemental state and observation of the nature has inspirated visionists at all ages. Even disgusting things have issues, why they are there. Mao in China decided that he wants small birds killed. After a havock the country was devastated by insects, who suddenly were out of harvesters and got to use their power over harvest -and then became the hunger. Bringing rabbits to Australia made the whole country a mess; they did a great harm in the new surroundings. Destroying a part of ecological system without understanding the consequences is never wise. Judging each other is a similar issue. One shouldn't harm each other and poison spread by word is harming itself. Those venoms effect in the electrical levels and ripping down the judgements is always harder than spreading them. One should therefore consider, why to feel so threatened, that judging comes to question.

Community needs structure. Those, who don't like others, are afraid of them, can't comprehend the roles and the rules, often search privacy in the monastery. Or this kind of loners lead their lives alone and try to avoid others as much as possible. Some people just need to wander; attaching to any community means givving up the independency. Some people find it safety area, that they change their structures every now and then; so there comes no poisoning or bad memories, when expectations of the others' arent fulfilled. Those who don't care of the community, often break the rules and roles; can't comprehend with the idea. That is either faced as rebellion or carelessness, so that the responsibilities of the common good aren't served. Maybe these wanderers have different logic of the things that they serve? Maybe it's part of THEIR lessons, not observers? In many occasions these who are considered irresponsible and devastaters have incredible, charming and seducing aura of creative powers. If not handled wise, they serve destruction.

Whenever someone irritates so much, that there arises idea of judging someone being irresponsible, one could and should search own karmic levels, why this kind of individual has landed to ones' life. There is always a common surface between one and the others - why unpleasant lessons ARE there, what are they telling, especially when the lessons are rubbed to the face and often repeating themselves? What does the lesson teach; how should it be handled? Challenge of "not belonging" has been my own task, and therefore these sleazebags tend to follow me in many ways. They're quite harmless; they don't bite, they don't attack, yet they're annoying. They glow and they're slimy, wet trail behind them isn't pleasant. Strawberries are half eaten in the garden and shrimps can give herendous diaorrhea if they're not properly cooked. Well; if I'm considered and compared to these fellows, no wonder people get goose bumps of me. Turning out the lessons to positive isn't flashing a victim card or defending oneslef; it's about observating things from "turn around perspective".

At karmic levels warriors can't attach to anything. Every day could be the last day - and this is hard lesson to anybody. Stroke, car accident or other surprising effects could end anybody's life in a second. The idea of the family, country as territory or the idea of the religious victory can be the surroundings enough in a way, that local territory or location of home isn't even needed. Nest can't be made anywhere, because one must be "on the move" all the time. Religious ideas of the Paul in the Bible base to this; Kingdom of the Heavens could come by any minute, so who cares about the house keeping? Searching food and eating and praying could be enough. Money can be robbed from the others after battles or that can be reason for a fight and destruction, but it can't be taken to the other side after death; so why on Earth carry it around? Soldiers just take what's necessary wherever they go; and that's enough for them. It isn't considered as stealing, it's a lifestyle, attitude, that everything is there to be used. Of course those who feel used and aspecially misused, feel them self righteously victims. Legend of Lalli from the medievals hits to this kind of painpoint in social awareness. In Finland thee was a tradition of guesthouse. If the Bishop had asked, that if there was food and nightstand, he propably would have been given them. But because he came to house and told it's the King's order, the wife of the Lalli got pissed, and Lalli after her wives testimony went after him and made some murders. Idea of the body is also interesting. The body can be lost, so taking all advantage of it in pleasure and torturing others, is a part of soldiers' life. Who cares about cuddling, no one can be trusted and only necesary needs are fulfilled. Because there is no need of tribe or those who share the battle are the tribe, "the family" or "spouse" can be long term fantasies, but not everyday realities. MAybe they're not even needed in the everyday life; bodily needs are fulfilled with victims or others "used as tools". Mature sexuality, companionship in true dialogue and sharing atmosphere simply doesn't exist in the battle field.

During the battles isn't time for being emotional or think if the killing is done to another human or vicious enemy; has he possibly wife or kids or birthday or anything. The less there are emotions, the better it all can be handled. And the surface of the cruelty must be thick; humanity comes a tool, not a principle; the better one knows how to hurt, the faster one gets what's needed. Through fighting, danger and territorial reactions (the only territory there can be found, is one's own body) the reptile levels are mastered. Telepathy, seeking information by extracensory levels brings instincts to more important value than verbal communication. Therefore electric, bodily and verbal communication need to be connected so, that one knows truly what one's reflecting. Those who have shared battlefields in the families during young age are used to censor the nonverbal levels more than verbal side. For those people, words are empty and everything behind it, counts more.

Considering the good, creative cycle one should have trust, good vibes and safety at all these previous levels, in order to master the next level - creation. Hobbies, mature sexuality and passion for powerful and good results bringing work can't be mastered, if one is shaking at the levels I described earlier. So, in the soldier's life destruction is the main point; but how to manage the destrution as results bringing, how to maintain chaos to birth; that's the question. In soldier's vision the other or "now" must be destructed in order to create new, glorified kingdom. Therefore the detruction is the tool of creation. How come cahnge the idea in this life, where I should give and not take; when I should share and lesson people to receive? Now it's time to destruct the manners of destruction of PEOPLE, destruction is needed in the social structures that CAUSE the deaths; like unability of love and receiving abundance when offered, because misery, slavery and abuse are "full of purpose". Creative forces are striking; the power is huge, channelling them to right direction is challenging and meaningful operation. Trying to suffocate it, faces one immense rage that is totally new experience for anyone. Anything that comes to challenge the need of creation, urge to rise the seed to a tree, becomes the sculpted land. Therefore one needs time to create, needs to take a nap or free minutes from the calendar to think what ever one needs to, in order to achieve the full potential on life. Those who choose to give up and turn the rage inside, destroy themselves quite fast.

Teaching and raising offspring is the final level in the observation. Those who wander around can be there, present, in the "space between" even if not "right there". The idea of a father or mother "fighting htere somewhere for me and for family" is better than having no parent at all. Letters, connection, contacts, nowadays e-mails, skype and telephone, even facebook, give the feeling that the parent is "around" emotionally even if the presence isn't possible. This is non-attached parenthood and a model that jumps from parents to offspring. Often this kind of companion is chosen, if the presence could be threatening somehow, or if one wants or has lessoned oneself "to handle everything". Often being "alone in a companinship" is symbiotic and harder to let go, because it feels like independency is lost. Many people find out after divorce from this kind of relationship, that they were happier when the "not-present companion" was actually, truly away and absent, because the showing up created more chaos and some kind of theatre was supposed to be built when the other came around. Sometimes people, who carry "not present parenthood" idea find themselves as sponsors, not parents. When they're supposed to keep company with kids or spouse they can't be there, because it's strange situation and the people are different than the images of them. The life seems to be strange theatre, indeed.

In a true companionship responsibilities should and could be shared. The territory should be shared in peace, the close companion should feel safe. One should be able to sleep safely around the other. Cuddling is more intimate than fucking and many react to the end of cuddling like the betrayal already happened and the relationship had already ended. Fights over values about the money are devastating; people don't know if they need it or not and how much is safe to have, or shouldn't there be any money at all. People can't often verbalize their emotions, and sharing them in bodily or wordless ways isn't possible with everybody. What happens, if the relationship is considered as a battle filed? Communication is often more a battle of territorial mastering than true sharing of ideas. If one feels threatened at any earlier levels, creative sexuality isn't possible and "fight for survival" kills any kind of creative urges. For example need of watching out the safety of the offspring, there isn't lust for going to hobbies. Or if one needs to fear of the spouses reactions or threats in any other levels, sexual communication can't happen in deep levels. And it's obvious by now, that raising offspring together to common goal is impossible, if the games played in different levels aren't same or if it's impossible to change ideas of the rules and goals at all.

The pressure from the social network is really heavy toward "right way of doing things" so, that many can't observe what are OWN true virtues and what come from outside, even that what directions they come from. Inner dialogue out spoken is a good way to observe this ping-pang-pong whose life I'm presenting and whose values I'm following and whose ideas I'm going to manifest. It's good to draw an aquarium, where one draws a fish, numbers them and then gives a feeling to it. Then one can think that what kind of emotions are related to whom in the closest social networks, what are the stories behind the emotions - and these lists can again be burned. There aren't right or wrong ways of living. It's the idea of "what's my paradise" and "do I deserve it" and if one doesn't "why the hell not" people can't comprehend; because the culture of relationships and about life, work and many other important daily issues is, that "the hard life is the right life". Why? Is it truly a virtue, that one is good and has backbones only, if there's a huge network to carry, huge amount of sorrow, bitterness and anger behind every woken up morning? Why is it shameful to lead an eas life without a roleplay, that comes with managing the team and raising a family?

If such responsibilities are taken, one sould observe oneself harshly; what can one really do, how can one really be a parent, is one really devoted to raising the offspring and could one really carry the financial and emotional responsibility of the offspring? Many times these abilities raise along with the kids; one survives by instinct and learns how to handle different issues. But as many times it comes clear, that one simply can't carry the responsibilities. In these cases I find it better to make it clear to oneself and lead a life that manifests these virtues. Being true to oneself and living by own Will is more respectful and honest than trying to struggle after others virtues and wants and needs. Child can raise up wondering and studying these two different worlds in the Roots, but loosing faith time after another to parent is like loosing faith to oneself or life altogether. It's not dishonest to be someone who can't comprehend to community virtues; but it's better be understood and considered in a way that it doesn't harm the community either. Different communities have different values. Searching a tribe where one can feel safe and find common understanding of the structure is also possible. Irresponsibility in one community is a virtue in another. Loosing hope and judging, skinning the hope, isn't good for anyone. Everybody has a purpose.

The Horn Power

The dance with the Death is my first vision, when ever I think of Spanish Bull fight. It's in the human nature, how's it often said, when the killing of an animal comes to question. Some people are here to eat the meat, and some people aren't but unnecessary torture of animals or humans is very much of a taboo. Many issues are explained and mastered as "necessary traditions" and there is certain fear that culture and humans will die, if the killing ends. There are traditions, and there are traditions. When the animal is used totally and for good of the tribe, there is certain harmony found. There was certain point in the sacrifice of the Jesus, that "The Cross is enough" and there shouldn't be any more sacrifices. Is it the idea of sacrification, that is so hard to give up with people? Who is the one who needs the blood and who are those, who want to see the blood spread century after another?

Bulls and buffalos are the symbol of "meaningless and killing pleasure" as Europeans killed almost the Native American's culture at the same time when they killed herds and herds of  Buffalos during the Gold Fever. It was in a way reasonable; railways were expensive, but the way the action was handled, was unnecessarily vicious and unconsidered. Thinking of the hunting tradition; why on earth didn't they pay for Indians for managing the herding somehow? Why just kill animals to rotten away? It was pure need of killing and waste of resources. In Finland the Elk hunting keeps the traffic in considerable safety level, there's no need to kill all of them "just for fun". Thinking about the "Bull fight" where bulls are at first tortured and then finally killed, as an act of mercy; I always think that this cat-mouse playing with the feast is unnecessary. Does it make the Death alluring and pleasurable, does the torturing killer seem "nice", when he's been badass at first? If the Death is necessary and inevitable; why should it be so ugly and show the worst part of human concsiousness at first? Why not just kill 'em all at once, if it was the meaning

For some Shadowy aspects the fun is in the torture, for some it's the killing itself. Representing and reflecting the threat, the Bull seems to be "beastious" and by it's size and horns gives the "justification" for fighting it. Deviousness of the human arises, when "anything can be done in the name of the good". Bulls represent Earth energy in the astrological system, they're witch-natured: loving pleasure and joy, connected to hard work and often domestic creatures. They like the order in their surroundings, sex and food - anything that seems to threat monastery vision of glorified non-attachmental idea of "world without the body". No wonder, that their wilderness of loving their body and humanity in all levels isn't appropriate for "common good".

It's interesting, how often humanity, loving and caring, bodily aspects and pleasure seeking, could push people to build the peace together - and how the denial of the body and making other humans "not-humans at all" but alike animals, gives the justification of torturing, raping and building boot camps in order to destroy totally their humanity.

What comes to the sacrification of the Goats, in the astrological level the goats represent the energy of Fire. In the killing process one "sucks the energy from the killed one" and it's not nice to face this idea in the karmic process. Work as an executor isn't the easiest one, and people tend to remember those, who have been "energy vampires" in the previous lives. In the ancient Egypt and in Inca culture the fear of "Sun never rising" the sacrification of people and animals, giving the fire to the Sun, was justified by "common good". God only knows how many people lost their lives. In the karmic positions many of those fighting against strangle family matters face the karmic memory of "being sacrified" for some reason.

Not just straight killing, but forcing to slavery and torture, pimping around family members and relatives, are also forms of "suffocation of the fire". It's not so visible, but many surrender it willingly, finding themselves comfortable in the position of the martyr. Some people find it very important not to live for themselves, but for others; giving their best away and finding the pleasure from reaching the meaning in other's pleasure. Finding out these karmic levels is not nice either; seeing later "oneself suffocated" it seems waste of Gift of Life. These energies are huge in the graveyards, especially earlier when women had very little power over themselves, when they were humped to mrriage or convent by serving someone elses' abitions, not because of their own interests.

Suffocated fire isn't always easy to light up again. Those who have long history of rapes, sacrification of the lives, being ictimized and killed for reason or another tend to seek the same lessons all over again. What's the point in it? Learning to not call the beasts, for smell of blood and fear attract them around. Or is it the matter of learning how to stand tall? Or lesson of re-creation; how to get over and create new life after wrecked one? Or the ultimate lesson of fighting for rights and forgivingness, in order to cut the energy chords to those suckers and suffocaters?

I was wondering the Medusa again yesterday. How come the Athene revenged the victim of a rape? What was the point; no wonder Medusa became monstrous figure of the rage; first male rapes and then the wife decides to judge and change the beauty to ultimate ugliness? Matter of Athene; did she feel herself unable to satisfy her spouse and that's why Poseidon took off-track with Medusa? Or did she get pissed when sex spoiled her temple, or did another woman's beauty make her second best? It's obvious that she felt herself a victim too; maybe some kind of feeling of "sacrifice"; giving her best to someone who doesn't know how to value, or can't express right way the worth of wife and family life. Athene was a goddess of organized, victorious war, wisdom and knowledge. She was well known about her abilities; and often used her skills for self protection. She had skinned Pallas in order to cover her (Lemminkainen did similar thing in Kalevala). Both snake and owl, another witchcraft symbols, are connected to her. So many of these issues about creative-destructive forces, knowledge against beauty, goddess against human - why on Earth did Athene feel herself threatened? Why couldn't she swing her hand and let Medusa walk away, and let Poseidon face the anger of womanhood, when in her temple a rape against women's common good was insulted?

There are many views when observing the torture. It's another thing, when one is forced to torture another one, against the active choice of the enjoy the pleasure of the torture. Then there is the matter of killing; when one is forced to kill, or when there is active choice of volunteer for killing. Then there is active choice of sacrificing other ones; and forced to do it. How about living in a situation, where one seems to face that "this situation is pure torture for me" and then, in the name of common good, continues to act the play? Nowadays people are free to choose, at least in western society, with whom one decides to sleep or work. Even after marriage, one isn't chackled to anyone; those feelings are only a mental structure, that aren't easy, but possible to break, if realized. If one decides to continue the state of self torture, then one is doing it by oneself, not because of the others' choices. Sacrificing ones' life over kids' needs or spouses best never brings a good outcome. One is well able to understand, that feeling good, respected and trusted, runs in the electric system to everybody. Feeling good is 10 000 times more powerful, than feeling bad. One needs to do severe thinking in order to hang on to negative images. Releasing negativity is empowering and brings good results for health too, because negative feelings have such herendous effects over health.

At least in Finland the structure of the Church Wedding is set in a way, that there is an active hope of the Blessing of the God over married couple for the rest of the life; that cannot of course be promised over God's will, and no date of the ending can be said. Listening to married couple's vows I came to thinking, could people face the fact, if they could find out when the blessing ended? If they could tell themselves, that "until this and this we were blessed and now it's time to move on", if couples could feel safe to divorce? That it's not God's will to continue marriage after it has turned from a Paradise to a living Hell; that there is God's promise to seek new love and new direction, when the old road one faces the end? That there are more Paradises, and that the new Paradise could be better than the previous one?

The battle between Athene and Medusa is another story; but roles of the slave, victim and martyr are quite different issues. One could choose also the joy, pleasure and happiness; why to carry on with these negative feelings? Why to continue these manners, that often run from father to son or mother to daughter? Why to enslave oneself just to keep up with the Joneses; why to grow bitter and hate the life that one has built to oneself? Why to revenge it all to the smallest - often the kids in the family are the channel where all of the anger and bitterness is poured. I think it's in the air because of the Child's Aquarius time has began; the social structures need shaking up, evaluation and family traditions, ideas of the good life need new bases, new constructions. Re-creation of the world is in people's hands; who to wait God or Jesus to come up and change everything? If I remember right, Jesus gave a mission to His followers; to change the world, for good to better one. Dramatic changes have happened in the most of the countries; life is a great deal different than it was, bout could we do better? I think we could and it's responsibility of everyone, not just those behind the border. People choose, if they want to battle, or if they want peace. People choose, if they want to run the blood or not. The people, if faced the lesson of th Bull and the Goat; the Earth and Fire in the human being - the bodily life's pleasures and joy as a common virtue.  

The beasts under Surface

In the Kalevala one of the most challenging issue for blacksmith Ilmarinen was to fish a beast Pike from the Northern Sea, without Nets or fishing rod. I return to this, because it's an inspiring story of willpower and also about the urge of fishing the lurking secrets from the subconcsious levels. When ripped off the sea the Beast pike is huge, yet it's a fish and even if not easy, but to be killed anyway. Another quite herendous imagine is the seawitch Ursula as an octopus in the story of H.C. Andersen. Quite similar is the idea of Medusa, the snake-headed gorgon in the ancient Greek mythology. When the snake-head was cut away, Pegasos could born. Pegasos was flying horse, fruit of the Poseidon's attraction and seduction of Medusa, in a form of a horse. Turning the bad and fearful issues dead seems to be fruitful for something beautiful. The issue is, how to face the fearful and how to manage them?

The Medusa was so ugly as snake headed, that she could only be watched through some reflective matter; otherways her gaze would turn the looker to stone. She was originally beautiful, but was turned to snake-headed mythic picture of female rage after Poseidon had raped her. Poseidon's wife didn't stand the husband's crush and revenged to the woman - very similar happening as in the "everyday life"; it's not the husband who's doing wrong, but the other woman.

Iku-Turso, as an octopus was waken up from the Sea by Louhi, after she realized that Kalevala heroes had betrayed her and stolen the Sampo, magical Mill. Vainamoinen then jumped off it and beat it so badly it went back to the sea and promsed never to rise again. Also Vainamoinen faced another fatal beast; he ran out of  words forming his magical spell when doing himself a boat, and seeked the words from the stomach of the ancient Antero Vipunen. Vipunen ate him, but Vainamoinen beat him up too; saying he won't leave his stomach before the words were given to him - and so Vipunen did, in order to get rid of him. This story is quite similar as is Jonah's trip to the whale stomach; legend of survivng against all odds after clearing out the beast.

The beasts of the depths are massive, theyre gigantic and human seems to have no power over them. Octopus's tentacles are strangling and drag the victim into drowning waters. The sharks, and other sea creatures are fearful, because water isn't the natural element for human, and therefore battle against these creatures seem to be impossible. Even the sea snakes are the most poisonous in the world.

"Threat under water" seems to be the rage unnoticed or ignored. Many times in the Spiritual Paths people tend to think that emotions aren't mature and denial of the feeling makes it disappear. Especially anger, considered childish and most judged of them all, is often invisible, taking incredible forms under the surface of a smile and sliced and well explained "I understand you/ him/ her" statements. One of the hardest Reiki master Mikao Usui lessonings is "Today I see my anger and let it go". Revealing the fact, that there is anger, is often a relief. When coming to terms of "managing" in the surroundings of hostile environment, many turn the anger as power, fuel to ride the tides. This is often functional until something comes up and one can't use the same methods. Especially giving birth changes women's energy levels so, that the battle-organized nature can't compete either the old methods, the nest needs to be protected in the electric levels and also the beast should be named. Who is threatening and how, the baby in the nest? Is the baby an own offspring, or is it one, as a minor self, the inner child? Breeding kids brings unspoken memories to surface and this tantrum can rise issues one rather forgets than manages; they seem so silly, they seem so many other times handled. But if there is an issue, then it's there for a reason - either it's karmic or this life structure. Name it, burn it and let it go.

Many are angry for their parents, siblings, schoolmates, friends let alone teachers, or spouses without the slightest recognition of the hazardous feelings. Anger especially is in the Chinese medication world emotion of the Liver, and the element is Wood. Many consider the Earth and the Wood to be same, but I disagree. Hatred is severe poison in human organic system. Meeting the emotional growth of Spiritual Path or becoming a parent for kids, who raise all of the issues from growing up, is like jumping head first to a pond of feelings, where the silent drown snag is waiting, silently. It is a great gift for a human, the anger, as a defencive emotion against own survival. Letting it grow silently and dening it, trying to pretend nice and camouflaging it well to be a handled and mastered issue, is irresponsible manner in the Dark Night of the Soul process.

Anger is always a represntation of the threat. "I have no reason to fear anything!" is often said, like "I have no natural enemies". Yet there is this rageous "I defend myself and others!" reflection or the very opposite; total jam getting "bit" by subconcsious leveled well organized poisoning. Words create the reality and poisonous words are there an effective weapon. One doesn't understand, that every secret are there to revealed, every poisonous attack is returned to oneself three times and the mre one tries to struggle with denied anger, the more it grows it's power. The best way to reveal it is just name it. Write the threatening names as many times in the paper that one can feel necessary, and then burn it. Do the burning as many times as possible. Write it all down as many times as possible, write personal letters and burn them all. Never send it; burned letter creates free and forgiving state, purifies the air between the battlers. Sending the letter creates more jamming and strangling effects. This works well also for dead people; death is just a metamorphose, and the energy is still there, connections in the soul level are there and lessons don't disappear before they're revealed.

One should remember, that this effect of the "female rage" can rise also for a male; for soul level has no gender and the roles people play in the karmic history are both male and female. And for every rape there is also experience of the rapist; every castration there is experience of being the one who does it and every other torture experience there is experience of being tortured by oneself. Letting go of the victim experiences are useful in order to forgiving oneself too. In the Nomad system there are Nine Selfs hopping around in this or other realities; all of these learning different lessons. Three of them vicious, three of them shameful and three of them victims. Letting go of the anger after revelation of these true feelings, is essential in forgiving Self palying the unpleasant roles in other peoples' lives. Forgiving the other is also forgiving the Self. Denial of the forgiveness for Self, one denies it always from the Self. It is therefore always essential working with the Self; fruits of the work can be seen in the social network. The accusations break, one forgets there was these issues and the strangling effect of the Octopus give finally the ability to breath.

In order to create new life and beauty from the monstrosity one faces the Creative energies as well as Loving energies. These two very different levels are visible in the Archangel Metathrons Cross and often these monstrosities are faced after receiving a great deal of Love; either from the birth form the children or falling in love, deeply and in lessoning way with someone. Human is ready and willing to seek quite deep oceans for something that's valuable - and nothing is more valuable than being accepted with any kind of flaws as True Self, and also accepted to fill the creative Cycle - without Love one has nothing. No amount of money or gold, isn't worth feeling loved. Even in the most abundant circumstances one can't face the Life without a meaning; and without the feeling of being loved one isn't willing to live. Even the most herendous accident's can be turned to victory over Self, considering the Boot Camp survivors. Some of them could even forgive whatever were done to them; some would have rather died than lived to remember. I underline, that people's body remembers ancestors threats, angers and misery several centuries back, because it's restored in the DNA. The electric system of Energetic soul level light body carries it's own story, and when born, certain issues arise. It serves both genetic code and soul level that anger and fears are revealed, named and forgiven - the sooner the better.

Fighting like Cats and Dogs

Archangels Mary and Gabriel rule the second chakra, Sacral chakra, where the expectations of the Root chakra hit hard against social network's setting challenges, like choosing the spouse, and fighting to beat the fears and fighting for own truths. In their angelball and also in the "male and female cross" there can be seen two quite different approaches for the roles of men and women. Does it really have to be that hard, living together with each other? Could men ever understand the complexity of women, and could women ever give up with the role as domestic martyr; being considered as unuseful as thinkers, enslaved both bodily and emotionally, let alone feeling frustrated, when male companions just laugh at their childish and dramatic behavior?

Cats are very feminine creatures despite their very masculine behavior. They tend to rule the space they have, they don't please anybody and do what they want, when ever they want. They sleep a great deal of their day, they amuse themselves by climbing up everywhere and sharpening their nails in everything that seems to be valuable. Try to school it doing anything! They are supposed to hunt rats and mice, often they kill also small birds and squirrels too. Cats have nine lives and have been worshipped in many cultures, because they act like gods and goddeses, they survive anything. They are very healing creatures; their warmth and urge to sleep in the bed with their owners are quite unique qualities. In the ancient Egypt Cats had very specific role in "destroying the bad shadows", while the cat goddess Bastet ate the shadowy Apep-snake.

Cats are pointed out as "witches pets" for the similar reason as snakes and goats; they have different eyes, tha look unnatural compared to other animals. Especially the black cats are quite unlucky and treated badly. They are considered as "message bringers" from the ancestors and during the witch hunt in the medievals many feared, that witches took form of the cat when escaping the bonfires they were set for burning alive in order to purificate their sins once and for all. Cats seem to face the death with pride. They are afraid of water and that was another reason why they were linked to the witches; they didn't like to be "washed" away from their sins.

In one of my most lessoning dreams cat had taken  "the skin of the snake" in order to survive; that was a relationship matter for some people I used to know. When threatened severly by karmic levels, a certain man used snake form to paralyze me, preventing me moving forward in the fear of me repeating the karmic misfits. This man was forced to do what he did; I think he wouldn't have understood a word if I got to tell him in the broad day light what he was messing with me. People around him had very limited options; I didn't consider him as a threat like he wanted me to. He wanted me to fear him, and so he bit me. I apparently represented a rat for him. One close to him was a cat in my dream and was forced to represent oneself just like a snake; I wish I could forget the typical movement of the striped fur, when I was petting it, there was suddenly a skin of the snake. This gave me a hint that this one close to him wasn't safe either and couldn't make up ones' mind about me, so that one took a choice of being friends with the snake, not following ones' own mind. It was herendous time in my life, but I learned it a lot; and later I bumped up with other cats that couldn't make up their mind. On the other hand it's very safe around the guardian energy; on the other hand it's quite hard to keep up with the Joneses.

Another guardian energy is the Dog. In my dreams these wild wolves legislation heriters represent the "subconcsious level self" and when dogs are let loose they can cause a lot of harm. They can also be treated well and mastered. They represent the male energy, even though they are very emotional and considered as "best friends of the humans". Cats are independent, dogs tend to need a group for themselves. Cats show no interest for the human being, dogs never forget a friendly person or nice treating, and always welcome home their herd.

Both cats and dogs follow the line of the beasts; both of them can live in private settings or in large colonies. Cats hierarchy in the Lion club is clear; the male gives the orders and the female hunt. Wolves herd have the alfa-setting; alfa pair can produce offspring, hierarchy is very clear and if challenged and battle lost, one must leave. Dogs are considered more human like, because they're familiar with water and follow their human master where ever the people want to. Those who prefer cats; dogs are annoyed because of their urge to please their owners, while cat has no such need. Independency in that way is mostly considered good action for men, but for women it breakes the rule of the"passive role" that ancient greek philosophers have set "suitable for women". The dog like "servant role" is more familiar as feminine behavior, and breakes the masculine code of "active behavior" that was set for men.

The shadowy aspect of the Dog is the "Guard of the Hell", three-to-nine headed Hound Dog. Many people are afraid of the dogs for no obvious reason, or because they were bit by dogs when they were kids. A dog bite can cause a serious infection and lead to a death. Rabies used to be an issue among wild dogs at certain time; infected dog was afraid of the water and became nuts, biting everything and everyone around it. Guardians of the Hell are now letting loose of those doomed; it's about the time that Shadows go to the Light and there's no one among people to be kept locked anymore. Kind and average dogs can be the most guardian creatures too; they fight for bregnant females and children for the last bite. Dogs ar used to healing too; they can sniff cancer and in many occasions death too. Dogs are used as helping hands in searching missing and dead people, both on the ground, water and underground. 

Archangels Mary and Gabriel represent in their angelball different approaches; Mary holds the domestic and personal issues from chakras 3-8 and Gabriel takes care of the society level issues from chakras 9-10-11-12-1-2. Mary lessons us the very intimate levels of making decisions; the power of Self in the third chakra, the Heart circle matters, how to raise children with speaking them, the protective instincts in the Third eye, the work for society in the 7th chakra- and the last but not least; it's over women's shoulders to handle the matters of the Souls Contractions in the family at 8th chakra. Often the men are kicked out of the family, when women realize, that men might have different roles to play in different settings; if there are new kids on the way with the other women or new spouses and commitments to arrive. Where this kind of issues arise; both from the dream levels and aura-communication. Many women being jealous don't realize what they're reading from each other's aura. They just feel that something's coming up and the instincts of "defending the nest" simply arise. This often  happens even though male partner is yet unconcsious of the becoming challenges and feel, that they're forced to another woman's arms against their very own will.

Gabriel takes serious work lessoning us about peace and rebellion in the ninth chakra. In the 10th chakra He's helping us pondering the ethics of the society that force us change the social issues and decisions that have effects to the families. Gabriel also has revealed new issues about "worst of anything" as considering the ideas of the Hell in the 11th chakra, but also "the Best of it" and letting people to think about if we're able to create the Paradise on Earth or not in the 12th chakra. Gabriel forces us to consider the Root of the man; is it necessary to fight for surviving anymore and could it be possible to appreciate different aspects of Holy issues and different approaches of the Sacraments?

As well as the Laws of the Creation people need renewal in their visions of the Sacraments. Certain issues are always Holy, they are the Great Secrets in people's lives. It does matter how they are taught and by whom. Nowadays when priesthood and churches are ripped into pieces of their former glory and laughed at their rotten manners as pedophile scandals shake the basics of the whole society, it is inevitable that people unite together behind certain issues and are ready to defend their structures. Does it really have to be a broad day light war, justified misery for "self defence" or "greater good spreading" while it's really visible that always the greatest victims of the wars are the innocent females and children at their homes, without the ability to defend themselves from the beastious rapists and bombings? People might be considered as devious beasts as lions and wolves, but they don't abuse children or females in their herds that way. And even if they did; shouldn't a man as a wisest animal kin the kingdom, know better? As a reflection, god-sparkeled soul creature human beauty should be coniseder as a destination; not abuse the weaknesses of one. And how come people are supposed to be such unholy creatures, when the ability and possibilities to greater success is there?

Maybe people should see at first them selves and then each other as holy as God; now people are just a grinning and yet sad reflection of the beast one could ever imagine. How have the beasts become domestic pets? By treating well; fed and cuddled. Could it work for people too; as well as wolves, bears and lions?